Sairaalareissu Saksassa

Täytyy tästäkin kokemuksesta kirjoittaa... Kävin elektiivisessä leikkauksessa, joka tehtiin viime viikon keskiviikkona Aachenin Marienhospitalissa, ja sunnuntaina tulin sitten sieltä kotiin. Hiukan on eri systeemit kuin suomalaisessa sairaalassa.

Ihan ymmärrettävistä syistä täällä ei saa sisätiloissa kuvata, joten laitan tähän kuvan potilashuoneeni ikkunasta näkyvästä maisemasta, joka on ihan nätti, vai mitä?

Tiistaina tulin sovitusti sairaalaan aamulla aikaisin. Tiesin hiukan, mihin varautua: omat vaatteet, oma pyyhe ja hygieniatarvikkeet, ml. saippua. Ja hiukan evästä, "snackejä", ohjeisti kirurgi, jonka tapasin viime kuun alussa sopiakseni leikkauksesta ja sen ajankohdasta. 

Marienhospitalia suositteli viskeraalikirurgi, jonne perhelääkärini Dr. Lena minut lähetti, on kuulemma alueen paras vatsaelinkirurgiassa. Täällähän saa siis itse valita lääkärinsä ja sairaalansa, julkisia ei taida edes olla?

Ihmettelin aikaista sisäänottoaikaa, mutta syy siihen selvisi pian. Sisäänottoprosessikin kesti noin tunnin, ja sitä varten oli oma yksikkönsä. Minulla oli kaikki tarvittavat paperit mukanani, eli:

- sairausvakuutuskortti

- määräys sairaalahoitoon (Krankenhausinweisung)

- sairaskassan vahvistus kulujen korvaamisesta (tätä minä ihmettelin hiukan, koska kyseessä ei ollut mikään turha leikkaus ja olihan minulla voimassa oleva Krankenkassen jäsenyyskortti)

Hämminkiä aiheutti se, että noita sairaalamääräyksiä oli kaksi, toinen vieskeraalikirurgilta ja toinen omalääkäriltäni Lenalta. Koska lomakkeella oli toinen nimi, en tajunnut, että ne ovat sama asia.

Tällä osastolla piti tehdä selkoa myös uskonnostaan. Koska tämä on katolinen sairaala, jäin miettimään, että saavatko katoliset kenties palveluista alennusta, vai miksi tämä oli niin tärkeä juttu?

No siitäkin selvittiin (saksaksi) ja jatkoin matkaani osastolle paperinivaskan kanssa. Hetken kuluttua käteeni lyötiin vielä paksumpi nivaska omia papereitani, ja minut komennettiin CT-kuvaan ja sitten anestesiologin puheille (tätä ennen oli osastolla otettu verikokeet). 

Tein työtä käskettyä ja alakerrassa pysähtelin tavaamaan opastetauluja käytävän seinillä. Tällöin olin hiukan "toisissa silmin" ja miltei törmäsin mieslääkäriin, joka käveli vastaan käytävällä jutellen kollegalleen pää käännettynä toiseen suuntaan. Hän osoittautui siksi anestesiologiksi, jonka pakeille menin kuvauksen jälkeen.

Tämä anestesiologi osoittautui todella hulvattomaksi tyypiksi. Italialainen mies, kotoisin Sardiniasta. Istuin siellä sitten puolitoista tuntia.

Hän oli muuttanut kolmivuotiaana Saksaan vanhempiensa kanssa. Kysyin, että kaipaako hän koskaan takaisin Italiaan, vaikka niin pienenä sieltä pois muuttikin. "Voi, joka ikinen päivä, ja joka ikinen päivä suunnittelen muuttavani takaisin Sardiniaan!" (toistaiseksi tämän on estänyt tyttöystävä, jolla on iäkkäät vanhemmat Saksassa).

Hän sitten kumartui päytänsä yli, ja kysyi yllättäen, että: "Tykkäätkö muuten saksalaisesta ruoasta?" Öh, no en... Olin juuri edellisenä päivänä tilannut pizzan, ja todennut - jälleen kerran - että vaikka täällä Saksassa ananas kuuluukin pizzaan, täällä ei pizzoja vaan yksinkertaisesti osata tehdä. Piste.

No saimme me asianikin hoidettua, eli kävimme läpi anestesiapuolen lääkkeet ja monisivuisen taustakyselylomakkeen, jossa kartoitettiin mm. aiempia anestesioita, sairauksia ja muuta, kuten "onko sinulla heiluvia hampaita?" (no ei ole), "onko sinulla piilolinssit" (no ei niitäkään), "onko joku verisukulaisesi saanut komplikaatioita yleisanestesiasta" (ei tietääkseni), "harrastatko raskasta urheilua" (no en), jne.

Poistuin hihitellen itsekseni, hauska mies tämä!

Aamiainen ja ruokailut yleensä:

Olivat sitten "varmuuden vuoksi" tilanneet minulle vegetaarisen aamiaisen ruoan, vaikka tullessani jo sanoin, että olen kaikkiruokainen. Tänään Pääsääntöisesti tarjottimella oli vegejuustoa (mautonta kuin mikä), rapea vehnäsämpylä ja leivänviipale, MUTTA pari nappia voita ja pieni (siis todella pieni) rahkapurkki ja marmeladia. Onpa vegetaarista...

Myönnettäköön kyllä, että leikkauksen jälkeisen päivän lounas, eli paneroitu kukkakaalileike maitopohjaisella yrttikastikkeella ja perunamuusilla oli jopa hyvää.

Kotiinlähtöpäivän "munaviillokki" (Eierfrikassée), jossa oli myös pätkittyä valkoista parsaa ja viipaloituja herkkusieniä. Ihan siedettävän makuinen ja suolaakin oli enemmän kuin suomalaisessa sairaalaruoassa.

Ensimmäisenä päivänä leikkauksen jälkeen aamiainen tuotiin noin kahdeksan aikaan, jolloin en ollut vielä saanut aamulääkkeitäni, ja kilpirauhaslääke pitäisi aina ottaa imeytymisen takia vähintään puoli tuntia ennen ruokailua tyhjään vatsaan. Tätä jouduin hoitajille selittämään kolmeen otteeseen.

