*****
Vuonna 2011 keväällä todetusta rintasyövän toteamisesta on nyt kulunut 9 vuotta ja terveenä ollaan edelleen. Silloin kun sairaus todettiin, keräsin asiasta aivan valtavasti tietoa ja verkossa kirjoitin nimimerkillä tuntemuksia ja sairauden kulkua yms. hyvin aktiivisesti ja hain vertaistukea sieltä sun täältä. Lueskelin alan kirjallisuutta ja pari kirjaa, joissa rintasyöpään sairastunut julkkis kertoi omista kokemuksistaan. Kalastelin tosi paljon tietoa myös siitä miten aiemmin saamani sädehoito on syövän kehittymiseen vaikuttanut. Olin jo lähes onkologian kandi. Hain myös tietoa naistenlehdistä, televisiosta ja netistä erilaisista lääketieteellisistä julkaisuista. Tavallaan tällä lailla työstin asiaa. Sitten lopetin tietojen bongailun kun tsekkasin erilaisia tilastoja.
Silloin tällöin rintasyöpä "kummittelee" mielessä, mutta aika on tehnyt tehtävänsä, enkä enää murehdi asiaa. Kahdeksan kontrollikäynnin jälkeen olen saanut ns. terveen paperit. Suihkussa käydessä ablaatio tulee mieleen, mutta olen sinut asian kanssa. Perusteellisen harkinnan jälkeen päädyin siihen, että rekonstruaatiota ei tehdä. Sairastettuani lapsuudessa Morbus Hodginin sain niin paljon ylämanttelin sädehoitoa, ettei sitä voitu enää uudestaan antaa. Siksi olenkin kiitollinen kun rinta poistettiin kokonaan ja annettiin sytostaatit. Kun päädyin siihen, että uutta rintaa ei enää tehdä niin tilannetta helpotti sekin, että olen pienirintainen niin puoliero ei ollut kovin iso, ja annettiin ymmärtää että uudelleenleikkauksessa on omat riskinsä.
Rintasyöpää hoidettiin OYS:ssa ja siellä on kolmen vuoden viive, kunnes uusioleikkaus tehdään, jos potilas niin haluaa. Ehdin jo noiden vuosien aikana tottua tilanteeseen ja mieheni antoi minulle täysin vapaat kädet, että teen niin kuin itsestä tuntuu. Maksusitoumuksella saatavat proteesit ovat hyviä. Voi olla, että jos olisin ollut silloin paljon nuorempi, olisin ehkä voinutkin kallistua rinnan uusinta-leikkaukseen ja jos minun tapauksessa syöpä ei olisi ollut niin ärhäkkä mitä se silloin oli. Kukin tekee päätöksen oman tilanteensa ja mielensä mukaan ja molemmat vaihtoehdot ovat hyviä.
Kiitollinen saa olla, että selvisin syövästä. Minulla on taipumus miettiä ja murehtia asioita ennakkoon, mutta sehän on aivan turhaa. "Enkelit osaavat lentää sillä he ottavat itsensä kevyesti".
Enää sairauden pohtiminen ei ahdista niinkuin silloin alussa. Näillä mennään ja omasta hyvinvoinnista tietenkin kannattaa huolehtia.
 |
| Photo by National Cancer Institute on Unsplash |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!