Silmämeikkiharjoittelua

Karmeasta kuumuudesta ainakin toistaiseksi päästiin. Nyt täällä NRW:ssä on noin +25 C, ja alkaa suoranaisesti paleltaa, kun pidän parvekkeen ovea auki. Äkkiäpä tuohon + 40 C:n helteeseenkin tottui.

Löysin kätköistäni Estée Lauderin Pure Color Envy -luomiväripaletin, joka on miltei käyttämätön. Paletti on sävyiltään 02 Ivory Power.

Tässä sävyt ovat satiinisia, paitsi tuo oikealla alhaalla oleva ruskea, joka on helmiäinen, mutta maltilla.

Yritin opiskella, miten meikata tällä silmänsä niin, että ikävästi roikkuvat yläluomet saisi häivytettyä. Tekoäly antoi ohjeitaan.

Vaikka kuinka yrittäisi värittää itselleen uutta luomivakoa roikkuvan yläluomen päälle, niin silti tulos muistuttaa tarhapöllön silmiä. Olisiko vain niin, etten ole tottunut meikkaamaan silmiäni niin voimakkaasti?

Vetelin kunnon rajauksetkin, ja kyllähän se juhlameikistä menisi, mutta hmmm... En tuntenut itseäni kovinkaan kotoisaksi tuossa lookissa. 

Tässä on ideana siis lähinnä häivyttää niitä yläluomien "pusseja" tummalla sävyllä, jota laitetaan reilusti yli silmän, että luomivako ikäänkuin nousee. Rajaus ei saisi olla liian paksu yläluomella, ja meikkaus kannattaa tehdä suoraan peiliin katsoen.

Vaatii varmaan vielä runsaasti harjoittelua.

 

Mitä tulee taas silmien alusten, pussien sun muiden varjostumien korjaamiseen (aiempi postaus aiheesta löytyy täältä), NYXin Wonder Pencil on hyvä apuväline siihen. Sillä saa piirrettyä tarkkaakin viivaa varjostumien pohjalle, eikä se suttua vaan menee juuri sinne, minne sillä on aikomuskin piirtää. Se käy myös hyvin huulten rajaamiseen ulkopuolelta. Eikä maksa paljoa.

Ellei silmien korostaminen tunnu hyvältä ajatukselta, tee näyttävät huulet!

Feste Zons

Jotenkin siitä eilisestä liki +40C:n kuumuudesta sitten selvittiin. Illalla tulikin sitten kaatosade ja ukkosmyrsky. Itse Zons oli kiva pikkupaikkakunta. Sitä usein verrataan muurien ympäröimään Rothenburg ob der Tauberiin, joka on pittoreski sekin. Olen joskus hamassa menneisyydessä käynyt siellä auton kanssa.

Samalla paatilla mentiin kuin viime viikolla. Yllättävää (tai sitten ei) oli se, että viime viikon visiittikohde on Zonsin lailla osa Dormagenia, ja eilen Monheimissa oli evakuoitu liki koko kaupungin alueelta oli löytynyt (taas vaihteeksi) toisen maailmansodan aikaisia pommeja.

Zonsissa oli kaikki kuitenkin hyvin.

Kylmä aamuinen latte macchiato italialaiskahvilassa Kölnin tuomiokirkon aukiolla päärautatieasmen vieressä.

Yksi iso jokiristeilijä, ei kuitenkaan ollut meidän paattimme.

Köln ja Hohenzollernbrücke aamutuimiin.

Zonsissa rantauduttiin pellon vieressä olevalla hiekkarannalla sijainneeseen laituriin. Siinä oli hieman miettimistä mihin suuntaan pellon poikki taivallettuaan lähtisi. Pikkukaupunki oli kuitenkin oikeastaan heti pellon takana.

Rheintor-portti ja arkkipiispa Friederich von Saarwedenin patsas.

                  Pfefferbüchse

Kivannäköinen pikkukaupunkihan se oli.

Kaupungin pienoismalli. Hiukan oli hankalaa ottaa summanmutikassa kuvaa, kun aurinko porotti niin, ettei edes kunnolla nähnyt, mitä kuvaa.

Iltapäivällä taivaalle alkoi kerääntyä pilviä ja kotimatka menikin sitten laivan sisätiloissa koska ulkona ukkosti ja satoi kaatamalla.

Takaisin Kölnissä.

Ja ah nämä Saksan junat! olisi pitänyt olla takaisin Aachenissa jo yhdeksän kieppeissä illalla, mutta juna jätti Düreniin ja korvaavaa bussia sai odotella, joten olin kotona vasta liki puoliltaöin.

