Kahden päivän "turreilua" Nordrhein-Westphaliassa

Viime viikolla Kähärin muuttofirma haki muuttotavaroitani, ja paljonhan niitä oli taas kertynytkin, vaikka tänne muuttaessani vannoin , että "mitään en osta". Tosin niissä tavaroissa oli kaksi isoa ja paksua untuvatäkkiä, joita en halunnut jättää tänne.

Sai sitten muuttoauton kuljettaja nejänkympin parkkisakotkin kun parkkeerasi tähän rakennuksen eteen. Miten osuikaan Ordnungsamtin kuivakka naisihminen paikalle, vaikka koko toimituksessa ei mennyt kauaa aikaa, ja hänellä oli hätävilkut autossa päällä. Mihin muuallekaan tässä lähimaastossa parkkeeraisi? En ymmärrä.

*****

Niinpä sitten ajattelin viettää vähän aikaa turistina täällä, sillä lopullinen lähtö on viikon päästä.

Olin eilen seitsemältä aamulla hammaslääkärillä tämän murtuneen hampaan jälkitarkastuksessa, ja hyvä siitä näytti tulleen. Hammaslääkärini oli joku irakilaissyntyinen Abdullah, joka oli opiskellut Emiraattien Ajmanissa. Eksoottista.

Hyppäsin sitten sieltä päin bussiin ja ajelin Monschauhun aamukahville. Olikin hauska olla siellä noin aamuauringossa, sillä se sai koko piparkakkutalokaupungin näyttämään enstistäkin satumaisemmalta. Katsokaa vaikka itse!

Nyt vasta huomasin, että vanhan evankelisen kirkon tuuliviirinä on joutsen.

Vanha linna mäen päällä on nykyään nuorisohostelli.

Kaupunki on kuuluisa sinapistaan... (kuvassa vanha sinappimylly)

...ja silkkiteollisuudestaan (kuvan muistomerkki on silkkiteollisuudelle omistettu)

On tämä kaupunki yksi Saksan ja NRW:n helmiä! Hauska on tänne bussilla tulla Aachenista, kun tie menee osittain. Belgian puolelle ja vanhat liikennemerkit muistuttavat tullien sijainneista. Monschauhun ja reittiin liittyy olennaisesti myös Vennbahn, josta aiemmin kirjoittelin täällä.

Otin kiertoajelun sellaisella minijunalla, ja kävimme myös tuolla linnalla, mutta kuski jo varoitteli, että jos siellä jää kyydistä pois niin hän ei voi taata, että seuraavalla vuorolla mahtuu mukaan, joten jätin kuvaamisen sikseen, koska junan ikkunoiden läpi olisi tullut varsin epäselvää kuvamateriaalia.

Monschauhun pääsee Aachenin bussiasemalta busseilla 66 ja SB66, jotka lähtevät Aachenin bussiaseman toiselta riviltä Peterstraßselta katsottuna. Niitä mene todella tiuhaan.

*****

Tänään päätin lähteä Kölniin ja halusin käydä katsomassa, miltä Köln näyttää yläilmoista. Rein-joen ylimenee Seilbahn-köysirata, ja se olikin jännittävä pikkuruisine, neljän istuttavine koppeineen, jotka heiluivat tuulessa.

Lähtöpaikka on Zoo/Flora (jossa nimensä mukaan on vieressä eläintarha ja kasvitieteellinen puutarha). Päärautatieasemalta sinne pääsee U-bahnilla numero 18 (suunta Slabystraße/Mülheim/Thielenbruch). Samalla numero 18:lla pääsee toiseen suunhaan Brühliin ja Bonniin. Brühlissähän on se Augustusburgin linna, jota kävin jokin aika sitten ihailemassa.

Kiikkerä oli juuri ja juuri neljänistuttava vaunu, mutta onneksi ei tuullut niin paljoa kuin edellispäivänä.

Rheinparkin yli kun mentiin niin alhaalla puistossa puksutteli pieni juna, jolla oli ainakin yksi asema Claudius Thermen kylpylän luona.

Kapoiset olivat raiteet, mutta risteys oli merkitty asiaankuuluvasti.

Claudius Thermen sisäänkäynnin vieressä oli terveysvesilähde paperimukiautomaatteineen ja minäkin maistoin, kun oli niin kuuma päivä. Oli aika eksootisen makuista vettä, lievä hiilihappo myös siinä maistui.

Takaisinpäin tullessa olinkin yksin koko kopissa. Toisella puolella näkyi yksi Kölnin satamista. Jos pääsen ajoissa ylös sunnuntaina, niin menen uudelleen ensi sunnuntaina Kölniin ja hyppään mukaan kello kahdelta iltapäivällä alkavalle kolmen tunnin satamakierrokselle. Risteily, jota Feste Zonsin reissulla mukana ollut saksalaisnainen kovin suositteli.

