Amerikkalaissotilaitten hautausmaa Margratenissa (WWII)

Haahuilin perjantaina Alankomaiden Limburgissa ja kävin myös tällä toisen maailmansodan aikaisella amerikkalaisella hautausmaalla, joka sijaitsee Margratenissa, lähellä Maastrichtia. Sinne pääsee esim.  Limburgerlinen bussilla numero 350 sekä Aachenista, että Maastrichtista. Bussit kulkevat n. 13-30 minuutin välein, ja välille kannattaa ostaa flex-ticket (Day Ticket, Daagkaart), jolla pääsee takaisinkin lähtöpaikkaansa ja voi vielä pysähdellä matkan varrella. Se on halvempi ja perjantaina se oli Vaals-Maastricht -välille 8,35 euroa. Pysäkki on American Cemetery/De Amerikaanse Begraafplaats. Muista painaa pysähdysnappia ajoissa, sillä bussi ei automaattisesti pysähdy joka pyssärillä. Jos ajat ohi (kokemusta on!!!), siltä seuraavalta pysäkiltä on aikamoinen kävelymatka. Bussissa ei kelpaa käteinen, ainoastaan kortilla voi maksaa.

Tämä hautausmaa ansaitsee oman postauksensa. Sinne on haudattu 8291 toisen maailmansodan aikana noissa maisemissa kaatunutta amerikkalaissotilasta. Alun perin haudattuja ruumiita oli yli 10 000 ja siellä oli myös muita kuin amerikkalaisia.

Wikipedia kertoo seuraavaa (vapaa käännös, suorat lainaukset kursiivilla):

Alankomaiden amerikkalainen hautausmaa ja muistomerkki (hollanniksi Amerikaanse Begraafplaats Margraten) on toisen maailmansodan aikainen sotilashautausmaa, joka sijaitsee Margratenin kylässä, 10 kilometriä Maastrichtista itään, Alankomaiden eteläisimmässä osassa, Limburgissa. Vuonna 1960 vihityllä hautausmaalla, joka on Alankomaiden ainoa amerikkalainen hautausmaa kattaa 26,5 hehtaaria maata ja sitä hallinnoi American Battle Monuments Commission (ABMC).

Hautausmaa on siis pieni pala USA:ta Alankomaissa.

Hautausmaa perustettiin marraskuussa 1944 everstiluutnantti Joseph Shomonin johdolla 611. hautarekisterikomppaniasta, kun Yhdysvaltain yhdeksäs armeija tunkeutui Ranskasta ja Belgiasta Alankomaihin. Sodan lähestyessä loppuaan oli odotettavissa, että siellä olisi hautapaikka ensiksi yli 20 000:lle konfliktin viimeisten kuukausien kuolleelle, mukaan lukien vihollisen kuolleet. Loppujen lopuksi siitä tuli hautausmaa noille 8291:lle, kun muita pysyviä hautausmaita avattiin, ruumiita palautettiin Amerikkaan amerikkalaisten perheiden toiveista kotimaahan, ja vihollisen kuolleet siirrettiin kotimaahansa. Alussa päätettiin, että hautausmaalle kerättäisiin sodassa kaatuneet 600 kilometrin säteellä Margratenista, ja tavoitteena oli, että yksikään amerikkalainen ei jäisi haudattavaksi vieraalle maalle.

Yhteistyössä Margratenin kylän johdon kanssa hautausmaa sijoitettiin parhaalle maatalousmaalle, josta maanviljelijät saisivat lopulta korvauksen. Hautausmaan pinta-ala olisi lopulta 65 hehtaaria historiallisella entisellä roomalaisella maantiellä, joka oli kuljettanut Euroopan kasvua ja sotaliikehdintää varhaiskeskiajalta lähtien. 2000-luvulla tie on enimmäkseen maaseudun valtatie Maastrichtin (Alankomaat) ja Aachenin (Saksa) välillä.

Hautausmaan ensimmäinen maavalli rikottiin pääosin afroamerikkalaisen 960. Quartermaster Corpsin työvoimalla historiallisen kylmän ja märän talven alussa. Työntekijät loivat hakuilla ja lapioilla tavanomaiset haudat, jokainen oli kuusi jalkaa syvä, kuusi jalkaa pitkä ja 2½ jalkaa leveä. Käsittelyn jälkeen ruumis oli tarkoitus kääriä patjansuojukseen tunnuslevy suussaan. 300 ensimmäistä vainajaa haudattiin kiitospäivän 1944 aikana. Talven edetessä prosessia vaikeuttivat jäätyneet ruumiit, hautojen jatkuva tulviminen ennen kuin ne saatiin täytettyä ja kuljetusten ja koneiden kyvyttömyys pysyä lietteisellä maalla, aluehan oli entistä peltoa.