Bussin pyssäreitä ei mitenkään ilmoitettu, joten sain sitten arvailla, missä oltiin. Onneksi edessä istuva mieshenkilö kertoi jäävänsä bussista Aachenin Rothe Erdessä, joka on minuakin lähin pysäkki, joten siinä pimeydessä pääsin ulos bussista oikeaan aikaan.

Tiistaita täältä käristyskupolin alta

Täällä on jopa annettu yleinen säävaroitus nyt tämän hautovan helteen takia, eikä paljoa tee mieli ulos. Huomenna sitten olisi se risteily, ja onneksi Reinillä tuulee.

Eräs ystäväni jo varoitteli auringonpistoksesta, joten pitää huomenna yrittää olla varjossa. Kovinkaan suurta sightseeing-kävelykierrosta ei taida jaksaa tehdä, ei pystynyt siihen oikein viime viikollakaan Monheimissa.

Kynnet kyllä tuntuvat näillä keleillä ihan hurjaa vauhtia. Justhan nämä leikkasin ja nyt on jo hankalaa näpytellä läppärillä mitään.

En voisi ajatellakaan pitäväni hiuksiani vapaana, sillä päänahkakin hikoilee. Hiukset ovat nyt siis ylhäällä sykeröllä, se viilentää hiukan. Sitten bongasin tällaisen uuden Batisten kuivashampoon, jossa on "hikiaktivoitu teknologia".  Tästä ei jää pahemmin valkoista rantuakaan hiuksiin ja tuntuu siltä kuin se toimisikin, siis pitää hiusten juuret kuivina.

Mutta kyllä tämä kuumuus työstä käy. Täällä Saksassa kerrotaan jopa työnantajien antavan työntekijöilleen "kuumuusvapaita", että nämä pääsisivät vilvoittelemaan jonnekin vetten äärille. Hyvä niin, sillä johan tässä menossa aivotkin sulavat (ja minä olen edelleen saikulla tuon leikkaukseni jäljiltä).

Joskus mietin, että onkohan jatkuva ja jokaviikkoinen kuivashampoon käyttö terveellistä. Nämä shampoothan ovat useimmiten aerosoleja, joissa käytetään rasvaa ja kosteutta imeviä partikkeleita (useimmiten tärkkelystä, talkkia ja piioksidia) sekä tuoksuaineita. Kyllähän tuollaiset partikkelit keuhkoihin hengitettyinä ovat aina ylimääräisiä siellä. Täällä on lehtiartikkeli, jossa on pohdittu talkin käyttö kosmetiikassa yleisellä tasolla. Keuhkot ovat tietystikin eri juttu, ja itse pyrin poistumaan nopeasti kylppäristä kuivashampoota käytettyäni.

Mutta tämä kuumuus! Ei voi oikein meikatakaan, ja voiteet sun muut kosmetiikkatuotteet huuhtoutuvat äkkiä iholta hien mukana!

Eikä oikein mene alas ruokakaan. Kävin Vaalsissa Hollannin puolella syömässä Vitello Tonnaton ja vuoden ainoan oluen, joka siis oli kirsikkaolut. Jälkkäriksi tiramisua, ja se oli siinä.

Vols Brasserie Vaalsissa oli siis paikka, voin suositella.

Niitänäitä ja yksi korealainen yönaamio

Täällä on ihan järkyttävän hautova helle ja vielä kuumempaa luvataan! Olen menossa keskiviikkona taas Kölnistä päiväristeilylle (Feste) Zonsin keskiaikaiseen pikkukaupunkiin, eli hiukan pidemmälle pohjoiseen kuin Monheim. menneellä viikolla. Luvassa on > 35 C, eli huhhuh! Monheiminreissulta on vieläkin kipeät rakot jaloissa, vaikka omasta mielestäni mukavissa lenkkareissa kuljinkin.

Piti huomenna myös mennä taas Lindtin tehtaanmyymälään, mutta ei taida onnistua tällä helteellä kun ne suklaat sulavat kotimatkalla. Tehdas on toisella puolella Aachenia.

Suursuositus muuten tälle! Olen todella huono syömään makeaa nykyään, mutta tämä upposi hyvin! Itse asiassa ostin tämä rasian noiden suklaakuorrutettujen, kandeerattujen appelsiininkuorten takia, ja hieman vierastin noita ananaksia, mutta ne vasta osoittautuivatkin herkullisiksi! En ole normaalisti ananaksen ystävä (paitsi pizzassa Aurajuuston ja kinkun kera, siinä suhteessa me suomalaiset sovimme yhteen saksalaisten kanssa - eli ananas kuuluu tiettyihin pizzoihin). Mutta nämä olivat hyviä! Tuo himoitsemani kandeerattu appelsiini taisi jäädä sitten hännille tässä kombossa.

