torstai 24. tammikuuta 2013

Rintasyöpä

Kävin äsken mammografiaseurannassa, ja ajattelin vaan muistuttaa kaikkia naispuolisia lukijoita siitä, että ei kannata luottaa aina siihen, että kasvaimet löytyvät kuvauksessa.

Minulla ei viimeksi löytynyt. Kävin pari vuotta sitten ihan normaalissa seulonnassa, ja totesin aika pian sen jälkeen kyhmyn. Työterveys lähetti paikalliseen, yksityiseen terveysasemaan uusille kuville, ja jopa yksi (tietääkseni) maan parhaista radiologeista katsoi, ettei hänen mielestään siellä ollut mitään kummallista.

Työterveys oli sitoutunut maksamaan myös paksuneulanäytteen tarvittaessa, joten minä väitin kivenkovaan, että mielestäni siellä on "jotakin", joten radiologi otti näytteet.

Poistuin paikalta tuntien itseni todelliseksi idiootiksi. Viikon päästä soittelin tuloksista ja syöpäkasvainhan se oli.

Miksikö tiesin sen? Tunnen itseni edelleen täysin idiootiksi kun kerron tämän. Ensimmäisellä kerralla kun rintasyöpäni leikattiin, tunsin ennen leikkausta oudon tuntemuksen selässäni. Ihan kuin joku olisi painanut peukalollaan syövänpuoleisen lapaluun sisäreunaa. Nyt toisella kerralla tunne oli sama. Molemmilla kerroilla se hävisi leikkauksen jälkeen.

Halusin vaan sanoa, että tunne kehosi ja tutki rintasi  - ja vaadi tutkimuksia, jos sinusta tuntuu, että sellaisia tarvitaan. Olet itse oman kehosi asiantuntija.


5 kommenttia:

  1. Olipa hyvä, että olit sinnikäs ja uskoit omiin tuntemuksiisi! Kiitos tästä kirjoituksesta, joka muistuttaa itsensä kuuntelemisen tärkeydestä!

    Tsemppiä ja voimia! <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Ekan kerran kun rintasyöpä minulla havaittiin, sanoi vanha kirurgi minulle yliopistollisessa keskussairaalassa, että ei täällä leikkaukseen pääse ennenkuin loppuvuodesta (oli alkuvuosi), mene yksityiselle, koska olet hyväpalkkainen lääkefirman työntekijä.

    No hohhoh! Ensinnäkään juuri tällä lääkefirmalla ei ole koskaan palkoista henkseleitä paukuteltu, ja toisekseen julkisten palveluiden käyttöön olen veronmaksajana erittäin oikeutettu, joten soitin ylilääkärille ja pääsin heti seuraavalla viikolla leikkaukseen. Silloin ei otettu paksuneulanäytteitä, kuten nykyään, joten ajatus liki vuoden odottelemisesta epävarmuudessa asian vakavuudesta olisi tuntunut todella kidutukselta.

    Sitäpaitsi kuka tietää, miten se kasvain olisi ehtinyt siinä ajassa levitä.

    VastaaPoista
  3. <3 Kiitos tästä viestistä! Itsellänihän on todella rasittavat tissit, kun ne on täynnä pahkuraa ja myhkyrää... eli nk. fibrokystiset rinnat tai sitä vähän lievempi tapaus kuulemma vielä. No tämä on todettu jo ollessani pari kymppinen... Ja nuita paukuroita tulee ja menee miten sattuu ja niistä saa kiinni ja osa on kipeitä sitten menkkojen ajan, eli jotenksakin mahdottomat itse tutkia, eikö?
    Tässä aloin syyskuussa kyselemään, kun viimeksi on tehty tuo mammografia tosiaan silloin 20 vuotiaana eli 15 vuotta sitten, että oisko jo aika tehdä uusi? Koska minulla on kyllä muutama ultraus takana, sillä tuota viimeistä lasta odottaessa mulla oli vasemmassa rinnassa ihan peukalon kokoien tiivistymä ja se oli todella kipeä. Ja tuota menin siten näyttämään yliopistolliseen, missä ultratessa sitten funtsittiin, että ei olekaan mitään erikseen paksuneulanäytteeseen viittaavaa. No se pahkura siitä suli sit aikanaan poiskin. Mammografiaahan tuolloin ei voitu edes tehdä, kyllä se lääkäri sanoi, että on hyvä sekin tehdä koska pelkkä ultraus ei riitä ja toisaalta kun näitä on niin hankala itse tutkia. Eli tuosta reissusta reilun vuoden kuluttua aloin kyselemään tuon mammografian perään, eli että koskas se tehtäisiin... Elettiin syyskuuta 2012... No sain vastaukseksi, että ei sitä noin vain voida ottaa! Ja että minulle se olisi tehty 2011. No ihmettelin tätä, että kuinka minulle tuollainen tutkimus on voitu tehdä, kun en itse siitä tiedä mitään. Ja edelleen vaan intetään et on on tehty. Pyysin tätä hoitajaa sitten tarkastamaan todellakin ne kuvat, että näkyykö siellä ja mitä kummaa; no ei näkynyt, tietenkään.... Tuosta meni sitten tosiaan aikaa niin, ett oli marraskuu kun tätä asiaa viimeksi sain neuvoteltua, että haluan sinne mammografiaan, että ikää on jo 35 ja pitäs jo hyvinkin seulonnoissa olla (nehän alkaa +30v, mutta ei mun kohdalla näkyjään)... Tuolloin hoitaja sanoi, että joo, laitetaan aika jonoon, eli mun pitää vielä nyt odotella lääkäriin aikaa, jotta saan sen lähetteen! Voitko kuvitella? 3kk:n hoitotakuu ei kyllä täyty, koska aikaa ei vieläkään ole tullut ja sehän pitäisi tämän kuun loppuun mennessä olla, mikäli tuohon tähdättäisiin. Lisäksi tässä on sitten kainaloihin alkanut tai lähinnä alleihin alkanut ilmestyä kovasti pahkuroita, joita on 3 lääkäriä katellut ja kaikki sanovat että rasvapalloja ja kerran on ultrattukin; rasvapalloja. Mitä nämä tämmöset rasvapallot sitten ovat ja miten niistä pääsee eroon onkin eri kysymys, kipeitä ovat perhanat... Että jää nyt nähtäväksi et millon sinne mammografiaan tosiaan pääsen ja mitä siellä näkyy. Muistaakseni jokin jodin puute tms saatto noihin rintakudoksiin tehdä tuota tiivistymistä, en sitten tiedä pitäisikö alkaa sellaista testaamaan? T. Mimmis :)