Aamiaisen syöminen siis viivästyi hiukan... tee kylmeni (katastroof!!), ja sillävälin tuli joku ottamaan vastaan päivän ruokavalintoja. Menussa lounaaksi oli kolme vaihtoehtoa (kala/liha/vege) ja valitsin kalaa. Huomautin myös tästä aamiaisesta ja sanoin, etten halua a) mitään vegejuttuja b) marmeladeja tai hilloja ja haluan sämpylöitä mieluummin kuin leivänviipaleita. Hän kysyi, että olenko täällä vielä viikonloppuna, hän voisi ottaa viikonlopun ruokatilauksen samalla, mutta kotiinpääsystäni en vielä tiedä mitään, joten hän tulee huomenna uudelleen. Ei tullut, ja sama veguruokarumba jatkui, kunnes hermostuin ja sain sitten pari ateriaa vaihdettua.

Yhden kerran oli lounaalla keitettyä makaronia ja lämmintä tomaattikastiketta. Silloin menin hakemaan ala-aulan kanttiinista salaatin uunicamembertilla ja puolukkahillolla + latte macchiaton jälkkäriksi.

Tätä saksalaista Abendbrot-systeemiä en ikinä varmaan opi ymmärtämään. Siis, että iltaruoaksi tuodaan pari leivänviipaletta ja leikkeleitä. Joskus tarjottimella oli kokonainen suolakurkku. Yh.

Näkymä osaston päivähuoneesta Marienhospitalin sisäänkäynnin yli.

Huonekaverit

Osaston H2 huoneessa 615 oli entuudestaan joku isokokoinen saksalaismummo, joka ei puhunut mitään muuta kieltä kuin saksaa. Hyvin tultiin silti juttuun. Elekielelläkin pääsee pitkälle, koska en aina saanut selvää siitä, mitä hän sanoi.

Tämä oli hassu mummu, joka höpötti itsekseen kaiken aikaa, ja varsinkin yöllä piti nousta sängyn laidalle rukoilemaan ääneen, kun ei saanut nukuttua. Rukoilu sujui äänestä päätellen hyvin myös öisin vessanpytyllä istuen.

Tämä täti muuten asuu tässä lähellä minua, joten saatetaan joskus jopa törmätä kadulla.

Jossain vaiheessa huoneen ovenpuoleiseen päähän kärrättiin vanhampi brittinainen, joka oli ollut miehensä kanssa Saksaa kiertämässä asuntoautolla. Nainen sattui olemaan entinen saksanopettaja, joten heillä juttu sujui tämän rukoilijamummon kanssa. 

Tämä naisen mies vietti paljon aikaa sairaalassa vaimonsa luona ja heidän kanssaan jutustelin paljonkin.

MUTTA: Kuinka voi pikkuruinen naisihminen kuorsata yöllä niin kovaäänisesti!! Minulla oli korvatulppia mukana, ja annoin parin tälle saksalaismummollekin, mutta ne eivät paljoa auttaneet.

Kaiken huippu oli, kun tämä brittinainen aloitti kuorsauksensa jo iltakahdeksan jälkeen ja sitten yhdentoista aikoihin moitti minua yövalostani (täällä ei ollut edes verhoja sänkyjen välillä), kun se häiritsee niin hänen untaan (hehheh). Laitoin yleensä käskystä valon pois, ja kuorsaus raikui edelleen aina noin aamuyhdeksää, jolloin aamiainen tuotiin.

Sitten hän aamuisin aina valitti, ettei ole saanut silmällistäkään unta. Aivan.

Me tämän saksalaismummon kanssa vain pyörittelimme silmiämme.

Hauska tosiaan tämä saksalaismummeli. Minulla oli kolme dreeniä kovine muovipulloineen eripituisissa letkuissa leikkauksen jälkeen. Ne kalkattivat yhteen, kun lähdin vuoteesta jonnekin. Saksalaismummo kutsui niitä "kastanjeteiksi" ja teki petinsä reunalla aina tanssiliikkeitä, kun kuljin ohi.

Miehen kanssa soiteltiin iltaisin. menin huoneen nurkkaan ja laitoin läppärin sillä tavalla, että hän näki minut ja seinän, eikä muita huoneessa olijoita. Huoneessa olevat näkivät kuitenkin hänet. Yhden puhelun päätteeksi tämä saksalaismummo oli utelias:

- puhuitteko te jugoslaviaa?

(ei, kun suomea)

- oliko se sinun miehesi?

(no sen tapainen)

- osaako hän saksaa?

(luultavasti, hän puhuu kyllä muutamaa kieltä, saksaakin todnäk)

.....kysymyksen jatkuivat.

Kun lauantaina ilmoitin, että pääsen sitten sunnuntaina kotiin, tämän mummun naama venähti nurinpäin.

Hän tykkäsi ilmoittaa ylpeänä kaikille vierailleen ja myös puhelimessa kaikille, että "miten kansainvälisessä sairaalahuoneessa hän onkaan, toisella puolella on englantilainen, toisella suomalainen potilas".

Sairaalan aula oli tyhjä viikonloppuna, joten siellä sopi kuvata, kun ei vaarantanut kenenkään potilaan yksityisyyttä

Henkilökunta

Tuntui vähän siltä, että ainakaan tässä sairaalassa ei tieto kulkenut kovinkaan hyvin. Tai sitten jos kulki, tieto oli irrelevanttia ("ai sinä olet se, jolle hoitaja nouti englannin kielisen kyselykaavakkeen").

Yksi vastasi kysymykseen yhdellä tavalla, toisella oli aivan toisenlainen vastaus ja kolmannella taas oma versionsa koko jutusta.

Kuten niin monessa muussakin maassa, täällä lääkärit tekivät pitkälti hommia, jotka esim. Suomessa kuuluvat hoitajille. Tätä jaksan ihmetellä.

Esim. verinäytteet ja kanyylien poistot jne. hoituivat joko lääkärien tai lääketieteen opiskelijoitten toimesta. Kummallisena pidin myös sitä, ettei esim. verinäytteisiin käytetty ns. vakuumituubeja, vaan veret vedettiin ruiskunkaltaisiin putkiin.

Anestesialääkärit ovat normaalisti hyviä laittamaan kanyylin suoneen. Tässä tapauksessa asialla oli leikkaussalissa anestesialääkäri, jolta se ei onnistunut (minulla on arpiset ja vaurioituneet suonet). Ai että sattui ja huusinkin kivusta. Pyysin alun alkaen laittamaan sen kanyylin kyynärtaipeeseen, jonne se loppujen lopuksi päätyi. Kämmenselässä jälki on edelleen näin paha (ja kipeä) sekin.