Nämä proomut ovat sitten nimpal kivoja! Jos rupeisikin "isona" Reininjokilaivuriksi! Voisin ihan kuvitella vaikka asuvani tuollaisessa ja maisema vaihtuisi koko ajan.

Menin sitten tuomiokirkon ja päärautatieaseman välissä olevalle aukiolle italialaiseen suosikkikahvilaani juomaan tuumauskaffeet. Kylmää espressoa valkosuklaakaakaolla ja jäillä. Oli hyvää.

Mutta mitäs sitä nyt vielä kotiinkaan lähtee! Hyppäsin kiertoajelubussiin, joka lähti aukiolta ja se olikin ihan mielenkiintoinen 24 euron sijoitus. Kesti pari tuntia tämä lysti.

Vähän tuli hintsusti otettua kuvia, mutta tässä muutama.

Vanha kaupunginportti.

Tämä olikin mielenkiintoinen: kuuluisan italialaisen arkkitehdin Renzo Pianon suunnittelema Weldstadthaus, joka nykyään on Peek & Cloppenburgin vaatekauppa. Renzo Piano on suunnitellut myös mm. Berliinin tyylikkään Potsdamer Platzin, joka ennen oli suoranaista jättömaata. 

Toisekseen en ole kovinkaan kiinnostunut vaatekaupoista, mutta esim. juuri joka Berliininreissullani ravaan ensitöikseni paikalliseen Peek & Cloppenburgin liikkeeseen, koska sieltä löytää vaikka mitä.

Kuvissa vähän lisää köysirataa eri näkövinkkelistä ja vilaus kasvitieteellisiin puutarhoihin (Flora Köln Palais im Park). Sielläkin tietty olisi voinut käydä, mutta alkoi olla jo ilta.

Nälkäisenä palasin sitten tuomiokirkon kupeeseen, ja nälkäisenähän sitä tekee kaikkea tyhmää, kuten tilaa liki 17 euron Mövenpick-jätskiannoksen illalliseksi. Saihan sillä verensokerit nousuun.

Paikka oli Cafe Reichard, jossa oli alakerrassa ehkä kummallisimmat vessat, mitä olen ikinä nähnyt.

Vähän ihmettelin, kun vessakoppien ovet olivat läpinäkyvää lasia. Mutta sitten se selvisi: kun menit tisälle ja lukitsit oven, se muuttui maidonvalkoiseksi. Tässä vasemmanpuoleisen vessakopin ovi on auki, oikeanpuolimmaisen kiinni (mutta ei lukossa, kun ei ketään ole sisällä)

Myös käsienpesualtaat olivat erikoiset. Vesi juoksi tuon lasisen läpyskän päältä putouksena.

On se hyvä, että aina riittää jotakin uutta ihmeteltävää tässä maailmassa 😆.

Pommeista päästiin, eilinen pikkuretki Monschauhun + vähän Vennbahnista

Pommit sitten saatiin pois Kölnin maaperästä keskiviikon aikana. Tässä vielä kuvatodistetta asiasta.Jos jotakin oppiakin tästä tuli, niin yksi zentner-tonni ei ole tuhat kiloa. Tässä tiedoitusvälineet sekoilivat, kun löydettyjä pommeja kuvailtiin. Puhuttiin 20 000 kg:n pommeista, joka vastaa noin kuorma-auton painoa. Sellaisia massoja eivät tuon aikaiset pommikoneet (WWII) pystyneet kantamaan, kun niitä pommeja piti olla enemmänkin kuin se yksi kyydissä. Grand Slam oli tietysti pommina oma juttunsa painoltaan, ja se tarvitsi oman koneensa kantamaan sitä WWII:n aikana. Mutta se siis toisen maailmansodan pommeista, ihan tarpeeksi on noista ollut harmistusta menneellä viikolla.

Lähdin eilen ostamaan kuivashampoota kaupungilta. Kävelin juuri bussiaseman ohi, kun tuli mieleeni, että voisihan sitä käydä jossakin muuallakin, ja hyppäsin Monschauhun menevään Schnellbusiin 66, joka sitten ajelikin sinne noin tunnissa. Monschauhan sijaitsee Belgian rajalla Aachenista eteläänpäin.

Tuo linna tuolla ylhäällä on nykyään nuorisohostelli.

Monschaussa vanhassa kaupungissa on kivoja pikkuputiikkeja.

Saksalaiseen tapaan jätskiannokset ovat valtavia ja kermaa pitää olla paljon.

Siellä oli hollantilainen torvibändikin, nimeltään Summer Bras(s), kovin kaksimielisesti. @summerbrassdenbosch

Letkeää oli musisointi, kuten kuulette! Vähän erilaista katumusisointia noinkin ison kokoonpanon voimalla.

