Kahden päivän "turreilua" Nordrhein-Westphaliassa

Viime viikolla Kähärin muuttofirma haki muuttotavaroitani, ja paljonhan niitä oli taas kertynytkin, vaikka tänne muuttaessani vannoin , että "mitään en osta". Tosin niissä tavaroissa oli kaksi isoa ja paksua untuvatäkkiä, joita en halunnut jättää tänne.

Sai sitten muuttoauton kuljettaja nejänkympin parkkisakotkin kun parkkeerasi tähän rakennuksen eteen. Miten osuikaan Ordnungsamtin kuivakka naisihminen paikalle, vaikka koko toimituksessa ei mennyt kauaa aikaa, ja hänellä oli hätävilkut autossa päällä. Mihin muuallekaan tässä lähimaastossa parkkeeraisi? En ymmärrä.

*****

Niinpä sitten ajattelin viettää vähän aikaa turistina täällä, sillä lopullinen lähtö on viikon päästä.

Olin eilen seitsemältä aamulla hammaslääkärillä tämän murtuneen hampaan jälkitarkastuksessa, ja hyvä siitä näytti tulleen. Hammaslääkärini oli joku irakilaissyntyinen Abdullah, joka oli opiskellut Emiraattien Ajmanissa. Eksoottista.

Hyppäsin sitten sieltä päin bussiin ja ajelin Monschauhun aamukahville. Olikin hauska olla siellä noin aamuauringossa, sillä se sai koko piparkakkutalokaupungin näyttämään enstistäkin satumaisemmalta. Katsokaa vaikka itse!

Nyt vasta huomasin, että vanhan evankelisen kirkon tuuliviirinä on joutsen.

Vanha linna mäen päällä on nykyään nuorisohostelli.

Kaupunki on kuuluisa sinapistaan... (kuvassa vanha sinappimylly)

...ja silkkiteollisuudestaan (kuvan muistomerkki on silkkiteollisuudelle omistettu)

On tämä kaupunki yksi Saksan ja NRW:n helmiä! Hauska on tänne bussilla tulla Aachenista, kun tie menee osittain. Belgian puolelle ja vanhat liikennemerkit muistuttavat tullien sijainneista. Monschauhun ja reittiin liittyy olennaisesti myös Vennbahn, josta aiemmin kirjoittelin täällä.

Otin kiertoajelun sellaisella minijunalla, ja kävimme myös tuolla linnalla, mutta kuski jo varoitteli, että jos siellä jää kyydistä pois niin hän ei voi taata, että seuraavalla vuorolla mahtuu mukaan, joten jätin kuvaamisen sikseen, koska junan ikkunoiden läpi olisi tullut varsin epäselvää kuvamateriaalia.

Monschauhun pääsee Aachenin bussiasemalta busseilla 66 ja SB66, jotka lähtevät Aachenin bussiaseman toiselta riviltä Peterstraßselta katsottuna. Niitä mene todella tiuhaan.

*****

Tänään päätin lähteä Kölniin ja halusin käydä katsomassa, miltä Köln näyttää yläilmoista. Rein-joen ylimenee Seilbahn-köysirata, ja se olikin jännittävä pikkuruisine, neljän istuttavine koppeineen, jotka heiluivat tuulessa.

Lähtöpaikka on Zoo/Flora (jossa nimensä mukaan on vieressä eläintarha ja kasvitieteellinen puutarha). Päärautatieasemalta sinne pääsee U-bahnilla numero 18 (suunta Slabystraße/Mülheim/Thielenbruch). Samalla numero 18:lla pääsee toiseen suunhaan Brühliin ja Bonniin. Brühlissähän on se Augustusburgin linna, jota kävin jokin aika sitten ihailemassa.

Kiikkerä oli juuri ja juuri neljänistuttava vaunu, mutta onneksi ei tuullut niin paljoa kuin edellispäivänä.

Rheinparkin yli kun mentiin niin alhaalla puistossa puksutteli pieni juna, jolla oli ainakin yksi asema Claudius Thermen kylpylän luona.

Kapoiset olivat raiteet, mutta risteys oli merkitty asiaankuuluvasti.

Claudius Thermen sisäänkäynnin vieressä oli terveysvesilähde paperimukiautomaatteineen ja minäkin maistoin, kun oli niin kuuma päivä. Oli aika eksootisen makuista vettä, lievä hiilihappo myös siinä maistui.