Kevät 1945 toi helpotusta hauitausmaaponnisteluihin, mutta haudattavien määrä lisääntyi dramaattisesti. Kun kuolleiden määrä kasvoi läheisen Ardennien taistelun ja muiden konfliktien myötä, Yhdysvaltain armeijan oli välttämätöntä pyytää Margratenin asukkaiden apua. Kylän halukkuus yhteistyöhön käynnisti Alankomaiden eteläisen Limburgin maakunnan ja amerikkalaisen hautausmaan välisen täysimittaisen suhteen, joka säilyi aktiivisena 2000-luvulle asti. Hautausmaa avattiin juhlallisesti Memorial Day 1946 -tapahtumana, joka herätti kansainvälistä huomiota ja johon osallistui kaksikymmentä kuorma-autoa täynnä kukkia kuudestakymmenestä ympäröivästä kylästä. 1949 hautausmaan viimeisessä kehitysvaiheessa suuri osa haudoista tyhjennettiin, ja ruumiit siirrettiin pois kotimaahan tai toisille hautausmaille. Jäljellejäävä hautausmaa suunniteltiin uudelleen, ja näin voitiin luoda Amerikan taistelumuistomerkkikomission (American Battle Monuments Commission) mukainen nykyaikainen Alankomaiden amerikkalainen hautausmaa. Hautausmaan avasi virallisesti Alankomaiden kuningatar Juliana vuonna 1960.

Lähes kaikki yhdysvaltalainen sodassa kuollut keskitettiin hautausmaalle lukuun ottamatta joitakin hautauksia Zoetermeeriin (lentäjä John E. McCormick), Loosdrechtiin (Jasper Vandenbergh, joka kaatui taistelussa 16. joulukuuta 1944 St. Vithissä - alun perin haudattiin Henri-Chappelleen, mutta siirrettiin Loosdrechtin hautausmaalle hänen vanhempiensa pyynnöstä, jotka molemmat olivat kotoisin kyseisestä kaupungista) ja Opijneniin (kahdeksan miehistön jäsentä Opijnenin yllä 30. heinäkuuta 1943 alasammutun B-17 Man-O-War -lentokoneen miehistöön kuuluvaa).

Yli 3 000 saksalaista, jotka oli haudattu amerikkalaisen hautausmaan viereiselle pellolle, haudattiin uudelleen Ysselsteynin saksalaiselle sotahautausmaalle.

Hautausmaan sisäänkäynnillä on kunniakenttä, jossa on taivasta heijastava allas. Siellä on vierailurakennus ja museo, jossa on kolme kaiverrettua operaatiokarttaa, jotka kuvaavat amerikkalaisten joukkojen liikkeitä alueella toisen maailmansodan aikana. Kappelin tornin juurella, heijastavaa allasta vastapäätä, on Joseph Kiselewskin tekemä patsas, joka esittää menetettyä poikaansa surevaa äitiä. 

Kunniakentän molemmin puolin olevilla seinillä on kadonneiden taulut, joihin on merkitty 1722 kadonneen amerikkalaisen sotilaan nimet. Nimen viereen sijoitetut ruusukkeet osoittavat, että henkilö on sittemmin tunnistettu. Ks. postauksen ensimmäinen filminpätkä.

Toisen maailmansodan päättymisen poikkeuksellisissa vaatimuksissa Etelä-Limburgissa sijaitsevan Margratenin yhteisön ja Alankomaiden amerikkalaisen hautausmaan rakentamiseen, purkamiseen ja jälleenrakentamiseen osallistuneen amerikkalaisen sotilasyhteisön välinen suhde on johtanut siihen, että ympäröivä yhteisö on kiinnittänyt poikkeuksellista huomiota hautausmaalle haudattuihin. Vuonna 1945 eräs kylän virkamies ehdotti, että perheet ja yksityishenkilöt ottaisivat käyttöön jokaisen haudan ja muistomerkin nimen, ja jokainen nimi on otettu käyttöön 2000-luvulla. Monet Alankomaiden ja Belgian kansalaisten tekemät adoptiot ovat periytyneet sukupolvelta toiselle, ja vuonna 2021 oli jonotuslista niistä, jotka halusivat ottaa vanhentuneet adoptiot vastaan. Adoptio-ohjelmaa, joka on olemassa eri muodoissa useimmilla Euroopan amerikkalaisilla hautausmailla, hallinnoi The Foundation for Adopting Graves American Cemetery Margraten.

Hautausmaalla järjestetään joka vuosi Alankomaiden muistopäivänä muistotilaisuuksia. 

Hautausmaan portti.

Hautausmaan tienviitta toisella puolella tietä.

Hautausmaan aukioloajat (7/25) ovat joka päivä klo 9-17. Paikan tarkka sijainti löytyy täältä.

Hautausmaan portilla on jo hyvissä ajoin ennen klo 17 univormupukuinen henkilö hätistelemässä pois sisäänpyrkijät, sillä täällä vierailulle pitää ottaa aikaa, eikä vierailu ihan puolessa tunnissa suju. Kyseinen henkilö sulki portin täsmällisesti.