Luomuruokaa vai ei?

Me kaikki tiedamme, etta orgaaninen ravinto olisi meille parasta. Mutta osaako meista kukaan perustella sita tarkemmin?

Sain kasiini Time-lehden (Sept. 6 2010), jossa Jeffrey Klugerin kirjoittamassa artikkelissa arvioitiin asiaa. Tassa lisaa siita hoystettyna omilla ajatuksillani.

USA:ssa luomuravinto edustaa noin 3% ruokamarkkinoista, kun taas Euroopassa se voi olla mita tahansa 1-7% valilla. Muualla maailmassa, Japania lukuunottamatta, ollaan vasta pikkuhiljaa ymmartamassa sen asian paalle, ja esim, Kaukoidan markkinat ovatkin voimakkaassa kasvussa.

Ongelma on tietystikin korkeampi hinta kuin teollisesti tuotetulla tuoalla.

Artikkelin kirjoittaja kyseenalaistaa vihannesten ja hedelmien ravinnollisen paremmuuden konventionaalisesti tuotettuihin vastaaviin, viitaten American Journal Of Nutrition'issa vuonna 2009 julkaistuun tutkimukseen, jossa ne havaittiin suurinpiirtein yhta hyviksi ravintoarvoiltaan. Itse asiassa kuulemma muutamaan otteeseen "tavallisesti" viljellyt jopa voittivat luomut kilpakumppaninsa ravintoainepitoisuuksiltaan.

Minun ensimmainen kysymykseni on: Mitenkas torjunta-ainejaamat? Niista ei puhuttu mitaan. Muistan kun lapsuudenkotini takapihalla aitini viljeli kurkkuja ja tomaatteja, joita ei koskaan myrkytetty  - eika niita lannoitettu millaan muulla kuin pikkusiskon ponin tuottamalla lannalla, joka poltettiin sopivaan muotoon ensin kompostissa. Voin sanoa, etta niiden vihannesten maku oli kylla taysin kuin toiselta planeetalta. En ole sen koomin yhta hyvia saanut.

Kluger hiukan lipeaa aiheesta kirjoituksessaa, mutta minusta osuu hyvaan pointtiin kertomalla jossain vaiheessa, etta esim. USA:ssa tuotetaan tarpeeksi ruokaa kattamaan jokaisen asukkaan 3800 kcal ravinnonsaannin per paiva, kun taas tarve olisi keskimaarin 2350 kcal. Loppu pilaantuu ja menee haaskiin.

Ylenmaaraisen ruokatuotannon huonoiosta seurauksista Kluger nostaa esiin maissin tehoviljelyn vuosittain kaytettavat 10 miljoonaa tonnia lannoitteita, jotka osion plaavat nyt Meksikonlahtea. Maara on noussut 23% vuodesta 1990 vuoteen 2009, ja jatkanee yha nousua. Tama siis koskien VAIN maissia. Euroopassa, siis EU-maissa kaytetaan n. 17 miljoonaa tonnia lannoitteita per vuosi. Vertailun vuoksi Kiinassa sama luku on 47 mt. Ei nayta hyvalta. Mita sitten nama kemikaalit tekevat paastyaan vesistoon? Rehevoittavat niita.

Lihan ja maidon tuotannossa kaytetaan antibiootteja, hormoneja ja kasvutekijoita, jotka saavat nykyaan nuoret naiset saavuttamaan puberteetin nopeammin. Klugerin mukaan USA:ssa puberteetin alkaminen 7-vuotiaana on tuplaantunut sitten vuoden 1990.  Tata pidetaan ymparistotekijoista, mm. ruoasta johtuvana.

Lahiruoka on tietystikin parasta. En mina valttamatta halua syoda (enka ostaa) puulta maistuvia, eksoottisia hedelmia, jotka on korjattu puoliraakana ja kypsytetty keinotekoisesti. En myoskaan halua ostaa hakkikanaloitten munia, en tehotuotettua lihaa, ja ajattelen myos ostamieni tuotteiden hiilijalanjalkia. Joskus puhuttiin jyvakananpojasta (termia en ole hetkeen kuullut), jyvapossusta, mutta nyt on rypsipossua (joka ei tutkimusten mukaan ole mitenkaan sen kummemmin terveystuote kuin ei tavallinen possukaan). Voisiko ajatella, etta elaimia pidettaisiin niita kunnioittaen ja tarjoten niille niitten luontaista ravintoa? Lehmat saisivat laiduntaa kesantopelloilla jne. Se on ainakin tutkittu asia, etta naudanlihassa on enemman Omega-3 rasvahappoja (olettettavasti myos sen maidossa), jos lehmat saavat laiduntaa ruoholla. Artikkelissa lisataan viela yksi huomio laiduntavien lehmien lihasta: Se ei ole niin rasvaista kuin viljalla syotettyjen lehmien. Maussa taman tietystikin tuntee, mutta jokainen paattakoon itse, onko se hyva vai huono asia.