Onko sellaista olemassakaan, kuin vegaaninen PDRN?

Muistatteko vielä, kun kirjoittelin PDRN:stä, tuosta hypetetystä korealaisen kosmetiikan ainesosasta? Postaus on luettavissa täältä, ja jäin miettimään, mitä tuon aineen vegaaninen vastine oikein on. Tai voisi olla.

Aiemmin parhaiten korealaisissa ihotautiklinikoissa käytöstään tunnettu DNA:sta johdettu ainesosa on sittemmin löytänyt tiensä injektoitavista hoidoista seerumeihin, naamioihin ja muihin ihonhoitotuotteisiin ympäri maailmaa. Nyt kun vegaanisia versioita on alkanut ilmestyä kauppojen hyllyille, yksi kysymys nousee esiin: Ovatko ne saman tieteellisen tutkimuksen mukaisia ​​kuin perinteiset PDRN-tuotteet – vai jakavatko ne vain saman lyhenteen ihan ansiotta?

PDRN:hän on lyhenne sanasta polydeoksiribonukleotidi, ja se viittaa puhdistettujen DNA-fragmenttien seokseen, jotka on perinteisesti saatu lohikaloista. Estetiikassa se tuli suosituksi injektoitavien hoitojen, kuten Rejuranin, kautta. Se on tuote, jota markkinoidaan sen uudistavien ihoa parantavien vaikutusten vuoksi, mukaan lukien väitteet ihon korjaamisesta, kimmoisuudesta ja ihon yleisestä laadusta.

Kosmetiikkabrändit sovelsivat PDRN:ää kotihoitoon ja laajensivat sen ulottuvuutta klinikoiden ulkopuolelle. He suunnittelivat seerumit, naamiot ja muut paikallisesti käytettävät tuotteet keinoksi tuoda samanlaisia ​​ihoa parantavia hyötyjä jokapäiväisiin rutiineihin.

Sen on oltava puhdistettua DNA:ta – ei vain DNA:ta sisältäviä uutteita – jotta se voidaan luokitella PDRN:ksi. Esteettisessä lääketieteessä laajimmin tutkitut ja käytetyt versiot ovat historiallisesti peräisin lohesta tai taimenesta.

Suuri osa tästä tutkimuksesta on kuitenkin peräisin aineen injektoiduista lääketieteellisistä sovelluksista, kuten kroonisten haavojen ja diabeettisten mahahaavojen hoidosta, eikä tutkimuksista, joissa on tutkittu paikallista käyttöä terveellä, ehjällä iholla. Nämä injektoitavat aineet ovat hyvin erilaisia ​​​kuin seerumit ja voiteet, jotka nyt ovat ihonhoitomarkkinoilla. Toistaiseksi on vielä rajallisesti näyttöä siitä, että paikallisesti käytettävä tuote voi tuottaa merkittäviä tuloksia yksinään ilman imeytymistä parantavaa antomenetelmää, kuten mikroneulausta.

Näistä rajoituksista huolimatta PDRN:n yhteys regeneratiiviseen lääketieteeseen ja sen suosio korealaisissa esteettisissä hoidoissa ovat nostaneet sen maailmanlaajuiseen huomion keskipisteeseen. Ja koska kiinnostus ainesosaa kohtaan kasvaa jatkuvasti, useat tuotemerkit tutkivat uusia tapoja luoda versioita, jotka vastaavat erilaisiin kuluttajien mieltymyksiin, mukaan lukien vegaanisten vaihtoehtojen kysyntä.

Miten vegaaninen PDRN eriaa eläinperäisestä?

Kun brändit kehittävät vegaanisia vaihtoehtoja, jotkut kääntyvät bioteknologian puoleen luodakseen PDRN:stä inspiroituneita kasviperäisiä ainesosia. Haruharu Wonderin Rose PDRN on yksi esimerkki. Brändin mukaan sen Rose PDRN on luotu damaskonruusun kalluksen soluista* käyttämällä bioteknologiaa ja puhdistusprosesseja ruususta johdetun DNA-ainesosan tuottamiseksi.

Tuotemerkin tutkimus- ja kehitystiimin mukaan heidän sisäiset testinsä viittaavat siihen, että ainesosa saattaa tukea ihon uusiutumista ja parantaa ryppyjen näkyvyyttä, mikä viittaa tuloksiin, jotka liittyvät haavan paranemisen merkkiaineiden ja ihon kimmoisuuteen liittyvien proteiinien lisääntymiseen. Haruharu Wonderin mukaan sen teknologia korostaa, miksi vegaanisen PDRN:n arviointi edellyttää pelkän lähteen ulkopuolelle katsomista ja itse molekyylin, sen tuotantotavan ja sitä tukevan tutkimuksen huomioon ottamista.

On kuitenkin avoin kysymys, tuottavatko nämä uudemmat formulaatiot lopulta samoja kliinisiä tuloksia kuin lohesta peräisin oleva PDRN.

Onko PDRN:n alkuperällä mitään väliä?

