lauantai 29. lokakuuta 2016

Elämänmenoa Sveitsissä

Päivät kulkevat aika joutuisaan, lähinnä siksi, että aamuisin touhuan mitä mieleen juolahtaa kotona, ja sitten jossain vaiheessa menen (yleensä ennen iltapäivää) töihin. Minusta on erittäin  mukava, että voin mennä töihin milloin minulle sopii, eikä yleensä hurjan aikaisin aamulla, mistä en pidä. Toki joskus on kokouksia yms. ja jossakin paikassa pitää olla tietyllä kellonlyömällä, mutta siinäkin suhteessa täkäläiset ovat aika rentoja. Minä olen tietty tottunut siihen, että kokouksessa ollaan ajoissa.

Työaikaan liittyvä asia on myös se, että samaa porukkaa on South San Franciscossa, Shanghaissa, Welwyn Garden Cityssä (UK) ja täällä Baselissa, joten kokoukset pitää sopia aikaan, jolloin kaikki voivat osallistua. Yleisin osallistumismuoto on Webex, videokonferenssit alkavat olla vanhanaikaisia.

Ei postausta ilman jotakin roskiin liittyvää, näin ne kullankallliit Bebbi-pussit jätetään ovenpieleen joko sunnuntai- tai tiistai-iltana klo 19 jälkeen. Keräys seuraavana aamuna.

Tulin yhtenä päivänä ajatelleeksi, kuinka kansainvälistä porukkaa meillä on töissä; oikeastaan on vain yksi sveitsiläinen, ja hänkin vain äitinsä puolelta (kasvanut UK:ssa, mutta tuli Sveitsiin käymään armeijan, löysi vaimon ja jäi). Porukkaa on niin Vietnamista, Karibialta, Etelä-Afrikasta kuin Costa Ricasta.

Firmassa suositaan myös ns. "Meet and Greet" -lounaita, jotka ovat siis sitä, että menet lounastelemaan johonkin firman kuppiloista ennestään sinulle vieraan yhtestyökumppanin kanssa. Koska olemme levittäytyneitä jo yksin Baselissa pitkin kaupunkia, monien ihmisten kanssa on tekemisissä vain puhelimen tai e-mailin välityksellä, joten kalenterini pursuaa noita lounaskutsuja! Mikäs sen hauskempaa, ja olisi se hauskaa ilman sitäkin, että siitä maksetaan! Olen tavannut todella mielenkiintoisia ihmisiä eri kulttuureista. Yhteistyökin sujuu aina paremmin, kun puhelinsoitoilla ja e-meileillä on "kasvot".

Tämä on kuva Picassoplatzilta, jonka vieressä on Rochen rakennus (minä olen töissä hiukan kauempana), ja jossa on firman sukkulabussin pysäkki. Ajattelin ensin, että onpas ruma tapa "aidata" puut, mutta ei kai se hullumpi homma ole, ja nuo pylväät vailla tarkoitusta antavat sille oman, karun lisänsä. Ei kaiken tarvitse olla sööttiä.

Picassoplatzilla on myös lasinkeräyspiste ja se näyttää tältä.





Eri värinen lasi menee omiin siiloihinsa. Täytyy kyllä sanoa, että sitä pyrkii rajoittamaan oman roskastamisensa minimiin, sillä on se hankalaa raahata lasipurkkejaan tuonne (no, oma lasinkeruupisteeni sijaitsee n. 50 m:n päässä tuossa yliopiston edessä, mutta kuitenkin...

Posti jaetaan täällä lauantaisinkin. Kuten niin monissa muissakin maissa, täälläkin kerrostaloissa ovat postilokerot alakerrassa, sisäänkäynnin vieressä.

Postiloodat sisäänkäynnin vieressä. Huomatkaa muuten sateenvarjo, joka on ns. Citysateenvarjo, jonka voi ottaa mukaansa monesta pisteestä Baselissa, ja myöskin palauttaa niihin samoihin pisteisiin (ei tarvitse olla se sama piste, josta otit sen). hyvä tsydeemi. Tosin Suomessa varmaan nuo satkat pöllittäisiin alta aikayksikön.

Postiluukussa on kaksi osaa, isomman, oven saa auki ilman avainta ja sinne postisetä voi jättää isommat lähetykset...

