sunnuntai 30. huhtikuuta 2023

Kuvia ja tunnelmia Baselista ja kotimatkalta

Lupaan, että huomenna palataan taas muihin aiheisiin, mutta en malta olla vielä palaamatta tuohon Baselin reissuun.

Tämä kaupunki ei ole (Väli)merta nähnytkään, mutta silti se huokuu mielestäni jopa välimerellistä tunnelmaa hiekkarantoineen ja kirkkaine vesineen. Allaolevat kuvat ovat entisiltä kotikulmiltani.

Asuin ihan tässä kulman takana, kuva otettu "omalta" ratikkapysäkiltäni. Tästä muuten pääsi kätevästi kolmosen ratikalla tuon tornin läpi Ranskaan ruokaostoksille, oli enemmän valikoimaa ja halvemmat hinnat.


Teufelhof, jossa vietin pari viimeistä yötä. Kohtuuhintainen hotelli, jossa on taidetta, pari ravintolaa, kahvila ja viinitupa sekä herkkukauppa.




Kävin lauantaina Lily'sissä Claraplatzilla syömässä. Paikka tarjoaa fuusiokeittiötä, ja on aina ollut suosikkiravintolani. Söin tapani mukaan dumplingseja, ja thaikkukeiton. Jälkkäriksi valitsin kookospannacottaa mangolla ryyditettynä ja koko homma huuhdottiin alas gerwürtstraminerilla, joka sopii hyvin tällaiseen aasialaiseen makumaailmaan.





Claraplatzilla oli käynnissä jonkinlaiset lypsykisat, sponsorina Swissmilk. Mukuloilla näytti olevan hauskaa siinä hommassa.


Kävelin tästä Manor-tavarataloon ostoksille ja sitten Reinin rantaan.

Piknikmunia Manorin herkkuosastolla. Tämä on muuten ihan saksalainen ja sveitsiläinen juttu, ruokakaupoissa myydään iloisenkirjaviksi värjättyjä, valmiiksi keitettyjä munia, joita minulla on nytkin jääkaapissani. Aina jaksan tätä ihmetellä, mutta ostan niitä kyllä itsekin, ovat käteviä pilkkoa vaikka salaatin sekaan proteiinin lähteeksi.


Ekana aamuna tuli hiukan yliannosteltua aamiaista. Tilasin sen huoneeseen, koska halusin valmistautua päivän kokoukseen ja piti vielä soittaa kotiinkin.

Aamiainen yhdelle hengelle hotelli Victoriassa Baselin SBB:n aseman vieressä. Eihän tuosta jaksanut syödä kuin pienen osan!


Olin viikko sitten SBB:llä (Sveitsin ja Ranskan rautatieasema), ja kuten aiemmassa postauksessani mainitsin, siellä oleva Import Parfumerie oli lopetettu, joten eipä siellä sitten shoppailumielessä ollutkaan mitään tekemistä, joten hyppäsin bussiin, joka rundaa Badische Bahnhofin (Saksan rautatieasema) ja SBB:n väliä, ja olinkin siellä todella aikaisin, joten söin pienen lounaan, joka oli yksinkertaisesti vain tuoretta, rapeakuorista leipää, hyvää oliiviöljyä ja kolme dippiä (hummusta, tapenadea ja jotakin pähkinä-tomaattihässäkkää, oikein herkullisia kaikki). Juomana oli jäälatte.


Menin Düsseldorfin katastrofista viisastuneena hyvissä ajoin asemalaiturille ja ihmettelin, että mikäs vanha junanrousku se siinä. Mutta se olikin juuri se oma junani Kölniin. Oli vaan aika vanhanaikaisen näköinen. Deutsche Bahn oli tietty taas myöhässä, kuinkas ollakaan. Laitan muuten Instaan hiukan filkkaa matkan varrelta ja maisemia Reinin rannoilta. 



Junassa oli sveitsiläinen ravintolavaunu! Hyvin vanhanaikaisen näköinen viritys... Kävin syömässä parsakeiton (joka oli vieläpä ihan hyvää, ei mitään pussikeittoa jauheesta) ja jälkkäriksi lettuja kuumalla kirsikkahillolla, mutta...