Takaisinpäin tullessa olinkin yksin koko kopissa. Toisella puolella näkyi yksi Kölnin satamista. Jos pääsen ajoissa ylös sunnuntaina, niin menen uudelleen ensi sunnuntaina Kölniin ja hyppään mukaan kello kahdelta iltapäivällä alkavalle kolmen tunnin satamakierrokselle. Risteily, jota Feste Zonsin reissulla mukana ollut saksalaisnainen kovin suositteli.

Nämä proomut ovat sitten nimpal kivoja! Jos rupeisikin "isona" Reininjokilaivuriksi! Voisin ihan kuvitella vaikka asuvani tuollaisessa ja maisema vaihtuisi koko ajan.

Menin sitten tuomiokirkon ja päärautatieaseman välissä olevalle aukiolle italialaiseen suosikkikahvilaani juomaan tuumauskaffeet. Kylmää espressoa valkosuklaakaakaolla ja jäillä. Oli hyvää.

Mutta mitäs sitä nyt vielä kotiinkaan lähtee! Hyppäsin kiertoajelubussiin, joka lähti aukiolta ja se olikin ihan mielenkiintoinen 24 euron sijoitus. Kesti pari tuntia tämä lysti.

Vähän tuli hintsusti otettua kuvia, mutta tässä muutama.

Vanha kaupunginportti.

Tämä olikin mielenkiintoinen: kuuluisan italialaisen arkkitehdin Renzo Pianon suunnittelema Weldstadthaus, joka nykyään on Peek & Cloppenburgin vaatekauppa. Renzo Piano on suunnitellut myös mm. Berliinin tyylikkään Potsdamer Platzin, joka ennen oli suoranaista jättömaata. 

Toisekseen en ole kovinkaan kiinnostunut vaatekaupoista, mutta esim. juuri joka Berliininreissullani ravaan ensitöikseni paikalliseen Peek & Cloppenburgin liikkeeseen, koska sieltä löytää vaikka mitä.

Kuvissa vähän lisää köysirataa eri näkövinkkelistä ja vilaus kasvitieteellisiin puutarhoihin (Flora Köln Palais im Park). Sielläkin tietty olisi voinut käydä, mutta alkoi olla jo ilta.

Nälkäisenä palasin sitten tuomiokirkon kupeeseen, ja nälkäisenähän sitä tekee kaikkea tyhmää, kuten tilaa liki 17 euron Mövenpick-jätskiannoksen illalliseksi. Saihan sillä verensokerit nousuun.

Paikka oli Cafe Reichard, jossa oli alakerrassa ehkä kummallisimmat vessat, mitä olen ikinä nähnyt.

Vähän ihmettelin, kun vessakoppien ovet olivat läpinäkyvää lasia. Mutta sitten se selvisi: kun menit tisälle ja lukitsit oven, se muuttui maidonvalkoiseksi. Tässä vasemmanpuoleisen vessakopin ovi on auki, oikeanpuolimmaisen kiinni (mutta ei lukossa, kun ei ketään ole sisällä)

Myös käsienpesualtaat olivat erikoiset. Vesi juoksi tuon lasisen läpyskän päältä putouksena.

On se hyvä, että aina riittää jotakin uutta ihmeteltävää tässä maailmassa 😆.

Niitänäitä ja yksi korealainen yönaamio

Täällä on ihan järkyttävän hautova helle ja vielä kuumempaa luvataan! Olen menossa keskiviikkona taas Kölnistä päiväristeilylle (Feste) Zonsin keskiaikaiseen pikkukaupunkiin, eli hiukan pidemmälle pohjoiseen kuin Monheim. menneellä viikolla. Luvassa on > 35 C, eli huhhuh! Monheiminreissulta on vieläkin kipeät rakot jaloissa, vaikka omasta mielestäni mukavissa lenkkareissa kuljinkin.

Piti huomenna myös mennä taas Lindtin tehtaanmyymälään, mutta ei taida onnistua tällä helteellä kun ne suklaat sulavat kotimatkalla. Tehdas on toisella puolella Aachenia.

