Kuppi kuumaa kahvia ja mietteita sen lomassa

Onkologin kanssa on sitten neuvoteltu tanaan hanen konsultoituaan muitten erikoisalojen spesialisteja, tuloksena se, etta nama mun aiemmat laakkeet laitetaan remonttiin. Pitkallinen homma siis.

Mutta se siita talla eraa.

Iltapaivan piristykseksi!

Olen ollut jotenkin todella vasynyt tasta TYKSissa "asustelusta" (huominenkin paiva menee siella), mutta sitten muistin, etta onhan taalla kahvinkeitin, ja olin jopa ostanut vierasvaraksi Pauligin vaniljakahvia. Tahan viela lisayksena, etten ole ikina omistanut ihan itse kahvinkeitinta, espressokeittimia kyllakin, ja nailla saa myos hyvaa cappuccinoa.

Opin oikeastaan vasta yli kolmikymppisena juomaan kahvia. Varsinkin viimeisen tyovuoteni aikana sen juonti nousi ihan suunnattomiin mittapuihin, vahan ihmettelin sita itsekin. Nyt tiedan syyn. Tuo pahaksi mennyt kilpirauhasen vajaatoiminta. Ennen puoltapaivaa yleensa join jo kymmenkunta mukillista, ja kahvi varmaan oli se ainoa asia, joka minut piti kaynnissa. Sitten toisaalta noiden selkakipujen jne. takia ei saanut nukuttua kunnolla, joten soppa oli valmis.

Vielakin ihmettelen, etten tajunnut sita itse, vaikka kroppa koko ajan huusikin kofeiinia. Joskus pitkan tyopaivan jalkeen suorastaan hoipuin forman pihan poikki parkkipaikalle. Silti nukkuminen oli mita oli, varmaan osaksi kiitos kofeiininkin. Onneksi tyoterveyslaakari sitten lopulta sai kiinni asiasta, vaikkakin sitten tuon tyroksiinin saatamiseen menikin yli vuosi. Mutta todellakin ennen sita miltei (tai kaytannossakin) usein todellakin nukuin seisaallani tajuamatta ymparistosta yhtaan mitaan.

Keitin "synnillisen" pannullisen (tyoterveyslaakari on kehoittanut lopettamaan kahvinjuonnin tuon korkean verenpaineen vuoksi) ja nautin tassa kupillista kerman kera. Ehka tama piristaa kroppaani ja mieltani, ja lisaksi viela hieroin koipeni ja kasivarteni laakerinlehden eteerisella oljylla hajustetulla mantelioljylla. Talvipakkasilla kun iho tuntuu kuivuvan todella pahasti.