Sunnuntai-illan löpinöitä

Näin kohta kahden ja puolen vuoden Saksassa asumisen jälkeen on todettava, että Suomessakin saa parempaa pizzaa kuin täällä. Toisaalta täällä ananas pizzassa ei ole mikään kummastelun aihe, kuten se ei ole Suomessakaan. Italialaiset tietty eivät ole asiasta ollenkaan samaa mieltä. Voin kyllä kertoa, että eivät ne pizzat aina Italiassakaan niin hyviä ole, oli niissä sitten ananasta tai ei. Yleensä ei. Survovat sitten niihin joskus täytteeksi sitten kaikkea muuta kummallista, kuten esimerkiksi perunaa.

Tämä pizza kiikutettiin minulle kotiin Pizzeria Ricolista, ja pikkuruisesta koostaan huolimatta (täällä normaali pizzan halkaisijaa on 25 cm) se oli ihan OK maultaan. Täytteenä oli Putenschinken (tässä muuten toinen täkäläinen juttu, jota en ymmärrä, mitä hemmettiä on "kalkkunakinkku"?), Gorgonzola- ja Goudajuustoa + se ananas tomaattikastikkeen ja oreganon lisäksi.

Täällä näkee muutenkin ruokalistoilla "kanakinkkua" tuon kalkkunakinkun lisäksi. Mitä himputin "kinkkua" nämä tällaiset oikein ovat!??

Saatan joskus tilata pizzan, tai joltakin muuta "mätöksi" luokiteltavaa, mutta senkin on oltava tasokasta, muuten se menee bioroskikseen. Se kohtalo on nyt eilen ostamallakin Dürüm-wrapillä, joka oli luokaton. Asioin siis wrappiostoksilla tästä lähtien ainoastaan hyväksi havaitussa Medinemissä täällä Aachenissa.

Pohdiskelin näitä ruokapaikkoja suunnitellessani viikon päästä maanantaina jonkinlaista synttäriruokailua. Haluan mennä johonkin. Michelin-paikkaan, mutta maanantainahan monet ravintolat ovat kiinni, joten saa nähdä, mitä keksin. Viime vuonnahan olin viettämässä syntymäpäivääni Hollannin puolella Gulpenissa yhden Michelin tähden Atelier-ravintolassa. 

*****

Sitten hiukan kosmetiikkalöpinää. Luin Huffington Postista tämän artikkelin, ja kiinnostuin tästä seerumista. Koska se oli alennuksessa Stylevanassa, niin tilasin sen kokeiluun. Siitä sitten tulee oma postauksensa, kunhan sen saan. 

Kuvakaappaus: yesstyle.com

Ruodin sitten siinä postauksessa INCI-listankin saman tien.

Sitten vielä hiukan tästä La Roche-Posayn Silicium -kynsilakasta. Kummallisen kauan se pysyy siistinä kynsissä lohkeilematta.

Tässä kynnet noin hiukan yli kaksi viikkoa lakkauksesta. Tyvessä tietty näkyy kynsien kasvu, ja sävy on (kuten aiemmassa postauksessa kerroin) hiukan kellertävä oranssihtavalla hiusnaamiolla kyllästettyjen hiusten haromisesta. Tämä on kyllä taatusti ainakin minun kynsissäni kaikista parhaiten pysyvä kynsilakka, eikä mitään kynsien pintojen liuskoittumista ole näkynyt tämän käytön aikana.

Tähän vielä muutama kuva perjantaiselta Brühlinreissulta. Falkenlustin metsästysmaja (siis linna) jäi käymättä aikatauluongelmien takia (DB taas myöhässä mennen tullen). Tässä kuitenkin kuva siitäkin (kuva lainattu täältä).

Tässä muutama muu kuva Brühlin pikkukylästä.

Vitello Tonnatoa paikkakunnan torikahvilassa. Tämä osataan Keski-Euroopassa tehdä hyvin.

Kirkko Augustusburgin linnan vieressä.

Saksalainen erikoisjuusto

Toin "yleisön pyynnöstä" mukanani Suomeen ns. "käsijuustoa", jonka syöminen kuulemma aiheuttaa seuraavana päivänä "musiikkia". "Handkäse mit Musik" on Hessen osavaltion erikoisuus.

Pic credit Moskwa / Dreamstime

Handkäse, eli käsijuusto on siis hesseniläinen hapanmaitojuusto, jota tarjoillaan usein alkupalana perinteisissä paikallisissa ravintoloissa. Juuston nimi ja koko tulee alkuperäisestä valmistusmenetelmästä, jossa juusto muotoillaan käsin pyöreiksi leiviksi, jotka ovat noin viitisen senttiä läpimitaltaan.

