Suolaa, suolaa, enemmän suolaa...

Näin tapasi aina fakiiri Kronblom sanoa minun lapsuudessani. Kuinka moni muistaa hänet?

Fakiiri Kronblom ei tullut toimeen ilman suolapurkkiaan.

Vaikka liiallista suolan käyttöä pidetäänkin terveyden kannalta vaarallisena, täytyy kuitenkin muistaa, että suola on ihmisen elimistölle tärkeä raaka-aine. Suolan, eli natriumkloridin ainesosia tarvitaan mm. hermoimpulssien kuljetukseen, ruoansulatukseen, kehon nestetasapainon säätelyyn ja entsyymitoimintoihin.

Suolaa saa myös automaattisesti joistain ruoka-aineista, kuten esimerkiksi merenelävistä, pähkinöistä, kananmunista, selleristä, ananaksesta, maidosta ja kukkakaalesta.

Liiallisen suolan saannin tiedetään johtavan elimistön nesteretentioon, joka nostaa verenpainetta. Mutta onko tässä suhteessa erilaisilla suoloilla merkittävää eroa? Markkinoilla on esim. Pan-suolaa, jossa on puolet vähemmän nestettä keräävää natriumia. 52 natriumkloridiprosentin lisäksi siinä on muita kivennäisaineita, joista ainakin magnesiumin ja kaliumin uskotaan alentavan verenpainetta.

Jäin miettimään sitä, miten suositeltavia raffinoimattomat suolat ovat Pan-suolaan verrattuna. Itse kun olen siirtynyt käyttämään yksinomaan puhdistamatonta merisuolaa, Himalajan vuorisuolaa, tms. Nämä puhdistamattomat suolat sisältävät myös magnesiumia ja kalsiumia sekä erilaisia hivenaineita. Makukin on parempi.

Väitetään, että luonnonsuolaa imeytyy elimistöön vain tarvittava määrä. Raffinoitu suola taas on pieninäkin annoksina rasittavampaa keholle, sillä se on miltei puhdasta natriumkloridia ilman muita elimistölle hyödyllisiä aineita.

Tässä valossa voisi ajatella, että luonnonsuolan koostumus on keholle optimaalisempaa, ja ettei sama määrä luonnonsuolaa verrattuna puhdistettuun pöytäsuolaan kohottaisi niin paljoa verenpainetta. Voiko olla myös niin, että suolanhimon takana olisikin tarve saada magnesiumia, kaliumia tai muita hivenaineita?

Itse asiassa, vaikka puhutaan suolan käytön vähentämisestä, se tarkoittaa itse asiassa natriumin saannin vähentämistä. Kun äkkipäätään vilkaisee Fineliin, huomaa, että natriumia on piilossa vähän joka puolella.

Hups, syökö joku niin terveellistä merilevää päivittäin ja täydentää sitä vielä spirulinakapseleilla? Käytätkö einesruokia tai ateriankorvikkeita? Leivotko sakariinilla makeutettuja leivonnaisia? Lista ei sinällään pidä sisällään mitään ylläreitä, mutta kun sen lukemia on hetken aikaa tuijottanut, pistää miettimään, onko ihan pakko laittaa sitä suolaa niin paljon? Ainahan sitä voi lisätä, mutta sen pois ottaminen on hankalampaa.

Nyt kun käsi on ollut paketissa, olen ollut "eineskuurilla", mutta silloin kun teen itse säännöllisesti ruokaa, huomaan, että suolansietokyky alenee äkkiä. Leikkeleet ja juustot maistuvat ällöttävän suolaisilta. Juuri juustojen suhteen inhoan tilannetta eniten, sillä pidän periaatteessa juustoista, mutta joitakin suolaisimpia ei vaan tee mieli syödä sen suolaisuuden takia.

Mutta tottumus on tottumus. Kerran olin Ruotsissa työmatkalla ja kokouksen välillä tarjottiin lounaaksi aivan sairaan suolaista lohilasagnea. Valitettavasti se oli annosteltu lautasille ja kohteliaisuudesta oli ainakin osa syötävä. Voin miltei pahoin. Ja kaksi miespuolista ruotsalaista työkaveriani pyysivät suolasirotinta ja ripsuttelivat suolaa ronskisti omille annoksilleen. Mahtoiko se kaikki suola olla siinä minun palasessani? Huh.

Jahka käsi tästä paranee, niin heitän sakariinit mäkeen ja leivon jollakin muulla. Plus käytän raffinoimatointa suolaa  - ja sitäkin kohtuudella. Omissa kokkauksissani.