Sitten tuli kuulutus saksaksi hiukan ennen Mannheimia ja minä VANNON, että kuulin, että juna jäisi lakon takia Mannheimiin! Kyllä tuli kiire lapioida ne letut naamaani ja mennä takaisin omaan I-luokan vaunuuni! Jäi kuva jälkkäristä ottamatta.

Pöh, ei se juna mihinkään Mannheimiin jäänyt, kuulin kyllä ihan väärin! Onneksi. Alan jo olla hiukan yliherkkä näille viikkotolkulla jatkuville lakoille täällä Saksassa.

Junan myöhästymisaika vaan kasvoi matkan varrella, ja olin hiukan huolissani, että ehdinkö Kölnissä Brysseliin menevään junaan vai en. Todella tyhmä ajatus, sillä tietenkin se Brysselin-junakin oli myöhässä. Kuinkas muuten.


Ehdin jo kalkuloida, miten paljon halvemmaksi taksi Aacheniin tulisi Kölnistä verrattuna yölliseen reissuun Düsseldorfin kentältä Aacheniin, mutta onneksi pääsin junalla kotiin tällä kertaa. Niin Baselin Badische Bahnhofilla kuin Kölnissä oli merkitty asemalaiturille junan vaunujen sijainti sen pysähtyessä, mitä ei ollut Düsseldorfissa merkitty ollenkaan, ja siksi en ehtinyt junan pysähtyessä junaan. Vieläkin asia kismittää, paluumatka Düsseldorfin kentältä Aacheniin maksoi palttiarallaa saman verran kuin business-luokan yhdensuuntainen lento Turusta Düsseldorfiin.

Nyt vaan sitten odottelen Amexin laskua, sillä ei tuo Baselinreissu kovin halvaksi tullut, Sveitsi on edelleen kallis maa. Viikolla ne baselilaiset ystävät ja ex-kollegat, joita en ehtinyt viikonlopun aikana tavata, ovat meilailleet harmistuneena asiasta, mutta ehkä pitää tehdä sinne vielä uusintareissu lähitulevaisuudessa. Kunpa tuo Deutsche Bahn nyt vaan toimisi paremmin!!!!!

Mukavaa vappua!

lauantai 29. huhtikuuta 2023

Tässäpä kelpo primer aurinkosuojalla

Minä olen herännyt vasta näin vanhemmiten tähän aurinkosuoja-asiaan. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ennanvanhaanhan asiasta ei ollut mitään huolta ja ihoa käristettiin auringossa surutta, kun piti olla väriä pinnassa.

Nykyään onneksi ollaan järkevämpiä.

Kuten olen monta kertaa maininnut, minun ihoni on muuttunut viime vuosina kuivempaan suuntaan, ja se on ollut hankalaa hyväksyä. Aiemmin iho oli rasvoittuva ja epäpuhdas, mutta olen hiukan ihmetellyt, että voisiko se olla nykyään jopa normaali, tai kuivemmansorttinen? Ikääntyvä nyt ainakin. 

Olen viime vuosina käynyt Suomessa ollessani Raision Myllyn Emotionissa kasvohoidossa Olgalla (jota voin lämpimästi suositella!), ja hän kehuu ihoani hyväksi. Itse tuijottelen sitä peilistä epäuskoisena - mutta oikeastaan, onhan se todella silkoisen näköinen verrattuna siihen, mitä se joskus oli näppyineen kaikkineen. Iän ja syöpähoitojen mukanaan tuoma kuivuus vaan häiritsee. Siinä sitä on tekemistä primerinkin valinnassa. Tässä yksi hyvä ja lisää postauksia onnistuneista valinnoista on luvassa.

Mutta asiaan: meikin pohjustus on aina tärkeä juttu, enkä siihenkään ole aiemmin kiinnittänyt niin paljoa huomiota. Nyt on hyviä vaihtoehtoja, kuten tämä NYX:in primeri, joka kosteuttaa, ja jossa on jopa ihan kohtuullinen aurinkosuoja (SPF30).


Tämä on siis NYX Bare With Me Daily Moisturizing Primer, ja mielestäni tämä on aika toimiva, valkea ja kevyt emulsiovoide. Suosittelen! Siinä on öljyjä, mutta se ei tunnu kuitenkaan rasvaiselta. Pitää meikinkin ihan hyvin.