Se valmistetaan rasvattomasta maidosta ilman juoksutetta, ja se on aromikas voin valmistuksen sivutuote.

Handkäse on yksi vanhimmista germaanisista juustoista. Roomalainen kronikoitsija Tacitus, joka kuvailee barbaarien ruokavaliota noin vuonna 98 jKr., mainitsee sen nimellä ”lac concretum” eli kiinteä maito.

Vaikka Handkäse mielletäänkin Hessenille tyypilliseksi tuotteeksi, Handkäseä on kuitenkin yhtä monenlaista kuin on maisemia ja alueita Pohjanmeren ja Itämeren sekä Alppien välillä. Aina kun maatilalla oli lehmä, naiset valmistivat kermasta voita, joka oli kallisarvoinen hyödyke, jolla ansaittiin hieman ylimääräistä rahaa. 

Näin heille jäi runsaasti rasvatonta maitoa. Tarkemmin sanottuna käynyttä (hapanta) rasvatonta maitoa, sillä ilman nykyaikaista jäähdytystä luonnolliset maitohappobakteerit söivät makean laktoosin, jolloin maito maistui happamalta. Proteiinipitoinen tuotos oli kuitenkin aivan liian tuhtia, jotta sitä ei olisi voitu käyttää ruokapöydässä. Niinpä maidon annettiin hyytyä, sitten se puristettiin, suolattiin ja muotoiltiin pieniksi juustoiksi.

Juustot saivat muotonsa ja nimensä yksinkertaisista välineistä: käsistä, puisista työkaluista tai pienistä koreista: Handkäse, Korbkäse, Quargel ja myös Harzer (koska se on erityisen yleistä Goslarin ympärillä sijaitsevilla Harz-vuorilla). Ei tarvita juoksutetta eikä erikoisvälineitä.

Handkäse mit Musik -juustoa varten kypsää juustoa marinoidaan jonkin aikaa etikasta, öljystä, siideristä, sipulikuutioista, kuminan siemenistä, suolasta ja pippurista koostuvassa marinadissa, ja se nautitaan siiderin tai omenaviinin ja voileivän kanssa.

Sanan ”musiikki” sanotaan viittaavan sipulimarinadin sulamisen yhteydessä suolistossa syntyviin ääniin. Tästä syystä Handkäsen päälle ripotellaan yleensä muutama kuminansiemen, jotta ruoansulatus olisi hieman helpompaa.

Frankfurtilainen/hesseniläinen syö Handkäse-juuston vain veitsellä. Handkäsesta leikataan pala, se asetetaan voileivän päälle, ja sen päälle leikataan veitsellä ohuita sipulisiivuja, minkä jälkeen otetaan kunnon suupala.

Kuvakaappaus: rewe.de

Millainen maku siinä on?

Joku kuvaili sitä seuraavasti Quorassa (vapaa käännös):

"Vastoin yleisiä väitteitä, joiden mukaan se on haiseva, mielestäni sen tuoksu on itse asiassa pikemminkin kukkainen, ja siinä on ripaus... voisiko se olla vain maitotuotteiden happamuutta, kuten jogurtissa, kenties? Onhan kyseessä hapanmaitojuusto. Vertailukohtani on tietenkin ranskalainen Munster, joka todella määrittelee haisevan lähes tappavalla tavalla. Handkäse ei ole mitään sen rinnalla."

Miten siis kuvailla kokemusta sen syömisestä?

"Kuvitelkaa, että teille tarjoillaan lautanen, jolla on perunoilta näyttäviä lituskoja möykkyjä, joille on ripoteltu kuminaa, ja jotka on kasteltu öljyllä. Myös hienonnettua sipulia voi olla mukana, ja kyseessä on kylmä ruokalaji. Kun siihen tartutaan veitsellä ja haarukalla, se on koostumukseltaan kuin kiinteää hyytelöä tai melkein kuin kovaksi keitetyn kananmunan valkuaista.

Ja sitten otat vain öljymäisen, kuminalla ja sipulilla täytetyn puraisun toisensa jälkeen. Suolaisuus on hienovaraista, ja pystyn ahmimaan tätä paljon enemmän kuin lautaselle yleensä laitetaan."

Tässä juustossa on yleensä vähemmän kuin 1% rasvaa, ja massiviset 25% proteiinia.

Toin tätä juustoa eräälle läheiselleni hänen pyynnöstään, ja kuulemma se musiikkikin oli kuvioissa seuraavana päivänä 😋. Oli kuulemma herkullisen makuistakin, tämä juusto.

