maanantai 18. heinäkuuta 2011

New Orleans

Loysin vanhan kirjoitukseni yhden New Orleansin reissun jalkeen, ja pelastan sen tahan ettei se tykkanaan haviaisi bittiavaruuteen.

Se oli sinansa hauska reissu ennen hurrikaani Katrinaa. Olin siella Amrican Psychiatrists' Associationin vuosikokouksessa, ja kun aikaa jai yksi ylimaarainen paiva ennen kotiinlahtoa, kavimme parin kollegan kanssa paivan reissulla bayoulla katsomassa alligaattoreita, ja samalla reissulla vierailimme eraalla Tuulen viemaa - tyyppisella plantaasilla. Valitettavasti en loyda mistaan valokuvia.

Se bayoureissu oli kylla hassu. Meita oli pikkubussilastillinen porukkaa, me kolme suomalaista ja sitten muut lepattavissa trikooshortseissa, lenkkareissa, T-paidoissa ja vyolaukuissa esiintyvia kovaaanisia amerikkalaisia. Naisilla oli hampputukka, ja siella takapenkissa me kolme seurailimme naiden kovaaanista kommentointia matkalla. Lienee tarpeetonta sanoa, etta kaikki olivat aika muhkean kokoisia, joten minakin tunsin itseni ihan keijukaiseksi.

Niin ja sitten se huvittavin homma: Olen aina kuvitellut, etta se on vaan hupijuttu etta amerikkalaiset syottavat vaahtokarkkeja alligaattoreille, mutta kaikilla nakyi olevan vaahtokarppipussi mukana ja niita sitten innolla heiteltiin veneesta noilla isokitaisille pedoille. Hahhahhaa!

Viela toinen hauska yhteensattuma tapahtui ollessamme New Orleansin kuuluisassa Cafe du Mondessa silla pakollisella "munkkikahvilla": Olin juuri ajatellut vanhaa ystavaani Harria, kun sain tekstarin, etta terveisia Bourbon Streetilta. Harri oli siis sattumalta samassa kaupungissa kuin mina! Eika han tiennyt etukateen, etta mina olin siella! Han oli itse asiassa ollut pari kuukautta toissa laheisessa Pascagoulassa (heh, mika nimi), ja nyt siis viettamassa viikonloppua New Orleansissa. Han on laivanrakennusinsinoori, ja oli ollut telakka-alueella toissa, ja manaili sita, etta alligaattoreitten takia siella piti kulkea pistoolin kanssa. Mua ei varmaan sellaiseen paikkaan olisi saanut.

************************************

Kovin tuntuvat olevan ruokaorientoitunutta porukkaa sielläpäin. Ainakaan en
ole eläessäni nähnyt lihavampia ihmisiä, ja kun asiasta paikallisten kanssa
tuli juttua, joku muistikin heti kertoa, että 1997 tehtiin tutkimusta
amerikkalaisten syömätavoista ja tukimuksessa todettiin yllämainittu
kaupunki "maan lihavimmaksi". Tämä minulle ylpeillen kerrottiin... Eipä
ihme. Tuntui, että likipitäen ruoka kuin ruoka uppopaistetaan rasvassa ja
tarjoillaan raskaitten kastikkeiden kanssa. Siellä vietetty aika sai todella
kaipaamaan salaatinlehtiä ja närästyslääkkeitä. Uhhuh.

Vaan asiaan. Cajun ja kreolikeittiö ovat kaksi alueen klassikkoa. Siinä
missä Cajun-keittiön maahantoivat Nova Scotiasta 1600 ja 1700-luvuilla
karkoitetut ranskalaiset talonpojat, acadialaiset, kehittyi taas
kreolilaiskeittiö espanjalaisten (Louisianahan oli ennen Espanjan vallan
alla) ja ranskalaisten urbaanien ihmisten vaikutuksessa. Nykyään nämä
keittiöt ovat niin lähellä toisiaan, että niitä on oikeastaan vaikea erottaa
toisistaan. Acadialaisten ruoka oli alunperin ranskalaista, mutta adaptoitui
muuttojen myötä paikallisiin raaka-aineisiin.

Molempien keittiöiden raaka-aineet ovat kotoisin peltojen lisäksi lähinnä
Louisianan alueen valtavilta rämeiltä ja sen bayou'ilta (bayou on jokimainen
uoma keskellä rämettä). Mm. Atchafalaya Basin -rämeeltä nostetaan
edelleenkin valtavat määrät rapuja, pyydystetään alligaattoreita ja riistaa.