Pienempi osa on kirjeille, ja aukeaa avaimella (joka tosin kaikilla lienee samanlainen). Ulko-ovi siis on lukittu joten ihan kuka vaan ei pääse postiin käsiksi. Viime viikolla oven eteen tuli valvontakamerakin.

Tänä viikonloppuna alkavat Baselin syysmessut. Olinkin ihmetellyt, että mitä ihmeen joulutorikojuja tuohon yliopiston eteen kulman taakse ollaan pykäämässä. Italialainen, pitkään Baselissa asunut kollegani kertoi minulle enemmän niistä eilen.

Kysymyksessä on todella iso tapahtuma ympäri kaupunkia, ja aion tänään mennä hiukan tsekkaamaan, mitä siellä tapahtuu! Kuulette varmaan huomenna!


4 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoinen postaus. Nuo roskapussit on kyllä hämmentäviä.Tai siis se että ne vaan jätetään kadun varteen. Mites teillä muuten briteissä kerättiin roskat? Oliko siellä astiat vai vietiinkö vaan pusseissa pihalle johonkin tiettyyn aikaan? Muistan että joskus vuosia sitten Skotlannissa jätettiin myös ne roskat vaan pihalle tiettyyn aikaan. Siellä ei ollut kyllä mitään tuollaisia "erikoispusseja".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin Lontoossa homma on hiukan samanlainen kuin Suomessa; roskat pitää lajitella. Ainoa ero Suomen systeemiin on se, että lasi pitäisi pestä.

      Poista
  2. Kiinnostava kirjoitus ja kuvat, kiitos!

    Tuollainen työrytmi on ihanteellinen, että aikataulunsa voi sovittaa omaan rytmiinsä. Kansainvälinen työympäristö on myös avartava, maailmankuva laajenee hyvässä hengessä :)

    Nuo pensaiden ja puiden suoja-aidat on varmaan tehty koiranulkoiluttajille. Kuka nyt haluaisi edes oman koiransa jätöksien valuvan jaloilleen, jos ne yrittää ruikkia pensaan juurelle :D

    Tuo roskahomma on erikoinen. Rottakammoisena ehkä koen hiukan epähygieenisenä tuon roskapussien ulos jättämisen etenkin kun kesällä Sveitsissä voi joskus olla 35-40 astettakin lämmintä. Vaikka ne kerätäänkin nopeasti :) Kun siis ainakin meidän taloyhtiössä homma menee niin, että meillä on piha-alueen ulkoreunassa roskisautoille sopivassa paikassa aika iso lukollinen ulkorakennus, jossa on keräysastiat lähes kaikille tavallisille kotitalousjätteille. En tiedä, onko se jo pakollinen vai oliko täällä taloyhtiön hallitus vaan ennakoinut tulevaa, mutta rakennuksessa on kartongin, paperin, biojätteen, energiajakeen (mm. muovit), lasin, metallin sekä sekajätteen laatikot eli ne yleisimmät. Noita lasin jne. keräyspaikkoja on sitten tietysti myös isompien markettien parkkipaikkojen yhteydessä omakotitaloasujille.

    Paristot sun muut saa viedä sinne missä niitä myydäänkin, samoin kodinelektroniikan ja kodinkoneet. Kodinkoneiden ja elektroniikan kierrätysmaksu maksetaan uuden koneen hintaan sisältyvällä lisämaksulla.

    Sitten pari kertaa vuodessa kiertää keräysautot ongelmajätteille eli esim. akuille, loisteputkille, öljyille, maaleille sun muulle hankalammalle. Toki varmaan nämä Suomen systeemit ovat tuttuja sinullekin eli olet jo muutokset ehtinyt itsekin nähdä käytännössä? Pitkästä kommentista voit kuitenkin päätellä, että on todella mielenkiintoista lukea tällaista ja nähdä, miten monella tavalla asiat voidaan tehdä Euroopan sisällä :)

    VastaaPoista
  3. Herbstmesse! Pidin valtavasti siitä tunnelmasta syksyllä, kun joskus nuorena asuin vuoden Baselissa. Oli kylmä iltaisin, kun söimme paahdettuja kastanjoita kadunkulmassa.

    Rakastin vanhaa kaupunkia, jonka läpi kävelin päivittäin. Kiertelin vuosikaudet jälkeenpäin yöllä unissani sen sokkeloissa, tutkien ja nauttien sen salaisuuksista.

    VastaaPoista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!