Maistakaahan, kun Saksassa käytte! Olin itse hiukan epäileväinen juuston ulkomuodon suhteen, se kun on hiukan läpikuultavaa, ettei ihan juustoksi uskoisi ensinäkemällä.

Helppoa ruokaa (makaronilooda modernisti)

Turkuun sitten viimein saavuin viime yönä, Saksassa juna oli vain hiukan myöhässä (n. 15 min*) ja sain vielä hinattua mukana tavarani (2 x 23 kg ruumalaukut, 8 kg repun ja ison käsilaukun). Selkää särkee moisen ponnistuksen takia.

Mutta ei se mitään, ketuttaa vaan tämä Suomen talvi, tosin täällä ei ole (ainakaan vielä) paljoa lunta.

Tänään oli kokkauspäivä. Mies on erittäin hyvä ruoanlaittaja, mutta kuten meillä kaikilla, repertuaari kummasti suppenee vuosien varrella, joten ajattelin, että näin ex-keittokirjailijana voisin olla konsulttina näinkin yksinkertaisen kuin makaronilaatikon valmistuksen kanssa. Uudet ruokavinkithän ovat aina kaikille tervetulleita.

Ja hyvää tuli, palttiarallaa seuraavalla reseptillä, johon EI keitetä makaroneja etukäteen.

Helppo makaronilooda kahdelle

200 g jauhelihaa (tai jotakin vegevastaavaa, kuten nyhtökauraa)

n. 2 dl makaronia

3 dl maitoa

1 muna

1/3 pakettia Koskenlaskijajuustoa kuutioina

(sipulisilppua - me emme käyttäneet tätä koska joku ei pidä sipulista)

rasvaa vuoan voitelemiseen tarttumisen ehkäisemiseksi

Mausteita maun mukaan, kuten valko- tai mustapippuria, basilikaa, paprikaa... 

Kuullota sipulisilppu ja ruskista jauheliha. Sekoita maito ja muna ja mausta seos. 

Sekoita voidellussa uunivuoassa kaikki ainekset ja paista 200°C uunissa noin tunti. Sekoittele välillä, sillä raa'at makaronit helposti painuvat vuoan pohjalle. Lisää maitoa tarvittaessa.

Tomaatticoulisin saattelemana tarjoiltu looda oli muuten herkullista!

Btw... Teen itse usein "makaronilaatikon" korvaten makaronit kuutioidulla kesäkurpitsalle. Eräs ystäväni, pienten lasten äiti, valitti joskus, että muksut eivät halua syödä mitään, missä on yhtään mitään vihreää, ja söisivät pelkkää makaronia. 

Laitoin koko porukalle kerran "makaroniloodaa", jossa ei siis ollut makaronia, mikä oli korvattu kuoritulla kesäkurpitsalle. Se syötiin hyvällä halulla, eikä valituksia tullut perheen junioreiltakaan! Kukaan ei hoksannut laatikossa olevaa jujua... 😆.

Voihan tähän upottaa helposti muitakin kasviksia, mukaanluettuna paprika ja tomaatti.

Ainoa juttu, mitä tätä laatikkoa tehtäessä on huomioitava, on se, että kesäkurpitsa itsessään on vetistä, joten munamaitoon pitää lisätä n. 1-2 munaa per 1 dl maitoa.

* Tähän junan pieneen myöhästymisaikaan ihan vaan selvennyksenä, että Saksan rautatieyhtiö, Deutsche Bahnhan on todella kuuluisa alituisesta epäluotettavuudestaan ja peruutuksistaan, etkä voi koskaan olla varma edes pääsystä määränpäähäsi, siksi halusin kertoa ilouutisen näinkin vähäisestä myöhästelystä kuin 15 minuuttia 😆.

Pohdintaa päivittäisestä kasvisten syönnistä

Usein sanotaan, että kasviksia pitäisi syödä vähintään puoli kiloa per päivä. Jostain luin, että tästä määrästä pitäisi puolet koostua marjoista ja toisen puolen juureksista, vihanneksista ja sienistä.

Eli pelkkää perunamuusiahan tämä puoli kiloa ei voi olla, vaikka puoli kiloa perunoita muusina voisikin mennä aika helpostikin alas.

Jäin tänään miettimään omaa kasvisten käyttöäni. Kesäkurpitsa on neutraali kasvis, jota voi piilottaa melkein mihin hyvänsä, aina kahvikakusta laatikoihin - keitoista puhumattakaan (reseptiosiossa on muuten herkullinen kesäkurpitsa-tillikeitto, jota soisin kaikkien kokeilevan!). 

