Syovasta sen verran, etta eilen tuli TYKSista kutsu uuteen luututkimukseen. Epailevat kylkiluissa olevan "jotain".
Tanaan leivon ja katselen vanhoja brittisarjoja "juutuupista". Joskus niita on hankala loytaa, koska Suomessa on arsyttava tapa nimeta ne alkuperaisesta poikkeavalla tavalla, eli nimi ei siis ole suora suomennos. Listaan tahan postaukseen sarjoja sita mukaa kun ne loydan. Ehka joku on myos kiinnostunut katsomaan vanhoja sarjoja.
Nyt on menossa AJ Croninin 80-luvun alussa TV:sta tullut sarjis The Citadel. Muistaakseni suomenkielinen nimi oli "Sisapiiri" tjsp. Jokatapauksessa se kertoo nuoresta laakarista, joka hylkaa tavallaan idealistiset periaatteensa helpon rahan takia, rahan, jota saa hoitamalla rikkaita.
Merilinja. Kertoo Onedinin perheesta ja kapteeni James Onedinista. Tassa alussa olevat paaosan esittajat (James & Anne) muuten IRL rakastuivat sarjan teon aikana, menivat naimisiin ja tietaakseni elavat viela tanakin paivana onnellisesti Lansi-Lontoon Barnesissa.
Hiljattain tuli TV-sarja seksiorjuuteen kaapatuista nuorista naisista. Tassa aiemmin tullut TV-sarja samasta aiheesta. Se kertoo moldovalaissisarusten, Elenan ja Varan surullisen tarinan. Sarjan alkuperainen nimi on Sex Traffic. En muista oliko suomenkielinen nimi Ihmiskauppiaat, tjsp. Tama viimeksi TV:sta tullut, samaa vakavaa aihetta koskeva oli alkuperaiselta nimeltaan Matrioshki. Tavallinen ihminen ei edes kasita tuollaista julmuutta.
Taitelijan tytar (Mistral's Daughter), jonka monet muistavat, loytyy taalta. Paaosassa Stephanie Powers, ja tunnusmusiikin esittaja on Nana Mouskouri, jos joku haluaa pelkastaan tunnaria kuunnella, niin tuolla nimella loytaa (Only love on biisin nimi).
Mennyt maailma, eli alkuperaiselta nimeltaan Brideshead Revisited, oli aikoinaan suosittu epookkisarja. Se loytyy taalta.
Upstairs, downstairs, eli Kahden kerroksen vakea tuli TV:sta uusintana hiljakkoin, mutta myos se loytyy netista taalta.
Mennaan bussilla (On the Buses) oli valtavan suosittu komediasarja, jonka jaksoja loydat taalta. Mina olen katsonut niita hiukan sielta sun taalta, joten tama linkki ei vie ihan jarjestyksessa ensimmaiseen jaksoon.
Okalinnut (The thorn birds) lienee niita ainoita, joiden nimen kaannos on jotakuinkin ymmarrettavissa :)
Kaikenkarvaiset ystavamme (All creatures great and small) viehatti varmaan muitakin kuin elainten ystavia. Tohtori Herriottin elamaa maalaiselainlaakarina voimme vielakin seurata taalla.
Forsythein tarina (the Forsythe Saga) on myos yksi niista, jotka loytyivat lapsuudenkodistani kirjoina. Tietty ne luettiin jo nuorena ja hartaudella.
Tassa sitten yksi versio Charlotte Brontën Kotiopettajattaren tarinasta (Jane Eyre). Sekin on yksi niita romaaneja, jotka olen lukenut jo paljon ennen kouluikaa.
Vastatuuleen (Against the wind) muistetaan ainakin Jon Englishin laulamasta tunnarista, mita ainakin mina edelleenkin kuuntelen mielellani.
Leviathan, Nyt ei kyllakaan ole mitaan muistikuvaa, mika sarjiksen suomalainen nimi oli, mutta oli ainakin silloin kiinnostava juttu ja siina esiintyy ilmiselva Alienin esiaiti tai -isa.
Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi, joskaan siitä ei ole sen kummemmin ollut vaivaa. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syopa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syopa. Näytä kaikki tekstit
lauantai 4. helmikuuta 2012
perjantai 20. tammikuuta 2012
TYKS-viikko ja syovan update
Tama viikko onkin ollut taas TYKS-viikko, ja olen ollut tanaan kylla niin vasynyt, etten juuri suutani jaksa avata. Nukuimme koiran kanssa noin viiden tunnin paikkarit, ja silti olen ihan fyysisestikin poikki, edelleen.
Liikuntaa on aika hankala harrastaa taman/naitten kasien kanssa, mutta olen tietty kavellyt ja tehnyt lahinna koipia rasittavia joogaharjoituksia.
Edes jotain.
Saan tuloksia kokeista vasta ensi kuun puolella. Tanaan kylla on sellainen olo, etta ei voisi vahempaa kiinnostaa. Taman vasymyksen syyta kai.
Liikuntaa on aika hankala harrastaa taman/naitten kasien kanssa, mutta olen tietty kavellyt ja tehnyt lahinna koipia rasittavia joogaharjoituksia.
Edes jotain.
Saan tuloksia kokeista vasta ensi kuun puolella. Tanaan kylla on sellainen olo, etta ei voisi vahempaa kiinnostaa. Taman vasymyksen syyta kai.
 |
| Ehka huomenna parempi tuuri. |
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Syovasta
Eilen meni koko paiva sortteeratessani lentolippuja. Arsyttavaa ja aikaavievaa hommaa, ja hinnat muuttuvat jopa minuutin sisalla, ellei heti valittomasti saa kaivettua juuri kulloisellekin varaussivustolle sopivaa maksuvalinetta.
Kavin taas vaihteeksi onkologilla. Siella ei ollutkaan vastassa sama syopalaakari kuin viimeksi vaan ilmeisesti joku erikoistuva. Nuori nainen kuitenkin.
Piti keskustella jatkohoidoista, mutta siina vaiheessa huomautin, etta jotkut ehdotetut jatkohoidot sotivat valitettavasti naiden olemassaolevien laakitysten kanssa (verenpainelaakkeet, kilpirauhaslaake, kipulaakkeet, joita syon monenmoisia tuohon artroosiin). Tassa vaiheessa nuori nainen tipahti karryilta (selitin kylla nama interaktioasiat ja hankin sitten kaivoi SPC:t koneeltaan ja sai lukea samat asiat, jotka olin juuri selittanyt).
"Sa taidatkin tietaa jotain naista asioista", kuului toteamus. Joskus laakemarkkinoinnissa se oli minun tyotani tietaa noista asioista, ja mielellaan enemman kuin keskivertolaakari tietaa vilkaisematta Pharmacaan.
Lopputulema: Han konsultoi erinaisia tahoja asiasta. Silla aikaa mina sitten menen jatkotutkimuksiin. Eli show jatkuu...
Juttelin eraana paivana puhelimessa lapsuudenystavani kanssa. Han on toissa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksella ja tutkii tyooloja. Han mm. vaitteli vuosi sitten KELAn tarjoamien TyKy-ohjelmien tehokkuudesta, ja loppupaatelma oli, ettei sellaisilla "kuntoviikoilla" oikeastaan ole muuta kuin virkistava vaikutus. Ne eivat siis tuota mitaan pitkaaikaisempaa tyokyvyn paranemista.
Kerroin naista viimeaikaisista uutisistani, ja han vaan kommentoi siihen, etta nykyaan kun tiedetaan, etta tyostressi saattaa olla yksi esim. syovalle altistava asia (tyosuojelun ihmiset muuten totesivat kesalla ihan samaa), niin tama minun juttuni on aika raskauttava asia tyonantajalle. Han on muuten aloittamassa tutkimusta hiukan tahan liittyvista asioista :)
Tyosuojelusta ei ole kuulunut mitaan, eli ilmeisesti heidan pyytamaansa selontekoa ei ole saatu. Melkein olisin voinut arvatakin tuon. Deadline oli viime torstai, eli 12.1.