Listasin tähän hiukan paikallista ruokasanastoa selityksineen:

Andouille: Maustettu Cajun-porsaanmakkara

Bananas Foster: Jälkiruokabanaaneja jotka on ensin kypsennetty pehmeiksi
banaanilikööristä, ruskeasta sokerista, kanelista ja voista keitetyssä
liemessä, sitten liekitetty rommilla. Tarjoillaan vaniljajäätelön kanssa.
Nannaa...

Beignet: New Orleansin French Marketin (tai pitäisikö sanoa Ranskalaisen
Torin) iso neliömäinen munkki, jonka päälle on ripoteltu runsas kerros
tomusokeria. Taattu närästys kun näitä nauttii Café du Mondessa French
Marketilla sikäläisen "kahvin" kanssa...

Blackened Fish: Kalaa, joka fileenä kastetaan sulaan (kirkastettuun) voihin
(tavallinenkin käy) ja sitten mausteseokseen (purkin kyljen tutkiminen
kertoi mausteseoksen sisältävän suolaa, paprikaa, cayennepippuria,
sipulipulveria, mustapippuria, timjamia, valkosipulia ja "other spices"
(???! ehkä hiukan mm. kuminaa mausta päätellen?)  ja paistetaan pannulla
muutaman minuutin molemmin puolin. "Blackened" nimitys tuli kai siitä, että
tämä ruoka valmistettiin ennen ulkotulilla savuavalla pannulla, joten kala
ilmeisestikin mustui. Harvinaisen kevyt ruokalaji täällä "deep-fried" -ruoan
luvatussa maassa.

Chickory: Porkkanannäköinen juuri joka kuivattuna ja paahdettuna antaa maun
sille laihalle tiskivedelle, jota sikäläiset kahviksi kutsuvat
(italialaisen kahvin ystävänä voin vaan sanoa että YÄK!)

Creole Trinity Sauce: Vihreää paprikaa, sipulia ja selleriä jotka
muodostavat pohjan monille kreoliruoille kastikkeista jambalayaan. Nimestään
huolimatta tämä siis ei ole kastike itsessään vaikka sen niminen kastikekin
ravintoloiden listoilla tunnetaan..

Dirty Rice: Riisipata joka todellakin näyttää likaiselta syystä, että riisi
on keitetty mausteiden ja useimmiten kanan teurasjätteistä (esim. maksat,
kaulat, sydämet jne.) kinkun ja  makkaran kanssa. Kamalasta ulkonäöstään
huolimatta herkullista.

Étouffée: Cajun-muhennos,  -useimmiten sisältäen rapuja - tarjoiltuna riisin
kanssa.

Filé: Suurustusaine joka on tehty jauhetuista sassafraasin lehdistä.

Gumbo: Paksu, mausteinen keiton ja padan välimuoto joka tarjotaan riisin
kera ja joka yleensä sisältää rapua, katkarapuja, joskus ostereita ja okraa
roux-pohjassa tai suurustettuna filé-jauheella tai okralla.

Hurricane: Paikallinen drinkki joka on tehty rommista ja passionhedelmästä.

Hush puppies: Tämä ei ole tarkoitettu koiranpentujen poishätistelyyn, vaan
kyse on uppopaistetuista maissipalloista, joita useimmiten tarjotaan
kalaruoan kanssa.

Jambalaya: Riisipitoinen pataruoka, jossa on yleensä kinkkua, makkaraa,
katkarapuja, mausteita, tomaattia, kanaa ja "Creole Trinity´n"-aineksia.

Lagniappe: Jos esim. tilaat Café du Mondessa 12 beignet´tä, niin saat
todennäköisesti pienen ilmaisen extran eli kolmannentoista....tämä on siis
yleisestiottaen ns. "bonus" oli sitten kyse mistä hyvänsä.

Muffaletta: Mammuttimainen leipäpylpyrä joka halkaistaan ja paahdetaan ja
täytetään esim. erilaisilla juustoilla, kasvispikkelsillä (oliivisalaatti),
italialaisella makkaralla ym. Tuhtiin nälkään....itse olin haljeta jo
puolikkaasta, vaikka kaamea nälkä olikin.

Pain perdu: Kirjaimellisesti "Eksynyt leipä". Kyse on ranskalaisesta
paahtoleivästä erilaisilla päällysteillä.

Po´Boy: Hiukan sama kuin yleensä amerikkalaisten "Submarine". Täytettyä
patonkia siis...."Legend holds that the Po´Boy, a succulent, mouthwatering
working man´s food, was also sold on the streets late at night for revelers
who had over indulged with drink and jazz".

Pralines: Ruskeasta sokerista ja pekaanipähkinöistä tehty makeinen. Näitä on
"original" ja "creamy" -tyyppisiä.

Tasso: Voimakkaasti maustettu ja savustettu Cajun-kinkku.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!