Tutki rintasi - sairastin itse rintasyövän todella nuorena

Halusin vaan jakaa kaikille tämän MTV:n Lifestyle-osiosta napatun neuvon. Rintasyöpä ei välttämättä ole ikäsidonnainen  - ja siihen voi sairastua mieskin.

Oman pattini huomasin jo todella nuorena ollessani sovittelemassa rintsikoita. Mitä aiemmin sen havaitsee, sitä helpommin se saadaan hoidettua. Nykyisin ei tarvitse välttämättä edes pelätä hiusten menetystä, koska sairaaloissa käytetään uudempia sytostaatteja (solumyrkkyjä) ja usein tarjolla on myös ns. jäähuppuja, jotka päähän pantaessa supistavat päänahan veren kiertoa niin, ettei suoneen laitettava sytostaatti ehdi tuhota hiusten juuria.

Suosittelen lukemaan allaolevan ajatuksen kanssa.

"Lähes joka kahdeksas suomalaisnainen sairastuu jossain elämänsä vaiheessa rintasyöpään. Rintoja kannattaa tutkia säännöllisesti, jotta mahdolliset muutokset voidaan huomata tarpeeksi varhaisessa vaiheessa.

Rintasyöpään sairastuu Suomessa vuosittain noin 4700 naista. Ennuste rintasyövästä selviytymiseen on kuitenkin hyvä, sillä Suomessa naiset ovat valveutuneita ja he hakeutuvat tutkimuksiin ajoissa. Rintasyöpään sairastumisen , mutta jokaisen naisen kannattaa kuitenkin tutkia rintansa säännöllisesti.

Rintojen omatarkkailun tekniikassa on kaksi vaihetta: rintojen katselu ja tunnustelu. Omatarkkailu aloitetaan niin, että aluksi tutkit rintasi kerran viikossa. Näin opit tuntemaan ne kuukauden eri aikoina.Kun rinnat ovat sinulle tutut, tutki rintasi kerran kuukaudessa kuukautisten jälkeen

Näin tutkit rintasi

Katsele ensin rintojasi peilistä. Seiso suorassa, kädet vartalon sivuilla. Tarkkaile rintojen kokoa ja muotoa. Katso ihon, nännien ja nännipihojen väriä. Onko rinnoissa kuoppia, poimuja tai pullotusta? Näkyykö ihossa tai nännissä sisäänvetäymiä? Nosta sitten kätesi ylös niin, että näet myös rinnan alle. Tarkastele sen jälkeen sivuprofiilisi samalla lailla molemmilta puolilta.

Kokeile varovasti puristamalla tuleeko nänneistä eritettä ja onko niiden väri muuttunut viime kerrasta.

Tunnustele molempia rintojasi makuuasennossa. Makaa ensin selinmakuulla. Painele rintaa napakasti koko kämmenellä kehämäisesti, aloita esimerkiksi nännin kohdalta ja painele kädelläsi yhä isompaa kierrosta rinnan ympäri. Kokeile tuntuuko kyhmyjä tai kovettumia. Tuntuvatko rintasi samalta kuin aiemmin?

Ojenna käsi suoraksi pään alle, kun olet kylkiasennossa. Toista rinnan tunnustelu vapaalla kädellä. Toista tunnustelu myös, kun olet ojentanut käden sivulle ja käden ollessa vartalonmyötäisesti.

Kun tarkkailet rintojasi, katso ensin niiden ulkonäkö ja tunnustele sen jälkeen rinnat läpi.

Kainaloiden ja soliskuoppien tunnustelu on paras jättää terveydenhoitajan tai lääkärin tehtäväksi. Niissä tuntuvat imusolmukkeet voivat olla suurentuneet hyvin monesta eri syystä – muun muassa nielun alueen tulehdukset ja fyysinen voimakas rasitus käsivarsien ja rintakehän alueella voivat aiheuttaa imusolmukkeiden suurentumisen.

