Iltapäiväteellä Turun Taidemuseon Cafe Victorissa

Kävimme tänään ystäväni kanssa tsekkaamassa Turun Taidemuseon Cafe Victorin iltapäiväteen. Omistajan toinen paikka on "Turun Salaisin Kahvila", eli Apteekkimuseon Cafe Qwensel, joka on todella kiva paikka, nimensä ukaisesti apteekkimuseon sisäpihalla. Siellä kun käy, voi kuvitella siirtyneensä pari sataa vuotta taksepäin, eikä voi kuvitellakaan olevansa kaupungin keeskustassa. Tässä vähän paikan tunnelmia aiemmassa postauksessani.

Turun taidemuaso löytyy helposti. Siellä se tönöttää Puolalanmäen päällä, kipuat vain Aurakatua ylös.

Vieressä on ollut joskus korkealla jalustalla Leninin rintakuvapatsas, joka nyttemmin on viety pois ja tilalle tulee ensi vuonna alkaen vaihtelevasti eri taiteilijoiden töitä näytile.

Itse taidemusao on aikamoinen kolossi.

Iltapäivätee maksaa 25 euroa per henkilö, ja se pitää varata etukäteen. Kuohuviinit sun muut pitää kansaa erikseen.

Kivat teekupit! Itse teelista oli varsin suppea. Yksi musta tee, yksi rooibos ja taisi siellä olla joku yrttihaudukekin. Tämä hiukan nyppii, koska yleensä näissä paikoissa ulkomailla on kattava lista erilaisia teelaatuja. Tuosta mustasta teestäkään ei ollut mitään tietoja, mitä se oli. Ihan hyvää kuitenkin.

Kerrosvatiin oli lastattu suolaisia paloja alimmaksi, kuten kuuluukin, keskikerrokseen makeat piirakat ja kakut (ne kuuluvat ylimpään kerrokseen) ja sconesit kermavaahdon ja hillon kanssa ylimmäksi. Nämä viimeiset kuuluisivat keskikerrokseen. Plussaa: sconeseja ei oltu etukäteen leikattu halki, kuten aiemmassa iltapäiväteepaikassamme Brunndelissä oli tehty.

Nuo suolaiset palat eivät olleet mitään kovin kummoisia, kun ei niistä mitään mieleen jäänyt. Olisin mieluusti ottanut niiden tilalle sormivoileipiä. makeina paloina oli mutakakkua ja jotakin puolukkapiirakkaa. Viimeksimainittu oli hyvää, mutta mutakakku oli aika raskas valinta tähän.

Summa summarum: ei ehkä kiinnosta mennä toista kertaa. Brunndeli oli parempi.