Kavin taas vaihteeksi onkologilla. Siella ei ollutkaan vastassa sama syopalaakari kuin viimeksi vaan ilmeisesti joku erikoistuva. Nuori nainen kuitenkin.
Piti keskustella jatkohoidoista, mutta siina vaiheessa huomautin, etta jotkut ehdotetut jatkohoidot sotivat valitettavasti naiden olemassaolevien laakitysten kanssa (verenpainelaakkeet, kilpirauhaslaake, kipulaakkeet, joita syon monenmoisia tuohon artroosiin). Tassa vaiheessa nuori nainen tipahti karryilta (selitin kylla nama interaktioasiat ja hankin sitten kaivoi SPC:t koneeltaan ja sai lukea samat asiat, jotka olin juuri selittanyt).
"Sa taidatkin tietaa jotain naista asioista", kuului toteamus. Joskus laakemarkkinoinnissa se oli minun tyotani tietaa noista asioista, ja mielellaan enemman kuin keskivertolaakari tietaa vilkaisematta Pharmacaan.
Lopputulema: Han konsultoi erinaisia tahoja asiasta. Silla aikaa mina sitten menen jatkotutkimuksiin. Eli show jatkuu...
Juttelin eraana paivana puhelimessa lapsuudenystavani kanssa. Han on toissa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksella ja tutkii tyooloja. Han mm. vaitteli vuosi sitten KELAn tarjoamien TyKy-ohjelmien tehokkuudesta, ja loppupaatelma oli, ettei sellaisilla "kuntoviikoilla" oikeastaan ole muuta kuin virkistava vaikutus. Ne eivat siis tuota mitaan pitkaaikaisempaa tyokyvyn paranemista.
 |
| Tama ei kyllakaan kuvaa minua, vaan sen tarkoituksena on vaan herattaa ajatuksia |
Kerroin naista viimeaikaisista uutisistani, ja han vaan kommentoi siihen, etta nykyaan kun tiedetaan, etta tyostressi saattaa olla yksi esim. syovalle altistava asia (tyosuojelun ihmiset muuten totesivat kesalla ihan samaa), niin tama minun juttuni on aika raskauttava asia tyonantajalle. Han on muuten aloittamassa tutkimusta hiukan tahan liittyvista asioista :)
Tyosuojelusta ei ole kuulunut mitaan, eli ilmeisesti heidan pyytamaansa selontekoa ei ole saatu. Melkein olisin voinut arvatakin tuon. Deadline oli viime torstai, eli 12.1.
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
Vuoden alkajaisiksi
Huh, olen yskinyt ja niistanyt koko paivan, ja maha viela meni iloisesti sekaisin noista antibiooteista. Ei varmaankaan ole kovin jarkevaa syoda maitohappobakteerikuuria samaan aikaan kuin mikrobilaakkeita, ihan samalla tavallahan ne nuo hyodyllisetkin bakut. Piimaa tosin olen juonut, mutta ei mainittavaa parantumista.
Keuhkot kipeana! Ilmeisestikin jokin virus, kun nuo mikrobilaakkeet eivat pure. Nenasta vuotaa taas verta kun sita oikein niistelee. Saksassahan tuo oikean sieraimen suoni jo kerran poltettiin, mutta eipa auttanut mitaan. Alkaa vaikuttaa silta, etta koko mun oikeanpuoleinen kroppani prakailee, syopakasvaimia, kyynarhermovaurio (tamakin on aika mystillinen juttu, jarjen mukaan sen olisi pitanyt parantua jo aikoja sitten), oikea jalka pidempi kuin toinen, piriformispinne oikealla juuri kaiketi tuosta syysta ja sitten tama sierain, joka on ihan ehtymaton. Pitaa varmaan viela ensi viikolla menna punkteerauttamaan tama selka, jospa samalla reissulla voisivat tamponoida tuon nokan umpeen. Eli ei mikaan hurrattava loppuvuosi, eika uuden vuoden alku. Sitten nuo peukalot, jotka ovat todellisia murheenkryyneja. Nyt olen syonyt muutaman paivan Lyricaa, mutta se kylla todentotta tekee ihan merkillisen olon, joten ehka sitten jatan kokonaan. Tuli mieleen viela sellainenkin vaihtoehto, jos kokeilisi fentanyylilaastaria. Ei ainakaan maha arsyyntyisi nain paljoa.