Mitä huomioitava, kun täällä menee sairaalaan?

Ensinnäkin, sairaalasta ei saa pyjamia/sairaalavaatteita, pyyhkeitä, eikä edes saippuaa. Tuot omat vaatteet, tossut, yöpuvun ja aamutakin mukanasi, sekä tietty hygieniavälineet, kuten hammasharjan ja -tahnan. Leikkaussalipaidan, pedin ja lakanat sentään sai talon puolesta, ja hygienian vuoksi hyvä niin.

Viime kuussa tapaamani viskeraalikirurgi myös ohjeisti ottamaan mukaan "snäckejä", jos alkaa hiukoa azerioiden välillä (täällä sai siis aamiaisen, lounaan ja sen Abendbrotin). Minulla oli mukanani sitruunamuffinsseja ja banaaneja. Kanttiini oli rajoitetusti auki.

Ilman läppäriä ja puhelinta olisi aika käynyt pitkäksi. Ilmainen wifi löytyi ja se jopa toimi.

Brittiystäväni Claire (joka asuu kirjaimellisesti kivenheiton päässä Marienhospitalista) toi minulle lauantaina termoksellisen teetä ja leivoksen, koska teetä ei osastolla näkynyt saavan kuin kupin aamiaisen kanssa ja toisen Abendbrotilla. Ei ihan riitä minulle! Clairen tuoma tee oli Briteistä tuotua, eihän täältä Saksasta kunnon teetä löydy - ainakaan sellaista, minkä minä kelpuutan. No, ehkä Meßmerin Darjeeling on ihan hyvää.

Hyvä juttu: (kipu)lääkkeet tuotiin aamulla ja dosetissa oli käytännöllisesti koko päivän pillerit.

Että sellainen reissu tämä. Nyt kun tämä kipu vaan helpottaisi ja pitkä haava paranisi.

Giorgio Armani Sí EdP ja Sí Passione Red Musk

Tein tässä kuuden päivän sairaalareissun (kyseessä oli aiemmin mainintsemani elektiivinen leikkaus) ja palailin tänään jätskibaarin kautta kotiin. Hiukan on väsynyt olo, joten tästä (mielenkiintoisesta) sairaalareissusta lisää myöhemmin. Tarkastellaan tänään taas kahta postiloodaani tupsahtanutta tuoksunäytettä.

Kyseessä ovat siis samassa pakkauksessa tulleet Armanin Sí EdP ja Sí Passione Red Musk. Molemmat ovat naisten tuoksuja.

Giorgio Armani Sí Eau de Parfum lanseerattiin jo vuonna 2013. Tuoksu avautuu vihreillä mustaviinimarjan lehdillä syveten ruusulla ja freesialla. Pohjatuoksussa on pehmeää vaniljaa, lempeästi patsulia ja puumaisia nuotteja sekä Ambroxania.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Ambroxan on keinotekoinen ainesosa, joka muistuttaa aitoa ambraa, joka siis on kaskelotin suolistoeritettä. Wikipedia sanoo siitä seuraavaa (vapaa käännös): "Ambroksidi, joka tunnetaan laajalti tuotenimellä Ambroxan, on luonnossa esiintyvä terpenoidi ja yksi tärkeimmistä ainesosista, jotka muistuttavat aidon ambran tuoksua. Se on ambreiinin itsehapettumistuote. Ambroksidia käytetään hajuvedessä aidon ambran tuoksuvivahteen luomiseen sekä tuoksun osien kiinnitysaineena."

Luin lukuisia arvosteluja tästä, ja monissa sanottiin tuoksun puumaisten nuottien olevan todella voimakkaat, mutta itse en ole sitä mieltä, vaan pidän tuoksua pehmeän kukkais-vaniljaisena tuoksuna, jossa elementit ovat balanssissa. Mikään tuoksun osista ei kävele muiden yli. 

Tuoksu ei jää kovin voimakkaana iholle.

Armani Sí Passione Red Musk on taas tänä vuonna 2025 lanseerattu hedelmäis-kukkainen tuoksu naisille.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Tuoksun kärjessä on valkoista myskiä ja mansikkaa, tosin myski vetää näistä pidemmän korren mansikan seuratessa hillitysti taustalla. Keskellä on maitoa ja ruusua ja pohjalla lisää myskiä ja pehmeää vaniljaa.

Tämä ei kuitenkaan ole niin makea tuoksu kuin äkkiseltään luulisi. Puuterisuuttakin löytyy, joskin se on selvää, että orrisjuuresta se ei ole peräisin.

Tämä on myös osiensa suhteen aika hyvin balanssissa, tosin myski pyrkii soittamaan sooloviulua määränsä vuoksi. 

Tämäkään tuoksu ei jää kovin voimakkaana iholle.

Kumman näistä ottaisit, kuvauksen perusteella? Vai oletko ehkä molempia kokeillut jo?

Glutationi kosmetiikassa

Sattuneesta syystä olen selannut hiukan korealaista kosmetiikkaa myyvien nettikauppojen sivuja menneellä viikolla, ja sattui silmiin tällainen raaka-aine kuin glutationi. Tarkastellaanpa hiukan sitä.

Kuvituskuva: Unsplash

Glutationia on elimistössä luonnostaan. Se toimii antioksidanttina ja on rakenteeltaan vesiliukoinen tripeptidi. Se ei ole elimistölle välttämätön aminohappo, mutta elimistössä se tukee toisten antioksidanttien, kuten C- ja E-vitamiinin, ubikinonin (Q10), beetakaroteenin ja alfalipoiinihapon (ALA) toimintaa kehossa. Sillä on myös oma vaikutuksensa immuniteetille. Glutationi muodostuu kehossa (maksa) glutamiinista, glysiinistä ja kysteiinistä, jotka ovat aminohappoja.

Nyt kuitenkin tarkastellaan sen funktiota topikaalisissa valmisteissa, eli kosmetiikassa. Tosin glutationilla sanotaan suun kautta otettuna olevan myös samoja vaikutuksia kuin topikaalisilla valmisteilla.

Glutationi on tehokas, ei-entsymaattinen antioksidantti, joka suojaa ihoa ympäristön aiheuttamalta stressiltä ja vaurioilta. Se estää entsyymiä, joka käynnistää melatoniinin tuotannon, joten se ehkäisee maksaläiskiä ja kirkastaa ihoa. Glutationi myös auttaa arpien ja aknen hoidossa. Glutationin tuotanto kehossa hiipuu iän myötä, ja tällä uskotaan olevan myös osuutta ihon vanhenemiseen ja ryppyjen sekä ikäläiskien syntymiseen. Tämä näkyy etenkin vaihdevuosien jälkeen ihossa.

