Hikipajoja ja muita epäkohtia maailmalla

On mennyt muutama päivä kirjoittamatta, koska on riittänyt kaikenlaista puuhaa nyt kun käsikin alkaa olle hiukan parempi. Pidän kuitenkin vielä osan aikaa lastaa ja laitan sen "Star Wars" -mallin käteeni kun lähden ulos  - jos vaikka sattuisi liukastumaan niin ei hajoa koko käsi.

Kaksi sievää arpea käsivarressa; hui kun näyttää paksulta käsivarsi -tosin se on vain optinen harha, koska se on lähimpänä linssiä.

Olin eilen Amnestyn järjestämällä luennolla kuuntelemassa ja keskustelemassa naisten seksuaalioikeuksista eteläisen Afrikan alueella. Vaikka töitten puolesta Etelä-Afrikka on vuosien varrella käynyt tutuksi, olen ollut enemmäkseen tekemisissä valkoisten ja hyvin toimeentulevien ihmisten kanssa. Mitä nyt tiimissäni oli kaksi mustaa nuorta naista, hyvin koulutettuja, mutta niin eristyväisiä omaan seuraansa. Apartheid vaikuttaa vieläkin, vaikkakin heidän oma tiiminsä oli ottanut heidät hyvin vastaan.

Silti tavanomaisten poskipusutervehdysten vaihtaminen meidän kanssamme sai heidät milteipä hätääntyneen näköisiksi, vaikka se sama tapa tervehtiä oli meillä kaikilla.

Toinen näistä naisista; kahden pienen lapsen äiti, tuli miehensä surmaamaksi. Epäilimme, että se johtui hänen miehensä (lääkäri) mustasukkaisuudesta, koska työnsä vuoksi tämä nuori nainen joutui matkustamaan paljon ja tapaamaan ihmisiä. Ajattelin jälkeenpäin, että siinä "vanha" mustien kulttuuri löi kai jotenkin läpi.

Eurooppalaisen on vaikea ymmärtää, että joissain maissa nainen on vieläkin miehensä omaisuutta.  Swazimaata lukuunottamatta eteläisen Afrikan maat ovat demokratioita (Swazimaa perustuslaillinen monarkia), joissa ainakin nimellisesti on sitouduttu toimimaan siten, että naisille taataan oikeua päättää omasta ruumiistaan. Käytännössä se ei aina näin kuitenkaan ole.

(Nuoria) naisia raiskataan ja pahoinpidellään. Tai käytetään muuten vain hyväksi. Koska sairaalaan saattaa olla huonoja teitä pitkin 600 km:n matka, ei raskaana oleva tyttö voi sitä matkaa salaa vanhemmiltaan tehdä, vaikka siellä saisikin laillisen ja kunnolla suoritetun abortin. Kun tyttö sitten menee paikallisen "poppamiehen" puheille asian takia, hän ehkä rahattomana saattaa palvelusta vastaan joutua maksamaan "luonnossa", ja hups, ollaan taas samassa tilanteessa.

Miksikö tyttö ei sitten puhu raskaudestaan vanhemmilleen? Yleensä ottaen seksistä puhuminen on tabu, ja toisekseen perheensä häpäissyt tyttö ajettaisiin vähintäänkin kotoaan, ellei sitten kokisi vielä pahemmankin kohtalon.

Naisten arvostuksesta kielii sekin, että eräälle levottomalle alueelle oli määrätty poliiseja pitämään yllä rauhaa niin, että lapset pääsisivät kouluun ja sieltä kotiin turvallisesti. Mutta mitäs tapahtuikaan? Näistä koulutytöistä oli kohta hiukan yli puolet raskaana näille nuorille poliisimiehille. Jotkut tytöt olivat uskoneet pääsevänsä naimisiin heidän kanssaan, mutta kun poliisit siirrettiin muualle, niin se oli siinä.

Ehkäisystä ja seksiasioista ei tiedetä yleisesti, koska niitä asioita ei opeteta koulussa, koska niistä puhuminen on tabu.

Näistä asioista voisi kertoa tuntikausia, ja me kuuntelimmekin monta tuntia eilen.

Hikipaja Bangladeshissä.

Toinen juttu on ihmisten riisto halvaksi työvoimaksi. Etenkin ruotsalaisia vaateyrityksiä (Ellos, Cellbes, Hennes & Mauritz etc.) on syytelty orjatyövoiman käytöstä. Niin, me haluamme halpoja vaatteita, lenkkareita ja muita tuotteita. Mutta tosiasia on, että esim. H&M:n käyttämillä hikipajoilla (sweatshop, sweat factory) naiset tekevät yli 70-tuntista työviikkoa, eikä heillä silti ole  tarpeeksi rahaa ruokaan, eikä aikaa kunnon yöuniin. Työntekijöiden pyörtyileminen on tavallista, ja eräässä paikassa heitä muutamassa päivässä kuoli jopa noin 250. Pöyristtyttävä luku.

Jos vaatekappaleen hinta kohoaisi euron, ja me tietäisimme, että se menee suoraan lyhentämättömänä noille naisille, ostaisimmeko silti vaatteen? En usko, että kenenkään talous yhteen euroon kaatuu, mutta se olisi iso raha jollenkin bangladeshiläisnaiselle. Nyt näissä myytävissä vaatteissa myyntikatteet menevät noiden edellämainittujen firmojen omistajien ja johtoportaan taskuun, ainakin siitä päätellen, miltä noitten firmojen tahkoamat vuositulokset näyttävät.

Eikä tämä siis rajoitu vaatteisiin...