Esimerkiksi makaronilaatikkoa en koskaan tee makaronista, vaan makaronien sijaan pilkon pataan kesäkurpitsaa. Menee ihan täydestä! Se käy myös tagliatellen sijaan, ja usein valmistankin nämä "tagliatellet" kevyestä pannulla paistamalla, ja tarjoan seuraksi esim. katkarapu-aurajuustokastikkeen.

Nyt on ollut jo jonkin aikaa suosiossa lounassalaatti, johon en halua salaatinlehtiä puputettavaksi. Jäävuorisalaatti tai tavallinen ovat helppo syödä. mutta siinä nyt ei ole mitään ravinnearvoa. Jos haluaa ravinteikkaampaa salaattia käyttää, jotakin muuta (lue täältä lisää).

Olen ihan viime aikoina löytänyt minikurkut, joissa on paljon enemmän maltoa ja vähemmän siemeniä kuin tavallisessa kurkussa. Eipä tosin kurkussakaan ole paljoa ravinteita, mutta salaatissa se on aika hyvää.

Syön päivittäin vähintään yhden tällaisen salaatin, johon tulee kuutioituna pari minikurkkua, silputtu punasipuli ja iso kourallinen miniluumutomaatteja. Tämän oheen laitan raejuustoa maun mukaan. Kastikkeena joko jogurttipohjainen soosi tai joku tomaatilla maustettu versio.

Välillä seassa on pilkottuja snack-paprikoita ja mustia oliiveja. Tosin tänään ei ollut, mutta oli sipulia sitäkin enemmän. Vatsa tuli täyteen.

Laskin yhden annoksen kasvisten määrän tänään:

2 x minikurkku n. 350-400 g

2 x punasipuli n. 200 g

iso kourallinen miniluumutomaatteja n. 125 g

Yhteensä siis n. 675-725 g kasviksia.

Ei huono yhdelle aterialle!

Marjojen ja sienten määrä pakkaa jäädä vähän heikommalle. Hmm. Täällä on kyllä mansikka-aika ja muutenkin marjoja saatavilla paremmin kuin Suomessa.

Kiinnitätkö sinä huomiota kasvisten määrään lautasellasi per päivä? Mitä kasviksia syöt yleensä?

Saksalaiset ruokakaupat vs. ruokakaupat muualla, mm. Suomessa

Täytyy myöntää, että missä ikinä matkustankin (tai asun), ruokakaupat ovat ehtymätön viihdytyksen lähde. Aiemmista asuinmaistani ei pahemmin löytynyt suuria hypermarketteja, jollaisia Suomessa on. Tai no, Irlannissa asuessani aluksi Cabinteelyssä Dublinin eteläpuolella oli iso Tesco, mutta Dublinissa sai tyytyä pieniin Spar-marketeihin. Lontoossa on keskustassakin säällisiä isoja ruokamarketteja (esim. Waitrose ja Sainsbury's, puhumattakaan Kensingtonin Whole Foodsista, joka on paratiisi, mutta ei likikään niin iso , kuin se alkuperäinen kejun myymälä Austinissa Teksasissa). 

Baselista piti lähteä Ranskan puolelle, jos aikoi hypermarketissa käydä.

Täällä Aachenissa suurimmat marketit ovat sellaisia "keskikokoisia". Näihin lukeutuu muun muassa lähi-REWEni, josta löytyi eilen suomalaisia tuotteita. Hapankorppujahan täältä saa joka paikasta (kuten saa monasti muualtakin sivistyneestä maailmasta), mutta näitä en ole ennen nähnyt. Näkkäriä ja ruis- ja kaurasipsejä.

Mikä täällä ihmetyttää on lihatuotteiden runsas tarjonta. Tässäkin REWEssä on todella runsas liha- ja leikkeletiski, eikä juusto-osuudessakaan ole valittamista.

Tähän vielä lisätään muutama kylmäallas, joissa on vakuumiin pakattuja lihaleikkeleitä ja makkaroita ja kolme isoa kylmäkaappia täynnään valmiiksipakattuja lihatuotteita.

"Kalatiski" näyttää tältä, ja olikin nyt yllättävän "täynnä" kaikenlaista. Yleensä sieltä löytyy vain pari pientä vakuumiin pakattua lohenpalaa. Nyt oli simpukoita, scampivartaita ja ainakin paria eri kalasorttia vakuumissa. Mutta niin, nythän alkaa paastonaika, joten se ehkä selittää tämän runsauden.

