Tänään on Sommersonnenwende Saksassa

Tämä saksankielinen sana merkitsee vuodenaikojen vaihtumista ja vuoden pisintä päivää.

Die Sommersonnenwende, on saksankielinen termi kesäpäivänseisaukselle. Tämä on päivä, joka merkitsee kesän meteorologista alkua Saksassa ja pohjoisella pallonpuoliskolla.Vaihtoehtoisia nimiä päivälle ovat Sommer Solstitium, joka tulee latinankielisestä termistä, ja Mittsommer.

Kuten niin monet muutkin hienot saksankieliset sanat, myös kesäpäivänseisausta kuvaava termi on yhdyssana, joka voidaan kääntää varsin kirjaimellisesti. Se koostuu kolmesta yksinkertaisesta sanasta: Sommer (kesä), Sonnen (aurinko) ja Wende (käänne).

Kesäpäivänseisauksen saksankielisen nimen tarkoituksena on siis muistuttaa siitä, että aurinko päättää matkansa taivaalla pohjoiseen ja reitti kääntyy toiseen suuntaan. Kesäpäivänseisauksen aikana maapallon pohjoinen pallonpuolisko on siis kallistunut kohti aurinkoa. Tämän seurauksena aurinko ei laske lainkaan napapiirin yläpuolella, ja pohjoisella pallonpuoliskolla nähdään vuoden lyhin yö.

Kuten varmaan arvaatkin, talvipäivänseisauksen nimi on die Wintersonnenwende.

Tunnistat ehkä termin Wende toisesta yhdyssanasta, joka on saanut viime vuosina melko paljon huomiota - Energiewende, joka tarkoittaa energiamurrosta, on myös käytetty kuvaamaan Saksan laajoja suunnitelmia fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamiseksi.

Kesäpäivänseisaus osuu yleensä 21. tai 22. kesäkuuta. Tänä vuonna se osuu lauantaille 21. kesäkuuta.

Miten ”die Sommersonnenwende” -tapahtumaa vietetään Saksassa?

Ihmiset ovat huomioineet ja juhlineet kesäpäivänseisausta jo tuhansien vuosien ajan.

Arkeologien mukaan jo kivikautiset kulttuurit pystyivät määrittämään päivän. Tästä löydettiin todisteita vuonna 2004 Goseckista Sachsen-Anhaltin osavaltiosta löydetystä 7000 vuotta vanhasta aurinko-observatoriosta.

Germaanisten heimojen keskuudessa kesäpäivänseisausta vietettiin pakanallisilla kansanjuhlilla, joihin usein kuului tulirituaaleja.

Alueen kristillistymisen jälkeen katolinen kirkko yritti turhaan poistaa pakanalliset auringonseisausperinteet - lopulta se nimesi päivän Johannes Kastajan muistopäiväksi (24. kesäkuuta)  ja otti tulen Jeesuksen Kristuksen symboliksi. Tämän takia päivää kutsutaan Suomessakin juhannukseksi, Johannes Kastajan päiväksi.

Germaanisten heimojen keskuudessa kesäpäivänseisausta vietettiin pakanallisilla kansanjuhlilla, joihin usein kuului tulirituaaleja.

Suurin osa alkuperäisistä auringonseisausperinteistä on kadonnut, mutta joitakin niistä elvytetään matkailun vuoksi, erityisesti Itämeren rannikolla.

Vaikka juhannus ei ole Saksassa virallinen juhlapäivä kuten Ruotsissa tai Suomessa, se on silti monille juhlapäivä - ja koska se on vuoden pisin päivä, se tarjoaa loistavan tilaisuuden seikkailuihin ja aktiviteetteihin ulkona pitkälle iltaan.

Saksan kristityt saattavat tuntea päivän  myös Johannistagina eli Johannispäivänä, jota on perinteisesti juhlittu sytyttämällä nuotio ja viettämällä suuria juhlia.

Kuten niin monet suuret kristilliset juhlapäivät, myös Johannispäivä juontaa juurensa pakanallisiin rituaaleihin. Germaaniset heimot uskoivat, että vuoden lyhimpänä yönä Odin, jumalten isä, laskeutui maan päälle siunaamaan sen sadon. Myöhemmin, kun kristinusko oli levinnyt Saksassa laajalle, juhlapäivän "sankaruus" siirrettiin Johannes Kastajalle.

