Nyhtökaurapihvit

Kaikkea pitää kokeilla, ja nämä pihvit olivat maultaan aika lähellä tavallisia jauhelihapihvejä, joten jaanpa ohjeen. Tässä on huomattavaa se, että pihvit kannattaa muotoilla öljytyin käsin, muuten pinnasta tulee paistaessa hiukan pahvimaisen kuiva.

Nyhtökaurapihvit (4:lle hengelle)

250 g maustamatonta nyhtökauraa
1/4 dl korppujauhoja
1 dl kermaa
1/4 dl vettä
1 tl suolaa
vajaa 1 tl paprika- tai chipotlejauhetta
vajaa 1 tl mustapippurijauhetta
1 rkl kuivattua sipulia (sipulirouhetta)
1 valkosipulinkynsi (hienonnettuna)
2 munaa
ruokaöljyä

Sekoita korppujauho, sipuli ja mausteet kermaan ja veteen ja anna turvota n. 15 minuuttia. Murustele nyhtökaura sekaan (tärkeää MURUSTELLA) ja lisää rikki vatkatut munat. Sekoita tasaiseksi ja muotoile öljytyin käsin  (tärkeää) uunipellille leivinpaperin päälle pihvejä.

Paista 200 C noin 10 minuuttia tai kunnes pihvit ovat kullanruskeita.

Tarjoa ruskean kermakastikkeen, keitettyjen perunoitten ja ehkä puolukkahillon kanssa.

Maustoin itse tavallisen, kermaisen ruskean kastikkeen espelettepippurilla, mikä toi siihen hiukan hienostunutta särmää.

Raholan Syötävät Sanat kertoo espelettepippurista seuraavaa:

"Piment d'Espelette

Ranskan Baskimaassa rekisteröity keskivahva hollantilaista chiliä ulkonäöltään muistuttava hedelmä, baskien kielellä bipergorria tai Ezpeletako biperra. Lajike sai Ranskassa AOC-statuksen vuonna 1999 ja sitä saadaan tuottaa tällä nimellä vain kymmenessä alueen kylässä. Hedelmät kuivataan langoissa talojen ulkoseinillä parin-kolmen kuukauden ajan, josta ne saavat erikoisen, hyvän aromin. Suomessakin on tätä lajia saatavana jauhettuna erikoisliikkeistä melko kalliilla hinnalla. Tämä on ensimmäisiä Euroopassa viljelyyn otettuja chililajikkeita ja on oletettu, että sen toi alueelle Gonzalo Percaztegi vuonna 1523, samana vuonna kuin maissi tuotiin alueelle. Aluksi luultiin chilin olevan sukua pippurille ja siitä käytettiin jopa nimeä pitkä amerikkalainen pippuri. Vasta 1600-luvulla chili ymmärrettiin omaksi suvukseen."

Pippuri ja syöpä

Tämä pippuriasia tuntui aika mielenkiintoiselta ja haalin siksi hiukan lisää tietoa syövästä ja pippurista. Silmä osui ihan ensimmäisenä lauseeseen, jossa todettiin pippurin lisäävän antituumorigeenisten mausteitten tehoa.

Ohhoh, ja mitähän ne sitten ovat?

Kun puhutaan pippurista, puhutaan sen sisältämän piperiinin tulehdusta estävistä ominaisuuksista. Yksi näistä liittyy tulehdusta aiheuttaviin sytokiineihin, joita syöpäsolut tuottavat. Häiritsemällä näiden sytokiinien toimintaa, syöpäsolujen välinen signaalimekanismi häiriintyy ja niinollen syövän leviäminen saattaa loppua.

Jo edellisessä postauksessani pippurista mainitsin pippurin olevan tehokas antioksidantti. Se myöskin vahvistaa muiden antioksidanttien tehoa. Tällä saattaa olla merkitystä oksidatiivisen stressin hoidossa varsinkin jos käytetään paljon tyydyttyneitä rasvoja, jotka monasti ovat oksidatiivisen kuormituksen aiheuttajia.

Korkea kolesteroli- ja triglyseriditaso estää usein joidenkin antioksidanttien, kuten glutationin, superoksididismutaasin (SOD), katalaasin, glutationiperoksidaasin, C- ja E-vitamiinien vaikutusta. Pippurin piperiini kuitenkin voi kumota tämän vaikutuksen.

Pippuri toimii myös immunomodulaattorina ja lisää valkosolujen tuotantoa. Mutta entäs sitten ne muut luontaiset aineet syövän torjunnassa?

Niitä on paljonkin alkaen vihreästä teestä ja kurkuman sisältämästä kurkumiinista. Pippurin piperiini suojaa näiden sisältämiä hyödyllisiä aineita suolen sisältämien entsyymien aiheuttamalta pilkkoutumiselta ennen niiden imeytymistä. Kun hyödylliset aineet ovat sitten imeytyneet verenkiertoon, piperiini suojelee niitä estämällä maksaentsyymien aiheuttaman oksidatiivisen ja tuhoisan reaktion.

