Flunssaa pukkaa...

Nyt on taas se vuodenaika, jolloin ihmiset parskivat, ja niin minakin aivastelin ja niistelin koko viime yon. Tanaan sitten sinkkia ja C-vitamiinia huuleen, ja toivottavasti virukset hidastavat jakautumistaan. Tosin en kylla muista, milloin olisin viimeksi sairastanut, kai tuo yhdistelma toimii siis.

Kun iHerbista saa noita naytteita (laittavat joskus kahmalollisen kaikenlaista  - olen ilmeisimmin ollut hyva asiakas), olen aamiaissmoothiessa syonyt noita Immune Puncheja. Samaten kaytan tyrni- ja mustikkajauhetta (nama ostan ihan lahikaupasta). C-vitamiini on osaksi luonnollisessa muodossa, osaksi palmitaattina (esteroity, jota siis Perricone suosittaa).

Tuon colostrumin (sis. myos laktoferriinia) pitaisi myos auttaa yleiseen vastustuskykyyn.

Tuossa Immune Punchissa homman tekevat mielenkiintoiseksi sen sisaltamat sienet (AHCC, active hexose correlated compound). Sanana se ainakin vaikuttaa "terveellisesta", eli tarpeeksi monimutkaiselta tuottaakseen sen mielikuvan.

Tasta paastaankin asiaan, eli pakurikaapaan. Siita on ollut paljon lehdissa ja netissa, ja kasvaahan se taalla Suomessakin vaikka missa (ala kuitenkaan mene keraamaan ilman metsanomistajan lupaa!). Venalaiset ovat kuulemma perinteisesti parantaneet silla jopa syopia. Koska pussissa jauhettu sellainen muistuttaa ihan sahajauhoa (jolta sen uskon maistuvankin), olisin taipuvainen kokeilemaan sellaista kapselimuodossa. iHerbista saa sitakin, ja sitten naita muita, etenkin japanilaisten suosimia sienia.

Mutta sinkki ja C-vitamiini ovat kai ne tarkeimmat flunssantulon hidastajat. Niin ja jos pystyt olemaan koskettelematta kasvojasi kadellasi, sekin auttaa (Turun yliopistossa teettivat muistaakseni biologian opiskelijat jonkin testin, jossa verrokkirymista toinen ei kosketellut kasvojaan, tai toinen kosketteli, ja voitte vain arvata, miten siina sitten kaytiin...).

Sarvikuono ja matkoilla NutriBioticin nenasuihke, joka sisaltaa 1% GFE:ta, ovat suureksi avuksi tukkoista nenaa astaan taistellessa. Apteekin A-vitamiinitipat myos hyvia, jos kolvi kuivuu pahasti (olin muuten joskus nuhatippojen suurkuluttaja, silla lentokoneen kuivassa ilmassa nokka kuivui todella paljon, ja nuhatipat eivat todellakaan tehneet asialle muutakuin hallaa).

Niin, ja flunssaiselle suosittelen sipulimaidon sofistikoidumpaa versiota. Pilko pannulle/kattilanpohjalle runsaasti sipulia ja valkosipulia, ja kuullota ne voissa. Ala ruskista!

Kun silppu on pehmeaa, lisaa vetta ja kiehauta. Soseuta sopaksi sauvasekoittimessa. Lisaa hiukan kermaa ja yrtteja, esimerkiski timjami on hyva. Tarjoile!

C-vitamiinista

Muistaakseni vuonna 1998 julkaistiin Suomen Laakarilehdessa tutkimus tavallisen "flunssan" hoidosta. Siina oli tutkijakaarti punninnut jopa potilaittensa nenaliinat eritteineen, ja lopputulema oli, etta he suosittelivat aloittamaan heti oireiden ilmentyessa C-vitamiinin suurella annoksella sinkin ja (jos tarvetta) ibuprofeiinin tai naprokseenin kanssa. Viimeksimainittu on reseptilaake. Tama hidastaa virusten jakautumista, joten flunssan kesto jaa lyhyemmaksi ja tauti lievemmaksi.

C-vitamiinista sanotaan kuitenkin, ettei sita saisi syoda kovin isoja annoksia jatkuvasti, silla se saattaa aiheuttaa munuaiskivia. Joidenkin lahteiden mukaan se myos aiheuttaa tottumista, joten sen annostus pitaa myos alentaa vahiteellen, koska herkimmat voivat saada jopa keripukin oireita (vuotavat ja turvonneet ikenet, ym.). Tama silti, vaikka C-vitamiinin annos olisi ihan tarvittavalla tasolla. Yllattava tieto, ainakin minulle, ja hiukan sita rohkenen epailla. Myos niiden, jotka ovat verenohennuslaakityksella (esim. Varfariini tai joissain tapauksessa verta ohentavasti vaikuttavat kalaoljyt) pitaisi olla varovaisia ylenpalttisen C-vitamiinin saannin suhteen. Toisaalta tama kombinaatio voi toimia myos niin, ettei verenohennuslaakitysta tarvita.

Monet syovat C-vitamiinilisaa askorbiinihappona, mutta kunnon imeytyminen tarvitsee oletettavasti myos tiettyja bioflavonoideja, joita luontaisesti on C-vitamiinia sisaltavissa hedelmissa ja vihanneksissa. Naita ovat etenkin varikkaat vihannekset (esim. paprika, tomaatti), syvanvihreat lehtivihannekset ja sitrushedelmat. Perunaa mainostetaan meidan leveysasteillamme hyvaksi C-vitamiinin lahteeksi, mutta se on mielestani pelkkaa propagandaa perunanviljelijoiden puolesta. Talvisaikaan idut ja idattaminen (esim. auringonkukka, alfalfa eli sinimailanen, mungpapu,  apilanidut) on hyva keino saada lisaa C-vitamiinia, silla mita nuorempi kasvi, sita enemman se sita sisaltaa.

Appelsiinien C-vitamiinipitoisuuden voi toisaalta hiukan kyseenalaistaa, silla C-vitamiini vahenee niita sailytettaessa. Koska kuljetusmatkat ovat pitkia, voi vaan miettia, miten paljon vitamiinipitoisuus on alentunut sen ja sailytyksen aikana. Toisekseen appelsiinin sisaltamat bioflavonoidit (naringiini) ovat appelsiinin kuorikerroksessa, jota ei yleensa syoda. 

Kasittaakseni appelsiinimehua tehdaan joko kokonaisista appelsiineista kuorineen, tai ilman kuoria. Kuorineen kaytetyista appelsiineista tehty mehu on yleisinta, mutta heraa kysymys, paljonko se sisaltaa torjunta-ainejaamia. Appelsiinien alkuperaa ja kasvatusta kun ei purkin kyljessa yleensa mainita.

Summa summarum, ehka kannattaa ottaa C-vitamiininsa lahinna organisesti kasvatetuista kasviksista tai marjoista, ainakin nain kesaaikaan.