Vanhoja perinteitä on kuitenkin vaikea muuttaa, ja monin paikoin pakanalliset perinteet eivät oikeastaan loppuneet, vaan niitä muutettiin ja yhdistettiin uusiin kristillisiin perinteisiin. Nürnbergissä vuonna 1653 annetulla asetuksella annettiin ihmisille jälleen oikeus juhlia juhlapäivää nuotioilla ja muulla taikauskoisella toiminnalla, jonka tarkoituksena oli vapauttaa kaupunki pahoista hengistä.

Mielenkiintoista on, että Johannispäivä on Saksassa parsanviljelykauden päättymispäivä. Jos et siis ole vielä syönyt parsaa, sinun kannattaa hankkia sitä NYT.

Kesäpäivänseisausta edeltävinä ja seuraavina viikkoina koetut pitkät valoisat ajat tarjoavat mahdollisuuden oleskella ulkona tai harrastaa ulkoilua myöhään iltaan asti. Tähän aikaan vuodesta ympäri Saksaa järjestetään myös useita musiikkifestivaaleja.

Lähde: The Local.de

EDIT / Yliopiston almanakkatoimisto sanoo tästä päivästä seuraavaa:

Eli näin Suomessa... "Tänään 21.6. kello 5.24 on kesäpäivänseisaus. Se tarkoittaa, että aurinko paistaa nyt kohtisuoraan pohjoiselle eli Kravun kääntöpiirille. Silloin meillä pohjoisella pallonpuoliskolla on päivä pisimmillään.

Tänä aamuna aurinko on noussut Helsingissä aamuyöllä kello 3.54 ja se laskee illalla kello 22.50. Oulussa aurinko nousi kello 2.18 ja laskee seuraavan päivän puolella kello 0.22. Utsjoella eletään yötöntä yötä: aurinko nousi viimeksi toukokuun 16. päivänä kello 1.42 ja laskee seuraavan kerran vasta 27.7. kello 0.57.

Kesäpäivänseisaus aloittaa tähtitieteellisen kesän, joka jatkuu aina syyspäiväntasaukseen 22.9. saakka."

Saksalainen erikoisjuusto

Toin "yleisön pyynnöstä" mukanani Suomeen ns. "käsijuustoa", jonka syöminen kuulemma aiheuttaa seuraavana päivänä "musiikkia". "Handkäse mit Musik" on Hessen osavaltion erikoisuus.

Pic credit Moskwa / Dreamstime

Handkäse, eli käsijuusto on siis hesseniläinen hapanmaitojuusto, jota tarjoillaan usein alkupalana perinteisissä paikallisissa ravintoloissa. Juuston nimi ja koko tulee alkuperäisestä valmistusmenetelmästä, jossa juusto muotoillaan käsin pyöreiksi leiviksi, jotka ovat noin viitisen senttiä läpimitaltaan.

Se valmistetaan rasvattomasta maidosta ilman juoksutetta, ja se on aromikas voin valmistuksen sivutuote.

Handkäse on yksi vanhimmista germaanisista juustoista. Roomalainen kronikoitsija Tacitus, joka kuvailee barbaarien ruokavaliota noin vuonna 98 jKr., mainitsee sen nimellä ”lac concretum” eli kiinteä maito.

Vaikka Handkäse mielletäänkin Hessenille tyypilliseksi tuotteeksi, Handkäseä on kuitenkin yhtä monenlaista kuin on maisemia ja alueita Pohjanmeren ja Itämeren sekä Alppien välillä. Aina kun maatilalla oli lehmä, naiset valmistivat kermasta voita, joka oli kallisarvoinen hyödyke, jolla ansaittiin hieman ylimääräistä rahaa. 

Näin heille jäi runsaasti rasvatonta maitoa. Tarkemmin sanottuna käynyttä (hapanta) rasvatonta maitoa, sillä ilman nykyaikaista jäähdytystä luonnolliset maitohappobakteerit söivät makean laktoosin, jolloin maito maistui happamalta. Proteiinipitoinen tuotos oli kuitenkin aivan liian tuhtia, jotta sitä ei olisi voitu käyttää ruokapöydässä. Niinpä maidon annettiin hyytyä, sitten se puristettiin, suolattiin ja muotoiltiin pieniksi juustoiksi.

Juustot saivat muotonsa ja nimensä yksinkertaisista välineistä: käsistä, puisista työkaluista tai pienistä koreista: Handkäse, Korbkäse, Quargel ja myös Harzer (koska se on erityisen yleistä Goslarin ympärillä sijaitsevilla Harz-vuorilla). Ei tarvita juoksutetta eikä erikoisvälineitä.