Vegaanisen PDRN:n nousu suosioon on herättänyt laajemman kysymyksen: Kuinka paljon ainesosan lähteellä oikeastaan ​​on väliä? Vaikka lähde voi vaikuttaa tuotantoon, se ei automaattisesti määrää sen suorituskykyä. Lähteellä on vähemmän merkitystä kuin lopullisella molekyylirakenteella.

Tärkeämpi ero menee lähdekysymyksen ulkopuolelle ja riippuu siitä, mitä formulaatio itse asiassa sisältää. Todellinen PDRN viittaa itse fragmentoituneeseen DNA:han, ei pelkästään ainesosaan, joka on suunniteltu toistamaan joitakin sen vaikutuksia. Joten jos kasviuute jäljittelee tiettyjä PDRN:ään liittyviä toimintoja ilman tunnistettavia DNA-fragmentteja, hän sanoo, että olisi tarkempaa pitää sitä PDRN:stä inspiroituneena ainesosana kuin itse PDRN:nä.

Tähän tulokseen minäkin tulin, eihän kasviperäinen aine voi olla missään nimessä yksi yhteen eläinperäisen kanssa.

Mitä siis pitäisi etsiä, jos arvioi PDRN-tuotteiden laatua?

PDRN-tuotteiden määrän kasvaessa markkinoilla hyödyllisintä tietoa löytyy usein pakkauksen etupuolella olevien väitteiden ulkopuolelta. Tutustu tarkemmin tuotemerkin verkkosivustoon, ainesosasivuihin tai julkaistuihin kliinisiin tutkimuksiin nähdäksesi, selitetäänkö selkeästi, mitä ainesosa on kyseessä, miten se on valmistettu ja mitkä testit tai tutkimukset tukevat sen korostamia hyötyjä.

On myös tärkeää muistaa, että ainesosa on vain osa siitä, mikä saa tuotteen toimimaan. Et voi vain heittää ainesosaa yksinkertaiseen vesiliuokseen ja olettaa, että se toimii. Kokonaiskoostumus – mukaan lukien ainesosat ja teknologiat, jotka on suunniteltu suojaamaan PDRN:ää ja parantamaan sen toimintaa ihon kanssa – voivat vaikuttaa tuotteen tehoon.

Tätä varten jotkut brändit käyttävät annostelutekniikoita, kuten kapselointia, jossa PDRN ympäröidään suojaavalla pinnoitteella, joka auttaa pitämään ainesosan vakaana ja ehjänä sen liikkuessa ihon läpi. Jotkut kapseloidut PDRN-tuotteet pyrkivät parantamaan ainesosan mahdollisuuksia päästä ihon fibroblasteihin, kollageenin tuotantoon ja korjaukseen osallistuviin soluihin. Siitä huolimatta "kapseloitu PDRN" ei välttämättä ole merkki paremmasta tuotteesta, koska eri kapselointimenetelmät voivat vaihdella tehokkuudessaan. Sen sijaan olisi parempi etsiä kliinisiä testejä, jotka tukevat tuotteen väitteitä – ei pelkästään sitä, miten sitä markkinoidaan.

Myös tuotteen käyttötavalla on merkitystä. Koska paikallisesti käytettävän PDRN:n haasteena on edelleen ihon suojakerroksen läpäiseminen, on parempi käyttää iholle jätettäviä hoitoja huuhdeltavien tuotteiden, kuten puhdistusaineiden, sijaan. Ne tarjoavat ainesosalle paremmat mahdollisuudet vaikuttaa kosketuksissa ihon kanssa.

Vegaaninen PDRN ei varmaankaan ole mitään täyttä PDRN:ää kikkailua, mutta lienee vielä liian aikaista pitää sitä lohesta peräisin olevan PDRN:n – tai muiden vakiintuneempien ihonhoitoainesosien – korvikkeena. Ainesosasta kuitenkin keskustellaan jo verkossa vakiintuneiden aktiiviaineiden, kuten retinoidien ja C-vitamiinin, rinnalla. Näyttöä ei kuitenkaan vielö ole tarpeeksi.

Vegaaninen PDRN saatetaan nähdäerillisenä innovaatioalueena eikä PDRN:n yleisenä tulevaisuutena. Perinteisellä PDRN:llä on jo huomattava määrä tieteellistä ja kliinistä näyttöä takanaan. Uudet bioteknologiasta johdetut vaihtoehdot voivat lopulta osoittaa arvonsa, mutta niiden on vielä rakennettava tieteellisesti vastaava perusta.

Olipa PDRN sitten merestä tai syntynyt bioteknologiasta, ainesosan tulevaisuus riippuu yhdestä asiasta: pysyykö tiede hypen vauhdissa.

Henkilökohtaisesti tunnen, että on hiukan kuluttajan aliarviointia väittää, että kasviperäinen PDRN olisi eläinperäiseen verrattavaa.

*Kasvibiologiassa kalluksella tarkoitetaan massaa erikoistumattomia, kovia suojaavia soluja, jotka muodostuvat vaurioituneen tai leikatun pinnan päälle ja usein sulkevat haavan.