*****
Kävin shoppailemassa tänään ja järkytin jopa itseni rahanmenolla. Siitä lisää myöhemmin.

Tämä kerjäläisten ja kaikenmaailman piripäiden määrä täällä vanhassa kaupungissa jaksaa yllättää edelleen. Kun kävelen Katschhofin (jossa siis asun) ja Marktin läpi raatinuoneen toiselle puolelle lähi-Reween (lähimarkettini), niin lasken matkan varrella kaikki kerjäläiset ja ostan paluumatkalla jaettavaksi 1,79 euron kolmioleipiä heille. Mitä muutakaan voisin tehdä?

EDIT: Kun olin viime viikolla Baselissa työmatkalla näiden kolmen miespuolisen kemistikollegani kanssa, he olivat huolissaan, kun illallisen jälkeen halusin lähteä Barfüsserplatzilta hotellille soittamaan kotiin illallisen jälkeen. He halusivat hiukan kävellä ympäriinsä ja mennä vielä oluelle.

Suoraan sanoen, Baselissa en ole koskaan ollut huolissani ollessani yksin kaupungilla yöaikaan, paitsi Kleinbaselin puolella, ehkä (no en koskaan oikeastaan ole ollut yöaikaan ulkona missään siellä), sillä etenkin Clarassa on epämääräistä porukkaa. 

Täällä Aachenissa sitä näyttää olevan ainakin täällä vanhassa kaupungissa joka puolella, eli enemmän olen huolissani (jos sitäkään) täällä liikkumisesta ilta-aikaan.



Pysähdyin kahvilaan torille (Markt) juomaan kylmän kaakaojuoman. Ei ole vielä kesä täälläkään ja sormet jäätyivät. Vaikkakin esimerkiksi puut ovat kukkineet täällä jo viikkoja. Kaipaan lämpimämpiä ilmoja.

perjantai 28. huhtikuuta 2023

Tinguelyn suihkulähde Baselissa

Yksi Baselin tunnusmerkkejä (Rochen tornien ohella) on Tinguelyn suihkulähde, joka taitaa olla ainoa Baselin suihkulähde, jonka vesi ei ole juomakelpoista. Jean Tinguelysta on ollut tässä blogissa lukuisasti juttua aikaisemminkin, ja myös kuvia Tinguelyn museosta, joka on Rochen kampuksen vieressä. Lue lisää taiteilijasta täältä.  

Kuvasin suihkulähdettä viime viikolla myöhään illalla ja lähtöpäivän aamuna päivänvalossa.



Aika erikoinen taiteilija, eikö vaan? Nämä molemmat videonpätkät ovat otettu vastakkaisista kulmista.

torstai 27. huhtikuuta 2023

Jotakin sitten ostinkin Baselista

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, shoppailumielessä reissu Baseliin oli aika huono, mutta Manorilta löytyi sentään jotakin kiinnostavaa ja minulle uutta.


Siellä oli Sephoran puolella kapea hylly Kenzon kosmetiikkaa. Hiukan on kuva huono, kun siellä oli hiukan tungosta, olihan lauantai.

Omistan kyllä Kenzon huiveja ja yhdet käsineet, mutta enpä ajatellut, että brändillä on kosmetiikkaakin. 





Tällaisia matkakokopussukoita oli kahta erilaista tarjolla. Valitsin tämän KenzoKi Youth Flow-setin, jossa oli Youth Preserve Toner, Youth Flow Serum ja Skin Renew Velvet Cream. Nämä kaikki ovat ihan miellyttäviä iholla, mutta tuoksuallergikoille täytyy kertoa, että ne ovat melko hajustettuja. Tuotteissa mainostetaan olevan pyhää lootusta, siitä ehkä tuoksukin?




Vähän "vakavampi" ostos oli sitten lyhyen yön yönaamio, KenzoKi Sacred Lotur Flower Water Extract Short Night Sleeping Mask. Lyhyitä öitähän tässä tosiaankin usein on.

Kylläpä oli paksua geeliä! Tosin kyllä se kosteuttikin, koska geeli sisältää ilmeisestikin (INCI:n mukaan) runsaasti glyseriiniä, hyaluronihappoa ja muita kosteuttavia aineksia. 