Handkäse mit Musik -juustoa varten kypsää juustoa marinoidaan jonkin aikaa etikasta, öljystä, siideristä, sipulikuutioista, kuminan siemenistä, suolasta ja pippurista koostuvassa marinadissa, ja se nautitaan siiderin tai omenaviinin ja voileivän kanssa.

Sanan ”musiikki” sanotaan viittaavan sipulimarinadin sulamisen yhteydessä suolistossa syntyviin ääniin. Tästä syystä Handkäsen päälle ripotellaan yleensä muutama kuminansiemen, jotta ruoansulatus olisi hieman helpompaa.

Frankfurtilainen/hesseniläinen syö Handkäse-juuston vain veitsellä. Handkäsesta leikataan pala, se asetetaan voileivän päälle, ja sen päälle leikataan veitsellä ohuita sipulisiivuja, minkä jälkeen otetaan kunnon suupala.

Kuvakaappaus: rewe.de

Millainen maku siinä on?

Joku kuvaili sitä seuraavasti Quorassa (vapaa käännös):

"Vastoin yleisiä väitteitä, joiden mukaan se on haiseva, mielestäni sen tuoksu on itse asiassa pikemminkin kukkainen, ja siinä on ripaus... voisiko se olla vain maitotuotteiden happamuutta, kuten jogurtissa, kenties? Onhan kyseessä hapanmaitojuusto. Vertailukohtani on tietenkin ranskalainen Munster, joka todella määrittelee haisevan lähes tappavalla tavalla. Handkäse ei ole mitään sen rinnalla."

Miten siis kuvailla kokemusta sen syömisestä?

"Kuvitelkaa, että teille tarjoillaan lautanen, jolla on perunoilta näyttäviä lituskoja möykkyjä, joille on ripoteltu kuminaa, ja jotka on kasteltu öljyllä. Myös hienonnettua sipulia voi olla mukana, ja kyseessä on kylmä ruokalaji. Kun siihen tartutaan veitsellä ja haarukalla, se on koostumukseltaan kuin kiinteää hyytelöä tai melkein kuin kovaksi keitetyn kananmunan valkuaista.

Ja sitten otat vain öljymäisen, kuminalla ja sipulilla täytetyn puraisun toisensa jälkeen. Suolaisuus on hienovaraista, ja pystyn ahmimaan tätä paljon enemmän kuin lautaselle yleensä laitetaan."

Tässä juustossa on yleensä vähemmän kuin 1% rasvaa, ja massiviset 25% proteiinia.

Toin tätä juustoa eräälle läheiselleni hänen pyynnöstään, ja kuulemma se musiikkikin oli kuvioissa seuraavana päivänä 😋. Oli kuulemma herkullisen makuistakin, tämä juusto.

Maistakaahan, kun Saksassa käytte! Olin itse hiukan epäileväinen juuston ulkomuodon suhteen, se kun on hiukan läpikuultavaa, ettei ihan juustoksi uskoisi ensinäkemällä.

Klaasohm: Onko saksalainen saari luopumassa väkivaltaisesta jouluperinteestään?

Maailmassa on kyllä ihan suorastaan sekopäisiä perinteitä, ja tässä yksi sellainen, joka tapahtuu juuri tänäänkin, eli 5.12.2024 täällä Saksassa. Postauksen pohjana on käytetty julkaisuja The Local.de:ssä 2.12.2024 ja Deutsche Welle:ssä 12.12.2024.

Kuvakaappaus: Deutsche Welle

Saksan Borkumissa yritetään lopettaa vuosisatoja vanha perinne, jossa nuoret miehet hakkaavat naisia takapuoleen lehmänsarvilla Klaasohm-festivaalin aikana.

Huomenna, 6.12. on Pyhän Nikolauksen päivä, jonka useimmat saksalaiset yhdistävät harmittomaan perinteeseen: Lapset jättävät puhdistetut kenkänsä ulko-oven viereen joulukuun 5. päivän iltana, ja seuraavana aamuna he odottavat löytävänsä kenkänsä täynnä pieniä lahjoja ja herkkuja, jotka Nikolaus on tuonut.

Saksassa on kuitenkin alueita, kuten Baijeri, jossa joulupukin kaltaisella hahmolla, Pyhällä Nikolauksella, on ilkeä apuri, Krampus. Karvaisella paholaisella on eri nimet eri alueilla, ja se on osa kansanjuhlia, joihin liittyy pelottavia pukuja ja kulkueita.

AI:n generoima kuva: Pixabay

Myös Klaasohm-juhla on myös Pyhän Nikolauksen perinne, jota vietetään joka vuosi joulukuun 5. päivän yönä Pohjanmeren saarella Borkumissa, jossa asuu yli 5 000 ihmistä.

