tiistai 19. heinäkuuta 2011

Tiistai ja kokkausta

Olin eilen ensin koissun kanssa pizzalla palkaksi stressaavasta elainlaakarireissusta, molemmille. Sitten soitti entinen, elakkeellaoleva tyokaverini, ja taas tuli eksyttya iltaa viettamaan samaan paikkaan, koira tietty innolla mukana. Nyt koissu on isantansa kanssa.

Naapurini, jolla on kova miehenhaku menossa, oli lainannut joltain ystavaltaan koiran, jonka kanssa voisi lahtea baariin "iskemaan miehia", ja han soittikin asken, koska on pieni ongelma, koska koira ei halua lahtea ulos. Ei vaikka kuinka maanittelisi. Noh, mina en voi asialle mitaan. Ajattelin vaan, etta nyt se siis selvisi, minkatakia han aina suosiolla ehdottaa, etta otan oman koirani mukaan kun lahdemme ulos drinksuille. Hehheh. Tyylinsa kyllakin, ja se on kylla totta, etta moni ihminen pysahtyy rupattelemaan kun on koiran kanssa matkassa.

Kavin kauppahallissa ja laitoin itselleni lounaaksi taytettyja portobelloherkkusienia. Lakki uunipannulle, paalle siivu Aurajuustoa ja koko homma kaarittiin lamminsavupekoniin. Ovat sitten hyvia, ja valmistuvat vajaassa 200C uunissa nopsaan.


Jalkiruoaksi soin kaksi havyttoman kallista ja pienta rovetta jattilaisvadelmia. Olivat hollantilaisia, mutta aika hyvia kuitenkin. Seurana talla annoksella oli tilkka kermaa.


Olivat kylla valtavan kokoisia, tuossa taustalla on iso ruokalusikka, jossa on yksi marja, siita saa hiukan kasitysta koosta.

Posti toi tanaan iHerbin paketin, jossa on kaksi purkkia aitoa Ceyloninkanelia. Sita en ole etsimisesta huolimatta Suomesta koskaan loytanyt, mutta olen joskus sita tuonut Sri Lankasta. Erona yleisesti myytavalle cassiakanelille on varisavy, tuoksu, huomattavasti kallimpi hinta ja se, ettei aitokaneli, siis Ceyloninkaneli ei sisalla myrkyllista kumariinia, jota siis on ns. tavallisessa kanelissa. Ajattelin vahan leipoa piimakakun, tai karppikorvapuusteja siita.

Samassa paketissa oli myos pieni pullo kallista nerolioljya (appelsiininpuun lehdista valmistettu eteerinen oljy), jolla hemmottelen itseani viela tanaan. Ihana tuoksu.


Nain ensialkuun leivoinkin piimakakun ohjeella muffinsseja.

Tassa resepti:

Low carb -piimakakku

2 dl piimaa (minulla oli omatekoista, tilamaitoon tehtya kefiiria)
75 g voita sulatettuna
1 tl soodaa
2 tl kanelia
1 tl pomeranssinkuorta
1 muna
rippunen maustepippuria
steviaa maun mukaan (laitoin hiukan myos vaniljasteviaa)
3,5 dl sekoitusta, jossa suurin osa mantelijauhetta, hiukan pellavansiemenjauhoja ja gluteenia

Nama vaan sitten sekaisin ja paisto 175C n. 20 minuuttia (muffinsseille, 6:n muffinssin silikoninen Lekuen vuoka). Kakku paistetaan voidellussa ja mantelijauhotetussa vuoassa. Naista tuli kylla havyttoman hyvia, ja epailenpa, ettei niista yksikaan nae huomista paivaa vaan menevat jo tanaan teen kanssa.


Ovat tassa salamalla otetussa kuvassa hiukan kalvakan nakoisia, ei siis ihme, etta lehtien ruokakuvat joudutaan tuunaamaan spraymaalein ym.

Itse asiassa nuo iHerbin pellavansiemenjauhot sopivat tahan ohjeeseen enemman kuin hyvin, ja taidankin seuraavalla kerralla hiukan lisata niiden maaraa.

Tassa viela kakkuvuoassa paistettu versio:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!