Kyhmy on rintasyövän tavallisin oire. Rinnassa tuntuvista muutoksista 90 prosenttia on hyvänlaatuisia. Maitorauhaset ja -käytävät tuntuvat kuukautiskierron eri vaiheissa erilaisilta.

Hyvälaatuinen kyhmy on yleensä pinnaltaan tasainen ja vähän liikkuva. Ennen kuukautisia kyhmy on iso, kova ja aristava ja kuukautisten jälkeen pehmeä, pieni ja aristamaton.

Pahalaatuinen kyhmy puolestaa on pinnaltaan sileä tai rosoinen, kiinni ympäröivässä kudoksessa ja kasvaa vähitellen. Kyhmy on usein myös kova ja aristava.

Jos löydät mielestäsi poikkeavan muutoksen, käänny välittömästä oman lääkärisi tai gynekologisi puoleen."

*****

Rintasyöpädiagnoosi on aikamoinen shokki jokaiselle. Toimin itse tukihenkilönä, jolla on vaitiolovelvollisuus. Moni "eka kierroksen" sairaalakavereistani on nyt jo kuollut, mutta mahdollisuudet elää pidempään ovat nykyään jo olemassa, kunhan syöpä havaitaan ajoissa.

Aika synkkä aihe, mutta asiaa silti. minä en halua kenellekään omaa kohtaloani asian kanssa.

Niitänäitä

Vakuutusyhtiöt ovat joskus ihan sanonko mistä. Tänään annan tässä suhteessa täydet 10 (miinus)pistettä Pohjolalle, josta tosin vakuutukseni siirsin paljon edullisempaan ja paremmin toimivaan Fenniaan, jossa samalla rahalla sai paremmat edut.

Kilpailuttaminen kannattaa, ja nyt olisikin aika kärttyisä olo, ellei vakuutuksia siirtäessä olisi jättänyt tapaturmavakuutusta voimaan (olin aikonut lopettaa sen, koska "eihän mulle mitään tapaturmia voi tapahtua"). Laitoin viimeisimmät saikkutodistukset ja laskut sähköisesti Fennialle alkuviikosta ja rahat olivat tilillä eilen. Hienoa toimintaa.

Pohjola sen sijaan ilmoitti eilen eräästä PUOLITOISTA VUOTTA sitten tapahtuneesta vahingosta, jonka korjaukseen on laskutuslupa annettu jo puoli vuotta sitten, ja jonka olin ilmoittanut heti onnettomuuden tapahduttua 1 1/2 vuotta sitten valokuvien kera, etteivät he maksa sitä perustuen johonkin pykälään, jota en löydä sähköisistä dokumenteistani. No remppa on tehty jo kuukausia sitten, hyvässä uskossa siihen, että homma on vakuutusfirman puolesta OK.

Olin eilen niin kiukkuinen, että oksat pois. Mutta maanantaina keskustellaan kohtuullisuusperiaatteesta, ja ellei sopua synny, keskustelemme lakimiesten välityksellä. Olen ollut lapsesta lähtien ko. firman asiakas, kantanut sinne todella isot summat rahaa, ja muutamaa satunnaista läppärin (työväline, omani) rikkoutumista ja asunnon vesivahinkoa lukuunottamatta en ole koskaan laskutellut mitään ko. firmalta. Vesivahinkokin meni tietty taloyhtiön vakuutuksen piikkiin, mutta sijaisasunto neljäksi kuukaudeksi jäi Pohjolan maksettavaksi. Ihan takuulla minun elämäni aikana maksamistani maksuista oli enemmän kuin katetta tuohon "lystiin".

Pyh koko firmalle! kehtasivat vielä soittaa ja viuruttaa vakuutuksien poissiirtämisen jälkeen, että heillä on nyt ihan uusi lähestymistapa vanhojen ja hyvien asiakkaiden suhteen. No, turha valittaa, kun eivät ole ennen huomioineet todella pitkäaikaisia asiakkaita, niin mitäs minäkään sellaista liiketoimintasuhdetta sitten arvostan! Mennään muualle, ellei homma suju!