Klaasohm-festivaali, jota on vietetty saarella jo lähes kahden vuosisadan ajan, oli juuri keskipisteenä skandaalissa. 

Tämä villi katujuhla järjestetään Nikolauksenpäivää edeltävänä aattona 5. joulukuuta, ja siihen kuuluu juomista, tanssia ja karnevaalimaisia pukuja. Osana juhlallisuuksia pieni joukko miehiä pukeutuu  krampusmaisiksi Klaasohmin hahmoksi naamioitumalla turkiksilla ja höyhenillä päällystettyihin suuriin kypäriin. 

Miesten ”apulaisten” ympäröimänä ryhmä hurjastelee kaupungin halki, metsästää nuoria naisia kiinni ja pieksee heitä lehmänsarvilla takapuoleen.

Perinteen väitetään juontavan juurensa valaanpyynnin ajoilta, jolloin miehet palasivat pitkän merellä vietetyn ajan jälkeen ja yrittivät vahvistaa jälleen valta-asemaansa yhteisössä. Nimi Klaasohm puolestaan on yhdistelmä hollanninkielisestä Pyhän Nikolauksen nimestä (”Klaas”) ja sanoista ”Ohm”, jotka tarkoittavat setää tai kunnioitettua vanhempaa hahmoa vanhassa saksankielessä. 

Tänä vuonna eräs suosittu tapa itäfriisiläisellä Borkumin saarella herätti kuitenkin raivoa koko maassa sen jälkeen, kun ARD:n poliittinen uutisohjelma Panorama ja SRTG_F kertoivat siitä. 

Panorama-raportissa lukuisat naiset kertoivat henkilökohtaisia kokemuksiaan väkivaltaisesta perinteestä, mukaan lukien siitä, että heille jäi tuskallisia jälkiä ja mustelmia seuraavina päivinä. Raportti, jota on katsottu YouTubessa noin 880 000 kertaa, sisälsi myös kuvamateriaalia, jossa nuoria naisia on pidetty aloillaan ja hakattu jalkoihin ja takapuoleen festivaalin aikana.

Myöhemmin eri-ikäiset Klaasohmit haastavat toisensa eräänlaiseen painiotteluun. Tämä tapahtuma on varattu saaren asukkaille, joten turistit tai toimittajat eivät saa seurata sitä.

Video aiheutti katsojien keskuudessa närkästystä, ja eräs kuvaili perinnettä ”sairaaksi” ja lisäsi: ”Olen todella järkyttynyt siitä, että tällaista tapahtuu täällä Saksassa ja että useat tahot vaikenevat siitä.” 

”Mikä kauhea perinne”, eräs katsoja kommentoi sosiaalisessa mediassa. ”Kuinka syvään juurtunut naisten sorto onkaan edelleen.” Alla WDR:n vähän yli kolmen minuutin klippi, jossa on haastateltu muutamaa ihmistä Kölnissä ja näytetään pieniä pätkiä myös Borkumissä salaa kuvatuista pieksemisistä.

Juhlat jatkuvat yöhön. Toimittajat kuvaavat salaa ryhmää niin sanottuja ”sieppaajia”, jotka jahtaavat naisia ja pitävät heitä kiinni, kun Klaasohmit lyövät heitä lehmän sarvella takapuoleen. Ympärillä olevat ihmiset, myös lapset, hurraavat, kun yhtä naista lyödään.

Miten saarelaiset ovat reagoineet?

Kasvavan mediamyrskyn edessä 5 000 asukkaan saaren pormestari Jürgen Akkermann puolusti vuosikymmeniä vanhaa tapaa ja väitti, että uutisointi antaa vääristyneen kuvan festivaalista.

”Mielestäni raportointi on puolueellista ja epäilyttävää”, hän sanoi DPA:lle. ”Tämän arvion jakavat monet saaren asukkaat.”

Akkermannin mukaan videolla vain näytettiin muutama henkilö käyttäytymässä huonosti, eikä sitä ”voida missään tapauksessa käyttää todisteena siitä, että saarella suvaitaan väkivaltaa, kuten raportissa annetaan ymmärtää”.

Todistajat ja uhrit todistavat nimettöminä, koska he pelkäävät seurauksia.

NDR:n raportti sisältää nimettömiä haastatteluja kolmelta naiselta ja yhdeltä saaren entiseltä miespuoliselta asukkaalta, jotka ovat osallistuneet rituaaliin ja tuomitsevat sen nyt.