Vierastin aluksi vähän tuhtia koostumusta, mutta ilmeisimmin sen tarkoituskin oli jättää suojaava kalvo iholle. 

Tykkäsin tästä.

Kiinnostuitko näistä?

tiistai 25. huhtikuuta 2023

Kaikki kiva loppuu aikanaan

Oli kyllä kiva, pitkä viikonloppu entisessä kotikaupungissani. Tuli mieleen, että ilosta kirkuen voisin vaikka palata takaisin sinne. Mitä täältä Aachenista minulta puuttuu, voi listata nopeasti: lentokenttä, joki ja mikroaaltouuni.






Komeita ovat nuo tornit, Baselin maamerkit, eikö vaan?

****
Sain vältettyä suuremmat (kosmetiikka)ostokset. Ja sen ostoskadun suuren Douglasin. Mitä sitä turhaan sieltä raahaamaan, kun täällä saa postimyynnistä ihan samat tavarat, vaikka tokihan sen on kiva hypistellä kaikkea.

Kävin kuitenkin lauantaina Otto'silla, josta tekee ne halvimmat löydöt, mutta joko siellä on kaikenlaista, tai sitten ei juurikaan mitään. Nyt oli se moodi, ettei siellä ollut haluamaani silmänympärysvoidetta, joten en ostanut mitään ja lontustin Manorille (paikallinen "Stocka"), jonka Sephorasta sitten löytyikin jotakin vähän eksoottisempaa, siitä oma postauksensa.

Juna lähti SBB:n (Baselin Sveitsin ja Ranskan rautatieasema) asemesta Baselin Badischer Bahnhofilta (Baselin Saksan rautatieasema kaupungin toisella puolella). Halusin kuitenkin käydä SBB:llä sijaitsevassa Import Parfumeriessa, joka on toinen kosmetiikan halpisketju. SBB on Baselissa muutenkin ainoa paikka, jossa kaupat ovat auki sunnuntaisinkin.

Mutta - byääh! Se liike oli lopettettu ja paikalla oli jotakin muuta ja epäkiinnostavaa. Eli eikun numero 30 bussilla SBB:ltä Badischer Bahnhofille.


Yhteistyökuviot jatkuvat siellä Baselissa edelleen, joten enköhän pääse sinne toistekin, ja saa taas uuden tilaisuuden nähdä ystäviänikin. Nyt on postilaatikko tursunnut e-maileja niiltä, joita en syystä tai toisesta ehtinyt tavata, siirtyvät siis nämäkin treffit ensi kertaan.

maanantai 24. huhtikuuta 2023

Täytyy kehua tätä

Mahtaako tässä olla paras kokeilemani CC-voide? Tuntuu hiukan siltä, ja tätä ovat kyllä kehuneet monet muutkin kuin minä.


Kuvassa näkyy pieni kämmi, laskin Baselissa ollessani korkin jonnekin, eikä sitä ole sen jälkeen näkynyt, mutta tuubi on jo miltei tyhjäksi käytetty, eli se tuskin ehtii kuivahtaa kovin pahasti ilman korkkia.

Tämä CC-voide on siis Erborian High Definition Radiance Face Cream, jossa on mm. glyseriiniä, rohtosammakonputkea ja E-vitamiinia. Se kosteuttaa,  häivyttää ihon pikkuvirheitä ja sisältää auringonsuojan (SPF 25).



Tämä kyllä sulautuu ihoon aivan loistavasti, vaikka se ensin näyttääkin ihan valkoiselta. Kerrostettavuuskin on hyvä, joskin voide mielestäni peittää yhdelläkin kerroksella aika lailla. Iholla voide näyttää todella luonnolliselta.

Sävyni on vaalein, eli CLAIR, ja tuotteesta on saatavilla kaksi tummempaakin sävyä. 

Ostopaikasta riippuen 15 ml:n tuubin (isompiakin löytyy) hinta heiluu parinkympin molemmin puolin.

Vahva suositus!

lauantai 22. huhtikuuta 2023

Basel ja nykyajan toimistosuunnittelua

Olen Baselissa entisillä kotikonnuillani. Eilen pääsin käymään entisen työnantajani, Rochen uudessa tornissa Grenzacherstrassella. Aivan upea, uusi toimistorakennus, jonne minäkin olisin Gartenstrassen tiloista saanut muuttaa, jos sopimustani olisi jatkettu. Vaan ei jatkettu, kun 2018 firmassa oli isoja muutoksia, ja osa vakinaisistakin sai lähteä.

