keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Miten voit auttaa ystävääsi, joka sairastaa syöpää?

Tuli vaan mieleen tällainenkin aloitus. Minulla todettiin rintasyöpä ensimmäistä kertaa reilusti alta nelikymppisenä, ja tulos oli suuri kauhu ja lopulta miinus avopuoliso. Toinen kerta, ja miinus mies. Ei tietty kaikille tarvitse näin käydä, mutta se eka kysyi minulta, kun uutisen kerroin, että "meneeks sulta nyt tukka". Sen kuulen korvissani vielä edelleenkin. Toinen sitten jo alkoi seurustella toisen kanssa sinä aikana, kun uutta syöpää vasta tutkittiin. Tiesi epäilyn.

Kerron lisää jos haluatte kuulla.

Noin joka kolmas kokee elämänsä aikana syövän. Se voit olla myös sinä.

Toivon tähän vastauksia pikaisesti, kiitos. Kipeä asia, mutta haluan jakaa. Postailen sitten sen mukaan, mitä kiinnostusta on.


11 kommenttia:

  1. *halaa* Voi murunen <3 Ihan järkyttävää, miten typeriä ihmiset osaavat olla tiukan paikan tullen!!! *halaa vielä uudelleen*

    VastaaPoista
  2. Todella pitäisi muistaa, että monella meistä toistaiseksi terveistä syöpä on vielä edessäpäin. Toisi vähän nöyryyttä. Samassa veneessä ollaan, kaikki yhtä haavoittuvaisia. Pahoittelen ikäviä kokemuksiasi.

    VastaaPoista
  3. Olisin kiinnostunut kuulemaan lisää sinun ajatuksisasi, koska syöpä liippaa läheltä itseänikin. Moni lähisukulainen on sairastanut syövän tai menehtynyt siihen lopulta. Surettaa ja ahdistaa.

    VastaaPoista
  4. Kiinnostaa, mitä tuo "piirakka" kuvaa. Voisiko saada resoluutiota lisää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään siihen ei saa resolutiota lisää. Yritän löytää korvaavan kuvan.

      Poista
    2. No nyt sen saa ainakin klikkaamalla luettavaksi.

      Poista
  5. Olisin kiinnostunut lukemaan lisää aiheesta.
    Syöpä on koskettanut lähipiiriäni moneen otteeseen.

    VastaaPoista
  6. Kiinnostaa. Tuntu, että osasin niin vajavaisesti isosiskoani tukea, kun hän sairasti rintasyöpää ja kuoli siihen. Tosin itelläni oli äärettömän raskas elämäntilanne omasta takaa silloin, että sekin vaikuttti väistämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on myös vastaava tapaus, koskien kummitätiäni, joka oli minulle kuin äiti (ja jota oikeasti usein luultiinkin äidikseni, koska olin hänen kanssaan enemmän samnnäköinen kuin oman äitini kanssa).

      Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja nuorena sitä saattaa olla ajattelematon, mutta ainahan siitä voi oppia, jos ei muuta. Se vasta on tärkeää se.

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!