Yrtit ja niiden käyttö

Kun nyt pääsin taas innostumaan aiheesta niin tässä lisää juttua. On se ihanaa, että Suomessakin saa nykyään niin monenlaisia yrttejä ruukussa.

En tiedä moniko tekee niin, mutta itse laitoin aikaisemmin ruukkuyrtit isompaan ruukkuun ja suurempaan multamäärään ja ne kasvoivat joskus ihan hurjan isoiksi. Kuten basilika yhtenä keväänä keittiön ikkunalaudalla. Siitähän tehtiin pestoa koko ystäväpiirille ja pakastimeen koko vuoden tarpeiksi.

Silloin olin enemmän poissa ja basilika Suomen-kodissa, ja koska se on varsin "juoppo" kasvi, piti aina pitää huolta siitä, että se saa tarpeeksi vettä.

Koska moni teistä lukijoistakin saattaa olla enemmän tai vähemmän poissa kesän aikaan, on yksinkertainen kastelumenetelmä laittaa kasvi ISOON ruukkuun ja työntää sen viereen multaan iso, vedellä täytetty pullo suu edellä. Kasvi sitten imee siitä pikkuhiljaa vetensä (kannattaa kuitenkin puska kastella ensin, ainakin, jos kyse on basilikasta).

Pestoon laitetaan siis yksinkertaisesti tuoreita basilikan lehtiä, parmesaania, pinjansiemeniä ja hyvää oliiviöljyä. Kaikki sekaisin blenderillä ja siinä se. Variaatioita voi tehdä vaihtamalla basilikan rucolaan, pinjansiemenet erilaisiin pähkinöihin (ja maapähkinähän ei sitten ole pähkinä...). Parmesaani ja oliiviöljy kuitenkin säilyvät joka ohjeessa ja mustapippuria ja suolaa voi toki maun mukaan lisätä.

Ajattelin hiukan kerätä tähän hyviä ja laadukkaita (huomatkaa, että inhoan tätä sanaa, jota usein niin tyhjästi käytetään  - tällä kertaa pidän kuitenkin linkkejäni hyvinä, siksi näin!)  linkkejä yrttejä koskien:

Kotimaiset kasvikset

Yhteishyvä

TS Ruoka

Yrttitarha

Maku

Btw, nyt muuten yksi kysymys: ovatko linkit blogissani tarpeeksi hyvin merkityt, vai pitäisikö linkin kohdalla olla joku prompt, kuten KLIKS?

Uusi kännykkäsovellus villivihannesten kerääjälle

Suomen luonnon villivihannekset on uusi ladattava sovellus Android-, IOS- ja Windows -puhelimiin. Sen voi ladata 2,99 euron hintaan tämän postauksen alussa olevan linkin kautta. Maksu käytetään luonnonsuojelun hyväksi.

Sovellus esittelee 20 luonnosta kerättävää syötävää kasvia ja kertoo myös niiden hyödyntämisestä keittiössä. Mukana on myös Sami Tallbergin reseptejä. Nyt liikkumaan luontoon ja keräämään ilmaista herkkua!

Kesä ja tuoreitten yrttien aika - arvonta!

Kesä on tuoreitten yrttien aikaa. Halusinkin siksi järjestää hiukan erilaisen arvonnan. Kerro minulle kommenttikentässä, mikä on lempiyrttisi, ja miten sitä käytät. Reseptitkin ovat tervetulleita!

Rekisteröityneet lukijat saavat kaksi arpaa, muut yhden. Voit toki rekisteröityä tätä arvontaa varten, mutta toivoisin silti, että jäät vakkarilukijaksi :)  Kerro statuksesi vastauksesi yhteydessä, ja jätä sähköpostiosoitteesi (ilman sitä arpa hylätään).

Palkintona on kätevät yrttisakset, joilla silppuat yrttisi salamannopeasti. Osallistumisaikaa on toukokuun loppuun ja arvonta suoritetaan heti sen jälkeen. Voittajalla on kolme päivää aikaa ilmoittaa osoitteensa, jonne sakset toimitetaan, muussa tapauksessa arvonta menee uusiksi. Onnea arvontaan!

Pippuri ja syöpä

Tämä pippuriasia tuntui aika mielenkiintoiselta ja haalin siksi hiukan lisää tietoa syövästä ja pippurista. Silmä osui ihan ensimmäisenä lauseeseen, jossa todettiin pippurin lisäävän antituumorigeenisten mausteitten tehoa.