Kivitaideteos "vanhan tornin", eli Bau 1:n edessä. Bau 1:stä ja sen 37. kerroksen Pebbles-ravintolasta on tässä blogissa juttuja takavuosilta. Aina kun kävin kaupungin toisella puolella olevasta toimistostani kampuksella, pyrin piipahtamaan Pebblesissä, ja tottakai vein aina myös Suomesta tulleet vieraani sinne.

Vanha, ja uusi, paljon korkeampi torni. Nämä ovat Sveitsin korkeimmat rakennukset. Nyt kuulin, että suunnitteilla on vielä kolmas, näitäkin korkeampi torni. Siitä tulisi hiukan eri mallinen, katso suunnitelma ja havainnekuva täältä.

Uusi Rochen torni.

Alla kuvia hyvinvointikerroksesta, jossa on mm. joogatiloja, hierovia nojatuoleja ja petejä ja kaikkea muuta mukavaa. Tarjolla on aina teetä, yrttihaudukkeita ja sensellaista terveellistä. Siis täällä on hyvinvointikerros!


Katosta roikkuvia korituoleja oli paljon joka puolella, ja niissä istuen on mukava palaveerata työkaverin tai -kaverien kanssa.

Yksi hierovista nojatuoleista. Hierovat pedit olivat kaikki varattuja, joten en saanut niistä yhtään kuvaa. Entinen työkaverini, joka toimi oppaana, kertoi, että oli kokeillut 15 min yhtä petiä juuri viikolla, ja sanoi sen olleen todella rentouttava kokemus.

Täällä voi pitää vaikka kokouksen, kunhan ei pidä kovaa ääntä.

Miksi näitä vateja sanotaan? Niitä siis voi napauttaa tuolla palikalla, ja aikaansaatu ääni resonoi kehossa, kun kuppi koskettaa sitä (luulen). Takana karkeaa hiekkaa, jossa voi kävellä paljain jaloin. Hiekka (tai hieno sora?) hieroo jalkapohjia. EDIT: Kuten kommenteissa osuvasti huomautettiin, nuo "vadit" ovat siis äänimaljoja! Kiitos! Täällä lyhyesti lisää niiden käytöstä (Wikipedia).

Täällä asuu rauha.


Sitten piipahdimme tornin kahviloissa, ja lopulta 47. kerroksessa olevassa baarissa, joka on Pebblesin vastine. Unohdin kysyä, mikä sen nimi on. Baari oli pullollaan after work -drinksuilla olevaa porukkaa.





Yhdessä kahvilassa oli viherseinä, joka oli tehty ihan oikeista, elävistä viherkasveista. Näköjään se innoitti  muitakin valokuvaajia. Siellä näkyikin eilen illalla olevan paljon vierailijoita. Rochen työntekijät saavat tuoda erityisluvalla "perheensä" käymään, ja sellaisella luvalla minäkin siellä olin.

Lounasruokala ei ollut enää auki, mutta kävimme nappaamassa kuvan.

Toimistotilat ovat kolmen kerroksen komplekseissa, joissa voi liikkua joko kierreportaita pitkin tai hissillä. Tarjolla on erilaisia työtiloja aina hiljaisista yhden hengen "kopeista" erilaisiin työpöytiin. Käytössä on hotdesking, eli voit valita itse työpöytäsi ja työskentelytilasi. Tavaransa työntekijät säilyttävät erillisissä lokeroissa, joista tarvikkeet voi kantaa laatikossa valitsemaansa työpisteeseen. Saman osaston väki tekee yleensä töitään toimistolla ollessaan samassa kolmen kerroksen kompleksissa, joten tiedät aina, missä työkaverisi ovat.

Näkymä Reinille 47. kerroksen baarista.


Kaiken huippuna kuva yhden toimistokerroksen naistenvessan oven sisäpuolelta. Ovessa on pieni hylly, johon voit asettaa vaikka puhelimen tai tabletin ja katsella sieltä jotakin pöntölläistumisen aikana.

Mitäs tykkäsit? Kyllä minulle tällainen toimisto kelpaisi!