*****

Kävin viime viikolla taas ortopedillä. Nilkka edelleen turvoksissa, eikä taivu esimerkiksi portaita kivutessa. Alkaa olla pieni hätä asian kanssa, sillä korkkareissa pitäisi seilata kaksi päivää Royal Ascotissa (tosin siellä varmaan tulee enimmäkseen istuttua Bolly (Bollinger)-baarissa ulkosalla, jos säät suosivat.

Jalan toimimattomuus on oikeasti aika paljon hankalampaa kuin käden toimimattomuus. paketissa olevan käden kanssa pääsee sentään liikkumaan, paketissa olevan jalan kanssa ei niinkään.

Pieni sotatantereeni TYKSin kanssa on edelleen auki (ks. ed. postaukseni aiheesta). Se kiusallinen klumppu kitalaessani EI ole hävinnyt, eli uusi käynti KNK-klinikalla lienee tarpeen. Ehkä tosin Ascotin jälkeen, kun olen Suomessa.

Muutenkin hiukan nyppii tuo erikoissairaanhoidon opiskelijoiden koekaniinina oleminen. Minulla on ollut kaksi kertaa rintasyöpä (sama rinta) ja molemmilla kerroilla olen huomannut sen itse. Nyt peruutin kontrolliaikani (tutkimuksissa toki aion käydä), koska yleensä siellä on joku erikoistuva lääkäri. Viime vuotinen oli ihan OK, mutta sitä edeltävänä vuonna oli joku vanhempi nainen, joka tökki hiukan rintaa ja nivusten imusolmukkeita ja kysyi varmaan puolentusinaa kertaa huolestuneella äänellä, että miten sinä nyt olet voinut.

Ja siitä siis pitäisi maksaa 37 euroa (no, kymmenen senttiä vaille sen summan, mutta...) plus parkkimaksut ja ajanmenetys. Ei kiitos.

Kummallakaan kerralla, kun olen itse huomannut kyhmyn rinnassa, hoitoonpääsy ei ole ollut helppoa, joten se noista erikoistuvista lääkäreistä. Joku tietty tykkää syynäämisestä, mutta minä en halua maksaa siitä, että olen erikoistuvien harjoittelun kohde. 

En halua kuitenkaan väheksyä heidän hommiaan. Kuten sanottu, joillekin voi olla hyväksi käydä vastaanotolla ja saada kuulla, että kaikki on OK. Osatosihteeri oli ihan kauhuissaan, kun peruutin vastaanottoaikani: "Hei, sun PITÄÄ jutella tästä edes sairaanhoitajan kanssa!". Jep. En väheksy sitäkään, mutta jos on ollut farmakologisen kliinisen tutkimuksen takia erinäisten sairauksien kanssa tekemisissä, niin silloin niistä pitää itse tietää kaikki. Siis kaikki tuorein tieto.

*****

Tästä tuli nyt aikamoinen vuodatus, mutta toivon sen herättävän ajatuksia. Minun talouteni ei kaadu muutamaan polikäyntiin, eikä jalan katkeamiseen, mutta on ihmisiä, joiden talous voi mennä sekaisin tällaisista asioista. Vakuutuksesta ja firmojen vastuista ei myöskään tiedetä paljoa, ja ainakin minun näkökantistani ihmiset ovat aika arkoja hakemaan korvauksia oikeista syistä.

Eräs ystävättäreni jutteli tänään tyttärensä tekemästä vahingosta (joka oli vahinko) erään toisen henkilön omaisuudelle. Hän oli saanut satojen eurojen korvausvaatimuksen, mutta hänelle ei ole esitetty mitään kuitteja asian tueksi. Neuvoin häntä kääntymään vakuutusyhtiön puoleen. Toki joku omavastuu saattaa olla, mutta yleensä kotivakuutuksessa on myös vastuuvakuutus, joka korvaa tällaiset asiat. Ja vakuutusyhtiöt kyllä osaavat syynätä kuitit.

