Kotiseutumatkailua (ruokakuvia)

Opiskeluaikainen kurssikaverini lähti tänään, ja me tosiaankin harrastimme "ulkomaanmatkailua" hänen täällä ollessaan, toisin sanoen Aachenin vanhan kaupungin ja joulutorin lisäksi kävimme kaksi kertaa Hollannissa ja eilen olimme illastamassa Belgian puolella Kelmisissä (La Calamine). Olo on ollut hiukan uuvahtanut tänään.

Brittieksäni sanoi aina Amsterdamin-aikoina, että hollantilaisilla on vain kaksi ruokalajia, joko kinkkua juustolla tai juustoa kinkulla. 

Koloniaaliaikojen takia sanoisin, että siellä on kolmaskin, indonesialainen riisipöytä (Rijsttafel), joka ei oikeastaan ole indonesialainen, vaan hollantilaisten näkemys asiasta. 

Senpä kävimme sitten syömässä Maastrichtissa paikassa nimeltä Kapulága. Hyvää oli, 12 ruokalajia, jotka voi nähdä ylläolevalta videoklipiltä.

Jälkkäri jäi kuvaamatta, siinä oli kookoskermassa kypsytettyjä banaaneja pandanilla.

Eilen piti tosiaan mennä Belgiaan syömään simpukoita. Paikaksi valikoitui Alt Keris, mutta kuinkas ollakaan, kun sinne saakka päästiin, simpukat olivat loppuneet. Piti siis syödä ihan jotakin muuta.

Molemmat saimme kaksi Amuse Bouchea, "suun ilostuttajaa".

Minulla oli alkuruoaksi Carpacciota.

Vieraani söi valkosipulivoissa tms. paistettuja portobelloja.

Pääruokana minulla oli fasaania...

...ja vieraani söi jotakin kalaa. Vähän hassu kuvakulma, kun kurkottelin pöydän toiselta puolelta.

Pääruoan kanssa tuotiin molemmille oma padallinen Gratin Dauphinoisea (tai Dauphinoista, kuinka se nyt taipuukaan).

Jälkiruoaksi tyydyin juustotarjottimeen...

...ja ystäväni ahmi vielä Poires Belle Hélène -annoksen.

Kyllähän tuolla taas eli, eikä ihan kaikki mahaan mahtunutkaan. Syönnin jälkeen köröttelimme tyytyväisenä bussilla kotiin Saksaan.

Pitää mennä vielä joku päivä sinne syömään ne simpukat, joista nyt jäimme paitsi.

Hyvää ruokaa

Olen usein valittanut sitä, että Suomessa ns. paremmissakin ravintoloissa saattaa olla paperiset lautasliinat ja kauheita kirjavia pöytäliinoja. Lontoossa niitä harvoin näkee  - eikä paljon muuallakaan, ei edes Gdanskissa.

Sitä en osaa sanoa, onko joku todellakin laskenut paperisten lautasliinojen käytön olevan edullisempaa, mutta kestävää kehitystä se ei ole. Ainakaan minun mielestäni.

Tällä kylällä on tämän suurkaupungin parhaimpia ravintoloita. Kyllähän niitä löytyy tuolta turistikeskustastakin, mutta jos sen ulkopuolelle viitsii mennä, niin hinnat putoavat, ja kolmen ruokalajin varhaisillallinen (yleensä siihen aikaan kun suomalaiset illastavat) saattaa olla niinkin edullinen kuin alta £12.00. Kävin yhtenä päivänä Côte'ssa, jossa tämä maksoi iltakuuden korvilla £11.30, mikä on todella edullista.

Yksi oma kriteerini hyvälle ravintolalle on se, miten siellä osataan laittaa mustekalaa. Tämä on yksi niistä harvoista paikoista, jossa se osataan. Nam, mureita mustekalarenkaita, tartarkastiketta ja rucolaa.