Kaikenlaiset vegaani- ja biotuotteet ovat täällä hyvässä huudossa (mm. vegaanista suklaata on tarjolla pilvin pimein), ja esim. vihannes- ja hedelmäosastolla ei ole muovipusseja, (kuten ei ole kassoillakaan), vaan kaikki pakataan paperipusseihin. Lähiruokainnostuksen ymmärrän oikein hyvin, mutta en ihan täysin sitä, että lihastakin pitää olla vegaaninen kopio. Lisäksi nuo paperipussit eivät ihan ole käytännöllisimmästä päästä, mutta eivätpä ne rasita luontoa kuten muovipussit.

Hävikkiä ei varmaan synny yhtä paljoa kuin esimerkiksi Suomessa, sillä jos menet lauantaina myöhemmin kauppaan, ammottavat monet hyllyt tyhjyyttään. Sunnuntaisinhan täällä ovat kaupat kiinni, joten jos ruokaostoksia halajaa tehdä, on mentävä joko Hollannin Vaalsiin Albert Heijnille tai Belgian Kelmisiin Carrefourille. 

Tässä mielessä, siis kun ihmisten annetaan ostaa hyllyt tyhjiksi, eikä pidetä huolta siitä, että lauantai-iltanakin riittää ruokatavaraa, ajattelen monasti suomalaisissa kaupoissa, että pitääkö kaikkea olla niin paljon? Olisi kiinnostavaa tietää, mikä on ruoan hävikki täällä versus Suomi? Luulen, että sekin vaikuttaa osaltaan ruoan hintaan. Jollakinhan se hävikkikin on katettava.

Irlannissa niissä pikkumarketeissa oli yleensä n. metrin leipähylly, jossa oli tummaa soodaleipää ja valkoista paahtoleipää, siinä koko valikoima. Ehkä hampurilaissämpylöitä, jos hyvin kävi. Sama juustojen kanssa. Muutama erilainen cheddar loisti kylmäkaapissa. 

Kyllä olivat työkaverit huuli pyöreänä, kun laitoin heille WhatsAppissa kuvia Turun Länsikeskuksen Cittarin leipä- ja juustovalikoimista! He eivät olleet ikinä nähneet mitään sellaista, metrikaupalla juustohyllyjä ja iso leipäosasto. Ei edes tuossa mainitsemassani Cabinteelyn Tescossa ollut moista, vaikka se hypermarketin kokoluokkaa olikin.

Tietystikin kaipaan montaa asiaa, joita saa Suomesta tai vaikka Brittein saarilta. Sellaisia ruokajuttuja, joita ei täältä Saksasta saa. Juuri nyt maistuisi teen kanssa Battenbergin kakku. Teeleivätkin (scones) olisivat hyviä, ja Hollannin puolelta Vaalsin Albert Heijniltä saa clotted creamiakin niiden kanssa. 

Niin, ja teen kanssa maistuvat myös Marie-keksit! Niitäkään ei löydy mistään täällä Keski-Euroopassa. Baselissa löysin saman tapaisia, Rich Tea Biscuits Migros-marketin eksoottisten ruokien hyllystä, mutta se ei ole sama asia. Kunnon Mariekeksi on vaniljalla maustettu ja ohut sekä rapea. Nuo Rich Tea -keksit taas ovat paksuja, eikä niissä ole vaniljaa ja ne maistuvat lähinnä pahvin paloilta.

Kunnon teetäkin olen onnistunut täältä löytämään (Darjeelingia ja Assamia, brändi on Meßmer), mutta kunnollista kaakaota en. Joskus raahasin Lontoosta Suomeen tätä Options-merkkistä, mutta nykyään sitä saa ainakin S-ryhmän kaupoista Suomessakin. Ihan älyttömän hyvää!

Salmiakkiakin täältä saa! Alte Posthofin REWEssä on hyvä valikoima, ja ellei sinne saakka jaksa lähteä, lähiapteekistakin löytyy. Tai sitten Hollannista.

Ruisleipää on ainakin REWEssä, ihan kunnollista sellaista, mutta joskus olisi kiva laittaa sen päälle kunnon savukinkkua. Jotakin savustettua täältä ja Hollannista löytyy, mutta ei yhtään sellaista kuin esim. Yläneen tai Someron palvikinkku.

Dublinissa muuten löysin herkkukaupasta Fazerin tekemään ruisleipää, mutta voi taivas, että se oli  p a h a a! Paketti päätyi roskiin.