Ensi viikolla labroja ja sitten taas sille samalle onkologille. Olisin valinnut itse toisen henkilon, mutta nyt kun ollaan taas TYKSin hoidon piirissa, on kai tyydyttava siihen, mita sattuu saamaan.
Patologin raportinkin soisi pian saapuvan, etta se voikin kestaa nain kauan.
Keuhkot kipeana! Ilmeisestikin jokin virus, kun nuo mikrobilaakkeet eivat pure. Nenasta vuotaa taas verta kun sita oikein niistelee. Saksassahan tuo oikean sieraimen suoni jo kerran poltettiin, mutta eipa auttanut mitaan. Alkaa vaikuttaa silta, etta koko mun oikeanpuoleinen kroppani prakailee, syopakasvaimia, kyynarhermovaurio (tamakin on aika mystillinen juttu, jarjen mukaan sen olisi pitanyt parantua jo aikoja sitten), oikea jalka pidempi kuin toinen, piriformispinne oikealla juuri kaiketi tuosta syysta ja sitten tama sierain, joka on ihan ehtymaton. Pitaa varmaan viela ensi viikolla menna punkteerauttamaan tama selka, jospa samalla reissulla voisivat tamponoida tuon nokan umpeen. Eli ei mikaan hurrattava loppuvuosi, eika uuden vuoden alku. Sitten nuo peukalot, jotka ovat todellisia murheenkryyneja. Nyt olen syonyt muutaman paivan Lyricaa, mutta se kylla todentotta tekee ihan merkillisen olon, joten ehka sitten jatan kokonaan. Tuli mieleen viela sellainenkin vaihtoehto, jos kokeilisi fentanyylilaastaria. Ei ainakaan maha arsyyntyisi nain paljoa.
Ensi viikolla labroja ja sitten taas sille samalle onkologille. Olisin valinnut itse toisen henkilon, mutta nyt kun ollaan taas TYKSin hoidon piirissa, on kai tyydyttava siihen, mita sattuu saamaan.
Patologin raportinkin soisi pian saapuvan, etta se voikin kestaa nain kauan.
torstai 29. joulukuuta 2011
Kuumeessa
Huh, uni ei ole tullut koko yona, olen varmastikin kuumeessa, silla paleltaa ja hiostuttaa. Kuumemittaria en omista, mutta tanaan on joka tapauksessa kaynti TYKSissa. Joku noista haavoista punotti hiukan kun viimeksi kavin sairaalassa, toivottavasti se nyt ei ole sitten tulehtunut. Kammottaa ajatus siita, etta joutuisi jaamaan sinne sairaalaan, nyt kun juuri olen sielta paassyt pois. Onkologian puoli on tassa hotakassa kaynyt hiukan liiankin tutuksi.
Taksi paivaksi olisi kaikenlaista puuhaakin, ainakin omalla asunnolla pitaisi kayda, ja aloittaa jotenkin sen remontinkin suunnittelu. Oletettavasti on tiedossa pienta vaantamista isannoitsijan ja vakuutusyhtion kanssa. Huh.
Eilen kavin kaupassa ensimmaista kertaa ilman autoa. Taytyy myontaa, etta olo on edelleen hutera kuin mika, mutta kyllahan sita verta menikin aika paljon. Rautatabletteja en haluaisi syoda, koska noista antibiootteista on vielakin maha ihan sekaisin.
Toivottavasti omalla asunnolla on siivottu rappukaytavasta ne veriroiskeet (siis sain dreenin liitoksen irti, ja jalki oli sen mukaista, verta pitkin portaita ja seinia, ihmiset varmaan ihmettelevat). Isannoitsija sattuikin samaan aikaan piipahtamaan katsomassa putkivaurion kuivattamista, ja sanoin, etten ole oikein kunnossa siivoamaan jalkia.
