Vuonna 1995 päädyin työssäni yllättäen lääketutkimuksen piiriin. Se on ollut pitkä oppimisen matka. Hyvin mielenkiintoinen sellainen, enkä olisi kuvitellutkaan eteneväni näinkin pitkälle.
Sanotaan lääkefirmoista mitä tahansa, niin lääkkeitä tarvitaan. Paljon on myös puhetta siitä, että indikaatioita keksimällä keksitään, mutta mitäs jos ei niin tehtäisi? Olisi paljon kärsiviä potilaita, joille ei olisi apua tarjolla. Sairauksien indikaatiot on luotu ihan muualla kuin lääketeollisuudessa, ja standardeja löytyy kyllä netistä, joten siitä ei sen enempää.
Lääkäri tietty määrää lääkkeen käytöstä. Apteekki taas Suomessa voi vaihtaa määrätyn lääkkeen edullisempaan vaihtoehtoon, jos lääkäri ja potilas (inhoan tätä sanaa) suostuvat. Ainoa ongelma edullisemman (siis yleensä halvemman, ns. geneerisen) lääkkeen käytössä on se, että se ei välttämättä toimi ihan yhtä hyvin kuin alkuperäinen, sillä sellaisen lääkkeen rekisteröimiseen vaadittavan ns. bioavailabiliteetin (olisiko sopiva käännös hyötyosuus) on tietyn deltan (ikkunan) sisässä, eli voisi sanoa, että "noinniinkuin", eikä tarkalleen sama kuin alkuperäisen. Toivottavasti tämä on ymmärrettävä selostus. Tiedän lääkkeitä, joiden geneeristen vastineiden käyttö vaatii esim. korkeampaa annosta. Mutta älä ikinä säädä annosta itse, vaan ota yhteys joko apteekkiin tai hoitavaan lääkäriin! Joskus voi olla kyse asiasta toisinpäin, ja lisäoireita saattaa sattua sen takia.
On aika mutkikasta selittää, mistä lääkkeet saavat alkunsa, enkä edes yritä tehdä sitä tässä. Olen kuitenkin ylpeä siitä, mitä täällä tehdään esimerkiksi juuri syöpäsairaille. kehitys menee eteenpäin vinhaa vauhtia ja ollaan siirtymässä vanhanaikaisista ns. pienistä molekyyleistä (synteettisistä) ns. suuriin molekyyleihin, jotka ovat biologisia.
Käytännössä tämä tarkoittaa biologisia aineita, kuten nämä. Tottakai nämä kiinnostavat minua henkilökohtaisestikin, mutta myös siksi, että syöpä vaan yleistyy, ja mitä vanhemmaksi eletään, sitä todennäköisemmäksi se muuttuu. Nykyiset hoidot saattavat olla aika rankkojakin.
Olen oikeastaan aika ylpeäkin siitä, että olen näiden lääkkeiden kehitystiimissä! Firman motto onkin, että "tehdään nyt sitä, mitä potilaat tarvitsevat seuraavaksi". Syövästä itsekin kärsineenä/kärsivänä tämä on hieno asia.
Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi. Arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin saatetaan blogissa sivuta. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
Potilas-sana on todellakin hyvin leimaava ja se tekee "potilaasta" objektin vailla omaa identiteettiä. Ikävä sana, koska en ole mikään potilas, vaan ihminen, jolla on jokin satunnainen tai pysyvämpi vaiva.
VastaaPoistaEnhän ole potilas esim. mennessäni vaikka asianajajallekaan tai kauppaan, vaikka olen sielläkin vailla jotain tarvitsemaani. Lääkäriin menen, kun olen vailla tietoa ja/tai diagnoosia, mutta ihminen olen sielläkin.
Lääketutkimus on perustavanlaatuisen tärkeää. Ei ole järkeä antaa ihmisten kitua ja kärsiä, jos on edes pieni mahdollisuus, että jokin ratkaisu löytyy.
Kehittyyhän lääketiede muiltakin osin koko ajan, miksi ei sitten lääkinnällisellä puolella.
Oletko missään vaiheessa kertonut, miten itse asiassa päädyit lääketutkimuksen piiriin?
Mun mielestä asiakas on parempi sana potilaan sijaan. :) Koska ostan palvelun, lääkkeen jne. Miten päädyit tolle alalle tosiaan?
VastaaPoistaMielenkiintoinen ja tärkeä työ sinulla!
VastaaPoista