Suomalainen pullapitkokin on suosikkini. Fazerin Artisaanipitko maistuu minun suussani tällä hetkellä parhaimmalta. Vielä on pakkasessa muutama tarkoin varjeltu viipale, ja sen lisäksi kaksi karjalanpiirakkaa ja pieni leipäjuuston palanen, herkkuhetkiä varten.

Ensi viikolla tulee paikallisesta Ruotsi-kaupasta (onfos.de) mm. kardemummapullia, chilillä maustetua Keso-raejuustoa (tämän myynti lopetettiin usea vuosi sitten Suomessa suureksi harmikseni) ja Muro-keksien tapaisia Brago-keksejä, Ballerina-keksejä ja Kallen kaviaaria! Taas saa teepannu puhista.

Jospa tekaisisin laskiaispullia, mantelimassaa on ainakin saatavilla joka paikassa.

Mahdanko aikanaan jäädä kaipaamaan mitään täältä Saksasta? En oikein usko. Sveitsin-vuosilta ei jäänyt oikeastaan minkäänlaisia hinkuja.

Mukavaa laskiaissunnuntaita! Päivän nimi täällä on Tulppaanisunnuntai. Nyt menen laittamaan itselleni falafel-salaatin, kun postausta kirjoittaessa tuli nälkä 😂😆.

Kotiseutumatkailua (ruokakuvia)

Opiskeluaikainen kurssikaverini lähti tänään, ja me tosiaankin harrastimme "ulkomaanmatkailua" hänen täällä ollessaan, toisin sanoen Aachenin vanhan kaupungin ja joulutorin lisäksi kävimme kaksi kertaa Hollannissa ja eilen olimme illastamassa Belgian puolella Kelmisissä (La Calamine). Olo on ollut hiukan uuvahtanut tänään.

Brittieksäni sanoi aina Amsterdamin-aikoina, että hollantilaisilla on vain kaksi ruokalajia, joko kinkkua juustolla tai juustoa kinkulla. 

Koloniaaliaikojen takia sanoisin, että siellä on kolmaskin, indonesialainen riisipöytä (Rijsttafel), joka ei oikeastaan ole indonesialainen, vaan hollantilaisten näkemys asiasta. 

Senpä kävimme sitten syömässä Maastrichtissa paikassa nimeltä Kapulága. Hyvää oli, 12 ruokalajia, jotka voi nähdä ylläolevalta videoklipiltä.

Jälkkäri jäi kuvaamatta, siinä oli kookoskermassa kypsytettyjä banaaneja pandanilla.

Eilen piti tosiaan mennä Belgiaan syömään simpukoita. Paikaksi valikoitui Alt Keris, mutta kuinkas ollakaan, kun sinne saakka päästiin, simpukat olivat loppuneet. Piti siis syödä ihan jotakin muuta.

Molemmat saimme kaksi Amuse Bouchea, "suun ilostuttajaa".

Minulla oli alkuruoaksi Carpacciota.

Vieraani söi valkosipulivoissa tms. paistettuja portobelloja.

Pääruokana minulla oli fasaania...

...ja vieraani söi jotakin kalaa. Vähän hassu kuvakulma, kun kurkottelin pöydän toiselta puolelta.

Pääruoan kanssa tuotiin molemmille oma padallinen Gratin Dauphinoisea (tai Dauphinoista, kuinka se nyt taipuukaan).

Jälkiruoaksi tyydyin juustotarjottimeen...

...ja ystäväni ahmi vielä Poires Belle Hélène -annoksen.

Kyllähän tuolla taas eli, eikä ihan kaikki mahaan mahtunutkaan. Syönnin jälkeen köröttelimme tyytyväisenä bussilla kotiin Saksaan.

Pitää mennä vielä joku päivä sinne syömään ne simpukat, joista nyt jäimme paitsi.

Niitänäitä Sveitsistä

Sain sitten vihdoin ja viimein viime viikolla käytyä kantonin poliisilla anomassa sveitsiläistä ajokorttia. Jos sinulla on jonkin muun maan ajokortti, se täytyy vaihtaa sveitsiläiseen vuoden sisällä maahanmuutosta, muuten joutuu käymään autokoulun uudelleen. Viime viikolla vasta putkahti mieleen, että ensi viikollahan minulla tuleekin jo vuosi täyteen. Äkkiäpä tämä aika on mennyt.

Niille, jotka tarvitsevat tätä tietoa, on lisää luettavaa täällä. Ensin pitää siis täyttää netistä ladattava lomake, mentävä sen kanssa valtuutetulle optikolle (kävin itse Fielmannilla, testi maksoi 9 CHF), joka tekee näkötestin ja täyttää oman osansa lomakenipusta, sitten sen ja värillisen passikuvan kanssa kantonin poliisille. Hämmästyttävän moni näkyi suunnanneen kantonin poliisin puheille kahta kättä heittäen ja ilman mitään lomaketta etc.