Glutationia sisältävien tuotteisen on todettu olevan turvallisia jokapäiväisessäkin käytössä. Se on myös hyvin siedetty aine herkällekin iholle. Sitä voi myös huoletta käyttää muiden ihoa kirkastavien ainesosien, kuten C-vitamiinin, arbutiinin, atselaiinihapon, kojihapon,  traneksaamihapon (käytetään dermatologiassa kirkastamaan ihoa ja häivyttämään pigmenttimuutoksia), rypäleensiemenuutteen ja lakritsiuutteen kanssa. Etenkin C-vitamiinin kanssa glutationi toimii hyvin.

Happojen (AHA/BHA), retinoideja ja aknen hoitoon tarkoitettujen tuotteiden kanssa glutationia sisältäviä tuotteita ei tosin suositella, koska kombinaatio saattaa ärsyttää ihoa.

Joissain tutkimuksissa on todettu 2% pitoisuuden toimivan hyvin ihon läiskikkyyden tasoittamisessa kaksi kertaa päivässä käytettynä 10 viikon ajan. Tulosten säilyttämiseksi kannattaa käyttää korkean suojakertoimen aurinkovoidetta.

Ihon läiskikkyyden/epätasaisen sävyn häivyttämisen lisäksi glutationin on todettu auttavan ihon kosteuden säilyttämisessä (vaikka se ei varsinaisesti mikään kosteuttava ainesosa olekaan) ja auttavan ihon elastisuuden säilyttämisessä.

Koska glutationi on voimakas antioksidantti ja sillä on anti-inflammatorisia vaikutuksia, se myös laskee iholta turvotusta etenkin silmien ympäriltä.

Ovatko glutationia sisältävät kosmetiikkatuotteet sinulle tuttuja?

Matkakuumeilua

Täytyy myöntää, että viime syksynä ollessamme tuolla Reininristeilyllä, minua tosissaan puraisi jokiristeilykärpänen. Muutenkin ajattelin, että pitää käyttää nämä viimeiset kuukaudet todella hyödykseen, sillä tulen täältä Saksasta kokonaan takaisin Suomeen heinäkuun lopussa.

Niin nättejä ovat nämä Reinin maisemat, varsinkin tuolla romanttinen Rein -pätkällä. Ihan eri tavalla ne näkee laivasta kuin junasta tai autosta. Viimeksimainituilla noita rantamaisemia on tullut sahattua muutamaankin kertaan.

Kaub ja Rein-joki, Pfalzgrafensteinin linna keskellä jokea: Photo by Katja Anokhina on Unsplash

Tuli vaan mieleen, että voisi sitä Kölnistä lähteä toiseenkin suuntaan, eli pohjoiseen päin. Löysin kivoja päiväreissuja ja varfasinkin kesäkuulle päivämatkan Kölnistä (Feste) Zonsiin ja toisen Kölnistä Monheimiin. Molemmat olivat vain 49 euroa ja menomatkalla on tarjolla lounasbuffetti, joka sisältyy hintaan. Monheimissa hintaan sisältyi myös puolentoista tunnin kaupunkikierros. Hinta oli mielestäni edullinen, ja koska minulla on tuo 58 euron Deutschlandticket, niin 50 minuutin junamatkasta välillä Aachen-Köln ei tarvitse maksaa mitään.

Jos joku nyt suunnittelee kesälomareissua tänne, niin tuosta Deutschlandticketistä on aika kattava opas luettavaksi aiemmassa postauksessa täällä. Hintahan nousi alkuvuodesta yhdeksällä eurolla, mutta on se silti edullinen.

Reininristeilystä löytyy lisää juttuja täältä. En saanut ihan kaikkia postauksia matkalta niputettua tuon linkin taakse, joten niitä löytää vielä samalta aikajanalta ja täällä myös aiheesta lisää.

Mutta asiaan, eli siis päiväristeilyihin esimerkiksi Kölnistä tai Düsseldorfista. Reinillä ja Saksan muilla joilla kulkee myös reittilaivoja ja liikennöitsijöinä on paljon eri firmoja (esim. Nicko Cruises, A-Rosa).

Kölnistä laivat löytyvät pienen kävelymatkan päästä päärautatieasemasta. mene ulos asemalta - ei siitä katedraalin päästä vaan juuri päinvastaisesta päädystä. Pääset bussiasemalle, jonka läpi kuljet ja sitten oikealle ja kadun yli. Siinähän se laivojen lähtöranta ja laituri sitten onkin.

Zonsissa en muista koskaan käyneeni, tosin täällä Saksassa on sen verran ammoisina aikoina tullut roiskotettua auton kanssa, että muistini voi falskata. Täältä voit lukea lisää paikkakunnasta, joka nykyään on osa Dormagenia. 

Sama pätee Monheimiin, ja taasen saattaa muistini pettää, mutta ei se mitään. Molemmat tulevat nyt sitten tutkittua kesäkuussa. Monheimista voi lukea lisää täältä ja täältä. Nyt alkoi kummasti kiinnostaa tuo ankeriaanpyyntimuseo, ehkä siellä ehtii käydä?

Rein-joki: Photo by J M Fisher on Unsplash

Vähän surettaa se, että varsinkin suomalaiset matkustavat Saksassa niin usein Berliiniin, Müncheniin tai ehkä Hampuriin. Niin paljon nättejä paikkoja on näitten ulkopuolellakin. Tässäkin blogissa on monta postausta Aachenista, Monschausta ja yksi Kornelimünsteristä, joka sekin on nätti pikkupaikkakunta. Kaikki nuo ovat osa Aachenia.

Puhumattakaan noista mahtavista joista ja pikkukaupungeista niiden varrella. Nuo suuremmat kaupungithan kärsivät todella pahasti toisen maailmansodan pommituksissa, Kölnkin oli yhtä kivikasaa ja rakennettiin sittemmin uudelleen. Mutta nuo pikkukaupungit ovat edelleen ehjiä vanhoine rakennuksineen.

Oikealla Mosel, vasemmalla Rein. Kuva Koblenzista. Photo by Pieter van de Sande on Unsplash

Mainosta: -30% ale

En hyödy mainostamisesta mitään, mutta alennus on ihan hyvä.