    VastaaPoista
  4. No johan nyt! Tämmöistä tämä julkinen terveydenhuolto sitten on! Kyllä minusta pitäisi tutkia kaikki epäilyttävät pahkurat jo senkin takia, että pahkuran "omistaja" saa sielunrauhan.

    Mulla todettiin siis eka kertaa rintasyöpä kun olin 37-vuotias, ja sitäkin veikkailtiin ensin "vain" kystaksi, kun se oli ultrassa niin tarkkarajainen. Taitaisin nyt jo kasvaa koiranputkea, jos olisin jättänyt silloin asian sikseen.

    Mitä ihmettä ne sun "rasvapallot" sitten ovat? Kysyitkö?Mistä sellaisia tulee, vai onko se jotakin sidekudoksen ja rasvan luomaa rosoisuutta kudoksessa?

    Kävin toissaviikolla mammografiassa, yleinen seulonta. Ja tänään sitten tulee y-opistollisesta keskussairaalasta kutsukirje mammografiaan tämän syövän takia. Eivät sitten olleet viitsineet lukea papereista syntymäaikaa, josta olisi voinut ihan tyhmäkin päätellä, että yleinen seulonta osuu juuri tälle keväälle.

    Pimahdin myös taas vaihteeksi aamulla (ennen tuota mammografiakutsun saapumista postissa) koska leikatun rinnan rekonstruktio olisi pitänyt finalisoida jo joulukuussa, mutta sairaalan puolelta aika peruttiin viime tipassa. Uutta aikaa ei ole kuulunut, joten soitin sinne itse. Organisaatiomuutosten takia kukaan ei oikein tiennyt, mikä on lähettävä osasto, koska rekonstruktion aloittanut päiväkirurgia ei enää saanut varata mitään aikoja jatkotoimenpiteisiin. Huoh. Eikä sieltä myöskään osattu antaa mitään puhelinnumeroa tai arvata osaston numeroa, koska ne ovat kaikki vaihtuneet hiljakkoin.

    Monen puhelinsoiton jälkeen löysin oikean "osoitteen" ja enhän minä missään jonossakaan ollut! Huomenna kuulemma saattaa tulla joku lääkäri, joka näistä jonoasioista päättää. Täytynee loppuviikosta soitella sinne uudelleen, etteivät unohda asiaa.

    VastaaPoista
  5. Piti vielä lisätä, että nyt kun toissaviikolla kävin mammografiassa, protkotin tietty siitä, että viimeksi oli tulosten saapuminen kestänyt todella pitkään ja kerroin hoitajalle, että olin itse löytänyt kasvaimen piakkoin kuvaamisen jälkeen (käytännössä itse löytää vain yli 1 cm:n läpimittaiset kasvaimet, jolloin kasvain on jo kasvanut siis n. 10 vuotta).

    Hoitaja oli säikähtäneen näköinen ja minä tietenkin rauhoittelin häntä ettei se hänen vikansa ollut, mutta terveisiä vaan kuvat katsoville radiologeille.

    Tällä kertaa vastauslappu tuli postissa alle viikossa, eikä siellä nyt(kään) ollut mitään merkillistä. Ajattelin vaan, että tästäkin voisi nostaa aikamoisen mekkalan, koska arvelen, että se edellinen kuva oli hutiloiden tutkittu.

    VastaaPoista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!