On olemassa joitain tutkimuksia piparmintun, salvian, timjamin ja rosmariiinin uutteiden käytöstä tuloksekkaasti suolistosyöpään. Parhaiten toimivaksi arveltiin salvian ja piparmintun yhdistelmä. Rosmariinin karnosolin ja ursolihapon arvellaan olevan rosmariinin antituumorisia ominaisuuksia.

Aivolisäkkeen kasvaimiin, erityisesti prolaktiinia erittäviin adenoomiin (näitä hyvänlaatuisia kasvaimia, joko erittäviä tai ei-erittäviä löytyy obduktiossa muuten joka neljänneltä) saattaa auttaa hormonineritystä suppressoiva kurkumiini (tämä onkin mielenkiintoinen tieto niille naisille, joiden raskauden alkamisen estää tällainen erittävä adenooma).

Lista on pitkä. Kardemumma, neilikka, inkivääri, kaneli...nämä kaikki ovat osoittautuneet kemopreventatiivisiksi ja terapeuttisiksi mausteiksi. Ja pippuristahan me jo tiedämme, että se lisää tehoa.

Täällä lisää luettavaa, tämän pikaisen katsaukseni lisäksi.

Pippuria!

Minulla menee kokkauksiin valkopippuria ihan tajuttomia määriä. Piti vähän kaivella, josko siinä olisi jotakin superfoodin ominaisuuksia ja jotakin tietty löytyikin.

Joskus nuorempana kun olin ekaa kertaa "siellä missä pippuri kasvaa" ja pääsin käymään pippurifarmilla, olin hämmästynyt kun minulle kerrottiin, että suomalaiset syövät pippuria eniten maailmassa per capita. Voiko olla totta? Siis joskus 80-luvun alussa?

Valkopippurihan on punaiseksi kypsyneen marjan kova sisus. Marjoista siis otetaan punainen kuori pois. Mustapippuri taas on vihreä, raaka marja, joka on poimittu raakana ja kuivattu auringossa.

Viherpippurikin on pippuriköynnöksen raaka, vihreä marja, mutta se on pakastekuivattu, jolloin siitä tulee rapea. Hassua, että näin kuivatessa maku eroaa todella paljon mustapippurista!

Maustepippuri ei taas ole sukua pippurille ollenkaan. Se on myrtteihin kuuluvan kasvin puolikypsä, kuivattu hedelmä, ja on enemmänkin sukua esim. neilikalle. Englanninkielisissä maissa sen nimi on allspice, joka ei tietty viittaakaan pippuriin, kuten suomalainen kutsumanimi.

Rosépippuri on taas sumakkikasveihin kuuluvan puun tuotos, joka oikeastaan löydettiin vasta 1970-luvun puolivälin paikkeilla, koska aiemmin sitä pidettiin myrkyllisenä. Suurina annoksina se saattaa aiheuttaa pahoinvointia.

Pippurin käyttö ruoassa auttaa ruoansulatusta toimimaan tehokkaammin. Kun makunystyrät tuntevat pippurin maun, reaktio saa aikaan suolahapon erityksen mahalaukussa, ja tämä helpottaa ruoan sulamista. Pippurin käyttämisellä voidaan siis ehkäistä närästystä, joka johtuu huonosta ruoansulatuksesta. Ruoansulatuksen helpottamisella on toinenkin funktio; suolisto toimii paremmin, ravinteet imeytyvät eikä ilmavaivoja tule niinkään helposti kuin ilman pippuria.

Suurina määrinä pippurin syönti myös saattaa hikoiluttaa (Intiassa on sanonta, että ruoka ei ole tarpeeksi hyvää, ellei sitä syötyään hikoiluta) ja pippuri toimii myös diureettina. Voisi siis sanoa, että pippuri on "puhdistava" mauste. Intialaisessa ruoassa se myös saattaa suojella mahataudeilta, sillä pippuri on antibakteerinen.

Luultavasti pippurin ruoansulatusta tukevien vaikutusten johdosta on myös jotain todisteita siitä, että pippuri vaikuttaisi suotuisasti suoliston ja maksan alueen syöpäkasvaimiin.

Ainakin teoriassa se kiihdyttää aineenvaihduntaa, ja pippurin kuoren on todettu myös vaikuttavan rasvasolujen pilkkoutumiseen.

Pippurin makuaine, piperiini on fytokemikaali, joka edesauttaa ravinteiden imeytymistä ruoasta ja toisista mausteista. Sitä käytetään lisänä tämän takia myös monissa lisäravinteissa.

Pippurit ovat myös erittäin vahvoja antioksidantteja, jotka tällä ominaisuudellaan peittoavat monet kasvikset ja hedelmät. Pippureissa on runsaasti eugenolia, kamferolia, myrceeniä, kversetiiniä ja rutiinia, muutamia antioksidantteja mainitakseni.

Jauhettua ja veteen sekoitettua pippuria voi myös käyttää paikallisesti kipulääkkeenä hieromalla sitä varovasti kipeään kohtaan.