Suomessa en koskaan syö kanaa, sillä siinä on mielestäni jokin kummallinen sivumaku. Lisäksi se on yleensä jo kertaalleen ollut pakastettua, kuten liki kaikki liha, mitä myydään, ja se tarkoittaa sitkeää ja kuivaa sellaista. Olen kerran elämässäni valmistanut miltei suoraan teurastamolta tuodun joulukinkun, ja se kypsyessään hajosi kirjaimellisesti kappaleiksi, niin mureaa se oli.

Hyvän jälkkärin ei tarvitse olla tämän kummempaa; lautasellinen jäisiä marjoja ja pieni kannu kuumaa valkosuklaakastiketta.

Täällä samalla alueella (tuubi: Turnham Green) on myös Michelin-ravintola La Trompette, jossa aikaista illallista tarjotaan suppeammalta listalta ennen puoli kahdeksaa, ja sekin on edullinen (kaksi ruokalajia £12.50). Eivät vaan mainosta sitä, ja pöytävaraus on välttämätön. Tänä vuonna ravintola on restauroitu (vaikka en todellakaan mitään vikaa aiemmassa asussaankaan ole nähnyt).

Shepherd's Bush/White City -linjalla oleva Westfieldin kauppakeskus tarjoaa myös ravintoloita joka lähtöön. Shampanjabaarista olen ennenkin kirjoittanut ja tainnut mainita Meat and Wine Companynkin, jossa saa mm. Waguy-pihvejä (jotka sitten maksavatkin). Todella hyväähän se on, olen viimeksi syönyt Berliinissä.

Olen aika huono lihansyöjä, mutta joskus pihvi maistuu ja silloin oletan hemoglobiiniarvoni olevan alhaalla. Keho kertoo mieliteoillaan, jos joku on vinossa.

Mushroom New Yorker. Vaikka usein luullaan, että sisäfile on sitä hienointa osaa naudasta, älkää menkö siihen lankaan vaan tilatkaa jotakin muuta. Nämä sienet eivät tietty ole suomalaisten metsäsienten veroisia maultaan, tuskin metsää edes nähneetkään, mutta hyvää silti. Chipseistä en piittaa.

Valkosuklaa-leipävanukas (bread and butter pudding). todella herkullista valkosuklaakastikkeen ja  vaniljajäätelöpallon kanssa. Miksi Suomessa ei leipävanukas ole koskaan päätynyt ravintoloiden listoille niinkuin täällä? Yksinkertaista ja hyvää ja tätä saa miltei joka paikasta, täällä kuitenkin valkosuklaatwistillä.

Noh, reiluuden vuoksi täytyy sanoa, että Turussa esimerkiksi Shamrock Cafessa  - yllättävää kyllä  - saa ainakin todella maukasta pippuripihviä! Tämä on todennettu henkilökohtaisesti pari viikkoa sitten.

Tekstylia

Gdanskissa saa todellakin tuhtia ruokaa. Yksi ravintola on yli muiden, Tekstylia, jolla on mielestäni aika kummallinen nimi. Peräseinällä pyörii muotivideoita ja sisustuksessa on ompelijan elementtejä. Ruoka on konstailematonta ja hyvää.

Eilen söin erikoisen keiton. Piparjuurta… Cream of Horseradish. Juuri sopiva miltei puolen litran annos talven viileään keliin. Keittokulhon pohjalla oli savustettua porsaanmakkaraa ja keitetyn kananmunan puolikas. Nälkä lähti! Hinta kolme euroa.

Ravintolan sisustusta.

Toinen erinomainen ruokasuositukseni täällä on vasikanlihapullat. Myös Caesar-salaatti on herkullinen.

Kosmetiikkahuijausta ja muuta juttua

Bloggari, joka julkaisee mm. ruokaohjeita ei yleensä puhu mitään ns. fastfoodista. Joka on tietty pääsääntöisesti roskaa. Tämä on myös minun mielipiteeni.

