perjantai 17. joulukuuta 2021

Viimeinen kvartaali

Vitsailen aina töissä, että meidän sidosryhmillemme tulee vuoden loppu ja joulu aina yhtä yllätyksenä, vaikka joulu on joka vuosi samalla paikalla, ja me kaikki tiedämme, mihin vuosi loppuu, eli joulukuuhun. Tarkoitan tällä sitä, että firmoissa eletään kvartaalitaloudessa, joka huonosti istuu tutkimuksen puolelle, mutta silti meillä on sama "paperihässäkkä" vuoden lopussa kuin muillakin yksiköillä.

Olen onneksi siitä rallista nyt säästynyt, kun olen kesälomalla. Ihan jouten ei tässä nyt ole kuitenkaan oltu.

Kuva: Unsplash

Pari viikkoa sitten sain jumboannoksen syklofosfamidia i.v.. Syklofosfamidi on sytostaatti eli solunsalpaaja, jota tällä kertaa käytettiin herättelemään elimistöstäni kantasoluja. Edellisellä kantasolujen keruukerralla käytettiin siihen hommaan vain filgrastiimia (kasvutekijä) pistoksina noin viikon verran ennen keruuta, mutta koska keruun saalis oli aika huono päätettiin nyt yrittää toisella tavalla, eli isommalla annoksella filgrastiimia ja tuolla syklofosfamidilla.

Sain syklofosfamidia kerran kesällä 800 mg, ja nyt annos oli 4k. Kummastakaan en tullut huonovointiseksi (sain tosin molemmilla kerroilla antiemeettiä), itse asiassa se kesäinen i.v. annos ei tuottanut mitään tuntemuksia. Tämä isompi tuotti sellaisen "semikrapulaisen" olon koko viikonlopuksi, eli vähän kuin olisi päätä kivistänyt ja oksettanut, mutta ei oikein sitten kuitenkaan 😒. Tiedätte kai tunteen? Muistoja villistä nuoruudesta...

Filgrastiimi sen sijaan tuottaa näköjään joka kerta helvetillisen päänsäryn. Joillekin se tuottaa koko luuston kipuja, koska tuottaakseen kantasoluja koko luuydin "pullistelee" Minulla on ilmeisimmin kalloluussa luuydintä (sehän häviää normaalisti aikuisiässä), koska tuo päänsärky ilmenee. Muuten se ei tuntunut muissa luissa mitenkään. Ihmettelen.

Joka tapauksessa keräys tehtiin maanantaina ja saalis oli hyvä, ja niin veriarvoista ennen operaatiota voi arvellakin. Istuin noin viitisen tuntia pläräämässä läppäriäni erottelukoneessa letkutettuna ja voilá, saalis oli noin kahteen siirtoon, eli nyt minulla on varastossa kolmen siirron solut. Ei huono!

Keruun jälkeen veriarvot tosin romahtivat niin, että sain yhden pari pussia punasoluja ja pari pussia verihiutaleita. Kiitos niiden luovuttajille! Olo ei tosin Hb:n ja trombosyyttien mataluudesta huolimatta ollut juurikaan tavallista kummempi, mutta pitihän niitä arvoja korjata ennen kuin päästivät sairaalasta kotiin. Taidan olla aika kovapäinen, sillä moni muu kai olisi ollut ihan raato noin kahdeksankympin hemoglobiinilla.


Kantasolujen palautus oli jo sovittu heti joulun jälkeen, mutta se siirtyy nyt, sillä minulla ilmeni pieni iho-ongelma. Mitään infektioita tai rikkinäistä ihoa kun ei saisi olla, sillä se on riski suuremmalle tulehdukselle, sillä palautusprosessin alussa annettava suuriannoksinen melfalaani ajaa immuniteetin ihan nollille.

Uudesta ajankohdasta ei ole tietoa vielä joten homma ja hoito jatkuu entiseen malliin uuteen aikaan saakka. 

Maanantaina jaoin huoneen toisen, muutamaa vuotta nuoremman, mutta eri sairautta potevan naisen kanssa. Kierrolla ei ollutkaan meidän "normaali" hematologimme, vaan vieraileva tähti alakerran polilta. Tämän tyypin vastaanotolla kävinkin jo kesällä. 

Luin netistä päivän uutisia ja kuuntelin hajamielisesti syrjäkorvalla, mitä tämä kovaääninen heppu selitti tälle aralle naiselle hänen sairaudestaan. Lopputulema oli se, että ko. nainen oli kierron jälkeen täysin paniikissa ja itkeskelevä ja oli ymmärtänyt, että hän kuolee nyt tähän. 

