lauantai 29. lokakuuta 2016

Elämänmenoa Sveitsissä

Päivät kulkevat aika joutuisaan, lähinnä siksi, että aamuisin touhuan mitä mieleen juolahtaa kotona, ja sitten jossain vaiheessa menen (yleensä ennen iltapäivää) töihin. Minusta on erittäin  mukava, että voin mennä töihin milloin minulle sopii, eikä yleensä hurjan aikaisin aamulla, mistä en pidä. Toki joskus on kokouksia yms. ja jossakin paikassa pitää olla tietyllä kellonlyömällä, mutta siinäkin suhteessa täkäläiset ovat aika rentoja. Minä olen tietty tottunut siihen, että kokouksessa ollaan ajoissa.

Työaikaan liittyvä asia on myös se, että samaa porukkaa on South San Franciscossa, Shanghaissa, Welwyn Garden Cityssä (UK) ja täällä Baselissa, joten kokoukset pitää sopia aikaan, jolloin kaikki voivat osallistua. Yleisin osallistumismuoto on Webex, videokonferenssit alkavat olla vanhanaikaisia.

Ei postausta ilman jotakin roskiin liittyvää, näin ne kullankallliit Bebbi-pussit jätetään ovenpieleen joko sunnuntai- tai tiistai-iltana klo 19 jälkeen. Keräys seuraavana aamuna.

Tulin yhtenä päivänä ajatelleeksi, kuinka kansainvälistä porukkaa meillä on töissä; oikeastaan on vain yksi sveitsiläinen, ja hänkin vain äitinsä puolelta (kasvanut UK:ssa, mutta tuli Sveitsiin käymään armeijan, löysi vaimon ja jäi). Porukkaa on niin Vietnamista, Karibialta, Etelä-Afrikasta kuin Costa Ricasta.

Firmassa suositaan myös ns. "Meet and Greet" -lounaita, jotka ovat siis sitä, että menet lounastelemaan johonkin firman kuppiloista ennestään sinulle vieraan yhtestyökumppanin kanssa. Koska olemme levittäytyneitä jo yksin Baselissa pitkin kaupunkia, monien ihmisten kanssa on tekemisissä vain puhelimen tai e-mailin välityksellä, joten kalenterini pursuaa noita lounaskutsuja! Mikäs sen hauskempaa, ja olisi se hauskaa ilman sitäkin, että siitä maksetaan! Olen tavannut todella mielenkiintoisia ihmisiä eri kulttuureista. Yhteistyökin sujuu aina paremmin, kun puhelinsoitoilla ja e-meileillä on "kasvot".

Tämä on kuva Picassoplatzilta, jonka vieressä on Rochen rakennus (minä olen töissä hiukan kauempana), ja jossa on firman sukkulabussin pysäkki. Ajattelin ensin, että onpas ruma tapa "aidata" puut, mutta ei kai se hullumpi homma ole, ja nuo pylväät vailla tarkoitusta antavat sille oman, karun lisänsä. Ei kaiken tarvitse olla sööttiä.

Picassoplatzilla on myös lasinkeräyspiste ja se näyttää tältä.





Eri värinen lasi menee omiin siiloihinsa. Täytyy kyllä sanoa, että sitä pyrkii rajoittamaan oman roskastamisensa minimiin, sillä on se hankalaa raahata lasipurkkejaan tuonne (no, oma lasinkeruupisteeni sijaitsee n. 50 m:n päässä tuossa yliopiston edessä, mutta kuitenkin...

Posti jaetaan täällä lauantaisinkin. Kuten niin monissa muissakin maissa, täälläkin kerrostaloissa ovat postilokerot alakerrassa, sisäänkäynnin vieressä.

Postiloodat sisäänkäynnin vieressä. Huomatkaa muuten sateenvarjo, joka on ns. Citysateenvarjo, jonka voi ottaa mukaansa monesta pisteestä Baselissa, ja myöskin palauttaa niihin samoihin pisteisiin (ei tarvitse olla se sama piste, josta otit sen). hyvä tsydeemi. Tosin Suomessa varmaan nuo satkat pöllittäisiin alta aikayksikön.

Postiluukussa on kaksi osaa, isomman, oven saa auki ilman avainta ja sinne postisetä voi jättää isommat lähetykset...

Pienempi osa on kirjeille, ja aukeaa avaimella (joka tosin kaikilla lienee samanlainen). Ulko-ovi siis on lukittu joten ihan kuka vaan ei pääse postiin käsiksi. Viime viikolla oven eteen tuli valvontakamerakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!