En syö paljoakaan leipää ja valkoinen leipä on aikalailla nounou. Mutta: minulle on yksi fastfoodpaikka yli muiden, ja suuri herkkuni siellä on - ööh...patonki, joka on täytetty Jarlsberg-juustolla ja kinkulla. Juuri sellaisella vaalealla kinkulla, jota voi saada esim. Ranskassa. Paikka on EAT. Yksi sellainen löytyy esimerkiksi LHR:lta, mutta tuoreita patonkeja ei siellä näy ennen klo 11 am. Ostan usein lennolle mukaan.

Tänään oli myös Waitrosen upeita, isoja marjoja jälkkärinä.

Eilen illalla kävimme ystävättäreni kanssa Brown'silla illastamassa. Tältä kivalta ravintolaketjulta saa pieniä kirjasia, joiden lehdillä on esitelty yksi kuuluisa coctail per päivä. Sivu toimii voucherina, jolla kyseisen coctailin saa sinä päivänä yhdellä punnalla.

Ruoka on myös hyvää ja hinta-laatusuhde loistava, joten voin suositella.

Onko muuten kukaan tutustunut ruotsalaiseen sarjaan Björk & Berries? Lumenen ruotsalainen kilpailija? Kuulin siitä nyt ensimmäistä kertaa, ja sarja tuntuu enemmän keskittyvän muuhun kuin värikosmetiikkaan. Ostin käsi- ja kynsivoiteen ja olen aikalailla siihen tykästynyt - niin, ennenkuin luin INCI-listan läpi suurennuslasin kanssa.

Sarja ei väitä olevansa orgaaninen, mutta Karma Hands -voiteen pakkauksessa kuitenkin korostetaan sen sisältävän orgaanista kurkkua ja koivua. Sen myös mainostetaan sisältävän vitamiineja, mantelivoita ja orgaanista rypsiöljyä. pikkuriikkinen teksti sitten paljastaa kaikkea muutakin. Parabeeneja en siinä nähnyt, mutta hydrattua kasvisrasvaa kylläkin. Silikonia myös ja glyseriiniä varsin ylhäällä listassa. Pieni pettymys.

Vielä suurempia kosmetiikkapettymyksiä seuraa. Tullessamme dinneriltä kadulla oli aika aggressiivisia kosmetiikkamyyjiä. No, otimme näytteet ja kävimme kuitenkin sisälläkin katsomassa, sillä tämä sarja  - Orogold  - kiinnosti minua. Se on japanilainen sarja, jonka ainesosana on kulta. Katsokaapas nyt sitten tämän 24K Moisturizing Day Creamin ainesosalistaa. Japanilaiset kosmetiikkasarjat ovat yleensä hyviä, mutta tässä...hmmm, tehkääpä omat päätelmänne luettuanne seuraavan jutun.

Eipä se hirveästi eroa minkään marketituotteen sisällysluettelosta. Hinta oli vaan sitten £300.00, josta siis piti riittää pariksi vuodeksi. Tässä herää vain se epäilys, että miten se säilyy niin pitkään? Netistä esimerkiksi Amazonista hakemalla kyseisen merkin tuotteita saa halvemmalla. Tässä erään toisen bloggarin mielipide.

Vielä voisin lisätä, että trampattuani päivän kaupungilla iho varmaankin oli pölyinen, mutta myyjä laittoi kuorintavoidetta käsivarteni sisäpinnalle ja kauhisteli sitä mustaa mönjää, joka siitä lähti. Samaten silmänympärysvoidetta laitettiin toisen silmäni alle ja sitten myyjä ihasteli, kuinka sileä ihosta siinä tulikaan. No aivan varmasti pelkkä pyyhkäisy käsivoiteella tai veteen kostutetulla sormellakin olisi riittänyt. Mitä huijausta!

Ravintolassa Suomessa

Ärsyttääkö ketään muuta Suomessa merkilliset kirjavat pöytäliinat ja paperiservetit ravintoloissa? Onko joku laskenut, että se jätemäärä tulee halvemmaksi kuin servettien pesu? Kysyn vaan, koska inhoan kaikenlaista ylimääräsitä roskaa ja olen myös huomannut, että ulkomailla, melkein vaikka missä maassa ei tarvitse mennä kovinkaan tasokkaaseen ravintolaan ja havaita siellä käytettävän kankaisia servettejä. Pöytäliinaahan ei esimerkiksi kauniille puupöydälle edes tarvitse.

