Tagatoosia ja munanvalkuaisproteiinijauhoja

En taas tänään yhtään huomannut ajankulua, ja tuumailin iltamyöhällä että voisi oikeastaan tehdä pannullisen karppimuffinsseja, nyt kun olin hankkinut uutta makeutusainetta, tagatoosia iHerbistä.

Tagatoosista sanotaan, että se:

- on noin 92% sokerin makeudesta
- ei nosta verensokeria tai nostaa sitä hyvin hitaasti (riippuen kai määrästä)
- ruskistuu ja karamellisoituu sokerin tavalla
- toimii prebioottina hyville bakteereille
- luonnollista ainetta, jota löytyy maitotuotteista, hedelmistä ja kasviksista
- sisältää imeytymättömiä hiilihydraatteja, joten tagatoosilla on laksatiivisia ominaisuuksia

Tagatoosi tuntuikin tavalliselta hienolta sokerilta sormiin. Siis siltä hienommalta, mitä oli taloussokerin ohella joskus aikoinaan. Lapsuudenkodissa sitä hienompaa sokeria oli aina kahvipöydässä hienomman palasokerin (Pulmuko se nyt sen nimi oli, sinisessä paketissa) ohella.

Yllättävänkin hyvänmakuinen uusi tuttavuus makeutusaineitten joukossa.

Toinen juttu, jota kokeilin tässä muffinssitaikinassa, oli munanvalkuaisproteiini. Tein tuttuun tapaan taikinan hapanneeseen kermatilkkaan, munaan, voirahtuseen ja mantelijauhoihin, kohotusaineena ruokasooda. Mantelijauhot olisivat loppuneet kesken, ellen olisi keksinyt laittaa hiukan psylliumia (no, sitä laitan teelusikan-pari yleensä muutenkin) ja sitten saostin lopun taikinan vaniljanmakuisilla munanvalkuaisproteiinijauhoilla.

Tuli yllättävän kuohkeita muffinsseja. Mausteeksi laitoin tällä kertaa jauhettua kardemummaa, mutta tarkemmin kun ajattelin, tämä olisi ehkä tullut vielä parempi, jos olisin lisännyt taikinaan jäisiä mustikoita.

Seuraavalla kerralla sitten!

LISÄYS: Olipas kyllä ihan sikahyviä muffinsseja! Niissä oli jopa sellainen pieni sokerin tahmeus, eikä mitään sivumakua, joten minua olisi voinut fuulata ihan hyvin väittämällä niitä sokerista tehdyiksi muffareiksi. Annostelin tagatoosia melko lailla saman verran kuin olisin laittanut sokeria. Pitääpä tilata ko. ainetta lisää iHerbistä.