Ohhoh, ja mitähän ne sitten ovat?

Kun puhutaan pippurista, puhutaan sen sisältämän piperiinin tulehdusta estävistä ominaisuuksista. Yksi näistä liittyy tulehdusta aiheuttaviin sytokiineihin, joita syöpäsolut tuottavat. Häiritsemällä näiden sytokiinien toimintaa, syöpäsolujen välinen signaalimekanismi häiriintyy ja niinollen syövän leviäminen saattaa loppua.

Jo edellisessä postauksessani pippurista mainitsin pippurin olevan tehokas antioksidantti. Se myöskin vahvistaa muiden antioksidanttien tehoa. Tällä saattaa olla merkitystä oksidatiivisen stressin hoidossa varsinkin jos käytetään paljon tyydyttyneitä rasvoja, jotka monasti ovat oksidatiivisen kuormituksen aiheuttajia.

Korkea kolesteroli- ja triglyseriditaso estää usein joidenkin antioksidanttien, kuten glutationin, superoksididismutaasin (SOD), katalaasin, glutationiperoksidaasin, C- ja E-vitamiinien vaikutusta. Pippurin piperiini kuitenkin voi kumota tämän vaikutuksen.

Pippuri toimii myös immunomodulaattorina ja lisää valkosolujen tuotantoa. Mutta entäs sitten ne muut luontaiset aineet syövän torjunnassa?

Niitä on paljonkin alkaen vihreästä teestä ja kurkuman sisältämästä kurkumiinista. Pippurin piperiini suojaa näiden sisältämiä hyödyllisiä aineita suolen sisältämien entsyymien aiheuttamalta pilkkoutumiselta ennen niiden imeytymistä. Kun hyödylliset aineet ovat sitten imeytyneet verenkiertoon, piperiini suojelee niitä estämällä maksaentsyymien aiheuttaman oksidatiivisen ja tuhoisan reaktion.

On olemassa joitain tutkimuksia piparmintun, salvian, timjamin ja rosmariiinin uutteiden käytöstä tuloksekkaasti suolistosyöpään. Parhaiten toimivaksi arveltiin salvian ja piparmintun yhdistelmä. Rosmariinin karnosolin ja ursolihapon arvellaan olevan rosmariinin antituumorisia ominaisuuksia.

Aivolisäkkeen kasvaimiin, erityisesti prolaktiinia erittäviin adenoomiin (näitä hyvänlaatuisia kasvaimia, joko erittäviä tai ei-erittäviä löytyy obduktiossa muuten joka neljänneltä) saattaa auttaa hormonineritystä suppressoiva kurkumiini (tämä onkin mielenkiintoinen tieto niille naisille, joiden raskauden alkamisen estää tällainen erittävä adenooma).

Lista on pitkä. Kardemumma, neilikka, inkivääri, kaneli...nämä kaikki ovat osoittautuneet kemopreventatiivisiksi ja terapeuttisiksi mausteiksi. Ja pippuristahan me jo tiedämme, että se lisää tehoa.

Täällä lisää luettavaa, tämän pikaisen katsaukseni lisäksi.

Vaihdevuosien luonnonmukainen hoito

Siinä missä tyttöjen sukukypsyysikä on selkeästi noussut, on menopaussi, eli vaihdevuosi-ikä osin laskenutkin. Keskimäärin vaihdevuodet alkavat 51-vuotiaana, mutta olenpa kuullut juttuja jopa alle nelikymppisten vaihdevuosista. Joskus vaihdevuodet saattavat aiheutua esimerkiksi hormoniriippuvaisen rintasyövän jälkihoitona käytettävästä antiestrogeenihoidosta, tai sitten munasarjojen poiston jälkitilasta. Jokaisessa tapauksessa estrogeenin tuotto kehossa laskee ja tämä aiheuttaa vähemmän miellyttäviä oireita.

Hormonikorvaushoito on hyvä niille, joille se sopii. Tiedän erään 9-vuotisen seurantatutkimuksen, jossa ilmeni esimerkiksi se asia, että korvaushoitoa käyttäneet sailyivät ulkonäöllisesti nuorempina kuin verrokkiryhmä, jolla ei ollut vastaavaa hoitoa.