Naiset kertovat, että heidät kasvatettiin lapsina uskomaan, että kyseessä oli jännittävä piiloleikki, joka oli osa saaren asukkaiden yhteistä identiteettiä, minkä vuoksi he osallistuivat rituaaliin vapaaehtoisesti teini-ikäisinä - mutta lopulta se oli hyvin tuskallinen kokemus.

Jopa Borkumista lähtenyt nuori mies ei vieläkään voi näyttää kasvojaan kameralle, sillä hän pelkää, että rituaalin arvostelusta voisi koitua kielteisiä seurauksia hänen perheelleen: ”Jos Borkumilla puhuu avoimesti siitä, että haluaa tämän loppuvan, hänelle sanotaan, että hän ei ymmärrä festivaalia, että hän ei kunnioita perinnettä ja että hän jotenkin taipuu [saaren] ulkopuolelta tulevaan paineeseen”, hän sanoo.

NDR:n toimittajat pyysivät saaren asukkaita kommentoimaan rituaalia. Monet niistä, jotka ensin suostuivat puhumaan, vaativat myöhemmin, että heidän kommenttinsa poistetaan raportista ennen sen lähettämistä. 

Järjestetäänkö Klaasohm vielä tänä vuonna?

Klaasohm-festivaali järjestetään tänäkin vuonna tavalliseen tapaan joulukuun 5. päivän yönä, mutta tällä kertaa ilman ”hakkaavaa” perinnettä.

”Olemme yhteisönä päättäneet selvästi jättää tämän perinteeseen kuuluvan näkökohdan taaksemme ja keskittyä siihen, mistä festivaalissa todella on kyse: saarelaisten yhteenkuuluvuuteen”, Borkumer Jungens sanoi lausunnossaan.

”Klaasohmin pitäisi olla festivaali, joka heijastaa tämän päivän arvoja. Väkivallalla, missä muodossa tahansa, ei ole sijaa tavoissamme.”

Saaren poliisi ilmoitti myös noudattavansa nollatoleranssia naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kohtaan ja kehotti pahoinpitelyn uhreja tekemään rikosilmoituksen.

”Kenen tahansa uhriksi joutuneen ei pitäisi pelätä”, poliisin edustaja sanoi Rheinische Postille. ”Suhtaudumme asiaan hyvin vakavasti.”

Poliisin mukaan pahoinpitelyn tai vakavan ruumiinvamman kaltaisista rikoksista voi tehdä rikosilmoituksen poliisille jopa 20-30 vuoden kuluttua tapahtumasta.

Traditiolla on kuitenkin puolustajansa

Festivaalia järjestävä Borkumer Jungens (Borkumin pojat) -yhdistys vastasi kiistaan ja väitti, että NRD:n raportti ”antaa vääristyneen kuvan ja sisältää lukuisia journalistisia epätarkkuuksia”. 

Yhdistys myönsi kuitenkin kieltäytyneensä haastattelupyynnöstä toimittajille, jotka olisivat voineet auttaa selvittämään nämä ”epätarkkuudet”. 

Kiistan keskipisteenä olleen väkivaltaisen perinteen osalta yhdistys otti kuitenkin sovittelevamman sävyn.

”Otamme nimenomaisesti etäisyyttä kaikenlaiseen naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja pyydämme anteeksi menneiden vuosien historiallisia tekoja”, järjestö sanoi lausunnossaan. ”Emme voi kiistää, että tämä oli osa festivaalia menneisyydessä.

”Tämä osa perinnettä ei kuitenkaan ole koskaan muodostanut festivaalin ydintä, vaan se oli vain minimaalinen osa, joka on viime vuosina lähes kokonaan poistettu.”

Tiedotusvälineiden huomiosta huolimatta yhdistys korosti, että perinne ei ole ”mikään turistifestivaali”, ja sanoi, että heidän ensisijaisena tavoitteenaan on suojella paikallista kokoontumista ulkopuoliselta sekaantumiselta ja kaupallistamiselta. 

Sunnuntaina noin 200 bochumilaista (siis Bochumista, ei Borkumista) naista kokoontui myös osoittamaan mieltään kiistellyn perinteen säilyttämisen puolesta. Mielenosoittajat pitelivät valkoisia banderolleja, joissa luki ”Emme anna Klaasohm-festivaalin mennä pilalle”, kun he kävelivät kaupungin läpi puhaltaen lehmänsarviin. 

Tämä jäi epäselväksi, että pitäisikö noitten bochumilaisnaisten mielestä naisten pieksemisen jatkua. Ihmettelen vaan, että se on saanut jatkua jo näinkin pitkään ja että asiaan on vasta nyt havahduttu.