Niitänäitä Sveitsistä

Sain sitten vihdoin ja viimein viime viikolla käytyä kantonin poliisilla anomassa sveitsiläistä ajokorttia. Jos sinulla on jonkin muun maan ajokortti, se täytyy vaihtaa sveitsiläiseen vuoden sisällä maahanmuutosta, muuten joutuu käymään autokoulun uudelleen. Viime viikolla vasta putkahti mieleen, että ensi viikollahan minulla tuleekin jo vuosi täyteen. Äkkiäpä tämä aika on mennyt.

Niille, jotka tarvitsevat tätä tietoa, on lisää luettavaa täällä. Ensin pitää siis täyttää netistä ladattava lomake, mentävä sen kanssa valtuutetulle optikolle (kävin itse Fielmannilla, testi maksoi 9 CHF), joka tekee näkötestin ja täyttää oman osansa lomakenipusta, sitten sen ja värillisen passikuvan kanssa kantonin poliisille. Hämmästyttävän moni näkyi suunnanneen kantonin poliisin puheille kahta kättä heittäen ja ilman mitään lomaketta etc.

Ottivat sitten tämän hetkisen ajokorttini samalla pois ja sain paperilomakkeena väliaikaisen ajokortin, joka on voimassa vain viikon. Tosin enpä täällä nyt paljoa ajele, sillä auto on Suomessa. Mikä lienee sitten Suomeen palattuani sen ajokortin takaisinsaamisen paperishow, sen aika näyttää  - vai voinko vaan sitten ajella sillä sveitsiläisellä?

Sveitsin kansallispäivä oli ja meni, mutta ainahan - ainakin täällä Baselissa - tapahtuu jotakin. Tänä viikonloppuna täällä on Open Air Basel. Ehkä käpsyttelen tästä vielä katsomaan, mitä siellä touhutaan.

Vanhan kaupunginmuurin portti, Spalentor, vaihteeksi kuvattuna ulkopuolelta. Asun pienen matkan päässä tästä, mutta vanhan muurin sisäpuolella.

Herkkuahan täällä on jos jonkinlaista. Jogurtitikin ovat ihan hirveän makeita (jopa mies, joka yleensä on makean perään, ihmetteli sitä). Leivonnaisia löytyy joka lähtöön ja leipomoita/konditorioita on tässäkin parinsadan metrin säteellä ainakin neljä. Kummasti kaikille riittää asiakkaita.

Leipää on jos jonkin mallista... malli vaihtuu vuodenajan mukaan, nyt kesällä ne näkyvät olevan hiiriä. (Kuva: Sutter)

Apérolle (täkäläinen nimitys coctailtilaisuudesta, tai tuttavallisemmin drinksuista) kivaa tarjottavaa on tällainen sylinterimäinen kerrosleipä, josta voi ottaa yhden kolmioleivän, tai kuten tässä, kolmekin kerrallaan. Joka kerroksessa on eri täyte. (Kuvat: Sutter)

Minä en ole niinkään leivän syöjä, mutta pakostakin täällä tulee silloin tällöin maistettua. Jos suklaasta taas puhutaan, ja on pakko nimetä jokin sveitsiläinen lempisuklaa, niin se ei ole Toblerone, vaan Lindtin kermainen maitosuklaa. En tosin hirveästi syö suklaatakaan.

Miehillä ilmeisimmin lisääntyy makeanhimo vuosien varrella, mutta ehkä naisilla (tai siis ainakin minulla) se onneksi on vähentynyt.

Luulisi, että kun ollaan näinkin lähellä Ranskan rajaa, croissantit olisivat ihania kuten Ranskassa, mutta ei. Täkäläiset croissantit (Gipfeli) ovat ylläolevan näköisiä ja mielestäni aika pahoja. Yleensä ainakin kerran viikossa joku tuo näitä aamiaiseksi toimistolle.  Tai sitten saadaan pretzeleitä, jos ko. tuoja sattuu asumaan Saksan puolella. En pidä niistäkään, ovat hirveän suolaisia ja kuivakoita. Tällaisen kun syö ja istuu päivän offiisissa niin nilkkojen turvotus on ikävä tosiasia.

Aika paljon leivonnaisissa käytetään unikonsiemeniä. Keskieurooppalaiseen tapaan. Syöpä yksi tällainen sämpylä, ja muista sen jälkeen, että huumetesti saattaa olla kolmekin vuorokautta sen jälkeen positiivinen. Kyllä, luit aivan oikein!

Jos jotakin vielä ruoasta, niin tämä on myös ihmetyksen aihe: makkara-juustosalaatti. Kerrankin jotakin low-carb - hengessä! Salaatti, jossa on makkarasiivuja ja emmentalsuikaleita! Tämä "salaatti" ei ole juuri kasvista nähnytkään, ja kauppojen hyllyillä se yleensä ui vaaleassa "vinaigrettessa" ja saattaa sisältää hiukan persiljaa ja kevätsipulia ja ehkä muutaman sarvimakaronin. Tätä saa joka kaupan hyllyltä!

Ettei tämä menisi pelkästään ruokapostaukseksi, pitää vielä kehua sveitsiläisten intoa kierrättää kaikenlaista tarpeetonta. Joskus alkuaikoina ihmettelin erään kadun varrella noin kymmenen metrin välein jalkakäytävälle aseteltuja astioita. Joskus oli jopa huonekaluja ja lappu "Gratis". Ne saa siis ottaa ilmaiseksi. Itse otin naapuritalon edessä olevasta ilmaislaatikosta viime viikolla kaksi metallista tarjoilulautasta  - jos vaikka tarvitstsi. Samasta talosta muutti kesäkuussa eräs japanilaisperhe takaisin Japaniin, ja oli jättänyt koko baarikaappinsa sisällön yleiseen jakoon. Otin kaikessa kiireessä töihin lähtiessäni pari kuvaa. Kun tulin töistä, mitään ei ollut jäljellä (olisin ottanut, jos olisi löytynyt yksikin korkkaamaton pullo).

Tällaista siis meillä täällä :)