Huijauksia netissä

Tuntuu siltä kuin joka tuutista pukkaisi joko rahankeräyksiä, somen rahankerjuuviestejä ja huijauksia. Älkää ymmärtäkö väärin, jotkut rahankeräykset ovat ihan aiheestakin, ja pienistä puroista syntyvät isot joet, MUTTA...

Nämä kaiken maailman huijaukset saisivat jo riittää. Toivottavasti kukaan ei ole haksahtanut syöttämään maksukorttitietojaan tällaisiin. Siitä seuraa kuukausittaisia veloituksia kuulemma, ja näitä on vaikea selvitellä jälkikäteen. Kuvat saa klikkaamalla isommiksi.

Näissä muuten pyörivät pitkälti samat kuvat, kun Google Lensillä tsekkaa (näissäkin esimerkeissäni oli samoja kuvia, huomasit varmaan?). Jätin muuten tuohon yhteen postanneen "henkilön" nimen, koska kyseessä tuskin on aito ihminen.

Allaoleva muuten oli joukon paras 😂 🤣.

Toivottavasti tosiaan kaikki ymmärtävät edes olla avaamatta näihin liitettyjä linkkejä, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Les Infusions de Prada, osa 2

Noniin, nyt päästään katsastamaan loput näistä tuoksupulloista! Aiempi osa postauksesta on siis luettavissa täältä.

Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.

4. Infusion d'Amande

Tämä tuoksu on vaniljais-orientaalinen unisex-tuoksu, joka lanseerattiin vuonna 2015. Tuoksu koostuu karvasmantelista, heliotroopista, tonkapavuista, myskistä ja anisuutteesta. Tuoksu on mantelinen, pähkinäinen, vaniljainen ja myös puuterinen. Makeaa mausteisuuttakin löytyy.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

5. Infusion de Mimosa

Tämä naisten kukkaistuoksu lanseerattiin vuonna 2016. Päällimmäisenä tuoksussa on nimensä mukaan aurinkoinen mimosa, jonka seurana on mandariinia ja anista. Ruusuinen ja mimosamainen sydäntuoksu taittuu pohjatuoksun puumaisilla vivahteilla. Tuoksusta löytyy makeaa puuterisuutta, keltaisia kukkia ja mausteisia pohjanuotteja sekä vihreyttä.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

6. Infusion de Rose

Tämä kukkaistuoksu naisille lanseerattiin vuonna 2011, mutta uskon, että (tuoksusta päätellen) tämä uusintaversio on peräisin vuodelta 2017. Vanhempi versio oli monimutkaisempi.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Olen aiemminkin sanonut, että eri ruusut tuoksuvat totaalisesti erilaisilta, ja niin tässäkin. Tässä tuoksussa on nimensä mukaisesti pääosassa turkkilainen ja bulgarialainen ruusu, jota höystää sitruksinen italialainen mandariini, afrikkalainen neroli ja pohjalla on galbanumia. Ruusu ei kuitenkaan ilmene tässä raskaana, vaan tässä tuoksussa on raikasta ja aromaattista vihreyttä ja neroli tuo mukaan valkoisten kukkien tuoksua.

7. Infusion de Mandarine

Tämä unisex-sitrustuoksu on lanserattu vuonna 2018. Tuoksu avautuu  pomeranssin päänuoteilla, vihreällä mandariinilla appelsiinilla, appelsiininkuorella ja mandariinin lehdillä. Tuoksun ytimessä appelsiininkukka-absoluutti kohtaa neroliuutteen, joka muodostaa kontrastin opoponaxin vivahteiden kanssa.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Edellä olevassa linkissä on siteerattu kuvausta opoponaxin tuoksusta seuraavasti (vapaa käännös): "Lämpimän, makean tuoksun aalto pyyhkäisi päälleni: se tuoksui kypsytetylle viskille, mahongin lastuille ja katkeralle karamellille, mutta se oli myös samettista ja puuterimaista."

Opoponax siis taittaa hyvin tätä muuten niin makean hedelmäistä valkoisten kukkien höystämää tuoksua.

Minkä näistä seitsemästä valitsisit, jos saisit yhden valita?

Huhtikuun kosmetiikkahankinnat

Hyvin on maltillista ollut tällä rintamalla viime aikoina, ja hyvä niin. Näiden lisäksi tietty ostin nuo hiustuotteet (postaus täällä) ja meikki- ja kosteusvoiteet (postaus täällä). Tämä lisäksi lähti tilaus Stylevanalle, mutta siitä lisää sitten kun paketin saan.

Kaksi huulipunaa Rivalilta ja Essenceltä, kaksi huultenrajauskynää (Trend It Up, Rival) ja yksi Essencen huulikiilto tuli ostettua, ajatuksena laittaa siistit nudehuulet. En tiedä, miten onnistuvat ja sopiiko rusehtava nude edes väritykseeni, mutta se nähdään.

Kaksi ripsiväriä, toinen Maybellinen Sky High burgundinpunaisena (sävyä ei paljoa ripsissä erota, mutta se korostaa silmieni väriä) ja Manhattanin pidentävä ja tuuhentava ripsari, joka tuli kajalin kanssa samassa paketissa. Heräteostos, kun kävin toissapäivänä Dm:ssä ostamassa ihan jotakin muuta.

Tuo Sky High ei todellakaan ole minkään hypetyksen arvoinen muuten, tai sitten minulla on vain niin nysät ripset. Tuota toista en ole vielä kokeillut.

Kuvissa vasemmalla Rivalin puna (Shine Lipstick, sävy 21) ja oikealla Essencen Hydrating Nude sävyä 303. Molemmat tuntuivat testereistä kokeiltuina kiiltäviltä ja notkeilta, mutta nyt kun kokeilin, niin Rival on voidemaisempi ja levittyy hyvin, kun taas tuo Essencen puna on kuivakampi, valitettavasti. Sävyt ovat aika lähellä toisiaan.

Tässä siten nuo huultenrajauskynät: vasemmalla Trend It Upin Glide & Stay Lipliner, sävy140 ja oikealla Rival Long Lasting Lipliner sävyä 14 Maroon. Tuo Trend It Upin kynä muuten pysyy tiukkaan iholla, saa oiken tehdä töitä, että sen saa poistettua. Oikein hyvä! Tuo Rivalin kynä on ihan liian tumma, vaikka ei kaupan sähkövalossa siltä näyttänytkään.