Tällaista tänään :)  Toivottavasti postauksesta oli apua joillekin, tai toivottavasti se ainakin herätti ajatuksia.

Mukavata viikonvaihdetta!

PS. En halua tahallani mollata Pohjolaa  - mutta niin kauan, kun ei ole ollut veloitettavaa omasta puolestani, ja olen maksanut maksuni, niin hyvin on mennyt. Korvauspuolella sitten taas ei ole ongelmista välttynyt.... Herää kysymys, että miksi vakuutusyhtiöt yleensä ovat olemassa!

Pari vuotta sitten täällä Turussa - poliisiaseman naapurissa ja vappuhulinoitten JÄLKEEN oli autostani omalla parkkipaikalla potkittu peili pois ja koko auto oli taottu lommoille. Muu porukka taloyhtiöstä oli ilmeisimmin mökeillään, koska muille ei ollut sattunut mitään.

Käytin autoni poliisilla naapurissa ja tein ilmoituksen Pohjolalle, josta soitettiin seuraavaa:

- oletko sä ihan varma, ettet ole ollut viime kesänä Forssan seudulla?
- (minä)?????!
- no en usko olleeni ainakaan kymmeneen vuoteen
- jos sä et vaan muista?
- noi voi #%##&, miksi en muistaisi? En todellakaan ole käynyt siellä AIKOIHIN! =kymmeniin vuosiin.
- kun siellä tuli viime kesänä isoja rakeita ja ne ovat voineet tehdä nuo lommot kattoon ja muualle.

Oikeesti, voihan vee, kai mä muistaisin, jos olisin ollut Forssan seudulla ja olisin myöskin noteerannut ne lommot jo aiemmin.

Poliisin mukaan sekä peili, että maski oli potkittu, ja katto ym. todennäköisesti taottu kaljapurkeilla.

Pohjola korvasi, mutta vasta pitkällisen inttämisen jälkeen.

En muuten pystynyt ainakaan tähän mennessä jakamaan tätä ko. firman FB-saitille, mutta jakakaa vapaasti. Kiitokset on toimitettu Fennialle.

Lisää rintasyövästä

Blogini vieraileva kirjoittaja, joka aiemminkin on kirjoitellut tänne postauksia rintasyövästä, jatkaa tänään jakamalla kokemuksiaan.

Rintasyövän puhkeamisesta on nyt kulunut runsas neljä vuotta. Olin keväällä 4-vuotis-kontrollissa

ja kaikki on ok. Oikeaa leikattua puolta ei pystytty kuvaamaan mammografiassa, kun en pystynyt

liikuttamaan kunnolla oikeaa kättäni. Minulle sattui tapaturma viime talvena, kaaduin liukkailla ja oikea olkaluu murtui. Ultraäänellä pystyttiin kuitenkin tutkimaan. Terveydentilani on ihan normaali, lukuun ottamatta mm. närästystä ja ummetusta. Lieneekö osittain lääkityksestä johtuvaa. Sen verran on aikaa kulunut sairauden puhkeamisesta, että olen jonkin verran unohtanut ikäviä asioita, mitä sairauden puhkeamiseen liittyy. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin jotenkin tuntuu, että elän päivää kerrallaan ja yritän elää tässä hetkessä. Tulevaisuuttahan ei kukaan voi tietää. Haluan silti myös suunnitella tulevia.

