Millainen esimiehen taytyisi olla nuorelle, vastavalmistuneelle ja intoa piukassa ensimmaiseen "oikeaan tyopaikkaan" tulevalle alaiselleen? Ei varman ihan ensiksi tule mieleen, etta se vaatisi toisenlaista asennoitumista kuin muihin, mutta olen tullut siihen tulokseen, etta kylla se vaatii. Tamakin on opittu kantapaan kautta.
Oletetaan, etta tallainen nuori tulee asiantuntijaorganisaatioon, oltuaa suhteellisen priimus opinnoissaan ja selvitettyaan ne suhteellisen nopeasti. Uraportaat ovat auki, ja koska opinnoissa oli menty lapi niin nopeasti, tallainen nuori kuvittelee kiipivansa ne rappusen suhteellisen helposti. Joskus se voikin olla helppoa, mutta sita ennen on "piilo-opetussuunnitelmassa" sopeutettava tallainen henkilo tyopaikkakulttuuriin. Tata ei minusta jokainen esimies tiedosta, mika tekee hallaa tyoyhteisolle.
Esimerkkimme nuori nainen (niin tallaisia olen tavannut useitakin elamani varrella) vakuuttaa tyohaastattelussa olevansa kiinnostunut paikasta, eika niinkaan ylennyksista. Mutta kuinkas kaykaan, paikan saatuaan han parin kuukauden kuluttua luulee osaavansa kaiken, ja tulee inumaan ylennysta, mahdollisesti jo laskien, milloin han voi sivuuttaa esimiehensa. Ellei ylennysta kuulu, aletaan kayttaa jareampia aseita, tiella olevien kollegojen mustamaalausta, juoruilua ja jopa kiusaamista. Kylla, nainkin raadollista se voi olla!
Esimiehen tulisi nahda tallaisen kaytoksen lapi, eika menna siihen mukaan. Pahimmassa tapauksessa yksi tallainen ihminen voi sekoittaa koko tyoympariston. Han klikkiytyy helposti sellaisten kanssa, joista ajattelee olevan itselleen hyotya, eika ole solidaarinen yhta lailla kaikille kollegoilleen.
Tama ilmaiseen sosiaalisten taitojen puutteellisuutta, mutta kukapa niita - tai tyopaikkakayttaytymista ylipaataankaan – missaan opettaisi. Koulutus opettaa karkeasti sanoen kategorisoimaan, ja taas tyopaikan on opetettava - paradoksaalisesti – ihminen pois siita, silla muuten ei ole/opita luovuutta ja ongelmienratkaisutaitoa. Yliopistoissa ei myoskaan opeteta esim. Tyolainsaadantoa automaattisesti (paitsi tietystikin siihen liittyvien lakiopintojen yhteydessa), mika sittemmin jaa paasaantoisesti tyonantajien mahdollisesti jarjestaman esimieskoultuksen harteille. Jos sinnekaan. Itse hammastyin aikoinani sita, etta asia oli jarjestetty nain, silla se on tietoa, jota tarvitsee itsekukin toissa. Tuskin kukaan esimies kurssilla tai luennoilla kaytyaan kertaa koko kurssin alaisilleen, vaikka syyta olisi ja jos nain toimittaisiin, valtyttaisiin monilta ongelmilta! Arvelen, etta julkisella sektorilla asiat ovat viela huonommin.
Tyonantajan siis tulisi tukea nuoren ihmisen sosiaalista kasvatusta yhteisossa toimimiseen. Minun mielestani se on aika selkea asia, ja olen taysin tietoinen siita, etta tyohyvinvointiin pitaisi kiinnittaa viela enemman huomiota, koska mikaan ei muutu, elleivat ihmiset ala ajatella hiukan pehmeammin arvoin (niin, ainahan siita puhutaan, etta pitaisi nostaa pehmeammat arvot kunniaansa, mutta toisin on - viela). Talla tavalla se kriittinen lukukin siella viivan alla saadaan parhaiten kasvamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!