Mutta mitä muuta sitten voi tehdä, kun ikävät vaihdevuosivaivat alkavat olla riesana? Yksi suositeltu apu tulee liikunnasta. Ruokavaliotakin voi rukata terveellisempään suuntaan, turhat ja ravintoköyhät hiilihydraatit pois ja runsaasti kasviksia tilalle.

Jotkut vannovat luontaisen E-vitamiinin nimeen, ja sitä saa parhaiten vehnänalkioöljystä. On myös joitakin kasviksia, joita kannattaa kokeilla.

Sinimailanen, eli alfalfa saattaa helpottaa vaihdevuosioireita, koska sen sanotaan lisäävän estrogeenin tuotantoa. Todistetta tästä ei ole, mutta esimerkiksi sinimailasen idut ovat todella käyttökelpoisia salaateissa tai sellaisenaan. Jotkut ovat saaneet tästä apua yöhikoiluun, kuumiin aaltoihin ja unihäiriöihin. Kokeilemisesta ei ole ainakaan mitään haittaa.

Helokkiöljyä käytetään vaihdevuosioireina esiintyviin rintakipuihin, virtsankarkailuun ja yöhikoiluun. Mitään tutkimuksia ei tästäkään ole, mutta helokkiöljyllä voidaan pitää yllä ihon kimmoisuutta, joten ei sen käytöstä ole mitään haittaakaan.

Kurkkuyrtti on varsin yleinen vanhoissa puutarhoissa, ja sen lehtiä ja kukkia voi käyttää salaateissa. Kurkkuyrtin sisältämien pyrrolitsidiinialkaloidien takia sitä ei pidä syödä kilokaupalla eikä joka päivä. Kurkkuyrtti sisältää samaa GLA:ta kuin helokkiöljy (ja se on jopa helokkiöljyä parempikin GLA:n lähde), ja se tasapainottaa hormonitoimintaa vaikuttaen näin myös vaihdevuosioireisiin.

Lakrtitsinjuurta voi käyttää niin PMS-oireisiin kuin vaihdevuosioireisiinkin, ellei korkea verenpaine vaivaa. Lakritsijuuri toimii estrogeenin kaltaisesti, mutta sen vaikutukset saattavat yltää myös elimistön progesteronitasoihin.

Tähkäkimikkiä on käytetty luonnonkansojen toimesta kuukautiskipuihin ja vaihdevuosivaivoihin. Sen sanotaan auttavan kuumiin aaltoihin, masennukseen ja kuumiin aaltoihin. Ainoa ongelma sen käytössä on maksatoksisuus, ja muistaakseni tähkäkimikkiä sisältävät tuotteet lisättiin joitain vuosia sitten Fimean ylläpitämään lääkelistaan, joten käsikauppatavarana sitä ei enää saane.

Mäkikuismaa saa edelleen apteekista (tiskiltä pyytämällä), ja sen on todettu auttavan vaihdevuosien aiheuttamaan alavireisyyteen ja masennukseen.

Puna-apilassa on myös estrogeeninkaltaisia aineksia, joten sen kerääminen ja käyttö esim teenä tai salaatin mukana voi auttaa vaihdevuosivaivoihin.

Jos hikoilu on suurin ongelmasi, niin salvia on mausteena suurin ystäväsi. Se käy esimerkiksi rasvaiselle lihalle. Tosin helpoiten saat sitä luontaistuotekaupan hyllystä. Pillereinä sen ottaminen on suositeltavaa, sillä silloin ei saa liika-annostusta. Salviassa on myrkyllisiä tujoneja, joiden takia sen käyttö jatkuvasti ja kilokaupalla ei ole suositeltavaa.

Yrttejä voi kerätä ja kuivattaa uunipellille levitettynä miedossa uuninlämmössä, ellei omista kuivuria.

Yrtit, pesto, ja korianterin kemiaa

Tuoreet yrtit ovat kivoja ruoanlaitossa, ja kun ne ostaa ruukussa, voi naatin laittaa isompaan ruukkuun kasvamaan.

Yhtena vuonna minulla oli todella valtava basilika talla tavalla kasvatettuna keittion ikkunalaudalla. Se peitti koko ruudun, ja vaikka saksin sita paivittain ja poistin kukat, etta saisin oksat lehtimaan paremmin ja haaroittumaan, se kasvoi peittaen lopulta koko ison ikkunan.

