Gluteeni

Olen aiemminkin kirjoittanut gluteenista ja tässä hiukan lisää. Gluteenia löytyy viljoista, eli tarkemmin sanottuna se on vehnän, ohran ja rukiin sitkoaine. Viimeisimmät tutkimukset antavat viitteitä siitä, että ravinnon gluteeni linkkautuu moniin autoimmuunisairauksiin (ei yksinomaan keliakiaan), kuten esimerkiksi psoriasikseen, artriittiin ja vaikkapa yleiseen väsymykseen. Yhteys on helppo todeta, jos oireet poistuvat kun kuukaudeksi jätetään pois gluteenipitoiset ruoka-aineet.

On myös olemassa vehnän ja rukiin risteytys, triticale, jota gluteeniherkät joutuvat myös välttämään ruokavaliossaan.

Gluteenia voi olla piilossa monessa ruoka-aineessa. Rodale listaa muutamia näistä.

Kaupoissa myydään erilaisia vähärasvaisia tai jopa rasvattomia spraytuotteita (leivontaspray), joita käytetään vuokien yms. voiteluun niin, ettei ruoka tarttuisi niihin. Näitä markkinoidaan vähäkalorisina vaihtoehtoina. Ne kuitenkin saattavat sisältää gluteenia eräänä tarttumista estävänä aineena. Kannattaa siis niiden sijasta käyttää esim. voita tai lasipullohin pakattuja öljyjä, sillä ruoka-aerosolipurkit saattavat olla hormonihäiritsijä bisfenoli-A:lla vuorattuja.

Sushipalat lautasellasi tai jotkut aasialaiset ruoat, joissa on surimia, tai jotakin muuta rapujäljitelmää. Niissä on todennäköisesti vehnägluteenia. Samaten vehnägluteenia saatetaan käyttää soijakastikkeen sakeuttamisaineena. Kannattaa siis tarkistaa, mistä sushissa käytetty kala on peräisin. Jos epäilee soijakastikkeessa olevan gluteenia, kannattaa pyytää tamarisoijaa, joka on gluteeniton vaihtoehto. Jos sushia syö usein, kannattaa täältä ladata itselleen taskuoppaan, jonka avulla voi valita ekologisimmat ja puhtaimmat kalavaihtoehdot lautasellesi.

Lisäravinteet, joiden etiketissä mainitaan tärkkelys (starch) tai muunneltu tärkkelys (modified food starch) eräänä ainesosana. Tärkkelys saattaa olla gluteenipitoista, joten kysy asiasta valmistajalta.

Joissain salaatinkastikkeissa saatetaan käyttää sakeutusaineena vehnä-/ohra-/ruispohjaisia aineita.

Kuivatut hedelmät ja pähkinät on saatettu valmistaa tehtaissa, joissa samoilla välineillä valmistetaan muitakin tuotteita, joten gluteenikontaminaatio saattaa tapahtua jossakin vaiheessa.

Sinapissa on usein käytetty jauhoja, joten kannattaa tarkistaa ainesosalista tai vaihtaa suosiolla dijon-sinappiin.

Maustetut jogurtit sisältävät usein viljapohjaisia sakeuttamis- ja stabilointiaineita. "Luonnolliset" makuaineet saattavat olla osin viljaperäisiä siirappeja.

Karkeissa, kuten lakritsassa, suklaassa ja monissa muissa suosituissa makeisissa saattaa olla gluteenia.

Valmiiden liemiaineiden ja muiden senkaltaisten tuotteiden ainesosalista kannattaa myös aina tarkistaa gluteenipitoisen tärkkelyksen varalta.

Tuli vaan mieleen tämä aihe tänään kun sorruin ostamaan kaksi vehnäsämpylää... Huomenna taas gluteenittomuuden ruotuun!