Suursuositus muuten tälle! Olen todella huono syömään makeaa nykyään, mutta tämä upposi hyvin! Itse asiassa ostin tämä rasian noiden suklaakuorrutettujen, kandeerattujen appelsiininkuorten takia, ja hieman vierastin noita ananaksia, mutta ne vasta osoittautuivatkin herkullisiksi! En ole normaalisti ananaksen ystävä (paitsi pizzassa Aurajuuston ja kinkun kera, siinä suhteessa me suomalaiset sovimme yhteen saksalaisten kanssa - eli ananas kuuluu tiettyihin pizzoihin). Mutta nämä olivat hyviä! Tuo himoitsemani kandeerattu appelsiini taisi jäädä sitten hännille tässä kombossa.

*****

Sitten asiaan, eli tuohon yönaamioon. Huxley "Secret of Sahara" on ihonhoitosarja, joka on tunnettu Saharan autiomaasta peräisin olevan Opuntia Ficus-Indica (Prickly Pear, eli kaktusviikuna) -siemenöljyn käytöstä keskeisenä ainesosana. 

Kuvakaappaus täältä.

Runsaasti E-vitamiinia, siis voimakasta antioksidanttia sisältävää päärynänsiemenöljyä kutsutaan myös ”luonnolliseksi botoxiksi”. Kaktusviikunaöljy se sisältää 150 % enemmän E-vitamiinia kuin paljon hypetetty arganöljy. Tämä öljy sisältää myös erittäin runsaasti välttämättömiä rasvahappoja, kuten omega 6 ja 9 -rasvahappoja, antioksidantteja, polyfenoleja, aminohappoja ja K-vitamiinia. Näiden kaikkien ominaisuuksien vuoksi öljy on hyväksi jokaiselle ihotyypille, mukaanlukien rasvoittuva ja akneen taipuvainen, sillä sillä on myös anti-inflammatorisia vaikutuksia.

Öljy on kallista, sillä yhden litran tuottamiseen tarvitaan tonnin verran hedelmiä eli noin 10 000 opuntiakaktuspensasta.

Mutta sitten tähän yönaamioon, eli miksi Huxley Secrets of Sahara Sleep Mask: Good Night on hyvä, eikä oma naamani tarvitse juuri tämän kumempaa yöksi.

Se sisältää geelimäisessä koostumuksessaan mm. keramideja, hyaluronihappoa ja tietysti Huxleyn tunnusomaisia ainesosia kaktuksen siemenöljyä ja sahara-kaktusuutetta. Viimeiseslle ainesosalle ei äkkiseltään löytynyt mitään järkevää selitystä. Keramidit ovat lipidejä, joita ilmeisesti löytyy tuosta öljystä.  Suositus! Ne tukevat ihon kimmoisuutta.

Mitä tulee tähän yönaamioon, se on geelimäistä ja hyvin kosteuttavaa. Suositus!

Aachen ja Printen-leivonnaisten tarina (kansantaru)

Mistä Aachen tunnetaan? No varmaankin mahtavasta katedraalistaan, Kaarle Suuresta ja Printen-pipareista, joita ennen vanhaan tehtiin pyhiinvaeltajien evääksi. Täällähän on Printenleipomoitten myymälöitä liki joka kadunkulmassa. Suurin valmistaja on Nobis.

Nobisin leipomomyymälän ikkunat ovat aina niin nätisti koristeltuja. Kuvassa erilaisia Printen-pipareita. 

Tässä sitten kansantarina koskien noita Printeneitä:

Aachenilaisten Printeneitten legenda - ovelasti paholaista vastaan! 💛

1600-luvulla Aachen oli raunioina tuhoisan kaupunkipalon jälkeen. Ei ollut rahaa, eikä aavistustakaan, miten kaikki voitaisiin rakentaa uudelleen - kunnes eräs leipurimestari puhui vanhasta reseptistä: legendaarisesta Printeneistä, jotka olivat aikoinaan keisari Kaarle Suuren suosikkileivonnaisia! 👑

Mutta resepti oli kadonnut - se oli oletettavasti haudattu keisarin mukana. Leipurit kokeilivat omia reseptejään, mutta mikään ollut maultaan lähellekään alkuperäistä.

Sitten eräs rohkea nuori leipuri keksi pirullisen suunnitelman: hän lupasi paholaiselle pääsyn katedraalin aarrekammioon, jos tämä osoittaisi hänelle keisarin haudan. Haudassa Kaarle Suuri ilmestyi leipuripojalle kirkkaassa valossa - ja antoi hänelle aidon Printen-reseptin Aachenin pelastamiseksi.