Pestoa meilla sitten riitti muillekin jakaa, ja laitoin itsekin paljon sita pakastimeen.

Tassa ohje:

Basilikan lehtia
Pinjansiemenia
Hyvaa, kylmapuristettua oliivioljya
Valkosipulinkynsia
suolaa, mustapippuria

Tehosekoittimella tai sauvavatkaimella kaikki sileaksi. Maarat ovat aika vapaat, mutta paaainekset ovat basilika ja oljy. Tama sailyy parhaiten pakastimessa annospusseissa.

Basilikan tilalla voidaan myos kayttaa rucolaa - tai laittaa molempia!

Pidan oikeastaan kaikista muista yrteista, mutta tuore korianteri maistuu mielestani todella allottavalta, saippualta tai pesuaineelta. Korianterin siemenet eivat aiheuta samanlaista aversiota, mutta oikeasti, jos suuhuni joutuu palanenkin korianterinlehtea, voisin oksentaa.

Korianteri on natiivi Valimeren itapuolella, ja eurooppalaiset kokit ovat kayttaneet sen siemenia ja lehtia mausteena jo keskiajoilla.

Jotkut vaittavat korianteria "luteen makuiseksi", eika se olekaan kaukaa haettu vertaus. Oxford Companion to Food kertoo korianterin nimen (coriander) tulevan kreikan sanasta, joka tarkoittaa petiludetta, koska sen tuoksu muistuttaa noiden otokoiden saastuttamia vuodevaatteita. Tasta syysta kuulemma erityisesti eurooppalaiset inhoavat korianteria.

Muualla maailmassa korianteria kulutetaan varsin avokatisesti. Jotkut tutkijat vaittavat, etta inho korianteria kohtaan on osin geneettista, mutta asiaa ei ole kunnolla tutkittu.

Saippuamainen maku voidaan selittaa kemiallisesti. Korianterin maku muodostuu noin puolestatusinasta eri aineesta, joista suurin osa on rasvan aldehydimolekyylien modifioituja fragmentteja. Samoja/samanlaisia aldehydeja voidaan loytaa voiteista, saippuoista  - ja todellakin myos luteista.

Saippuaa tehdaan fragmentoimalla rasvamolekyyleja esimerkiksi lipealla, ja tassa prosessissa muodostuu sivutuotteena aldehydeja, ihan samalla tavalla kuin ilman hapen joutuessa kosketuksiin voiteiden oljyjen ja rasvojen kanssa. Myos monet ludelajit erittavat aldehydipitoista ja voimakkasti haisevaa eritetta joko vetaakseen puoleensa tai karkoittaakseen muita elioita.

Korianteri jakaa usein ihmiset kahteen leiriin, jotkut pitavat siita, toiset ei. Neurologiselta kannalta tarkastellessa inho korianteria kohtaan saatta johtua geeniperimasta ja liittyy ihmisen selviamiseen sukupolvien aikana. Aivot kuitenkin "paivittavat kokemukseen perustuvaa tietokantaansa" kaiken aikaa.

Haju- ja makuaisti ovat kehittyneet tuottamaan vahvoja emootioita, ja ovat olleet kautta aikojen mukana ihmisen kriittisimmissa tekemisissa, kuten ruoan ja puolison loytamisessa, myrkkyjen valttamisessa ja niin edelleen. Kun maistamme uutta makua, aivomme hakevat menneisyydesta sita muistuttavan asian, ja liittavat sen siihen. Samalla maun tai hajun miellyttavyys liitetaan aikaisempaan kontekstiin.

Jos maku tai haju on uusi, eika sita pystyta liittamaan ravintoon, mutta se liittyy johonkin likaiseen, puhdistusaineisiin tai hyonteisiin, tulee siita automaattisesti vastenmielinen. Kun tallainen "potentiaalinen uhka" kohdataan, ensireaktio kaventaa havaintokykya, jolloin kaikki muut makuvivahteet jaavat huomaamatta, ja ainoa ajatus on heittaa suussa oleva epatoivottu maku "pellolle".

Mutta kuten sanottu, ajan kuluessa aivot paivittavat kokemustietokantaansa ja laajentavat sita muodostamalla uusia toimintatapoja muokkaamalla havainnointia. Voimme siis opetella syomaan vastenmieliseltakin maistuvia ruoka-aineita.