Essencen kanelintuoksuinen What the Fake! -huulikiilto tuntuu oikein hyvältä. Sävy on 02 Oh My Nude! Tämä pitäisi olla huulia pullistava, mutta moista efektiä en ole huomannut. Hyvä ja kiiltävä sekä hyvin huulilla pysyvä tämä kyllä on, siitä pointsit.

Oliko mukana jotakin sinua kiinnostavaa?

Mikä on Saksan vappua vastaava Walburgisnacht ensi yönä?

30.4.-1.5. vietettävää Walpurgisnachtia kutsutaan toisinaan myös nimellä Hexenbrennen eli ”noitien polttaminen”, ja noitien polttamisesta roviolla perinteen uskotaankin kehittyneen.

Katolinen kirkko pyrki keskiajan Euroopassa eroon pakanallisista perinteistä ja käännytti yhteisöt kristinuskoon. Walburga, englantilainen nunna, tuli Saksaan tehtäväkseen käännyttää saksit kristinuskoon.

Vaikka Walburga joutui kohtaamaan monia tuon ajan valtavia haasteita (kuten raivotauti - siis rabies ja hinkuyskä), hänen uskottiin suurelta osin onnistuneen tehtävässään - ja siksi hänestä tuli pyhimys, jota kristityt rukoilivat noituudelta suojaamiseksi.

Vaikka kristinuskon suosio ja vaikutus kasvoi, pakanalliset ja kansanuskomukset ja -perinteet jatkoivat elämäänsä germaanisten kansojen eri elinalueilla, erityisesti syrjäisemmillä alueilla, kuten Harz-vuoristossa.

Sitten 1500- ja 1600-luvuilla kristittyjen johtama pyrkimys vapauttaa Eurooppa pakanuudesta synnytti hysteerisen vastareaktion kaikkea noituudeksi tulkittua vastaan. Legendan mukaan Brocken-vuoren ympärillä pidettiin noitakokoontumisia, ja alueen yhteisöissä käytiin laajamittaisia noitavainoja, jotka vaativat tuhansia ihmishenkiä.

Vaikka katolinen kirkko pyrki parhaansa mukaan lopettamaan pakanalliset uskomukset koko Pyhässä Rooman keisarikunnassa keskiajalla, kansanuskomukset ilmenivät edelleen monin tavoin - rohdoskäytännöistä rituaaleihin, joiden tarkoituksena oli varmistaa hyvä sato.

Tämä päti erityisesti villeimmissä ja syrjäisemmissä osissa, kuten edellämainitussa Harz-vuoristossa Saksan pohjoisosassa.

Tämä maine pakanallisen taikauskon linnakkeena yhdistettynä noituuteen liittyvään kasvavaan hysteriaan johti 1500- ja 1600-luvuilla siihen, että monet uskoivat Harz-vuoriston korkeimman vuorenhuipun Brockenin olevan noitasapattien näyttämö.

Nämä olivat kuulemma villejä ja orgiastisia kokoontumisia, joissa kokoontuneet noidat tekivät liiton Saatanan kanssa ja suunnittelivat kaikenlaisia haitantekoja tulevan vuoden aikana.

Pitääkseen noidat loitolla ja välttääkseen heidän kirouksensa paikalliset kyläläiset kokoontuivat yhteen ja sytyttivät nuotiotulet - tämä oli paluu vanhaan uskomukseen liekkien varoittavasta voimasta. Yönä tuli pysytellä liekkien valossa ja lämmössä, koska pelättiin pahansuovan huomion herättämistä.

Noihin aikoihin kyläläiset kokoontuivat tänä iltana sytyttämään nuotioita ja pitämään kovaa ääntä - molempien ajateltiin karkottavan noitia ja pahoja henkiä.

Miten Walpurgisnachtia vietetään nykyään?

Myöhemmin 1700- ja 1800-luvuilla noituuteen liittyvä taikausko korvautui leikkisämmällä ja uteliaammalla tavalla, kun romantiikan aikakauden taiteilijat alkoivat tulla Brockenille viettämään Walpurgisnachtia. Nämä juhlat olivat askel lähempänä nykyaikaisia perinteitä.

Nykyään Walpurgisnachtia vietetään usein nuotioilla ja tanssimalla myöhään yöhön (joskus myös noitapuvuissa).

Perinne elää edelleen osissa Saksaa (ja erityisesti Harz-vuoristossa) sekä muualla Itä- ja Pohjois-Euroopassa - kuten Ruotsissa, jossa sitä kutsutaan Valborgiksi. Ja Suomessahan tämä on - vappu.

1700-luvulla ja 1800-luvun alun romantiikan aikakaudella, kun taikausko korvattiin luottamuksella tieteeseen, näitä uskomuksia muokkasivat uudelleen runoudeksi, taiteeksi ja kirjallisuudeksi sellaiset suurmiehet kuin Goethe näytelmässään ”Faust”.

Pelättävän paikan sijasta Brockenista tuli pyhiinvaelluspaikka, jonne vapaamieliset ja uteliaat kokoontuivat ja jossa he juhlivat nuotioiden ympärillä. Juhlat eivät suinkaan pitäneet noitia loitolla, vaan ihmiset alkoivat juhlia noitia eräänlaisena satumaisena imettäjinä kaikkine siihen liittyvine seurauksineen.

2000-luvulla Walpurgisnacht on sekä rakastettu paikallinen perinne että valtava matkailukohde koko Harz-vuoristossa.

Brockenin lähellä sijaitsevat kylät ja kaupungit, kuten Thale ja Goslar, täyttyvät tuhansista juhlivista vieraista, jotka juhlivat nuotioiden ympärillä.

Tuhannet ihmiset suuntaavat Brocken-vuorelle kohti huippua, ja kaukaa katsottuna osa vuorenrinteestä voi olla porukan kansoittama ja merkillinen näky.

Jos tanssivien liekkien, virtaavan oluen ja kyseenalaisten romanttisten päätösten yö uhkaavan vuorijonon huipulla kuulostaa sellaiselta, josta olet kiinnostunut vuonna 2026, saksalaiset neuvovat on aloittamaan suunnittelun nyt ja varaamaan majoitus hyvissä ajoin.

Juhlallisuudet ovat monille rakas rituaali, ja monet juhlijat varaavat seuraavaksi vuodeksi uuden paikan jo seuraavana aamuna.