Mutta paholainen halusi palkkionsa. Nokkela leipuripoikapa pakotti hänet syömään valtavan annoksen uunilämpöisiä Printeneitä - ikävin seurauksin: Paholaista kohtasi mitä hirvein vatsakipu! Paholainen pakeni ulvoen takaisin helvettiin - ilman palkkiotaan. 😅

Siitä lähtien on ollut selvää: Printenit pelastavat kaupunkeja - ja saavat jopa paholaisen pakenemaan.

Oikein mukavaa viikonloppua!

Lousbergin saaga (kansantarina)

Hiukan folklorea Aachenista... Miten kaupungin koillispuolella sijaitsevat mäet syntyivät?

Paholainen oli luvannut palkkiosta auttaa aachenilaisia rakentamaan kuuluisan katedraalinsa. Palkka jäi maksamatta, koska kaupunkilaiset olivat huijanneet. Paholainen vannoi katkeraa kostoa raivostuneena aachenilaisille - olihan häneltä huijattu luvattu palkkio. 

Hän keräsi Pohjanmeren rannikolta kaksi valtavaa säkillistä hiekkaa, sillä hän oli päättänyt haudata Aachenin tuomiokirkon ja parhaassa tapauksessa koko kaupungin asukkaineen hiekkavuoren alle. Mutta matka takaisin Aacheniin oli pitkä, ja hankala tuuli puhalsi jatkuvasti hiekkaa hänen kasvoihinsa. Raskas kuorma hänen selässään söi hänen voimiaan, niin että paholainen - melkein sokeana hiekasta silmissään ja täysin uupuneena - joutui lopulta pitämään tauon. Hän ei tiennyt, että hän oli jo melkein päässyt päämääräänsä: Ponttor oli jo käden ulottuvilla.

Hänen epäillessään voimiaan ja pohtiessaan, selviäisikö hän raskaiden säkkiensä kanssa edes Aacheniin asti, ohi käveli vanha maalaiseukko. Piru kysyi häneltä, kuinka pitkä matka kaupunkiin oli. Katsokaa minun kenkiäni! ”, vastasi fiksu nainen ja osoitti vanhoihin, risoihin kenkiinsä. Nainen oli huomannut pirun kaviot ja tajunnut, että tämä vierailija oli tekemässä pahojaan hiekkasäkkiensä kanssa. ”Ostin ne Aachenin torilta tänä aamuna - ja nyt ne ovat kokonaan rikki.” Aachen vielä niin kaukana! ” Tosiasiassa Ponttorilta, vanhalta kaupunginportilta ei enää ole kovinkaan pitkä matka torille ja katedraalille.

Kuvakaappauis: I Love Oche.

Paholainen karjui raivoissaan. Hän ei ikinä pääsisi niin pitkälle raskaiden kantamustensa kanssa! Raivoissaan hän tyhjensi säkkinsä valtavan kirouksen kera ja katosi. Hän ei tiennyt, että ovelat aachenilaiset olivat taas huijanneet häntä.

Siitä lähtien Aachenissa on sanottu: ”De Oecher send der Düvel ze lous” - aachenilaiset ovat liian fiksuja paholaiselle.

Näistä kahdesta hiekkakumpareesta tuli myöhemmin Lousberg ja Salvatorberg Aachenin koillispuolella. Itse asiassa ne mäet on tehty puhtaasta merihiekasta, josta löytyy jopa simpukan jäänteitä. Tarinassa esiintyvä maalaisvaimo innoitti taiteilija Krista Löneke-Kemmerlingiltä tekemään tarinasta pysyvän muiston. Vuonna 1985 Lousbergin juurelle pystytettiin muistomerkki nimeltä ”Paholainen ja torikauppias” - muistuttamaan tästä legendaarisesta tarinasta (kuva alla).

Kuva: Wikipedia

Tässä vähän karttaa, Lousberg ja Salvatorberg merkitty. Tori löytyy Markt24-ravintolan kohdalta.

Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Lousbergin päällä on pyöreä paviljonki (joka näkyy hiukan puiden yläpuolella valotolpan vieressä) ja näköalatasanne.

Narciso Rodriguez For Her Intense + muuta

Kirjoittelin aiemmin täällä Narciso Rodriguezin For Her Musc Nude -flankkerista. Alkuperäinen For Her -tuoksu lanseerattiin vuonna 2003.