Suomalaisissa ravintoloissa ne servetit ovat usein vielä huononlaatuista ja ohutta paperia, ns. huoltoasematasoa. Pöytäliinat ovat sitten vielä useinkin sellaista 80-luvun alun muodissa ollutta kirjavaa kangasta. Samantapaista muuten näkee myös sisustusmateriaaleina suomalaisissa hotelleissa.

Kiinnostaisi kyllä todellakin tietää, miksi ei kankaisia servettejä käytetä enemmän? Minusta se on merkki tasosta, ja todellakin  - ajattelen sitä paperin haaskaustakin. Kankaisten servettien pesukin toki kuluttaa energiaa ja käytetään synteettisiä pesuaineita, mutta harvoin servetit ovat niin likaisia yhden käytön jälkeen, että järeämpiä aineita niiden puhdistamiseen tarvittaisiin.

Lounaalla

Kävin opetuksen jälkeen hyvin ansaitulla lounaalla ravintola Teinissä. Pidän paikan "vanhahtavasta" imagosta. Listalla on konstailematonta ruokaa ja taustalla soivat vanhat levyt.

Alkuun tuodaan pöytään Auramaan (paikallinen leipomo) perunalimppua meijerivoilla. Annos, johon en minäkään malta olla kajoamatta.

Namnam!

En ruvennut sen suuremmalla skaalalla syömään vaan otin yhden listan herkullisista lämpimistä leivistä. Paahtopaistia ja piparjuurta! Todellinen 60-70 -luvun herkku! Tähän pitää lisätä, että ollessani ihan pikkutyttö kävimme todella usein ravintolassa sunnuntailounaalla, ja kunnolla tehty paahtopaisti (ja paahtokiisseli) olivat herkkua! Piparjuurikermaa piti tietty olla lihan kanssa.

Aah, mikä leipä!

Leipä olikin todella stydi, hyvä maultaan ja piti hieman sulatella sitä iltapäivälehtien kanssa. Sorruin sitten kuitenkin jälkiruokaan, joka oli erinomaista ruusukvittenipannacottaa. Ruusukvitteni ei ollut tässä annoksessa kerman seassa  - vaan oikeastaan paremmalta msitui kun oli soseena pannacotan pohjalla. Jälkkäri huuhdeltiin alas lasillisella unkarilaista Oremus Late Harvestia, jonka ihanan kuivatun aprikoosin ja hunajan savyttämät nuotit sopivat todella hyvin jälkkärin makuun. Vieläkin tulee vesi kielelle...

Ruusukvittenipannacottaa.

Suorastaan hävettää myöntää moinen porsastelu, mutta tuli sitten palattua mutkan kautta kotiin. Huomasin Eerikinkadulle avatun uuden etno-Delin, jossa sitten toki piipahdin katsomassa  - herkkujahan siellä todellakin oli. Ostin kaksi CafeNajjaar -pakettia (toisessa kardemummaa, toisessa ei), yhteensä n. 4 e. Ilahduttavaa nähdä tuota kahvia Suomessa, sillä Libanonista olen sitä viimeksi ostanut.

Kotimatkalla vielä kauniita maisemia.....

....ja yksi minipannacotta ja lasi viiniä...

...ja päivä pulkassa.

Keskiviikkotohinoita

Kävin tänään hakemassa lisää omppuja ystävältäni, ja sitten kiirehdin takaisin Turkuun Daisy Ladies'in tiloihin, jossa kokoontui YK-naisten (UN Women) ryhmä, joka opettaa maahanmuuttajia lukemaan. Suunnittelimme syksyn toimintaa ja jaoimme syksyn opetustuntien vastuut. Siinä samassa tuli pähkäiltyä sitä, miten opettaa täysin luku- ja kirjoitustaidottomia opiskelijoita, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä kieltä (kyllä, niitäkin on opetusryhmässä - samoin tasoerot ovat suuret!). Aikaa kuluikin siiinä sitten sen verran, etten sitten enää ehtinyt soittaa isännöitsijälle tuosta kylppäriasiasta.