*****

Sitten asiaan, eli tuohon yönaamioon. Huxley "Secret of Sahara" on ihonhoitosarja, joka on tunnettu Saharan autiomaasta peräisin olevan Opuntia Ficus-Indica (Prickly Pear, eli kaktusviikuna) -siemenöljyn käytöstä keskeisenä ainesosana. 

Kuvakaappaus täältä.

Runsaasti E-vitamiinia, siis voimakasta antioksidanttia sisältävää päärynänsiemenöljyä kutsutaan myös ”luonnolliseksi botoxiksi”. Kaktusviikunaöljy se sisältää 150 % enemmän E-vitamiinia kuin paljon hypetetty arganöljy. Tämä öljy sisältää myös erittäin runsaasti välttämättömiä rasvahappoja, kuten omega 6 ja 9 -rasvahappoja, antioksidantteja, polyfenoleja, aminohappoja ja K-vitamiinia. Näiden kaikkien ominaisuuksien vuoksi öljy on hyväksi jokaiselle ihotyypille, mukaanlukien rasvoittuva ja akneen taipuvainen, sillä sillä on myös anti-inflammatorisia vaikutuksia.

Öljy on kallista, sillä yhden litran tuottamiseen tarvitaan tonnin verran hedelmiä eli noin 10 000 opuntiakaktuspensasta.

Mutta sitten tähän yönaamioon, eli miksi Huxley Secrets of Sahara Sleep Mask: Good Night on hyvä, eikä oma naamani tarvitse juuri tämän kumempaa yöksi.

Se sisältää geelimäisessä koostumuksessaan mm. keramideja, hyaluronihappoa ja tietysti Huxleyn tunnusomaisia ainesosia kaktuksen siemenöljyä ja sahara-kaktusuutetta. Viimeiseslle ainesosalle ei äkkiseltään löytynyt mitään järkevää selitystä. Keramidit ovat lipidejä, joita ilmeisesti löytyy tuosta öljystä.  Suositus! Ne tukevat ihon kimmoisuutta.

Mitä tulee tähän yönaamioon, se on geelimäistä ja hyvin kosteuttavaa. Suositus!

Tekoälyn luomaa vai ei?

Nykyään ei näköjään voi uskoa mihinkään. Osaatko erottaa näistä ruokakuvista aitoja, itse otettuja kuvia?

 Vai onko sellaisia joukossa?

Irish Coffee.

Jäätelöannos jätskibaarissa.

Kahvi ja pala kakkua.

Vitello Tonnato.

Jätski hedelmäsalaatilla. Tai hedelmäsalaattia jäätelöpallon kera.

Paahtovanukas marjoilla.

Panna Cotta marjoilla.

Wienerschnitzel.

Nizzalainen salaatti.

Paahtovanukas marjoilla.

Pistää miettimään, että mihin maksullisia kuvapankkeja kohta enää tarvitaan?

Päiväristeily Rein-joella Kölnistä Monheimiin ja takaisin

Tulipa sitten kuuma päivä risteilylle, pitkästi päälle +30 C. Joella onneksi tuuli, mikä viilensi olotilaa.

Paattina oli Ms RheinVision, joka olikin hiukan erilainen kuin se laiva, jolla risteilimme ystäväni kanssa viime syksynä. Tässä ei tietenkään ollut hyttejä.

Meitä oli noin 160 risteilijää, ja ohjelmaan kuuluin buffettilounas.

Jouduin (pääsin) viiden suulaan saksalaisen pöytään. Näiden kanssa seurustellessa saikin koko päivän kestävän kielikylvyn, joten kuvien ottokin jäi aika vähäiselle. Yksi näistä saksalaisista oli Peter, ilmeisen tunnettu näyttelijä Saksassa. 

Ruoka oli harvinaisen hyvää, varsinkin kalavaihtoehto lämpimästä pöydästä. Sitä piti oikein hakea lisääkin.

