Pelastusrengas vyötäröllä ja millä siitä pääsee eroon

Näin kesäkuumilla kun katselee ohikulkevaa porukkaa vähissä vaatteissaan, kiinnittyy huomio väkisinkin siihen, että makkarat vyötäröllä eivät ole enää vanhenemisen ja hormonimuutosten tuomaa ongelmaa, vaan niitä näkyy varsin usein todella nuorillakin. Eikä se ole sukupuolestakaan välttämättä kiinni.

Napaläski ja keskivartalolihavuus saattaa suureksi osin johtua roskaruoasta ja altistumisesta  esim. hormonihäiritsijöille.

Laaja vyötärönympärys ennustaa sairauksia alkaen insuliiniresistenssistä, metabolisesta oireyhtymästä aina diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Eikä sellainen vyötärö ole kovin esteettinenkään.

Ruokavalion ja liikunnan puutteen lisäksi yhtenä suurimmista keskivatsan rasvan kerryttäjistä pidetään stressiä, joka saa elimistön kortisolitason nousemaan. Kun kortisolia erittyy liikaa, se alkaa pilkkoa lihasta - eli sitä kudostyyppiä, joka polttaa rasvaa parhaiten - ja se myös alkaa kerätä vatsaan rasvavarastoa.

Hyvin usein stressi ja huono ruokavalio käyvät käsi kädessä. Tai sitten ankara dieetti laihdutuksen vuoksi voi stressata jopa niin, että se nostaa kortisolitasoa ja silloin ei mikään kalorirajoitus pure maharasvaan.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Forbesin sivuilla Jennifer Cohen listaa seuraavia asioita keskivartalon rasvan hävittämisen onnistumiseksi:

1. Lepää tarpeeksi
- jos vuorokausirytmisi on epätasapainossa, päädyt yleensä syömään enemmän kuin kuvittelitkaan
- kun olet väsynyt, elimistö tuottaa enemmän greliiniä, joka saa sinut himoitsemaan makeaa ja rasvaista ruokaa
- yöunien menettäminen saa hormonitoimintosi sekaisin ja kortisolia erittyy taas liikaa, ja se aiheittaa puolestaan insuliinisensitiivisyyttä, joka saa rasvan varastoitumaan
- Jennifer suosittelee vähintään seitsemän tunnin säännöllistä yöunta

2. Tee lyhyitä "kuntoilupyrähdyksiä"
- 1000 vatsalihasliikettä säännöllisesti tehtynä takaa tiukat vatsalihakset, mutta se ei välttämättä sulata rasvaa niitten päältä
- kokeile sen sijaan useita lihasryhmiä työllistävää liikuntaa, joka vaikuttaa kardiovaskulaarisysteemiisi (ns. kardioliikunta matalalla sykkeellä, joka on n. 70% maksimisykkeestä)
- voit myös kokeilla "lankkua", jossa pidät asennon 30 sekuntia ja toistat sen 3-4 kertaa
- kävele aina kun voit, myös se auttaa keskivartalorasvan hävittämisessä

3. Vältä sokeria
- 80% vatsarasvan hävittämisestä tapahtuu ruokavalion voimalla
- jätä roskaruoka ja turhat kalorit pois ja lisää proteiinin saantia ja kasviksia
- jos sokerihammasta kolottaa, ota esim. vähähiilihydraattinen proteiinijuoma, -vanukas tai -patukka
- käytä ruoassasi kanelia, joka maistuu makeahkolle ja tasaa verensokeria

4. Ota C-vitamiinia
- C-vitamiini auttaa tasaamaan kortisolipiikkejä ja se myös saattaa estää flunssaa
- elimistössä ei synny karnitiinia - rasvaa polttavaa (energiaksi muuttavaa) yhdistettä - ilman C-vitamiinia
- aina kun kärsit stressistä, kiireestä töissä tai satut syömään huonosti, kannattaa lisätä C-vitamiinin saantia (kokeile esim. lehtikaalta, kiivihedelmää ja paprikoita)

5. Syö rasvaa
- rasvan polttamiseen tarvitaan rasvaa
- pidä huolta Omega-3:n saannista eritoten (syö rasvaista kalaa, avokadoa ja saksanpähkinöitä)
- rasva myös pitää kylläisenä