Tamofen-lääkitystä olen syönyt nelisen vuotta, vielä on vuosi jäljellä. Sitähän ollaan jo voiton puolella. Tuntuu että kun kaikenlaista olen elämäni aikana sairastellut ja kokenut, niin sitä kehittyy ns. teflonpinta, ettei enää pienistä hätkähdä. Ison veljeni kuolema levinneeseen mahasyöpään oli kyllä melkoinen koettelemus. Veljeni on ollut minulle aina läheinen ja rakas ja hänellä oli elämän viisautta ja positiivisuutta, eikä hän koskaan valittanut mistään. Iäkkäälle äidilleni hän sanoi esim., että” tämä on ainutkertainen elämä, älä jätä sitä elämättä”. Silloin kun veljeni teki kuolemaa, niin oma sairauteni tuntui siinä kohtaa ihan mitättömältä, lähes flunssalta, kun joutui sivusta seuraamaan kuinka vahva ja terve ihminen riutuu ja kärsii. Suru on ollut suunnaton.

Aika mielenkiintoista, kun tarkastelee elämää taaksepäin, niin sairastumisvuosi 2011 on kuin vedenjakaja, eli on aika ennen rintasyöpää ja sen jälkeen. Jos jotain positiivista hakee syövästä, niin ensimmäiseksi tulee mieleen se, että kun minun hiukset lähti kokonaan, niin tilalle kasvoi uusi hyväkuntoinen tukka. Eivät ne vanhatkaan hiukset mitkään huonokuntoiset olleet. Nyt uusi tukka on paksu ja kiiltävä. 

Kovan koulun käyneenä oppii arvostamaan ihmisiä ja elämää ylipäätään, eikä valita enää pikku asioista. En tiedä onko sairaus jalostanut ja tehnyt minusta parempaa ihmistä, mutta lähtökohtaisesti suhtaudun kaikkeen kypsemmällä tavalla ja ymmärrän ihmisten erilaisuuden. Kaikilla on omat huolensa ja luurangot kaapissa, eikä kukaan tiedä mihin milloinkin saattaa sairastua. Tärkeää on yrittää nauttia elämästä ja ottaa vastaan mitä vastaan tulee. Ei kannata etukäteen murehtia. Suomalaisillahan on sellainen perisynti, että ensin surraan asiaa etukäteen ja sitten surraan kun asia on kohdalla ja vielä jälkeenkin päin surraan.

Omiin elämäntapoihini olen kiinnittänyt erilailla huomiota esim. syömiseen. Syön aina mikäli mahdollista terveellisesti ja vältän roskaruokia. En kuitenkaan ole fanaattinen niissä asioissa. Joskus voi mässäillä suklaata, leivonnaisia yms. Kohtuus kuitenkin kaikessa. Viiniäkin otan silloin tällöin.  Jossain vaiheessa syynäsin tarkasti mitä lisäaineita elintarvikkeet sisältävät. Nykyään en niitä enää niinkään lueskele. Nyrkkisääntönä on se, että mitä lyhyempi tuoteseloste on, sen parempi.

Silloin kun sairastuin, niin muutama kuukausi sen jälkeen, kun sytostaattihoidot alkoivat olla takanapäin, ajattelin että alan rintasyöpään sairastuville tukihenkilöksi. Kirjoitin ainakin kaksi vuotta aktiivisesti rintasyöpäpotilaiden keskustelupalstoille ja hommasin itselleni vertaistukea sieltä sun täältä.

Sitten jossain vaiheessa tuli tunne, että haluan elää ns. normaalia elämää enkä jaksa jauhaa näitä

asioita, jotka muistuttavat ikävistä asioista.  Voi olla kun tulee viisi vuotta täyteen, niin innostun asiasta tai jossain myöhemmässä vaiheessa.

Saan olla kiitollinen, että tällä hetkellä terveydentilani on suhteellisen hyvä.

Toivon kaikkea hyvää ja tsemppiä heille, jotka ovat saaneet rintasyöpädiagnoosin. Ei muuta kuin jäitä

hattuun. Asioilla on taipumus järjestyä.