Pitaisi varmaankin kayda myos jossain vaiheessa leikkauttamassa tukka ennenkuin se sitten taas alkaa lahtea itsekseen. Jos TYKSissa sattuisi olemaan jaahuppu tarjolla, ei sekaan oikein toimi nain paksun kuontalon lapi, joten jo siitakin syysta lyhyt tukka olisi parempi.
Toivottavasti nuo sytostaattihoidot aikataulutetaan silla lailla, etta paasen tammikuussa Lontooseen, olisi aika paljonkin asioita hoidettavana siella paassa. Silti mieluummin sytostaatit kuin etta ruvetaan keuhkoja leikkelemaan. Jospa ne auttaisivat.
Murehdin naita asioita hoitavalle laakarille, joka sitten tylysti tokaisi, etta minun kannattaisi ensisijaisesti pitaa mielessa sairauden vakavuus ja tilanne, jossa taman kanssa ollaan. Totta tietysti sekin. Ei kai sita oikein ymmarra omaa kuolevaisuuttaan, tassa vaiheessa. Valitettavasti olen sitten viela helposti huolestuvaa sorttia. Asiat pitaisivat hoitua valittomasti. Enka oikein edes tajua tata voimattomuuden tunnetta. Pari kuhmua paassa tosin hiukan paransivat muistia, enka esimerkiksi pongahda sangysta ylos enaa niin akkinaisesti.
Muistelin tanaan syopasairasta ystavaani, joka otti oman kuolemantuomionsa aika tyynesti vastaan. Maksametareita, joille ei ollut enaa mitaan tehtavissa. Mina en oikein osannut olla niin paljoa tukena kuin olisi pitanyt. Myohaista katua sitakin nyt.
Taksi paivaksi olisi kaikenlaista puuhaakin, ainakin omalla asunnolla pitaisi kayda, ja aloittaa jotenkin sen remontinkin suunnittelu. Oletettavasti on tiedossa pienta vaantamista isannoitsijan ja vakuutusyhtion kanssa. Huh.
Eilen kavin kaupassa ensimmaista kertaa ilman autoa. Taytyy myontaa, etta olo on edelleen hutera kuin mika, mutta kyllahan sita verta menikin aika paljon. Rautatabletteja en haluaisi syoda, koska noista antibiootteista on vielakin maha ihan sekaisin.
Toivottavasti omalla asunnolla on siivottu rappukaytavasta ne veriroiskeet (siis sain dreenin liitoksen irti, ja jalki oli sen mukaista, verta pitkin portaita ja seinia, ihmiset varmaan ihmettelevat). Isannoitsija sattuikin samaan aikaan piipahtamaan katsomassa putkivaurion kuivattamista, ja sanoin, etten ole oikein kunnossa siivoamaan jalkia.
Pitaisi varmaankin kayda myos jossain vaiheessa leikkauttamassa tukka ennenkuin se sitten taas alkaa lahtea itsekseen. Jos TYKSissa sattuisi olemaan jaahuppu tarjolla, ei sekaan oikein toimi nain paksun kuontalon lapi, joten jo siitakin syysta lyhyt tukka olisi parempi.
Toivottavasti nuo sytostaattihoidot aikataulutetaan silla lailla, etta paasen tammikuussa Lontooseen, olisi aika paljonkin asioita hoidettavana siella paassa. Silti mieluummin sytostaatit kuin etta ruvetaan keuhkoja leikkelemaan. Jospa ne auttaisivat.
Murehdin naita asioita hoitavalle laakarille, joka sitten tylysti tokaisi, etta minun kannattaisi ensisijaisesti pitaa mielessa sairauden vakavuus ja tilanne, jossa taman kanssa ollaan. Totta tietysti sekin. Ei kai sita oikein ymmarra omaa kuolevaisuuttaan, tassa vaiheessa. Valitettavasti olen sitten viela helposti huolestuvaa sorttia. Asiat pitaisivat hoitua valittomasti. Enka oikein edes tajua tata voimattomuuden tunnetta. Pari kuhmua paassa tosin hiukan paransivat muistia, enka esimerkiksi pongahda sangysta ylos enaa niin akkinaisesti.
