sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Jännitystä

Huomenna pitäisi mennä TYKSiin kantasolusiirtoon. Saan siis omat soluni takaisin. Tässä vaiheessa haluaisin muistuttaa tätä erästä juoruilevaa henkilöä: Toivottavasti et ole taas niin ajattelematon ja tahditon, että riennät tästä sairaalareissusta kertomaan vanhalle äidilleni, sillä ei ole mitään syytä sekoittaa ja hätäännyttää vanhaa ihmistä turhaan. Minä katson kaiken turhan juoruilun pahimman laadun ilkeäksi kiusanteoksi, mitä se tietty tässä tilanteessa onkin. Antaa vanhan ihmisen viettää rauhallisia ja hyvin ansaittuja eläkepäiviään ilman turhia huolia, varsinkin kun siitä ei ole paljoa aikaa kun nuorempi sisareni kuoli äkillisesti.


Joudun tosin olemaan sairaalassa jonkin aikaa, sillä saan siirtoa ennen aineita, joiden takia immuniteetti laskee nollaan ja jopa vauva-aikana saamani rokotusten vaikutus häviää. Tästä syystä kaikki menee uusiksi siirron jälkeen. Autologisesta kantasolusiirrosta voit lukea lisää täältä

Pakkailen tässä juuri ja yritän varata mahdollisimman paljon ajankuluketta mukaani, sillä olen osan jaksosta sairauslomalla. Mietin asiaa pitkään, sillä nythän olen ollut töissä kaiken aikaa, mutta irlantilainen firma maksaa minulle sairausloman ajalta täyttä palkkaa, niin miksipä en lomailisi. Saattavathan nuo intensiivihoidot sitä vaatiakin? Vaikea sanoa, sillä jotkut ovat toimenpiteestä hyvinkin kipeänä ja toiset taas eivät  - kuulemma.

Hiukan on olo kuin lähtisi jonnekin napajäätikkövaellukselle. Lämmintä vaatetta (eristyshuoneessa on ylipaineistus, eli ilmastointi on turhankin hyvä), kirja, iso palapeli, työ- ja kotiläppärit, oma wifi (sairaalan wifi ei aina ole niitä maailman nopeimpia), kosmetiikkaa (jospa ehtisi hoitaa itseään paremmin siellä ollessa, ja ilman kevyttä meikkiä en kulje juuri koskaan), pari peruukkia, myssyjä (sairaalassa on virkattuja sytomyssyjä tarjolla, mutta minä haluan olla hiukan tyylikkäämpi ja pakkaan omat, kauniimmat mukaan)... Tosin mies tuo sitten mukanaan, mitä puuttuu. Niin ja jääkahvia otan mukaani, olen heikottunut Oatlyn Cold Brew Latteen ja sitä tuskin sairaalan kautta saa!

Muuten alkaa olla paletti kasassa. Hirveästi tavaraa kuitenkin jahka saan ne vielä mahtumaan laukkuun. Taksi noutaa aamulla 6.30, joten seuraavat kuulumiset tulevatkin sitten TYKSistä, jahka saan työpäivän pulkkaan.

Eräässä syöpäyhdistyksen ylläpitämässä keskusteluryhmässä tutustuin kahteen muuhun myeloomapotilaaseen, jotka molemmat edustavat "tätä nuorempaa kaartia", joihin itsenikin luen. Meistä kaksi menee siirtoon huomenna, kolmas viikon päästä, ja meillä on Mesessä oma pieni tukiryhmä! Todella ihanaa, että tämän kokemuksen voi jakaa muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, vaikka emme toisiamme tunnekaan entuudestaan, ja olemme kaikki eri puolilla Suomea hoidossa. Hoidotkaan eivät mene ihan yksi yhteen, mikä on ollut mielenkiintoista huomata sekin, mutta toisaalta onhan tämä monimuotoinen tautikin.

Töissä tästä sairaudesta ei tiedä kovin moni, mutta muutama sentään tarkemmin. Muille olen kertonut olevani jonkin aikaa poissa "lääketieteellisten juttujen" takia. Viime viikolla oli ihanaa, kun niin moni halusi buukata kanssani pienen MsTeams-puhelun toivottaakseen hyvä onnea, ja kertoakseen odottavansa minua takaisin sorvin ääreen (ne, jotka tietävät syyn poissaoloon, halusivat WhatsAppin kautta kuulumisiakin pitkin kuukautta, jos vaan haluaisin niitä laittaa, ja haluanhan minä  - meillä on aivan ihana pieni työtiimi, joka on jakautunut akselille Dublin-Praha-Hyderabad).

3 kommenttia:

  1. Onnea operaatioon! Hyvin olet varustautunut, ja hyvä onkin pitää kiinni siitä, minkä tietää tuottavan itselleen hyvää oloa ja jaksamista.

    VastaaPoista
  2. Hyvä juttu että palautus alkaa, kovasti tsemppiä toivotan! Toivottavasti päivität välillä kuulumisiasi blogiin! Eeva E

    VastaaPoista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!