Hormonihäiritsijöistä

Eräässä toisessa blogissa oli juttua markkinoilta bannatuista ripsiseerumeista. Vaikkakin olen lukenut Noora Shinglerin kirjan Kemikaalicoctail (kirjailijan aiheeseen liittyvä blogi löytyy täältä), halusin kuitenkin kaivella asiaa hiukan lisää. Tässä myös hyvä blogi, josta löytyy lisäinfoa.

Varsin usein tämä asia jää ilman huomiota, syynä varmaankin megateollisuuden intressit.

Olen varma, että maailmassa olisi monta surua vähemmän ilman näitä haitallisia aineita. Oletan, että luet noita aiempia linkkejä ennenkuin jatkat tästä.

Jos ajatellaan ihmisen elinkaarta, todennäköinen altistus hormonihäiritsijöille on alkanut jo kohdussa. Jos olet jostain maalaisesta käpykylästä kotoisin, olet todennäköisesti onnekkaampi kuin edistyksellisen ja varakkaan kaupunkilaisperheen lapsi. Puhdasta ruokaa kun on helpoin saada sieltä, missä se tuotetaan.

Lapsen altistus noille hormonihäiritsijöille on meidän aikuisten ikäpolvessa todennäköisimmin alkanut tuttipulloista ja muovileluista. Aikuisempana sama rumba jatkuu einesruokien myötä. Vaara piilee lisäaineiden korvalla pakkauksista, joiden kuumentaminen saattaa erittää ruokaan esim. muovin pehmittimiä eli ftalaatteja.

Aika tylyä luettavaa tuokin blogikirjoitus.

Jos nyt ajattelen omaa elämääni, niin e-pillerien aloitus parikymppisenä, kuukautishäiriöitä alta kolmikymppisenä, hormonireseptoripositiivinen rintasyöpä reilusti alta nelikymppisenä, akneongelmia läpi koko elämän, lapsettomuus ja rintasyövän uusiminen entistä suuremmalla hormonireseptoripositiivisuudella.

Montakohan synteettisen progesteronin, eli keltarauhashormonin kuuria olen elämäni aikana syönyt? Vastaus: todella monta. Niillä on käynnistetty normaalia hormonitoimintaa kun olen ollut alta kolmikymppinen.

Sen iän jälkeen en olekaan käyttänyt e-pillereitä. Nuoruusajan haave ainakin kymmenestä lapsesta jäi siis siihen.

Meikkejä ja kosmetiikkaa olen käyttänyt jo aika nuoresta. Muuta kosmetiikkaa varsinkin, koska teininäkin niitä oli varaa ostaa.

Niin, opiskeluaikana oli myös varaa mikroaaltouuniin ja eineksiin.

Lääkkeitäkään ei hyväksytä markkinoille heppoisin perustein ja ilman todella laajoja, pitkäaikaisia ja monella eri ihmisrodulla tehtäviä tutkimuksia. Kaikki ns. sairaustapahtumat dokumentoidaan. Jos keskussairaalakäynnillä koevalmistetta syövä henkilö liukastuu ja kaatuu, ongelma raportoidaan, koska jos niitä näkyy tutkimustuloksissa normaalia enemmän, niin ko. tutkimuslääkkeen voidaan päätellä aiheuttavan esim. huimausta.

Haittavaikutuksiksi tosin sitten pitää raportoida esimerkiksi eteläamerikkalaiset ampumahaavat :D

Sinänsä lääkkeiiten tutkimus on aika luotettavaa, mutta ihan kaikkea (mm. lääkkeitten keskeisiä interaktioita) ei millään annetussa ajassa pystytä tutkimaan. Siksi tiedon keruu on käynnissä koko lääkkeen markkinoinnin ajan.

Haluaisin lopuksi muistuttaa, että IHAN KAIKISTA epätoivotuista lääkevaikutuksista tulee raportoida valmistajalle/markkinoijalle. Me kaikki voimme, ja meidän TÄYTYY tehdä näin, sillä vain tällä tavalla voimme itse vaikuttaa muun muassa välillisesti omaan terveyteemme.

Tässä vielä lukemisen arvoista asiaa (linkki).