Epaeettinen suklaa

TV:sta tuli mielenkiintoinen ohjelma kaakaon tuotannosta. Onpa taas yksi boikotoitava asia. Kerronpa hiukan lisaa.

Suklaata kulutetaan maailmassa noin 3 miljoonaa tonnia, josta noin puolet Euroopassa. Onko kaynyt mielessa, miten se tuotetaan? Tuotantotiimi aloitti tutkimuksensa Kolnin vuotuisilta suklaamessuilta, jossa alan yritykset esittaytyvat. Taalla kerrottiin suurimman osan kaakaosta tulevan Norsunluurannikolta, joka onkin se suurin tuottaja maailmassa. Kavi ilmi, etta kukaan ei messuilla tuntunut tietavan mitaan lapsi(orja)tyovoimasta kaakaoplantaaseilla.

Maailman suurimmat suklaavalmistajat allekirjoittivat vuonna 2001 niinkutsutun Harkin-Engel -sopimuksen, jonka mukaan lapsityovoiman kaytto ja lapsikauppa kielletaan kaakaoteollisuudessa vuoden 2008 jalkeen.

Kuvausryhma matkusti Maliin, jonka hallitus kielsi ehdottomasti sen, etta lapsityovoimaa kaytettaisiin tai lapsikauppaa harrastettaisiin. Kuvausryhma kaytti piilokameroita, ja todisti asian olevan toisin. Bussinkuljettajien edustajat tuntuivat tuntevan hyvin ongelman, ja kertoivat siita avoimesti. Ohjelmassa myos haastateltiin miesta, joka yrittaa pelastaa kaapatut lapset, ja on pitanyt kirjaa pelastetuistaan.

Kuvausryhma myos poikkeaa malilaisessa kylassa, jossa kylan paallikko kertoo tahan mennessa kylastaan kadonneen jo 130 lasta, ialtaan noin 12-15 -vuotiaita. Plantaasien omistajatkin saattavat tulla kylaan ja vieda lapset lupaa kysymatta mukaansa. Eras haastateltu paikallinen toteaa, etta jos joku vaittaa ettei taalla kaapata lapsia kaakaoplantaaseille, han valehtelee. Yhdesta lapsesta saa noin 230 euroa, joten se on kannattavaa businessta koyhassa maassa. Paikalliset miliisitkin ovat yhteistyossa kaappaajien kanssa.

Lapsikaupan kaivelu noilla alueilla on vaarallista puuhaa. 16. huhtikuuta 2004 kanadanranskalainen lehtimies Guy-Andre Kieffer kidnapattiin parkkipaikalla Norsunluurannikolla. Han oli ollut siella tutkimassa hallituksen osallisuutta lahjontaan ja rahanpesuun kaakaoteollisuudessa. Hanta ei ikina loydetty.

Suurimmilla suklaanvalmistajilla on yhtionsa Norsunluurannikon kaakaopaakaupungissa, Abidjanissa satoinen tyontekijoineen. Maailman kaakaosta tuotetaan 42% Norsunluurannikolla, ja miltei sen kaiken ostavat nama suurimmat suklaanvalmistajat, Barry Callebaut, Nestle, Cargill ja ADM.

Kaakaopavut viljellaan kaakaoplantaaseilla. Sato korjataan ja ne kuivataan auringossa. Taman jalkeen astuvat kuvaan valittajat, jotka maksavat kaakaopavuista euron kilolta. Valittajat myyvat ne tuontifirmoille. Pavut pestaan ja pakataan ja myydaan eteenpain. Nyt hinta on 2,5 euroa kilolta. Nyt pavut myydaan kaakaoporssissa suklaanvalmistajille, joka valmistaa pavuista joko kaakaojauhetta tai kaakaovoita. Nama myydaan suklaatehtaille. Yhdesta kilosta papuja, joista tuottaja sai 1 euron per kilo, valmistetaan noin 40 suklaapatukkaa.

Plantaaseilla raatavat lapset eivat yleensa saa mitan palkkaa tyostaan, ja heita pahoinpidellaan. Ohjelmassa haastateltiin paria poikaa, jotka olivat onnistuneet pakenemaan, mutta monella lapsella ei kay yhta hyva tuuri. Lapset joutuvat tekemaan vaarallista tyota machete-veitsien kanssa ja he joutuvat raahaamaan raskaita taakkoja - heita myos pahoinpidellaan. He myos altistuvat torjunta-aineille, joiden vaikutukset voivat nakya vasta 20-30 vuoden kuluttua.

Taman ohjelman nakeminen taitaa kylla hillita minun suklaanostohimojani. Tuotantoryhma yritti saada suurten suklaatehtaiden edustajia kommentoimaan filmia, mutta yhdestakaan ei vastattu muutakuin yleisella tiedotteella. Jos kerran noilla yhtioilla on jokaisella satoja tyontekijoita Norsunluurannikolla, ne eivat voi vaittaa olevansa taysin tietamattomia ongelmasta.