Kävin kokouksesta tultuani ravintola Teinissä syömässä, koska koko päivä oli jaksettu muutaman tuoreen luumun ja veden voimalla. Tässä kuva päivän annoksesta, joka oli (leivittämätön) metsästäjänleike kanttarellikastikkeella (alla oli juuri sopivaksi höyrytettyjä kasviksia; alkuruokana oli kukkakaali-Aurajuustokeittoa ja Auraman perunalimppua kirnuvoilla  - ravintola suosii ns. lähiruokaa):

Nyt sitten kävi niin sanotusti munkki, ja ryhdyn töihin sen voimalla lopettaen porinat täällä tällä kertaa näin lyhyeen.

Huomatkaa, mikä koko! Vasemman käteni peukalonkynsi näkyy vasemmalla vihreänä pitelemässä leivonnaista.

Barcelona

Laitetaan nyt tamankin kaupungin suosikkipaikat muistiin:

Sureny, nerokkaita ja erikoisia tapaksia. Ei ota poytavarauksia, joten kannattaa tallaytya oven taakse ajoissa: http://www.timeout.com/barcelona/search/?query=Sureny Loistava katalaaniravintola, jossa foodie-vieraita pidetaan todella hyvana (meidankin kolmen ruokalajin illallinen venyi kasittamaan 11 ruokalajia - ilman ilman lisakorvauksia!) http://www.bcnrestaurantes.com/eng/barcelona.asp?restaurante=raco-d-en-cesc Placa de Catalunyan Ramblan ja El Corte Inglesin kulmasta voi buukata opastetun gourmet-kavelyn (n. 2h) ympari Barcelonaa. Mielenkiintoinen kiertokavely kulinaristisissa paikoissa.

Amsterdam

Olen lahdossa Amsterdamiin sunnuntaina, ja tassa hiukan edellisilla reissuilla kokeiltuja ja hyviksi havaittuja ravintoloita.

Nomads on hyva ja aikamoinen kokemus sinansa. Ruokalajien valilla tyynyilla lojuessa voi nauttia esimerkiksi jalka- tai olkapaahieronnasta, tarot-korttien luvusta ja napatanssijoitakin siella piipahtaa illan kuluessa. http://www.nomads.nl/amsterdam/en/ Ruoka on fuusiosellaista. Nomadsin sisarravintola on Supper Club, joka on aika erikoinen kokemus sekin. Taisin kerran jopa vetaista tirsat siella, siella kun syodaan patjoilla lojuen. Huom: Supper Clubilla on myos risteilylaiva, jossa on sama meininki. Kanaaliristeilyt ovat kivoja, mutta yleensa niilla laivoilla on kelvoton ruoka. Tassa on sitten erinomainen viinibaari, jossa kannattaa tilata pienta purtavaakin. Omistaja on todellinen viinifriikki, ja mielellaan juttelee asiantuntevien asiakkaiden kanssa: http://www.bubblesandwines.com/ Paikka loytyy helposti kun suuntaa de Bijenkorfin ulko-ovelta vasemmalle Nes-kadulle. Teppanyaki Nippon on kukkatorin takana olevalla kadulla, ja ruoka on todella loistavaa: http://www.teppanyakinippon.nl/ Plussana on kiva seurata taitavan kokin tyota suoraan nokan edessa. Taalta ei todellakaan poistuta nalkaisena! Ja kun kerran Amsterdamissa ollaan, ei voi sivuuttaa rijstafelia. Tanne pitaa varata poyta ajoissa (tai oikeasti naihin kaikkiin pitaa varata ajoissa, paitsi tuohon viinibaariin): http://www.samasebo.nl/ Hotelli Okuran Ciel Bleu taitaa olla paikkakunnan ainoita Michelin-tahtipaikkoja: http://www.cielbleu.nl/en/Home.html