Lähde: The Local.de

Pari hiustuotetta ja (olemattomia) vappufiiliksiä

Katsastetaanpa tänään pari hiustuotetta. Ensimmäinen on Batisten Limited Edition -kuivashampoo nimeltään Unwind Calming Lavender.

Tämä versio sisältää rauhoittavaa laventelia ja tosiaankin tuoksuukin siltä voimakkaasti. Mainostekstin mukaan "tämä Batiste™ Dry Shampoo auttaa latautumaan aktiivisen elämän keskellä". Jonkinlaista aromiterapiaa siis. Tuoksussa on myös merellisiä vivahteita ja santelipuuta.

Kyllähän minä tiedän, että kuivashampoot järjestään jättävät valkoisia rantuja hiuksiin, mutta tämä oli mielestäni vieläkin valkoisempaa kuin keskiverto-Batistet ovat. Tosin käytän yleensä kuivashampoota ylös kiinnitettyihin hiuksiin yöksi, jolloin se hiertyy suurimmaksi osaksi tyynynliinaan yön aikana. Tästä johtuen tyynynliinaa pitää vaihtaa tiuhaan tahtiin, mutta ainakaan ainetta ei tarvitse loputtomiin harjata pois hiuksista.

Muutenhan tämä toimii hyvin, kuten Batisten muutkin tuotteet.

Viimeisellä Suomireissullani hiusten lämpösuoja oli hävinnyt jonnekin, joten nappasin Prismasta mukaani matkakoon Mjuuk Heat Protectoria.

Tämän mainostetaan suojaavan hiusta aina 210 C lämpötiloihin saakka. Olisin kyllä odottanut voimakkaampaa kuin kevyttä pitoa - viimeisestä ei mainittu mitään pullon kyljessä, tai sitten teksti oli vain vaikealukuista pullon haalean värityksen takia.

Käyttö: Ravista pulloa ja suihkuta 20 cm:n etäisyydeltä pyyhekuiviin tai kuiviin hiuksiin. Kampaa hiukset. Muotoile joko föönillä tai kihartimella/suoristusraudalla.

Tuote on vegaaninen, eläinkokeeton ja valmistettu Suomessa.

Tämä oli kyllä hiukan tällainen plääh-tuote. En ole varma, tekikö se hiuksissa yhtään mitään (käytän yleensä hiusten latvoihin, joita käännän hiukan joko kihartimella tai suoristusraudalla). Ei tulisi mieleen ostaa uudelleen ja onneksi ostin nyt vain matkakoon.

Kuva: Myllynparas Oy

Oikein iloista wappua! Facebook tulvii kavereitteni kuvia räntäsateisesta Turusta, mutta meilläpä on täällä aurinkoista ja +25 C, joten lienee aika aloittaa helteistä ruikuttaminen 😆. 

Huomenna on Saksassakin yleinen vapaapäivä, mutta vapun vietto ei ainakaan tietääkseni näy täällä mitenkään. Perjantai on monille ns. bridging day (-> firmat joko antavat sen vapaaksi, tai se otetaan vapaaksi, joten on pitkä viikonloppu ja aurinkoa luvassa edelleen).

Luffailin eilen lämpimässä auringonpaisteessa kaupungilla ja ahnehdin ison jätskiannoksen, sekä taisin syödä itseni  samantien jäätelöstä irti vähäksi aikaa.

Guerlain Aqua Allegoria Rosa Verde

Nyt tupsahti postilaatikkooni niin mieluinen näyte, että en tiedä, mistä aloittaisin. Tuoksu on todella hurmaava!

Kuva: Guerlain

Guerlain Aqua Allegoria Rosa Verde on kukkainen vihreä unisex-tuoksu. Tuoksu on varsin tuore; se on lanseerattu tänä vuonna 2025. Tuoksu avautuu ovat tuoreella kurkulla, bergamotilla ja mintulla syveten keskivaiheilla ruusuun, päärynään ja orvokkiin. Pohjatuoksussa on chypreä*, myskiä ja iiristä.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Tämä tuoksu on kyllä niin taattua Guerlainia, kuin ikinä vaan voi olla. Tunnistaisin tyylin vaikka silmät sidottuina! Tosin ihmettelen, että mikä tästä tekee unisex-tuoksun, sillä minusta tämä on varsin naisellinen. Hyvinpä tämä oli Fragranticassakin arvioitu enemmän feminiiniseksi tuoksuksi.

Minun nenääni tässä on kaikki balanssissa, eikä mikään tuoksun osista kävele toistensa yli. Ei minttu eikä ruusu, jotka saattavat olla joskus varsin dominoivia.

Tuoksu on raikas, eikä niin raskas, kuin jotkut Guerlainin tuoksut ovat. Voisin jopa hankkia täysikokoisen pullon.

* "Chypre-tuoksujen nimitys on peräisin François Cotyn vuonna 1917 luomasta ikonisesta tuoksusta, joka koostuu sitrushedelmien latvatuoksuista, labdanum- pihkan sydäntuoksuista sekä puisista juurituoksuista. Tuoksut ovat tyypillisesti lämpimiä ja kuivia sekä kukkaisia, hedelmäisiä ja metsäisiä. Tässä tuoksuperheessä korostuvat tammisammaleen, patsulin, pihkakistuksen, bergamotin, nerolin ja puun tuoksunuotit" (ote Sokoksen tuoksuoppaasta)

Aachen ja Printen-leivonnaisten tarina (kansantaru)

Mistä Aachen tunnetaan? No varmaankin mahtavasta katedraalistaan, Kaarle Suuresta ja Printen-pipareista, joita ennen vanhaan tehtiin pyhiinvaeltajien evääksi. Täällähän on Printenleipomoitten myymälöitä liki joka kadunkulmassa. Suurin valmistaja on Nobis.

Nobisin leipomomyymälän ikkunat ovat aina niin nätisti koristeltuja. Kuvassa erilaisia Printen-pipareita. 

Tässä sitten kansantarina koskien noita Printeneitä:

Aachenilaisten Printeneitten legenda - ovelasti paholaista vastaan! 💛

1600-luvulla Aachen oli raunioina tuhoisan kaupunkipalon jälkeen. Ei ollut rahaa, eikä aavistustakaan, miten kaikki voitaisiin rakentaa uudelleen - kunnes eräs leipurimestari puhui vanhasta reseptistä: legendaarisesta Printeneistä, jotka olivat aikoinaan keisari Kaarle Suuren suosikkileivonnaisia! 👑

Mutta resepti oli kadonnut - se oli oletettavasti haudattu keisarin mukana. Leipurit kokeilivat omia reseptejään, mutta mikään ollut maultaan lähellekään alkuperäistä.