Ottivat sitten tämän hetkisen ajokorttini samalla pois ja sain paperilomakkeena väliaikaisen ajokortin, joka on voimassa vain viikon. Tosin enpä täällä nyt paljoa ajele, sillä auto on Suomessa. Mikä lienee sitten Suomeen palattuani sen ajokortin takaisinsaamisen paperishow, sen aika näyttää  - vai voinko vaan sitten ajella sillä sveitsiläisellä?

Sveitsin kansallispäivä oli ja meni, mutta ainahan - ainakin täällä Baselissa - tapahtuu jotakin. Tänä viikonloppuna täällä on Open Air Basel. Ehkä käpsyttelen tästä vielä katsomaan, mitä siellä touhutaan.

Vanhan kaupunginmuurin portti, Spalentor, vaihteeksi kuvattuna ulkopuolelta. Asun pienen matkan päässä tästä, mutta vanhan muurin sisäpuolella.

Herkkuahan täällä on jos jonkinlaista. Jogurtitikin ovat ihan hirveän makeita (jopa mies, joka yleensä on makean perään, ihmetteli sitä). Leivonnaisia löytyy joka lähtöön ja leipomoita/konditorioita on tässäkin parinsadan metrin säteellä ainakin neljä. Kummasti kaikille riittää asiakkaita.

Leipää on jos jonkin mallista... malli vaihtuu vuodenajan mukaan, nyt kesällä ne näkyvät olevan hiiriä. (Kuva: Sutter)

Apérolle (täkäläinen nimitys coctailtilaisuudesta, tai tuttavallisemmin drinksuista) kivaa tarjottavaa on tällainen sylinterimäinen kerrosleipä, josta voi ottaa yhden kolmioleivän, tai kuten tässä, kolmekin kerrallaan. Joka kerroksessa on eri täyte. (Kuvat: Sutter)

Minä en ole niinkään leivän syöjä, mutta pakostakin täällä tulee silloin tällöin maistettua. Jos suklaasta taas puhutaan, ja on pakko nimetä jokin sveitsiläinen lempisuklaa, niin se ei ole Toblerone, vaan Lindtin kermainen maitosuklaa. En tosin hirveästi syö suklaatakaan.

Miehillä ilmeisimmin lisääntyy makeanhimo vuosien varrella, mutta ehkä naisilla (tai siis ainakin minulla) se onneksi on vähentynyt.

Luulisi, että kun ollaan näinkin lähellä Ranskan rajaa, croissantit olisivat ihania kuten Ranskassa, mutta ei. Täkäläiset croissantit (Gipfeli) ovat ylläolevan näköisiä ja mielestäni aika pahoja. Yleensä ainakin kerran viikossa joku tuo näitä aamiaiseksi toimistolle.  Tai sitten saadaan pretzeleitä, jos ko. tuoja sattuu asumaan Saksan puolella. En pidä niistäkään, ovat hirveän suolaisia ja kuivakoita. Tällaisen kun syö ja istuu päivän offiisissa niin nilkkojen turvotus on ikävä tosiasia.

Aika paljon leivonnaisissa käytetään unikonsiemeniä. Keskieurooppalaiseen tapaan. Syöpä yksi tällainen sämpylä, ja muista sen jälkeen, että huumetesti saattaa olla kolmekin vuorokautta sen jälkeen positiivinen. Kyllä, luit aivan oikein!

Jos jotakin vielä ruoasta, niin tämä on myös ihmetyksen aihe: makkara-juustosalaatti. Kerrankin jotakin low-carb - hengessä! Salaatti, jossa on makkarasiivuja ja emmentalsuikaleita! Tämä "salaatti" ei ole juuri kasvista nähnytkään, ja kauppojen hyllyillä se yleensä ui vaaleassa "vinaigrettessa" ja saattaa sisältää hiukan persiljaa ja kevätsipulia ja ehkä muutaman sarvimakaronin. Tätä saa joka kaupan hyllyltä!

