Kuvia ja tunnelmia Baselista ja kotimatkalta

Lupaan, että huomenna palataan taas muihin aiheisiin, mutta en malta olla vielä palaamatta tuohon Baselin reissuun.

Tämä kaupunki ei ole (Väli)merta nähnytkään, mutta silti se huokuu mielestäni jopa välimerellistä tunnelmaa hiekkarantoineen ja kirkkaine vesineen. Allaolevat kuvat ovat entisiltä kotikulmiltani.

Asuin ihan tässä kulman takana, kuva otettu "omalta" ratikkapysäkiltäni. Tästä muuten pääsi kätevästi kolmosen ratikalla tuon tornin läpi Ranskaan ruokaostoksille, oli enemmän valikoimaa ja halvemmat hinnat.

Teufelhof, jossa vietin pari viimeistä yötä. Kohtuuhintainen hotelli, jossa on taidetta, pari ravintolaa, kahvila ja viinitupa sekä herkkukauppa.

Kävin lauantaina Lily'sissä Claraplatzilla syömässä. Paikka tarjoaa fuusiokeittiötä, ja on aina ollut suosikkiravintolani. Söin tapani mukaan dumplingseja, ja thaikkukeiton. Jälkkäriksi valitsin kookospannacottaa mangolla ryyditettynä ja koko homma huuhdottiin alas gerwürtstraminerilla, joka sopii hyvin tällaiseen aasialaiseen makumaailmaan.

Claraplatzilla oli käynnissä jonkinlaiset lypsykisat, sponsorina Swissmilk. Mukuloilla näytti olevan hauskaa siinä hommassa.

Kävelin tästä Manor-tavarataloon ostoksille ja sitten Reinin rantaan.

Piknikmunia Manorin herkkuosastolla. Tämä on muuten ihan saksalainen ja sveitsiläinen juttu, ruokakaupoissa myydään iloisenkirjaviksi värjättyjä, valmiiksi keitettyjä munia, joita minulla on nytkin jääkaapissani. Aina jaksan tätä ihmetellä, mutta ostan niitä kyllä itsekin, ovat käteviä pilkkoa vaikka salaatin sekaan proteiinin lähteeksi.

Ekana aamuna tuli hiukan yliannosteltua aamiaista. Tilasin sen huoneeseen, koska halusin valmistautua päivän kokoukseen ja piti vielä soittaa kotiinkin.

Aamiainen yhdelle hengelle hotelli Victoriassa Baselin SBB:n aseman vieressä. Eihän tuosta jaksanut syödä kuin pienen osan!

Olin viikko sitten SBB:llä (Sveitsin ja Ranskan rautatieasema), ja kuten aiemmassa postauksessani mainitsin, siellä oleva Import Parfumerie oli lopetettu, joten eipä siellä sitten shoppailumielessä ollutkaan mitään tekemistä, joten hyppäsin bussiin, joka rundaa Badische Bahnhofin (Saksan rautatieasema) ja SBB:n väliä, ja olinkin siellä todella aikaisin, joten söin pienen lounaan, joka oli yksinkertaisesti vain tuoretta, rapeakuorista leipää, hyvää oliiviöljyä ja kolme dippiä (hummusta, tapenadea ja jotakin pähkinä-tomaattihässäkkää, oikein herkullisia kaikki). Juomana oli jäälatte.

Menin Düsseldorfin katastrofista viisastuneena hyvissä ajoin asemalaiturille ja ihmettelin, että mikäs vanha junanrousku se siinä. Mutta se olikin juuri se oma junani Kölniin. Oli vaan aika vanhanaikaisen näköinen. Deutsche Bahn oli tietty taas myöhässä, kuinkas ollakaan. Laitan muuten Instaan hiukan filkkaa matkan varrelta ja maisemia Reinin rannoilta. 

Junassa oli sveitsiläinen ravintolavaunu! Hyvin vanhanaikaisen näköinen viritys... Kävin syömässä parsakeiton (joka oli vieläpä ihan hyvää, ei mitään pussikeittoa jauheesta) ja jälkkäriksi lettuja kuumalla kirsikkahillolla, mutta...

Sitten tuli kuulutus saksaksi hiukan ennen Mannheimia ja minä VANNON, että kuulin, että juna jäisi lakon takia Mannheimiin! Kyllä tuli kiire lapioida ne letut naamaani ja mennä takaisin omaan I-luokan vaunuuni! Jäi kuva jälkkäristä ottamatta.

Pöh, ei se juna mihinkään Mannheimiin jäänyt, kuulin kyllä ihan väärin! Onneksi. Alan jo olla hiukan yliherkkä näille viikkotolkulla jatkuville lakoille täällä Saksassa.

Junan myöhästymisaika vaan kasvoi matkan varrella, ja olin hiukan huolissani, että ehdinkö Kölnissä Brysseliin menevään junaan vai en. Todella tyhmä ajatus, sillä tietenkin se Brysselin-junakin oli myöhässä. Kuinkas muuten.

Ehdin jo kalkuloida, miten paljon halvemmaksi taksi Aacheniin tulisi Kölnistä verrattuna yölliseen reissuun Düsseldorfin kentältä Aacheniin, mutta onneksi pääsin junalla kotiin tällä kertaa. Niin Baselin Badische Bahnhofilla kuin Kölnissä oli merkitty asemalaiturille junan vaunujen sijainti sen pysähtyessä, mitä ei ollut Düsseldorfissa merkitty ollenkaan, ja siksi en ehtinyt junan pysähtyessä junaan. Vieläkin asia kismittää, paluumatka Düsseldorfin kentältä Aacheniin maksoi palttiarallaa saman verran kuin business-luokan yhdensuuntainen lento Turusta Düsseldorfiin.

Nyt vaan sitten odottelen Amexin laskua, sillä ei tuo Baselinreissu kovin halvaksi tullut, Sveitsi on edelleen kallis maa. Viikolla ne baselilaiset ystävät ja ex-kollegat, joita en ehtinyt viikonlopun aikana tavata, ovat meilailleet harmistuneena asiasta, mutta ehkä pitää tehdä sinne vielä uusintareissu lähitulevaisuudessa. Kunpa tuo Deutsche Bahn nyt vaan toimisi paremmin!!!!!

Mukavaa vappua!