Sitten eräs rohkea nuori leipuri keksi pirullisen suunnitelman: hän lupasi paholaiselle pääsyn katedraalin aarrekammioon, jos tämä osoittaisi hänelle keisarin haudan. Haudassa Kaarle Suuri ilmestyi leipuripojalle kirkkaassa valossa - ja antoi hänelle aidon Printen-reseptin Aachenin pelastamiseksi.

Mutta paholainen halusi palkkionsa. Nokkela leipuripoikapa pakotti hänet syömään valtavan annoksen uunilämpöisiä Printeneitä - ikävin seurauksin: Paholaista kohtasi mitä hirvein vatsakipu! Paholainen pakeni ulvoen takaisin helvettiin - ilman palkkiotaan. 😅

Siitä lähtien on ollut selvää: Printenit pelastavat kaupunkeja - ja saavat jopa paholaisen pakenemaan.

Oikein mukavaa viikonloppua!

Expattilasta päivää

Palasin eilen takaisin Saksaan. Johan oli härdelli lähdön päähän: huomasin edellisenä iltana, yrittäessäni laittaa Suomeen jäävän autoni seisontavakuutukseen, että puhelin ei toimikaan. Soitin operaattorini vikapalveluun yhden aikaan yöllä (miehen puhelinta käyttäen), ja siitä näkökantista kaikki oli kunnossa. SIM-kortti ei kyllä toiminut edes toisessakaan puhelimessa. 

Ensin ajattelin, että hupelimen samanpäiväinen akun vaihto oli jotenkin vaikuttanut asiaan, mutta senkin jälkeen olin toki soitellut puhelimellani, joten se tuskin oli syynä.

Pieni paniikki siis oli eilen aamulla, mutta onnekseni sain asiakaspalvelun chatin kautta sellaisen ihmisen kiinni, joka vaihtoi SIM-kortin eSIMiksi etänä ja lähdin matkaan hyvillä mielin toimivan luurin kanssa. Jostain syystä vaihto ei onnistunut operaattorin nettisivujen kautta omatoimisesti, vaikka siellä ohjeistettiin niin. Höh!

Tapani mukaan ajelin Vainion bussilla Turusta suoraan Helsinki-Vantaan lentokentälle, josta Air Balticilla Riian kautta Düsseldorfiin (josta junalla kotiin Aacheniin).

Tavanomaisesti kentällä käyttämäni Aspiren lounge oli remontin vuoksi kiinni, joten jouduin saapastelemaan Aspiren pienempään loungeen portin 13 luona. Pitkä matka, lounge tupaten täynnä ja "kaikki" lopussa, koska se lounge meni tänään myös remppaan ja isompi aukesi. Huonosti ajoitettu matkapäivä siis.

Ärsyttävää.

Ainoa positiivinen puoli on se, että portin 13 lähellä on taxfree, jossa myydään kosmetiikan matkakokoja. Koska Air Baltic käyttää aina portteja 18 ja 20, en tänne vanhaan kotimaanterminaaliin saakka koskaan kävelisi muuten. Välimatka porttien 18/20 ja 13 välillä kuulostaa pieneltä, mutta sitä se ei todellakaan ole.

Koska myymälässä ei ollut tungosta, ehdin hiukan haastatella myyjänä toiminutta itämaisen näköistä kaveriakin, joka puhui vain englantia (ja todnäk omaa kieltään, mikä se sitten lieneekään ollut).

Kuulemma putiikin myydyimmät tuotteet ovat Lumenea ja Cliniqueta. Molempia brändejä olikin hyvä valikoima.

Finnairillahan minä en matkusta ellei ole ainoa vaihtoehto. Kallis halpisfirma, jolla ei palvelu pelaa.

Yhtä asiaa jaksan ihmetellä, ja se on ihmisten epäkäytännöllisyys. 

Miksi ihmeessä matkustajat eivät tajua laittaa laukkujaan sinne koneen ylälokeroon pitkittäin lappeelleen? Kuvassa vasemmalla minun musta nahkareppuni (ja takki, jonka oli tarkoitus olla repun päällä, mutta se valahti alas), ja vieressä istuva matkustaja tälläsi oman käsimatkatavaransa levälleen viereen. Voihan sen päälle laittaa vielä toisen laukun (tai toisia laukkuja), mutta kasan/kasojen purkaminen aiheuttaa ruuhkaa koneesta poistuttaessa. Joku taaemmaksi ohi kulkeva matkustaja huomauttikin (aiheellisesti) asiasta, johon minä vastasin, että toden totta: tuonkin matkalaukun olisi voinut laittaa kyljelleen, niin, että lokeroon mahtuu enemmän ja laukkujen purkamiseksi ei tarvitse odotella sen päällimmäisen laukun/laukkujen omistajaa saadakseen omansa sieltä pois.

Pidemmällä lennolla Riiasta Düsseldorfiin oli tarjolla Wontonkeittoa ja pannacottaa marjoilla. Oli jopa ihan hyvääkin, varsinkin se pannacotta.

Koneen kyljessä oli hauska maalaus. Valitettavasti en halunnut tukkia väylää yrittämällä saada sen koko koneen pituudelta kuvaan.

Junassa oli saksankielistä juttuseuraa söpöine koirineen, jotka istuivat kiltisti lastenvaunuissa - vai olivatkojan ne vaunut ihan pikkukoirille jopa suunniteltuja? Yllätin itsenikin lörpöttelemällä heidän kanssaan saksaksi, ja tarvittaessa kaksikielinen, vieressäni istunut lentoemäntä tulkkasi.

Samainen lentoemäntä oli Rothe Erden asemalta menossa samaan suuntaan kuin minä, joten otimme saman taksin (tosin minulla olisi vain ollut 300 m kävelyä, joten periaatteessa taksia en olisi edes tarvinnut). Hän tipautti minut kotiini matkan varrella ja vaihdoimme yhteystietoja. Hänellä oli luvassa pari lentoa Korean Seouliin, mutta hän sanoi soittelevansa minulle, kunhan hänellä on pidempi vapaa. Käymme sitten yhdessä vaikka kaffeella jossain, Saksahan on "kahviloitten luvattu maa".

On ihan hyvä saada uusia tuttuja täällä, vaikkakin ajattelin tulla täältä kokonaan takaisin Suomeen heinäkuun lopulla.