Pikkujouluilua ja muuta

Eilen oli salilla pikkujoulut, jotka olivat hiukan laimeammat kuin edellisvuonna. No, hauskaa oli kuitenkin ja nyt on häntäluu kipeä steppilaudalla istumisesta. Outs!

Brittiystävilleni kaikki lumikuvat ovat olleet todella ihastelun aihe. Lumi vaan lähti yhtä äkkiä kuin tulikin.

Kuvat ovat parvekkeeltani joelle. Tavallaan inhoan joulua. Alan ostaa lahjoja jo alkuvuoden alennusmyynneistä, joten se homma on hanskassa, eikä tungoksiin tarvitse mennä.

Olen aina viettänyt paljon aikaa Lontoossa,ja varsinkin joulut. Nyt sitten äitini vuodatti minulle asioita, joista todella järkytyin. Yksi näistä oli aina niin terveen ihmisen lonkkaleikkaus.

 No hyvä, tyhmää tietty ajatella, että vanheneva ihminen säilyy elämänsä loppuun saakka ihan ilman mitään korjausta. Tarpeetonta kai sanoakaan, että ainakin yöunet menivät. Ja sitten äiti nostaa mekkalan siitä, että minä huolestuin. No totta hemmetissä huolestuin!

OK, hiukan "under the weather" tänään.

Erään rintasyövän kokeneen tarina

Olette saaneet lukea tästä blogista minun kokemuksiani kahdesta rintasyövästä, joten tässä lupaamani kertomus toisesta syövän kokeneesta hänen omin sanoinensa. Kommentoida ja kysyä saa ja hän vastaa yhtä anonyyminä kuin tämä kertomus on julkaistukin:

*******

Olin mammografia ja uä-tutkimuksissa joukkoseulonnassa vuoden 2011 alussa, ja siitä kaikki alkoi. Kävin uusinta ultraäänessä ja sain lähetteen karkeaneulanäytteeseen, jonka vastauksen perusteella minulla on ärhäkkä rintasyöpä. Huhtikuun lopulla onkologin vastaanotolla tämä asia selvisi. Onkologi otti minulta heti luulot pois, välittömästi kun oli käsipäivää sanottu, hän sanoi, että minulla on kunnon rintasyöpä (pelkkä rintasyöpäkin oli jo shokki, niin sitten vielä ”kunnon”).  Olin tietenkin järkyttynyt asiasta ja pyysin odotustilasta miestäni mukaan vastaanotolle.  Aika annettiin rinnanpoistoa varten ja reilun kuukauden päästä tehtiin ablaatio, eli koko rinta poistettiin ja otettiin tarvittavat imusolmukenäytteet.

Olin ollut täysin oireeton ja terve ja tieto tuli täysin puskista, en meinannut millään uskoa todeksi. Mietinkin, että miksi en ole aikaisemmin käynyt tutkimuksissa, viimeksi olin tosin v. 2006 koko ylävartalon uä-tutkimuksessa, jolloin selvisi että oikeassa rinnassa on jonkin verran kystaa.

Viikkoa ennen rinnanpoistoa olimme reissussa, ja se tuli tarpeeseen. Sain nollata itseni täysin ja jopa unohdin välillä koko asian. Leikkauksen jälkeen minä olin helpottunut, kun operaatio oli ohi ja tunsin oloni jopa hyväksi. Eli kun alkushokista ja leikkauksesta oli selvitty, niin ei muuta kuin apinanraivolla hoitoja saamaan. Aviomieheni ja aikuisten tyttärieni tuella puskettiin eteenpäin. Mieheni hyväksyy kroppani sellaisena kuin se on, ja hän antaa minulle vapaat kädet menenkö rinnankorjausleikkaukseen vai en.  Leikkauksesta on kulunut yli kolme vuotta, että nyt voisi pikku hiljaa miettiä, mitä sen suhteen teen. Konsultaatiopyyntö plastiikkakirurgille on tulossa.