Laiva lähti ensin hämmentävästi väärään suuntaan ja kääntyi sitten. Näin saimme hyvän kuvan Kölnistä. Hohenzollernbrücken vieressä toisella puolella Deutzissa on hotelli Hyatt (tuo ruskea leveä rakennus), jossa viruin joskus toistakymmentä vuotta sitten, kun lähdin muka päivän kokoukseen ja piti olla seuraavana päivänä Lontoossa. matka venyi hiukkasen pidemmäksi Islannin tuhkapilven takia ja köröttelin sittemmin bussilla sieltä Tukholmaan ja siitä minut oli laitettu laivalla Helsinkiin, ei Turkuun. Tästä rulianssista olen kirjoittanut aiemmin tässä postauksessa. Huoneeni oli jossain tuolla keskivaiheilla yläkerroksissa ja kaiholla katselin sieltä joen toisella puolella olevaa katedraalia ja vielä kaihoisammin alla olevaa Biergartenia, aurinko kun porotti silloinkin pilvettömältä taivaalta.

Olisi kiva käydä tsekkaamassa tuo terassi ennen kuin muutan maasta pois.

Hohenzollern-silta ja katedraalin siluetti.

Tapani mukaan kuvailin aurinkokannelta proomuja.

Täällä Monheimissakin on hauskoja liikennevaloja! 

Kuva: Wikipedia

Tyttö ja hanhi. Saksan Monheimissa sijaitsevan hanhi- ja tyttöveistoksen, erityisesti Markus Lüpertzin tekemän "Leda"-veistoksen, tarina juontaa juurensa kreikkalaiseen mytologiaan, ja se on saanut inspiraationsa myös kaupungin perinteisestä tunnuksesta, "Hanhi-Liisasta". (Gänse-Liesel) Veistoksessa on naishahmo hanhen kanssa, ja se viittaa myyttiin Leda ja joutsen. Zeus muutti itsensä joutseneksi ja vietteli Ledan, Spartan kuningas Tyndareuksen vaimon.

Leda. Kuva lainattu täältä. Samasta lähteestä voit lukea lisää teoksesta ja taiteilijasta itsestään.

Vuodesta 1939 lähtien Monheim am Rheinin kaupungin vaakunassa on ollut hanhi, jonka heraldikko Wolfgang Pagenstecher suunnitteli Johann Wilhelm Aschenbroichin vuonna 1791 käyttämän sinetin pohjalta.

Schelmenturm-tornin ohella Gänselieselbrunnen-suihkulähde kaupungintalon edessä on luultavasti Monheimin tunnetuin maamerkki. Tuskin missään paikalliseen alueeseen liittyvässä julkaisussa, kuvapostikorteista PR-esitteisiin, ei ole kuvaa pronssisesta neitokaisesta, jossa on kaksi vettä suihkuttavaa hanhea. Tästä unohtui nyt ottaa kuva. Alempana kuitenkin netistä Monheimin kaupungin sivuilta lainattu kuva suihkulähteestä.

Kuva: Monheimin kaupunginarkisto.

Vuosina 1695-1743 virassaan toimineen komissaari Johann Peter Aschenbroichin sinetissä on naishahmo, jolla on hanhi ja sen yläpuolella latinankieliset sanat "Nocet esse locutum"

Kaikkien hanheneitojen esi-isä. Se oli ensimmäinen, joka kuvasi piikaa hanhen kanssa, ja se toimi nykyisen Monheimin vaakunan mallina. 

Itse kiertokävely Monheimissa meni hiukan pipariksi hautovan kuuman sään takia. Aurinko porotti, jalat tulivat rakoille alta aikayksikön ja jätin sen kesksn. Puolet meidän ryhmästämme teki samoin ja häipyi omille teilleen.

Gänselieselbrunnen raatihuoneen takana.

Vanhassa kaupungissa liikkui hauska muutamapaikkainen pömpelibussi. Ja kyllä, ei se ollut mikään kuskiton auto. Tai siis se kyllä oli täysin automaattinen, mutta Saksan lainsäädännön mukaan kyydissä on aina oltava joku operaattori turvallisuuden takia, vaikka hän ei varsinaisesti ohjaisikaan autoa.

Schelmenturm

Vanha paloasema.

Paluumatkalla ohjelma oli vapaa.

Pitkin matkaa oli upeita hiekkarantoja. Tässä joku onnellinen oli tullut veneellä ja lekotteli privaatisti omalla rannallaan.

Vanha roomalainen akveduktikin nähtiin matkan varrella.

Takaisin Kölnissä olimme illansuussa. Viikon päästä uusiksi, ja sillä kertaa matka vie (Feste) Zonsin vanhaan pikkukaupunkiin. Toivottavasti saan sieltä enemmän kuvia kuin tältä reissulta.