Muistelin tanaan syopasairasta ystavaani, joka otti oman kuolemantuomionsa aika tyynesti vastaan. Maksametareita, joille ei ollut enaa mitaan tehtavissa. Mina en oikein osannut olla niin paljoa tukena kuin olisi pitanyt. Myohaista katua sitakin nyt.
torstai 3. marraskuuta 2011
Huolta ja murhetta
Minua kymmenisen vuotta vanhempi, vaimostaan eronnut miespuolinen ystavani kerran mainitsi, etta elamassa on parhainta toisista, laheisista ihmisista huolehtiminen.
Varmaan joillekin onkin. Han pitaa huolta sisarustensa lapsista, koska omia ei ole.
Mina taas toivoisin, etta joskus olisi aika, jolloin laheisista EI tarvitsisi huolehtia. Taman syovankin kanssa suurin murhe on laheisten ihmisten tuska. Moni myos todellakin kaantaa selkansa kuullessaan tilastani.
Toisaalta myos tarvitsen jonkun vetamaan minut pois taalta eristaytyneisyydesta. Haluan palan normaalia elamaa.
Varmaan joillekin onkin. Han pitaa huolta sisarustensa lapsista, koska omia ei ole.
Mina taas toivoisin, etta joskus olisi aika, jolloin laheisista EI tarvitsisi huolehtia. Taman syovankin kanssa suurin murhe on laheisten ihmisten tuska. Moni myos todellakin kaantaa selkansa kuullessaan tilastani.
Toisaalta myos tarvitsen jonkun vetamaan minut pois taalta eristaytyneisyydesta. Haluan palan normaalia elamaa.
tiistai 11. lokakuuta 2011
Flunssaa pukkaa...
Nyt on taas se vuodenaika, jolloin ihmiset parskivat, ja niin minakin aivastelin ja niistelin koko viime yon. Tanaan sitten sinkkia ja C-vitamiinia huuleen, ja toivottavasti virukset hidastavat jakautumistaan. Tosin en kylla muista, milloin olisin viimeksi sairastanut, kai tuo yhdistelma toimii siis.
Kun iHerbista saa noita naytteita (laittavat joskus kahmalollisen kaikenlaista - olen ilmeisimmin ollut hyva asiakas), olen aamiaissmoothiessa syonyt noita Immune Puncheja. Samaten kaytan tyrni- ja mustikkajauhetta (nama ostan ihan lahikaupasta). C-vitamiini on osaksi luonnollisessa muodossa, osaksi palmitaattina (esteroity, jota siis Perricone suosittaa).
Tuon colostrumin (sis. myos laktoferriinia) pitaisi myos auttaa yleiseen vastustuskykyyn.
Tuossa Immune Punchissa homman tekevat mielenkiintoiseksi sen sisaltamat sienet (AHCC, active hexose correlated compound). Sanana se ainakin vaikuttaa "terveellisesta", eli tarpeeksi monimutkaiselta tuottaakseen sen mielikuvan.
Tasta paastaankin asiaan, eli pakurikaapaan. Siita on ollut paljon lehdissa ja netissa, ja kasvaahan se taalla Suomessakin vaikka missa (ala kuitenkaan mene keraamaan ilman metsanomistajan lupaa!). Venalaiset ovat kuulemma perinteisesti parantaneet silla jopa syopia. Koska pussissa jauhettu sellainen muistuttaa ihan sahajauhoa (jolta sen uskon maistuvankin), olisin taipuvainen kokeilemaan sellaista kapselimuodossa. iHerbista saa sitakin, ja sitten naita muita, etenkin japanilaisten suosimia sienia.
Mutta sinkki ja C-vitamiini ovat kai ne tarkeimmat flunssantulon hidastajat. Niin ja jos pystyt olemaan koskettelematta kasvojasi kadellasi, sekin auttaa (Turun yliopistossa teettivat muistaakseni biologian opiskelijat jonkin testin, jossa verrokkirymista toinen ei kosketellut kasvojaan, tai toinen kosketteli, ja voitte vain arvata, miten siina sitten kaytiin...).