Sairaus on tietty parantumaton, mutta ei ko. lääkäri olisi saanut sitä ihan tuohon tylyyn tyyliin selittää. Ei tämän huonekaverin sairaus ollut sellainen, joka ihan heti hengen veisi, joskin kroonisesta sairaudesta oli kyse, eikä ennustekaan mikään huono yleensä tällä sairaudella ole. Hoitojen kanssa on todennäköisesti ihan hyvää elämää vielä paljon jäljellä. Moni syöpä on nykyään tällainen, eikä syöpä todellakaan aina tarkoita kuolemantuomiota "hetipaikalla".

Yritin siinä sitten "suomentaa" lääkärien kapulakieltä ja lohduttaa kämppistä. Hän ei ymmärtänyt esimerkiksi, miten voi olla mahdollista, että lääkkeistä "jotkut arvot menevät ylös ja jotkut alas". Selitin, miten lääkkeet saattavat vaikuttaa labra-arvoihin. Noinniinkuin yleisellä tasolla siis (mainitsin, etten tiennyt hänen saamistaan hoidosta mitään, ja että hänen tulisi ehdottomasti jutella meidän "normaalin" lääkärimme kanssa). Siinä keskustelussa menikin tunti poikineen, tosin enhän minä sen tipan kanssa mihinkään olisi voinut karatakaan. Ehkä hän hiukan rauhoittui. Sanoin, että hoitava lääkärimme varmaan puhuisi mielellään myös naisen pojan kanssa (ainoa lähiomainen), joka myös oli huolissaan, koska äitinsä ei osannut selittää tilannettaan, kun ei itsekään sitä ymmärtänyt, ja oli ymmärtänyt jotkut asiat kierrolla ihan väärin (koska ne esitettiin hyvin tökstöks-tapaan, mikä on hyvin tyypillistä tälle polin lääkärille).

Kun minulta poistettiin CVK-kanyyli, mainitsin myös hoitajille, että meillä oli/on huoneessa pieni "tilanne" päällä kierron jälkeen. He kertoivatkin vakkarilääkärimme palaavan torstaina ja toivottavasti siis huonekaverini on nyt sitten saanut selkokielisemmän selityksen sairaudestaan ja hoidoistaan. 

Suututti kyllä tuollainen töksäyttely, vaikka tiedän, että jotkut eivät osaa sorvata sanomaansa kuulijan vastaanottokyvyn mukaan. Lääkäreiltä jos keneltä voisi odottaa pientä diplomaattisuutta, vaikka vakavasta asiasta onkin kyse. Tai juuri sen takia, että on vakavasta asiasta kyse. Pitäisi myös varmistaa, että viesti menee perille, ja jos potilas panikoi (kuten nyt), ja on ihan poissa raiteiltaan, voisi ottaa jonkun lähiomaisen mukaan keskusteluun heti alkuunsa.

Sain kuitenkin huonekaverini hiukan rauhoittumaan, mutta itkuinen ja hyvin huolestunut ja poissa tolaltaan hän oli lähtööni saakka, ja varmaan vielä sen jälkeenkin. Toivottavasti hoitajat huomioivat asian.

*****
Olen muuten repsahtanut juomaan taas kahvia! Silloin tällöin iltapäivällä, viikonloppuisin aamiaisella - ja sitten salainen paheeni - kylmä latte! En olisi ikinä uskonut, mutta tämä kauramaitolatte maistuu ihan taivaalliselta! Eikä ole maksettu mainos! Kokeilkaas!


Mukavaa alkavaa viikonloppua!

PS: FB-ryhmässämme oli varsin ikävä ilmoitus, että sairaalassa kerran huonekaverinani ollut nainen oli kuollut juuri ennen itsenäisyyspäivää. Hän oli tavatessamme viime kuussa varsin hyväkuntoisen oloinen, mutta kertoi jo silloin, että häneltä oli löytynyt plasmasytoomapesäkkeitä ympäri kroppaa. Eikä kroppa sitten vaan kestänyt hoitoja. Hyvin, hyvin surullista 😢. Näköjään tässä törmää monenlaisiin kohtaloihin.

2 kommenttia:

  1. Ihana kuulla että "keräilyssä" onnistuttiin nyt paremmin.
    Olipa tökerö lääkäri. Taitaa pitää paikkaansa ettei lääkärikoulutuksessa kiinnitetä huomiota potilaan kohtaamiseen oikealla tavalla.
    Rauhallista joulun odotusta sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla kuulumisia,mutta kyllä ne töksäyttelevät vaikka mitä.Aika erikoista toimintaa tuli vastaan viimeksi,siitä nyt on aikaa,itse pitää puolustautua täysin eikä antaa asian olla,kun paskaa puhutaan

    VastaaPoista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!