Monschau on pieni paikkakunta Eifelin, Ardennien jatkeen kukkuloiden keskellä Rur-joen varrella. Kuuluisa sinapistaan ja silkkiteollisuudestaan.

Menin Monschauhuin muuten Roetgenin kautta. Täällä on sellainen erikoisuus, kuin Vennbahn, eli nykyään käyttämätön junanrata, joka tarjoaa erinomaiset puitteet pyöräilijöille.

Kuvakaappaus: vennbahn.eu

Kuvattavaa näkemälläni pätkällä ei juuri siinä kohdassa ollut, mutta tarina on mielenkiintoinen.

Vennbahn on 125 kilometrin pituinen käytöstä poistettu rautatiereitti, joka ulottuu Aachenista Luxemburgin Troisviergesiin ja ylittää Saksan, Belgian ja Luxemburgin rajat. Se on yksi Euroopan pisimmistä pyöräreiteistä, joka kulkee vanhan radan mukaisesti.

Rata rakennettiin aikoinaan hiilen ja raudan kuljettamista varten. Rataosuus Aachenista Monschauhun avattiin 30. kesäkuuta 1885. Raerenista Eupeniin johtava osuus avattiin 3. elokuuta 1887. Yhteys Walheimiin avattiin 21. joulukuuta 1889.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan valtakunnan oli Versaillesin sopimuksen vuoksi luovutettava Eupenin ja Malmedyn alueet Belgialle 10. tammikuuta 1920. Uuden rajankäynnin seurauksena radan reitti muuttui useita kertoja Saksan valtakunnan alueen ja Belgian välillä. Belgia vaati Vennbahnin siirtämistä Belgian hallintoon, koska sillä oli erityistä taloudellista merkitystä Malmedyn ja Eupenin kaupungeille, ja se onnistui. Maaliskuun 27. päivänä 1920 rajankäyntikomissio, johon kuului edustajia Ranskasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Italiasta ja Japanista, päätti, että Belgian valtio olisi rautatielinjan ja sen asemien omistaja. Tämä synnytti tuolloin kuusi saksalaista eksklaavia, joista viisi on edelleen olemassa.

Toukokuun 18. päivänä 1940 Adolf Hitler määräsi, että alue liitetään uudelleen Saksan valtakuntaan, ja Vennbahn palautettiin käyttöön täysin saksalaisena ratana 2. kesäkuuta 1940. Saksan hävittyä vuonna 1945 palautettiin kuitenkin sotaa edeltänyt tilanne.

Toisen maailmansodan jälkeen radan teollinen käyttö väheni tasaisesti, niin että rata oli lopulta kokonaan suljettu ja osittain purettu vuoteen 1989 mennessä.

(Lähde: Wikipedia. Jossain muuten väitettiin, että koko Vennbahn sijaitsee nykyään Belgian alueella, mikä ei pidä paikkaansa, kun karttaakin katsoo. Sen sijaan koko rataosuus on Belgian hallussa, eli siis eksklaavi muiden valtioiden alueilla).

Vennbahn kulkee vanhan viaduktin yllä Bütgenbachissa, Liègen provinssissa Belgiassa. Kuva: Wikipedia.

Rata nykyään

Viimeisinä vuosina, vuoden 2001 loppuun asti, Vennbahn-radalla liikennöitiin matkailuliikennettä, josta osa oli höyryvetoista. Ne lopetettiin, koska radan ylläpitoon ei ollut varaa. Osa Kalterherbergin (Saksa) ja Sourbrodtin (Saksa) välisestä radasta on nykyään rautatiepyöräilyä varten.

Vuonna 2008 kerrottiin, että kun Vennbahn ei enää toimi, Belgian olisi ehkä palautettava radan varrella kulkeva maa-alue Saksalle, mikä johtaisi eksklaavien yhdistämiseen Saksan alueeseen.  Saksan ja Belgian ulkoministeriöt ovat kuitenkin sittemmin vahvistaneet, että radanvarsi pysyy Belgian alueena, vaikka se onkin käytöstä poistettu, ja että saksalaiset eksklaavit jäävät näin ollen Saksan alueelle. Meillä on siis Saksassa suikaleita Belgiaa.

Joulukuun 4. päivään 2007 mennessä nyt käytöstä poistetun radan purkaminen oli aloitettu, ja syyskuussa 2008 raide oli poistettu kokonaan Trois-Pontsin ja Sourbrodtin välillä.

Reittiä pitkin kulkeva 125 kilometrin pituinen pyörätie avattiin vuonna 2013.

Niin, että kyllä täältä kaikenlaisia kummallisuuksia löytyy!

(Lähde: Wikipedia)