Nyt postiloodaani tupsahti näyte toisesta flankkerista, eli Narciso Rodriguez For Her Intensestä. Tämä tuoksu on ihan tuore, eli lanseerattu tänä vuonna 2025.

Tämä ambra-chypre -tuoksu avautuu mehukkaalla persikalla ja pirteällä calabrialaisella bergamotilla, joka syvenee valkoisten kukkien siivittämään ydintuoksuun, jota korostaa Narciso Rodriguezin tuoksuille tunnusomainen myskinuotti. Pohjatuoksussa yhdistyvät kermainen vanilja ja maanläheinen vetiveri, jättäen jälkeensä lumoavan puumaisen ambran.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Mitä tästä voi muuta sanoa, kuin että onpa taas jännä tuoksu! Ei niin läpitunkeva ja kauan iholla pysyvä (tai siis voimakas) kuin muut kokeilemani Narciso Rodriguezin tuoksut, mutta kivan puuterinen ja hedelmäisen vaniljainen kuitenkin.

*****

Minulla on soinut puhelin tänään (siis perjantaina) jopa tuskastumiseen saakka. Työasioita. Päivän päätteeksi lähdin kaupungille, kun piti ostaa mm. putkenaukaisijaa, mutta eksyin sitten Elisenbrunnenin jätskikahvilaan jätskille ja kuumalle kaakaolle, vaikka ilma olikin todella lämmin (+21 C). Se putkenaukaisijan osto unohtui, kun oli niin kiva istuskella ulkona katselemassa ohikulkijoita.

Kaksi palloa tryffeliä ja yksi pallo Malagaa, eli rommirusinajätskiä.

Illan alkaessa pimentyä, piti vielä juoda Russische Chocolate, joka oli siis kaakaota kermavaahdolla ja tuikulla rommia. Tosin, en tiedä, mikä tästä virityksestä venäläisen tekee.

Tunnelmallinen Elisenbrunnenin paviljonki illan pimetessä. Jätskikahvila tuossa oikeassa päädyssä, keskellä lähde ja toisessa päässä turisti-info ja kahvila.

Paluumatkalla kävin tapani mukaan Nobisin leipomossa, jossa on maailman parhaat sämpylät. Niin rapeakuoriset ja ilmavat sisältä. Olen ihan addiktoitunut näihin, vaikka normaalisti voin viettää kuukausia syömättä leipää. 

Kulman takana, Nobisin leipomomyymälää vastapäätä oli joku merkillinen näytös käynnissä poliisiautoineen. Kaupungilla havaitsin jo mennessäni, että poliisiautoja oli muutenkin normaalia enemmän. Kummallista.

Ei aavistustakaan siitä, mitä tuolla oli käynnissä. Kotiin päästyäni menin katsomaan NINA-hälytysappista, mutta ei sielläkään ollut mitään, PAITSI...

Huomasin, että viikonloppuna Dortmundissa tapahtuu...

Kuvakaappaus: NINA-varoitusappi

Dortmundista on siis ilmeisesti löydetty maaperästä toisen maailmansodan aikaisia lentopommeja, joita aletaan kaivaa ja purkaa sunnuntaina 6.4. Tämän. johdosta yli 8600 asukasta joutuu evakkoon kotoaan sunnuntaiaamuun mennessä.

Kaikkien evakuointisäteen sisällä asuvien on kuulemma poistuttava asunnoistaan ja taloistaan viimeistään kello 8.00 sunnuntaiaamuna. Dortmundin järjestysvalvontavirasto valvoo tätä.

Kahden vanhainkodin asukkaat kuljetetaan toisiin hoitokeskukseen ambulanssilla - samoin avun tarpeessa olevat henkilöt, jotka ovat ilmoittautuneet etukäteen Dortmundin kaupungille.

Johan on taas revohka! Yrittävät saada kuitenkin pommit purettua sunnuntain aikana.

Onhan noita pommeja löytynyt täältä Aachenistakin, mutta ihan noin massiivisia evakuointeja ei ole tarvinnut ainakaan tietääkseni tehdä. Johan repeäisin liitoksistani, jos tällainen osuisi meidän nurkillemme.

Vaikka mistä sitä ikinä tietää.

Mukavaa viikonvaihdetta!