Kahden päivän "turreilua" Nordrhein-Westphaliassa

Viime viikolla Kähärin muuttofirma haki muuttotavaroitani, ja paljonhan niitä oli taas kertynytkin, vaikka tänne muuttaessani vannoin , että "mitään en osta". Tosin niissä tavaroissa oli kaksi isoa ja paksua untuvatäkkiä, joita en halunnut jättää tänne.

Sai sitten muuttoauton kuljettaja nejänkympin parkkisakotkin kun parkkeerasi tähän rakennuksen eteen. Miten osuikaan Ordnungsamtin kuivakka naisihminen paikalle, vaikka koko toimituksessa ei mennyt kauaa aikaa, ja hänellä oli hätävilkut autossa päällä. Mihin muuallekaan tässä lähimaastossa parkkeeraisi? En ymmärrä.

*****

Niinpä sitten ajattelin viettää vähän aikaa turistina täällä, sillä lopullinen lähtö on viikon päästä.

Olin eilen seitsemältä aamulla hammaslääkärillä tämän murtuneen hampaan jälkitarkastuksessa, ja hyvä siitä näytti tulleen. Hammaslääkärini oli joku irakilaissyntyinen Abdullah, joka oli opiskellut Emiraattien Ajmanissa. Eksoottista.

Hyppäsin sitten sieltä päin bussiin ja ajelin Monschauhun aamukahville. Olikin hauska olla siellä noin aamuauringossa, sillä se sai koko piparkakkutalokaupungin näyttämään enstistäkin satumaisemmalta. Katsokaa vaikka itse!

Nyt vasta huomasin, että vanhan evankelisen kirkon tuuliviirinä on joutsen.

Vanha linna mäen päällä on nykyään nuorisohostelli.

Kaupunki on kuuluisa sinapistaan... (kuvassa vanha sinappimylly)

...ja silkkiteollisuudestaan (kuvan muistomerkki on silkkiteollisuudelle omistettu)

On tämä kaupunki yksi Saksan ja NRW:n helmiä! Hauska on tänne bussilla tulla Aachenista, kun tie menee osittain. Belgian puloelle ja vanhat liikennemerkit muistuttavat tullien sijainneista. Monschauhun ja reittiin liittyy olennaisesti myös Vennbahn, josta aiemmin kirjoittelin täällä.

Otin kiertoajelun sellaisella minijunalla, ja kävimme myös tuolla linnalla, mutta kuski jo varoitteli, että jos siellä jää kyydistä pois niin hän ei voi taata, että seuraavalla vuorolla mahtuu mukaan, joten jätin kuvaamisen sikseen, koska junan ikkunoiden läpi olisi tullut varsin epäselvää kuvamateriaalia.

Monschauhun pääsee Aachenin bussiasemalta busseilla 66 ja SB66, jotka lähtevät Aachenin bussiaseman toiselta riviltä Peterstraßselta katsottuna. Niitä mene todella tiuhaan.

*****

Tänään päätin lähteä Kölniin ja halusin käydä katsomassa, miltä Köln näyttää yläilmoista. Rein-joen ylimenee Seilbahn-köysirata, ja se olikin jännittävä pikkuruisine, neljän istuttavine koppeineen, jotka heiluivat tuulessa.

Lähtöpaikka on Zoo/Flora (jossa nimensä mukaan on vieressä eläintarha ja kasvitieteellinen puutarha). Päärautatieasemalta sinne pääsee U-bahnilla numero 18 (suunta Slabystraße/Mülheim/Thielenbruch). Samalla numero 18:lla pääsee toiseen suunhaan Brühliin ja Bonniin. Brühlissähän on se Augustusburgin linna, jota kävin jokin aika sitten ihailemassa.

Kiikkerä oli juuri ja juuri neljänistuttava vaunu, mutta onneksi ei tuullut niin paljoa kuin edellispäivänä.

Rheinparkin yli kun mentiin niin alhaalla puistossa puksutteli pieni juna, jolla oli ainakin yksi asema Claudius Thermen kylpylän luona.

Kapoiset olivat raiteet, mutta risteys oli merkitty asiaankuuluvasti.

Claudius Thermen sisäänkäynnin vieressä oli terveysvesilähde paperimukiautomaatteineen ja minäkin maistoin, kun oli niin kuuma päivä. Oli aika eksootisen makuista vettä, lievä hiilihappo myös siinä maistui.

Takaisinpäin tullessa olinkin yksin koko kopissa. Toisella puolella näkyi yksi Kölnin satamista. Jos pääsen ajoissa ylös sunnuntaina, niin menen uudelleen ensi sunnuntaina Kölniin ja hyppään mukaan kello kahdelta iltapäivällä alkavalle kolmen tunnin satamakierrokselle. Risteily, jota Feste Zonsin reissulla mukana ollut saksalaisnainen kovin suositteli.

Nämä proomut ovat sitten nimpal kivoja! Jos rupeisikin "isona" Reininjokilaivuriksi! Voisin ihan kuvitella vaikka asuvani tuollaisessa ja maisema vaihtuisi koko ajan.

Menin sitten tuomiokirkon ja päärautatieaseman välissä olevalle aukiolle italialaiseen suosikkikahvilaani juomaan tuumauskaffeet. Kylmää espressoa valkosuklaakaakaolla ja jäillä. Oli hyvää.

Mutta mitäs sitä nyt vielä kotiinkaan lähtee! Hyppäsin kiertoajelubussiin, joka lähti aukiolta ja se olikin ihan mielenkiintoinen 24 euron sijoitus. Kesti pari tuntia tämä lysti.

Vähän tuli hintsusti otettua kuvia, mutta tässä muutama.

Vanha kaupunginportti.

Tämä olikin mielenkiintoinen: kuuluisan italialaisen arkkitehdin Renzo Pianon suunnittelema Weldstadthaus, joka nykyään on Peek & Cloppenburgin vaatekauppa. Renzo Piano on suunnitellut myös mm. Berliinin tyylikkään Potsdamer Platzin, joka ennen oli suoranaista jättömaata. 

Toisekseen en ole kovinkaan kiinnostunut vaatekaupoista, mutta esim. juuri joka Berliininreissullani ravaan ensitöikseni paikalliseen Peek & Clopopenburgin liikkeeseen, koska sieltä löytää vaikka mitä.

Kuvissa vähän lisää köysirataa eri näkövinkkelistä ja vilaus kasvitieteellisiin puutarhoihin (Flora Köln Palais im Park). Sielläkin tietty olisi voinut käydä, mutta alkoi olla jo ilta.

Nälkäisenä palasin sitten tuomiokirkon kupeeseen, ja nälkäisenähän sitä tekee kaikkea tyhmää, kuten tilaa liki 17 euron Mövenpick-jätskiannoksen illalliseksi. Saihan sillä verensokerit nousuun.

Paikka oli Cafe Reichard, jossa oli alakerrassa ehkä kummallisimmat vessat, mitä olen ikinä nähnyt.

Vähän ihmettelin, kun vessakoppien ovet olivat läpinäkyvää lasia. Mutta sitten se selvisi: kun menit tisälle ja lukitsit oven, se muuttui maidonvalkoiseksi. Tässä vasemmanpuoleisen vessakopin ovi on auki, oikeanpuolimmaisen kiinni.

Myös käsienpesualtaat olivat erikoiset. Vesi juoksi tuon lasisen läpyskän päältä putouksena.

On se hyvä, että aina riittää jotakin uutta ihmeteltävää tässä maailmassa 😆.