Mita tulee korianteriin, joidenkin tutkimusten mukaan aromin voimakkuutta voi haivyttaa murskaamalla lehdet, jolloin kasvin omat entsyymit saavat muutettua aldehydit vahemman aromaattiseen muotoon, jolloin totuttelu makuun on helpompaa. Ehka korianterista voisi tehda vaikka pestoa, jonka avulla sita oppii helpommin syomaan.

Ehkapa kokeilen.

Viherruokaa

Voitin juuri taannoin vihersmoothieohjeellani pari kivaa kirjaa: Annica Dahlqvistin Karppaus-kirjan, jossa on low carb -ruokavalion perusteet ja ruokaohjeita ja Helsingin ravintola Carelian keittiömestarin Sami Tallbergin kirjoittaman Villiyrttikeittokirjan.

Laitetaanpa tähän nyt ensin sen voitokkaan vihersmoothien ohje:

Dzinnin Minttusuklaapommi

n. 2,5 dl soijamaitoa (non-GMO, Alpron sininen purkki)
muutama pala pakastepinaattia jäisenä (laitan itse n. ½ pussillista)
n. 1 rkl tummaa kaakaojauhetta
nippu tuoretta minttua - varretkin voi käyttää, elleivät ole kovin puumaisia
1 avokado (tai puolikas jättisuurta, niiden koot kun vaihtelevat kovin) - kuori, poista kivi ja käytä hedelmäliha
steviaa

Tehosekoittimeen ja valmista tuli. Yllätyin hiukan itsekin herkullisen pehmeästä mausta!

Villiyrttikeittokirja tuntuu loistavalta. Nyt keväällä on hyvä aloittaa niiden kerääminen ja ottaa kuivuri käyttöön.

Joskus, vuosia sitten, oli Turun Sanomissa juttu köyhästä opiskelijapariskunnasta, jotka valittivat, ettei ollut rahaa kunnon ruokaan. Kovin pulskilta (siis ylipainoisilta) näyttivät kuvissa, ja ihmekös tuo, kyllä varmaan riisillä ja tonnikalalla lihookin. Varsinkin siis sillä riisillä. Puhutaanhan yleisesti "jyväpossusta" ja "maissikananpojasta". Tärkkelyksiä yhtäkaikki ilman kunnon ravinteita.

Ajattelin itsekseni, että tuo Villiyrttikeittokirja olisi varmaankin hyvä lahja jollekin kotoa poismuuttavalle opiskelijanalulle. Ei tarvitsisi kitkutella ravintoköyhällä ruoalla, eikä tarvitsisi valittaa siitäkään, ettei ole rahaa kuntosalikorttiin, koska metsiä ja pellonpientareita koluamalla saa liikuntaakin. Jo siksikin, että kaupunkien keskustoista niitä yrttejä sun muita ei kannata kerätä, vaan joutuu lähtemään hiukan kauemmaksi. Eli fillari alle ja menoksi!

Tässä vaiheessa tietty tulee eteen se kysymys, että miten tunnistaa oikeat sienet, kasvikset ym. En tiedä, mitä nykyään kouluissa opetetaan, mutta minun lapsuudestani esimerkiksi ne tunnit, jotka käytettiin Suomen lintulajien opetteluun, olisi voinut käyttää erätaitojen opetteluun, mukaanlukien syötävien kasvisten ja sienten käytön ja säilömisen opetus. Onhan se mukavaa tunnistaa lintulajeja, mutta se ei ole ainakaan minulle ruokaa suuhun koskaan tuonut, ei missään muodossa. Entinen metsästysharrastuskin oli lähinnä metsässä samoilua haulikko muodon vuoksi mukana ystävättären kanssa. Ainoa saalis oli kerran siipeen ammuttu (siis ei meidän ampumamme) fasaani, jonka kiidätimme tuotapikaa eläinlääkäärille. Parannuttuaan se päästettiin takaisin vapaaksi.

Minusta tuntuu myös, että kotitalousopetus on hiukan huonoilla kantimilla kouluissa nykyään. Kokkaaminen sinänsä on tullut (onneksi) muodikkaammaksi, mutta taloudenpitoon tarvitaan muutakin.

Sama koskee jonkinlaista kansantaloudellista ymmärrystä. Varsinkin nyt vaalien aikana ymmärsin, miten kapea-alaista ihmisten ymmärrys voi olla. Siitä lisää tuonnempana.