Sarvikuono ja matkoilla NutriBioticin nenasuihke, joka sisaltaa 1% GFE:ta, ovat suureksi avuksi tukkoista nenaa astaan taistellessa. Apteekin A-vitamiinitipat myos hyvia, jos kolvi kuivuu pahasti (olin muuten joskus nuhatippojen suurkuluttaja, silla lentokoneen kuivassa ilmassa nokka kuivui todella paljon, ja nuhatipat eivat todellakaan tehneet asialle muutakuin hallaa).
Niin, ja flunssaiselle suosittelen sipulimaidon sofistikoidumpaa versiota. Pilko pannulle/kattilanpohjalle runsaasti sipulia ja valkosipulia, ja kuullota ne voissa. Ala ruskista!
Kun silppu on pehmeaa, lisaa vetta ja kiehauta. Soseuta sopaksi sauvasekoittimessa. Lisaa hiukan kermaa ja yrtteja, esimerkiski timjami on hyva. Tarjoile!
Kun iHerbista saa noita naytteita (laittavat joskus kahmalollisen kaikenlaista - olen ilmeisimmin ollut hyva asiakas), olen aamiaissmoothiessa syonyt noita Immune Puncheja. Samaten kaytan tyrni- ja mustikkajauhetta (nama ostan ihan lahikaupasta). C-vitamiini on osaksi luonnollisessa muodossa, osaksi palmitaattina (esteroity, jota siis Perricone suosittaa).
Tuon colostrumin (sis. myos laktoferriinia) pitaisi myos auttaa yleiseen vastustuskykyyn.
Tuossa Immune Punchissa homman tekevat mielenkiintoiseksi sen sisaltamat sienet (AHCC, active hexose correlated compound). Sanana se ainakin vaikuttaa "terveellisesta", eli tarpeeksi monimutkaiselta tuottaakseen sen mielikuvan.
Tasta paastaankin asiaan, eli pakurikaapaan. Siita on ollut paljon lehdissa ja netissa, ja kasvaahan se taalla Suomessakin vaikka missa (ala kuitenkaan mene keraamaan ilman metsanomistajan lupaa!). Venalaiset ovat kuulemma perinteisesti parantaneet silla jopa syopia. Koska pussissa jauhettu sellainen muistuttaa ihan sahajauhoa (jolta sen uskon maistuvankin), olisin taipuvainen kokeilemaan sellaista kapselimuodossa. iHerbista saa sitakin, ja sitten naita muita, etenkin japanilaisten suosimia sienia.
Mutta sinkki ja C-vitamiini ovat kai ne tarkeimmat flunssantulon hidastajat. Niin ja jos pystyt olemaan koskettelematta kasvojasi kadellasi, sekin auttaa (Turun yliopistossa teettivat muistaakseni biologian opiskelijat jonkin testin, jossa verrokkirymista toinen ei kosketellut kasvojaan, tai toinen kosketteli, ja voitte vain arvata, miten siina sitten kaytiin...).
Sarvikuono ja matkoilla NutriBioticin nenasuihke, joka sisaltaa 1% GFE:ta, ovat suureksi avuksi tukkoista nenaa astaan taistellessa. Apteekin A-vitamiinitipat myos hyvia, jos kolvi kuivuu pahasti (olin muuten joskus nuhatippojen suurkuluttaja, silla lentokoneen kuivassa ilmassa nokka kuivui todella paljon, ja nuhatipat eivat todellakaan tehneet asialle muutakuin hallaa).
Niin, ja flunssaiselle suosittelen sipulimaidon sofistikoidumpaa versiota. Pilko pannulle/kattilanpohjalle runsaasti sipulia ja valkosipulia, ja kuullota ne voissa. Ala ruskista!
Kun silppu on pehmeaa, lisaa vetta ja kiehauta. Soseuta sopaksi sauvasekoittimessa. Lisaa hiukan kermaa ja yrtteja, esimerkiski timjami on hyva. Tarjoile!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)