Rintasyöpäleikkauksen jälkeen patologin vastauksissa oli mm. seuraavaa

(kesti pitkät 4 vk ennen kuin vastaukset saatiin), että minulla on C50.11 Ca gradu 3 ductale infiltrans mammae l. dexter, 14 mm (onneksi aika pieni), DCIS gr. 3 n. 4 cm:n läpimittaisena. TicNo, HER-2positiivinen 3 +, ER +, PR-, K167, korkea.

Tässä suomennokset:

Eli oikeassa rinnassa karsinooma luokitukseltaan 3 (eli pahanlaatuisuus ja erilaistumisaste I,II III – 3. on se pahin, eli aggressiivista laatua). Rintasyövän tavallisin tyyppi alkaa rintatiehyen soluista ja sitä kutsutaan duktaaliseksi eli tiehytperäiseksi, se on yleisin rintasyöpätyyppi ja hankalin näistä.

DCIS on syövän esiaste (jossa pahanlaatuiset solut eivät ole tunkeutuneet syvemmälle rintakudokseen). TMN on levinneisyysluokitus, jossa t on tuumori, m metastaasia eli etäispesäke ja nodel on imusolmuke. Eli tämä on erittäin hyvä asia, koska metastaaseja ei kainalon vartijaimusolmuketutkimuksessa ollut, koska syövällä on tarkoitus ensimmäiseksi levitä kainalon imusolmukkeisiin.

Lisäksi oli  Her-2 geenin monistuma, syöpäsolun pinnalla on proteiinia, eli aika ärhäkkää laatua, mutta siihen on hyvä täsmähoito. Jos Her olisi ollut negatiivinen- olisi se ollut lievempi vaihtoehto. Er ja Pr: kasvaimesta tutkitaan, onko sen soluissa nais- ja keltarauhashormonin vastaanottokohtia eli estrogeeni- ja progesteronireseptoreita. Reseptorien runsas esiintyminen viittaa parempaan ennusteeseen. ER tarkoittaa proteenia, estrogeenireseptoria. Minulla  se oli vähän koholla ja progesteroni eli keltarauhashormoni oli miinuksella.  K1 67 (=M1b1) kertoo solujen jakautumisesta, minulla se oli yli 30 % eli korkea. 

Nämä kaikki ovat ennustekijöitä ja tärkeää tietoa hoidon suunnittelussa.

Minä olisin saanut koko hoitopaketin sädehoitoineen ja liitännäislääkehoitoineen, jos en olisi lapsena saanut manttelisädehoitoa Hodginin tautiin. Eli sädehoitoa ei voida enää antaa. Lääkärimiitingissä (mm. onkologi, patologi ja radiologi) tulivat siihen tulokseen, että olen saanut niin paljon yläkropan sädehoitoa 70-luvulla imusolmukesyöpään. Silloin 70-luvun alussa oli vielä niin graavia hoitoa, eikä mitään solumyrkkyjä annettu.

Sädehoitoa olisi annettu lähinnä paikallisesti, jos leikkaushaavaan on jäänyt jotain syöpäsoluja tai siihen lähistölle.

Sain täsmälääkehoitona Herceptin vasta-ainelääkettä tiputuksena suoraan suoneen joka viikko (9 vk), mikä on n. 10 vuotta sitten tullut Amerikasta Suomeen, ja on todettu tehokkaaksi lääkkeeksi ja ehkäisee myös leviämistä. Tästä voi tulla sydämen oireita ja flunssan tyyppistä, mutta olen sietänyt hyvin. Hoidot ovat alkaneet kesäkuun lopussa. Monenlaisia kokeita otettiin, esim. aika lailla verikokeita (mm. tutkitaan maksa-arvoja ja valkosoluja eli leukosyyttejä), levinneisyystutkimukset :imusolmukealueiden ultraäänitutkimukset ja luuston gamma(eli luustokartta). Ne kaikki olivat onneksi ok. Valkosoluarvot voivat laskea solunsalpaajahoitojen aikana, voi tulla ns. neutropenia, joka altistaa infektioille. Jossain tapauksissa joudutaan pitämään taukoa, jos leukkarit laskee liikaa. Onkin nyt syytä toivoa, että kaikki lääkkeet ylipäätään sopivat hyvin, kun olen kuitenkin täysin niitten varassa. Sytostaattihoidot sain niin kuin kuuluukin ja olin ko hoitojen aikana ihmeen hyvässä kunnossa. Ennen sairastumistani olin hyvässä fyysisessä kunnossa.