Ettei tämä menisi pelkästään ruokapostaukseksi, pitää vielä kehua sveitsiläisten intoa kierrättää kaikenlaista tarpeetonta. Joskus alkuaikoina ihmettelin erään kadun varrella noin kymmenen metrin välein jalkakäytävälle aseteltuja astioita. Joskus oli jopa huonekaluja ja lappu "Gratis". Ne saa siis ottaa ilmaiseksi. Itse otin naapuritalon edessä olevasta ilmaislaatikosta viime viikolla kaksi metallista tarjoilulautasta  - jos vaikka tarvitstsi. Samasta talosta muutti kesäkuussa eräs japanilaisperhe takaisin Japaniin, ja oli jättänyt koko baarikaappinsa sisällön yleiseen jakoon. Otin kaikessa kiireessä töihin lähtiessäni pari kuvaa. Kun tulin töistä, mitään ei ollut jäljellä (olisin ottanut, jos olisi löytynyt yksikin korkkaamaton pullo).

Tällaista siis meillä täällä :)

Aurinkoisia päiviä odotellessa

Tiesittekö, että auringon aiheuttamilta ihovaurioilta voi suojautua sisäisestikin? No vaikka nyt syömällä ja juomalla jotakin antioksidanttipitoista ruokaa ja juomaa. Liiallisuuksiin ei tosin tässäkään mielessä kannata mennä, ja iho on tietenkin suojattaja myös topikaalisesti.

Vaikka käyttäisikin auringonsuojavoiteita, oleskelisi varjossa ja käyttäisi leveälierisiä hattuja ja suojaavia vaatteita, tiedetään kuitenkin, että liiallisen auringonoton aiheuttama oksidatiivinen stressi, inflammaatio ja sitä myötä tulevat DNA-vauriot voidaan ainakin tehdä pienemmiksi syömällä oikein.

Kahvi ja punaviini ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten pieni määrä päivässä sisältää ihoa suojaavia polyfenoleja, jotka suojaavat valon aiheuttamalta ikääntymiseltä, oksidatiiviselta stressiltä ja saattavat jopa estää maksaläiskien syntymistä.

Muita polyfenoleja sisältäviä aineita ovat mm. omenat ja parsakaali. Parsakaali sisältää myös sulforafaania, joka aktivoi ihon omaa puolustusmekanismia auringossa.

Basilika on hyvä kesämauste (ja miksei tietty talvimaustekin), jossa on zeaksantiinia, joka auttaa filtteröimään UV-säteitä jossakin määrässä.

Omega-3 -rasvahappot suojaavat myös ihoa. Niitä saa esimerkiksi kuumentamattomasta, kylmäpuristetusta oliiviöljystä ja saksanpähkinöistä. Oliiviöljyssä on lisäksi E-vitamiinia, joka suojaa myös oksidatiiviselta stressiltä ja ehkäisee UVB-säteiden aiheuttamia valovaurioita. Oliiviöljy suojaa myös iholle levitettynä jonkin verran, eli ellei kunnon aurinkosuojavoidetta ole käytettävissä, kannattaa kurkistaa ruokakaappiin.

Olen aiemmassa postauksessani kirjoittanut eri (ruokakaapista löytyvien) öljyjen aurinkosuojavaikutuksista. Postaus löytynee haulla (lisään linkin kunhan ehdin).

Leipomispäivä ja randomeja ruokajuttuja

Ihanan kokkaaja-Katjan blogissa oli niin ihqun vanhanaikainen hiekkakakun ohje, että se piti heti leipoa. Katosi myös lautaselta varsin nopsaan tahtiin, eikä mikään ihme, niin herkullista se oli.

Tässä myös tämänpäiväinen aamiainen, englantilainen, tietty, sconesit Lontoosta tuodulla clotted creamilla (sconesit myös Lontoosta, eivät itse leivottuja, hillona tyrnihilloa, joka sopikin kirpeytensä vuoksi hyvin niihin).

Miespuolisen "hillohuulen" täydellinen versio vasemmalla. Paljon hilloa ja pienempi kerros  kermaa. Minulla taas päinvastoin.

Sitten vähän lisää Viking "Kreisiltä"....

Oli suorastaan järkyttävän hyvä pizza! Tsydeemi oli kuten Vapianossa, jos joku tuntee tämän italialaisraflaketjun. Kuulin muuten, että Helsingissäkin on Vapiano! Ja minä kun olen hypännyt Berliinissä liki vain sen vuoksi :)

Lontoolaisen ystävättäreni kuha. Oma hummerini tulikin jo aiemmin esiteltyä :D

Ooh, Kalifornialaista Pinot'a! Tosin ei ihan siitä parhaimmasta, paikan päällä saatavasta päästä, mutta silti erinomaista!

Lakritsi créme brülée ja vadelmasorbettia Vin de Constancen kanssa. Etelä-Afrikassa töissä monia vuosia viettäneenä sikäläisen viinit ovat heikkouteni, ja tämä kombo oli suorastaan orgastinen.