1. päivä: Kantasoluja odotellessa

Tänään ei oikeastaan vielä tapahtunut juurikaan mitään. Tulin sairaalaan aamuseitsemäksi saamieni ohjeiden mukaan. Kävi labrahoitaja, ja EKG:n ottaja, jonka jälkeen sain aamiaista (joka onkin ainoa kiva juttu sairaalassa ollessa, se jopa yleensä maistuu toisin kuin muut ateriat).

Olin vähän yllättynyt siitä että sain syödä, koska "ravinnotta" aamuisin voi viitata esimerkiksi labroihin (tässä tilanteessa, kun ei glukoosia mitata, niin näillä labrakokeilla ainoastaan kalsiumarvo vinoutuu jos syö alle tai juo jotakin muuta kuin vettä. Korkea kalsiumpitoisuus taas voi olla merkki esimerkiksi luuston hajoamisesta esimerkiksi kasvaimen takia. Näinniinkuin yleistettynä.

Toinen syy voi olla toimenpide, jota ennen joudutaan antamaan (yleensä) keskushermostovaikutteisia aineita. Toimenpiteen aikainen mahalaukun sisällön ylöstulo ja mahdollinen aspirointi voi olla todella vaarallista ja siitä voi päätyä teholle.

Mutta mitäs minä mistään mitään tiedän. Söin tyytyväisenä, nälkäkin kun oli.

Ennen puoltapäivää sitten leikkuriin kanyylin laittoon. Pieni kapellihan siitä tuli, kun olin syönyt aiemmin, vaikka yritinkin sanoa, että onhan siitä nyt jo tunteja. Niinkuin olikin, ei kai se ruoka enää minun mahalaukussani muhinut!

Yrmeä vanhempi Nukku-Matti sitten kuitenkin vastentahtoisesti määräsi minulle propofolia suoraan suoneen (ja ai että se kyynäärtaivekanyylin laitto taas sattui ja kiroilutti!). Toimenpide meni varsin joutuin propofolin jälkeen. Varmaankin addiktoituisin tuohon aineeseen, siitä tulee niin rento ja mukava olo. 

Olin pyytänyt kanyylin laitettavaksi alemmaksi kuin viimeksi, sillä kaulassa se on aika hankala. Vastaus: Se laitetaan sinne, minne sen saa. Joo, ymmärrän kyllä, ihmisillä on anatomia hiukan erilainen, mutta silti. Onnistuihan sen laitto hiukan sitten alemmasksi ja nyt nuo kanyylin päät taas roikkuvat tuossa rinnuksilla kuin mitkäkin helyt. Jäin miettimään miten tulikaan noin sointuvat värit, stemmaavat hyvin ylläni olevaan tummansiniseen silkkiyöpaitaan ja sairaalan muodottomana roikkuvaan, vihreään pyjamannuttuun. 

Eipä tänään sitten paljoa muuta tapahtunutkaan. Annoin assarilleni viimeiset ohjeet ennen "lomailua" ja olen lähinnä miettinyt, mitä jäi "muuttokuormasta", vierailijoita kun ei toistaiseksi sallita ollenkaan. Päivää katkaisevat ateriat (lounaaksi ihan siedettävää tonnikalapastaa, iltapäiväkaffeet jäätelön ja erikoistuvan lääkärin kera, illallinen, jonka suhteen päivä lässähti, sillä se oli mautonta kaalipataa, ja iltapala, joka oli riisipuuroa, ja josta kieltäydyin). Jälkiruokina tarjottavat marjakiisselit tosin aina pelastavat jonkin verran.

Huomenna sitten se surullisenkuuluisa melfalaani ja tehonesteytystä munuaisten suojaksi + pitkäkestoinen pahoinvointilääke (kauppanimeltään Akynzeo, minua valistettiin). Keittosuolaliuosta siis tulee menemään litroittain suun kautta (Edit: Suurin osa menikin suoraan suoneen, joskin ahkeraa juomistakin on harrastettu). Varsin hurmaava päivä siis tulossa. Toivat jo nestelistankin huoneeseeni huomista varten.

Huomisiin siis ja pistetään porilaisten marssi soimaan.