Lääkkeethän vaikuttavat koko elimistön verenkiertoon, myös terveisiin soluihin, ja ovat siksi niin voimakkaita. Kaikki hoidot leikkauksen jälkeen ovat ns. varotoimenpiteitä, että jos jotain muutoksia on tullut/tulee. Tuo syöpä kun on niin kavala, että siitä ei koskaan tiedä - se nimittäin voi tehdä itsekseen jopa omaa verisuonistoakin, jonka välityksellä se pääsee leviämään. Onneksi nykyään syöpähoidot Suomessa ovat niin korkeatasoisia. Tunsin olevani hyvissä käsissä.

Kolmen viikon välein sain Docetaxel eli kauppanimeltään Taxotere-tiputusta 3 x, joka on solunsalpaaja- eli sytostaattihoito. Tämä on myös melko uusi lääke. Tämän yhteydessä otin 6:na pnä 5 kortisonitablettia, jotka ovat aika voimakkaita, Sain oikein tosi mahtavan ihottuman kasvoille ja vähän muuallekin, mutta sehän hoitui sitten vähitellen pois kortisonivoiteella. Taxo vaihdettiin kolmivaikutteiseen FEC (on myös cef-niminen) sytostaattiin, jossa on enemmän pahoinvointia ja muuta, mutta niihin on olemassa pahoinvointilääkkeet. Näistä sytoista lähtee hiukset.  Hommasin jo peruukin valmiiksi, jolle tuli myöhemmässä vaiheessa käyttöä.

Kohonneeseen estrogeeniin joudun syömään viisi vuotta antiestrogeenia = Tamofen, joka kuulemaa puskee päälle oikein kunnon vaihdevuosioireet.

Olen n. viisi vuotta melko aktiivisessa seurannassa. Ja sen jälkeenkin jatkuu vielä kontrollit aika ajoin. Säännölliset kontrollit ovat vuoden välein viiteen vuoteen saakka.

Jos syöpä sattuisikin leviämään samaan rintaan tai kainaloihin, niin se on vasta paikallinen leviäminen ja yleensä saadaan talttumaan. Mutta jos se jossain vaiheessa leviää muualle elimistöön (monia vuosia myöhemminkin), eli lähettää etäispesäkkeitä, esim. maksaan, luustoon, munasarjoihin, aivoihin, niin silloin syöpä on muuttunut krooniseksi, eikä sitä enää pystytä kokonaan parantumaan.

Joskus saattaa syöpää tulla toiseen rintaan, mutta se onkin yleensä uusi syöpä, ja on aika hyvin hoidettavissa.

Mitä läheisten/tuttavien suhtautumisesta sairauteeni tulee, niin moni tuumasi silloin, että kuinka paljon ylipäätään sairastutaan rintasyöpään, että se on niin yleistä jne. Ja sitten oli sen tyyppisiä kommentteja, että joo se ja se sairastaa jos jotakin syöpää.  Olisin toivonut enemmänkin empatiaa tilanteeseeni ja esim. miltä minusta tuntuu, ja miten jakselen –tyyliin.

Olin kesällä 2014  3-vuotiskontrollissa ja kaikki on ok. Tuntuu siltä että rintasyöpä on nyt kokonaan nujerrettu, mikä on todella hieno tunne, että näillä mennään.