C-vitamiinista

Muistaakseni vuonna 1998 julkaistiin Suomen Laakarilehdessa tutkimus tavallisen "flunssan" hoidosta. Siina oli tutkijakaarti punninnut jopa potilaittensa nenaliinat eritteineen, ja lopputulema oli, etta he suosittelivat aloittamaan heti oireiden ilmentyessa C-vitamiinin suurella annoksella sinkin ja (jos tarvetta) ibuprofeiinin tai naprokseenin kanssa. Viimeksimainittu on reseptilaake. Tama hidastaa virusten jakautumista, joten flunssan kesto jaa lyhyemmaksi ja tauti lievemmaksi.

C-vitamiinista sanotaan kuitenkin, ettei sita saisi syoda kovin isoja annoksia jatkuvasti, silla se saattaa aiheuttaa munuaiskivia. Joidenkin lahteiden mukaan se myos aiheuttaa tottumista, joten sen annostus pitaa myos alentaa vahiteellen, koska herkimmat voivat saada jopa keripukin oireita (vuotavat ja turvonneet ikenet, ym.). Tama silti, vaikka C-vitamiinin annos olisi ihan tarvittavalla tasolla. Yllattava tieto, ainakin minulle, ja hiukan sita rohkenen epailla. Myos niiden, jotka ovat verenohennuslaakityksella (esim. Varfariini tai joissain tapauksessa verta ohentavasti vaikuttavat kalaoljyt) pitaisi olla varovaisia ylenpalttisen C-vitamiinin saannin suhteen. Toisaalta tama kombinaatio voi toimia myos niin, ettei verenohennuslaakitysta tarvita.

Monet syovat C-vitamiinilisaa askorbiinihappona, mutta kunnon imeytyminen tarvitsee oletettavasti myos tiettyja bioflavonoideja, joita luontaisesti on C-vitamiinia sisaltavissa hedelmissa ja vihanneksissa. Naita ovat etenkin varikkaat vihannekset (esim. paprika, tomaatti), syvanvihreat lehtivihannekset ja sitrushedelmat. Perunaa mainostetaan meidan leveysasteillamme hyvaksi C-vitamiinin lahteeksi, mutta se on mielestani pelkkaa propagandaa perunanviljelijoiden puolesta. Talvisaikaan idut ja idattaminen (esim. auringonkukka, alfalfa eli sinimailanen, mungpapu,  apilanidut) on hyva keino saada lisaa C-vitamiinia, silla mita nuorempi kasvi, sita enemman se sita sisaltaa.

Appelsiinien C-vitamiinipitoisuuden voi toisaalta hiukan kyseenalaistaa, silla C-vitamiini vahenee niita sailytettaessa. Koska kuljetusmatkat ovat pitkia, voi vaan miettia, miten paljon vitamiinipitoisuus on alentunut sen ja sailytyksen aikana. Toisekseen appelsiinin sisaltamat bioflavonoidit (naringiini) ovat appelsiinin kuorikerroksessa, jota ei yleensa syoda. 

Kasittaakseni appelsiinimehua tehdaan joko kokonaisista appelsiineista kuorineen, tai ilman kuoria. Kuorineen kaytetyista appelsiineista tehty mehu on yleisinta, mutta heraa kysymys, paljonko se sisaltaa torjunta-ainejaamia. Appelsiinien alkuperaa ja kasvatusta kun ei purkin kyljessa yleensa mainita.

Summa summarum, ehka kannattaa ottaa C-vitamiininsa lahinna organisesti kasvatetuista kasviksista tai marjoista, ainakin nain kesaaikaan.