6. Hidasta hengitystäsi
Aina kun tunnet itsesi kireäksi ja stressaantuneeksi, nosta selkä suoraan ja tarkkaile, miten hengität. Useimmiten stressaantuneet ihmiset pidättävät hengitystään, hengittävät lyhyesti tai nopeasti ja  pinnallisesti. Kun olet tunnistanut tapasi hengittää, rentouta vatsan alue ja pallea ja hengitä hitaasti ja syvään. Hidastus onnistuu parhaiten kun hidastat uloshengitystäsi. Voit sanoa samalla itsellesi, että "rauhoitu!". Tämä yleensä tepsii.

C-vitamiinista

Muistaakseni vuonna 1998 julkaistiin Suomen Laakarilehdessa tutkimus tavallisen "flunssan" hoidosta. Siina oli tutkijakaarti punninnut jopa potilaittensa nenaliinat eritteineen, ja lopputulema oli, etta he suosittelivat aloittamaan heti oireiden ilmentyessa C-vitamiinin suurella annoksella sinkin ja (jos tarvetta) ibuprofeiinin tai naprokseenin kanssa. Viimeksimainittu on reseptilaake. Tama hidastaa virusten jakautumista, joten flunssan kesto jaa lyhyemmaksi ja tauti lievemmaksi.

C-vitamiinista sanotaan kuitenkin, ettei sita saisi syoda kovin isoja annoksia jatkuvasti, silla se saattaa aiheuttaa munuaiskivia. Joidenkin lahteiden mukaan se myos aiheuttaa tottumista, joten sen annostus pitaa myos alentaa vahiteellen, koska herkimmat voivat saada jopa keripukin oireita (vuotavat ja turvonneet ikenet, ym.). Tama silti, vaikka C-vitamiinin annos olisi ihan tarvittavalla tasolla. Yllattava tieto, ainakin minulle, ja hiukan sita rohkenen epailla. Myos niiden, jotka ovat verenohennuslaakityksella (esim. Varfariini tai joissain tapauksessa verta ohentavasti vaikuttavat kalaoljyt) pitaisi olla varovaisia ylenpalttisen C-vitamiinin saannin suhteen. Toisaalta tama kombinaatio voi toimia myos niin, ettei verenohennuslaakitysta tarvita.

Monet syovat C-vitamiinilisaa askorbiinihappona, mutta kunnon imeytyminen tarvitsee oletettavasti myos tiettyja bioflavonoideja, joita luontaisesti on C-vitamiinia sisaltavissa hedelmissa ja vihanneksissa. Naita ovat etenkin varikkaat vihannekset (esim. paprika, tomaatti), syvanvihreat lehtivihannekset ja sitrushedelmat. Perunaa mainostetaan meidan leveysasteillamme hyvaksi C-vitamiinin lahteeksi, mutta se on mielestani pelkkaa propagandaa perunanviljelijoiden puolesta. Talvisaikaan idut ja idattaminen (esim. auringonkukka, alfalfa eli sinimailanen, mungpapu,  apilanidut) on hyva keino saada lisaa C-vitamiinia, silla mita nuorempi kasvi, sita enemman se sita sisaltaa.

Appelsiinien C-vitamiinipitoisuuden voi toisaalta hiukan kyseenalaistaa, silla C-vitamiini vahenee niita sailytettaessa. Koska kuljetusmatkat ovat pitkia, voi vaan miettia, miten paljon vitamiinipitoisuus on alentunut sen ja sailytyksen aikana. Toisekseen appelsiinin sisaltamat bioflavonoidit (naringiini) ovat appelsiinin kuorikerroksessa, jota ei yleensa syoda. 

Kasittaakseni appelsiinimehua tehdaan joko kokonaisista appelsiineista kuorineen, tai ilman kuoria. Kuorineen kaytetyista appelsiineista tehty mehu on yleisinta, mutta heraa kysymys, paljonko se sisaltaa torjunta-ainejaamia. Appelsiinien alkuperaa ja kasvatusta kun ei purkin kyljessa yleensa mainita.

Summa summarum, ehka kannattaa ottaa C-vitamiininsa lahinna organisesti kasvatetuista kasviksista tai marjoista, ainakin nain kesaaikaan.