sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Kauneudenhoitoa ja ruoanlaittoa

Tällä viikolla on taukoviikko sykleissä, mutta deksametasonilta en silti voinut välttyä torstaina ja perjantaina. Kylläpä se valvottaa, ja aiheuttaa iho-ongelmia.

Hermostuin muuten siihen aiemmin mainitsemaani poskien nukkaan, ja huomasin, että se itse asiassa oli niin pitkää, että sen sai ihan nyhtämällä sormin pois. Aikamoinen villatuppo poskien syrjistä irtosikin. Nukkaa ei niinkään ollut kasvojen keskiosassa.


Vähän huono kuva, mutta haaleaa ja hentoa nukkaahan tuo on, tosin yllättävän pitkää, noin jopa sentin ja ylikin pahimmillaan. Sitä sai aika vaivattomasti tosiaan sormin nyhdettyä pois, joitain tuppoja joutuu vielä varmaan vahaamalla poistamaan, mutta hyvä näinkin.


Tästä näkee hiukan noita karvoja. Yllä kuulakärkikynän kärki, josta voi hiukan saada käsitystä mittasuhteista. Yllättävän pitkiä ne karvat olivat.

Tarpeetonta mainitakaan, että jo valmiiksi kortisonista punoittava iho hiukan ärtyi tästä nyhtötoimenpiteestä. Laitoin siihen ensin apteekin Xyliderm + D-vitamiinia ja sen imeydyttyä vanhaa kunnon Minidermiä, jossa on glyseriiniä 20% ja rasvaa 24%. Se on todella kosteuttavaa ja hoitavaa, perusvoiteista ihan parasta. Aamulla iho näytti ihan hyvältä, olosuhteet huomioon ottaen (kortisoni).

Xyliderm + D-vitamiini on muuten ohut geeli, joka sisältää ksylitolia (sitoo kosteutta), glyseriiniä ja tietty D3-vitamiinia. Geeli on todellinen kuivan, kutisevan ja ärtyneen ihon pelastaja.


Tämän kauneudenhoidollisen jutun lisäksi minulla kävi eilen kotikampaaja, ja pitkät kutrini lähtivät kertaheitolla. Tukkamallista tuli hiukan turhankin lyhyt, mutta olkoon. Hiukset ovat kasvava luonnonvara! Olisin toivonut niiden jäävän sentään ponnaripituuteen, mutta ei... Vaatii vähän totuttelua tämäkin. Aion hiukan itse vaalennella sitä, kunhan ehdin. Siis raitoja laitan ja sen jälkeen sen tavallisen punaisen hiusnaamion, joten eiköhän kampaus siitä hiukan piristy. Nyt tummempi juurikasvu hallitsee koko päätä. Maanantaina on Bank Holiday, joten aamun labrareissun jälkeen on loppupäivä aikaa tuftata hiusten kanssa.

*****

Asiasta seitsemänteen: Kuka on maistanut Vöneriä? Jostakin bongasin arvion, että tämä seitanista valmistettu kebablastujen korvike maistuu joidenkin suussa jopa paremmalta kuin aidot, lihasta tehdyt kebablastut.

Pitihän sitä kokeilla. Laitoin paketillisen niitä peruna-kasvissuikaleitten kanssa uunivuokaan, maustettu ja suolattu kerma päälle, hiukan Koskenlaskijaa sekaan ja haudutin uunissa. Totta. Hyvin maustettuja lastuja, joita olisi voinut luulla lihaksi! Ostanpa toistekin! Tosin lyhyempi kypsennys varmaan takaisi mureamman rakenteen (tosin sitä ei pitkä uunihaudutuskaan mitenkään pilannut), mutta seuraavan kerran ehkä tarjoan pannulla paistettuna pakkauksen ohjeen mukaan, lisukkeena ehkä pilahviriisia (tai jotakin muuta maustettua riisiä tai kermaperunoita) ja salaattia.

Tänään muuten oli illalliseksi Toast Skagenia. Laiton puolet Hellmansin majoneesia, puolet ranskankermaa ja tujauksen cayennepippuria ja runsaan ruokalusikallisen chilimajoneesia katkarapujen sekaan.


Herraseuran mukaan oli todella herkullinen leipä (tehty muuten saaristolaisleipäpohjalle), mutta minua vaivaa edelleen osittainen makuaistin menetys, joka kohdistuu eniten suolaisiin ruokiin. Makeat maistan hiukan paremmin. Täten nautinto jäin hiukan vajaaksi.

Muuten oli kyllä ihan mukava illallisidea. Mukavaa viikonvaihdetta vaan kaikille!

3 kommenttia:

  1. Heippa,miten sä voit?? ei oo kuulunut mitään nyt! En oo vöneriä maistanut,mutta jotain xylitol voidetta apteekista mulla oli testerinä,ihan ok.

    VastaaPoista
  2. En ole maistanut vöneriä, pitääpä joskus koittaa! Mutta mitä sinulle nyt kuluu, etenevätkö hoidot, onko leukaluu jo kunnossa? Eeva E

    VastaaPoista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!