tiistai 26. kesäkuuta 2012

Kevätrullien tekokurssi

Vietnaminreissu poikii edelleen juttua....

Risteilyllä oli joka ilta kokkauskurssi, ja tässäpä kerron hiukan kevätrullien teosta. Kevätrullat (kuten myös kesärullat, erona kevätrulliin näitä ei ollenkaan uppopaisteta, vaan ne syödään riisipaperikääröinä ilman paistamista, ja niissä on usein vain kasviksia täytteenä - liha tietty on kypsennettävä) ovat sielläpäin hiukan kuin lihapullat muualla maailmassa. Joka tekijällä on oma versionsa ohjeesta ja aineksista. Myös koko vaihtelee alueittain.

Me teimme kahta sorttia kääryleitä: Isommassa astiassa porsaanlihaa ja kasviksia, pienemmässä tofua ja kasviksia. Molemmista täytteistä tuli maukkaita rullia.

Vietnamilaiset kevätrullat (n. 40 kpl)

10 arkkia riisipaperia (isot, halkaisijaltaan 12" leikataan neljään osaan, pienet, halkaisijaltaan 8" leikataan puoliksi)

Täyte:

500 g hienoksi jauhettua porsaanlihaa tai kanaa (tai murusteltua tofua)
1/2 kupillista hienonnettua ravunlihaa tai katkarapuja
1 kupillinen hienonnettua sipulia
1/3 kupillista hienonnettuja tuoreita sieniä (esim. siitake on hyvä, tosin kaikki muutkin käyvät)
1 tl suolaa
1/2 tl jauhettua valko- tai mustapippuria (me käytimme valkopippuria)

(lisäksi täytteessä voi käyttää ohuita, keitettyjä riisivermisellejä, pavunituja jne.)

Kurssillä lisäsimme seokseen 1-2 munankeltuaista, ja valkuaiset käytimme rullien tekoon.

Aluksen keittiömestari lisää keltuaiset täyteseokseen.

Jotkut kostuttavat riisipaperiarkit sokerivedessä ennen rullien tekoa, mutta meillä oli pienet kostutetut pyyhkeet lautasilla rullausalustoina.
Valmiina kokkaamista varten...

Rullista tehdään napakoita paketteja, jotka suljetaan munanvalkuaisella. Koska riisipaperi on helposti repeilevää, älä laita liikaa täytettä!

Rullat uppopaistetaan kuumassa öljyssä kullanruskeiksi (6-8 min). Tarjoile heti.

Tarjoa esimerkiksi seuraavanlaisen Etelä-Vietnamilaisen dipin kanssa:

6 rkl tuoretta sitruunamehua
3 rkl sokeria (tai vastaava määrä makeutusta)
9 rkl vietnamilaista kalakastiketta*
1, 5 rkl hienoksi hakattua punaista chiliä (poista siemenet, ellet halua kovin tulista)

* Vietnamilainen kalakastike on miedompaa kuin muista Aasian maista saatava vastaava. Jos käytät jonkin muun maalaista kalakastiketta, dippiin voi lisätä hiukan vettä tai sitruunamehua ja sokeria.

Vietnamilaiset pitävät Phu Quoc Island'illa valmistettua kalakastiketta Aasian parhaimpana, joten osta sitä, jos satut jostain löytämään.


maanantai 25. kesäkuuta 2012

Kesäkynnet!

Kesäkynnet syntyvät kaupoissa myytävistä tarroista ja Nailtiquesin värittömästä proteiinilakasta.
(ja ei, käteni ei ole voileivän päällä, vaan alla on jonkin lehden sivu)

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Raparperia!

Komeita raparperinvarsia!
Minulle kesän ensimmäisiä mansikoitakin suurempi herkku on raparperi. Satuin nyt saamaan sitä useamman kilon, ja perkaamisen ja pakastamisen ohessa sitä on riitänyt juhannuksen ruokalistallekin.

Tein kiisseliä (joka on niin hyvää kanelikerman kanssa) ja piirakkaa.

Kiisseliä tulollaan!


Raparperifrangipaanipiiras

4-5 dl raparperinviipaleita

Taikina:

1 purkki hapantunutta kermaa
1 muna
1 tl soodaa
makeutusainetta (tai sokeria)
mantelijauhetta niin paljon, että seos on kuin sakeaa puuroa

Sekoita pohjataikinan aineet. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja kaada päälle raparperinpalat. Sirota päälle (vaniljalla maustettua) makeutusainetta (erythritoli/stevia) ja hiukan kanelia.

Paista uunin keskitasossa (n. 180 C) kypsäksi.

Valmis piirakka maistuu!
Piirakan pohjasta tuli yllättävän rapsakka. Manteli maistuu mukavasti. Olin ajatellut syödä sen vaniljakastikkeen kanssa, mutta oikeastaan  - ei se kaipaa mitään lisuketta, vaan on herkullista sellaisenaan.

torstai 21. kesäkuuta 2012

IT-palikkaleikkiä

Se on vähän niin, että jos IT-kamoihinsa uusii yhden palikan, saa nähdä aikalailla vaivaa että saa kaikki muut palikat toimimaan sen uuden palasen kanssa. Pahimmassa tapauksessa joutuu uusimaan koko setin, ja siinä vaiheessa ei kyllä naurata, ellei juuri ole saanut esim. loton päävoittoa, jolla toimenpiteen voi köykäisesti rahoittaa.

Minulla on siis uuden uutukainen MacBook ja yritin siihen asentaa Elisan nettitikkua. Asennus ei sujunut (eikä vika ollut todellakaan tuolin ja läppärin välissä) mitenkään, joten nappasin vehkeet kainalooni ja menin kaupungille erääseen kahvilaan suorittamaan asennustyötä, sillä arvelin, että wi-fiä saatettaisiin tarvita.

Niinpä tarvittiinkin. Asensin ja yritin käynnistää. Muuten hyvä, mutta se tyssäsi konfigurointiin. Päivitin kaikki mahdolliset ohjelmistot ja asensin vielä tikun pyytämän Javan. Buuttasin, eikä vieläkään toimi. Poistin ohjelman, asensin uudelleen, buuttasin, päivitin vielä pari ohjelmistoa, eikä vieläkään henkeä saanut puhallettua mokomaan stidiin.

Elisan nettisivuille: Niinpä tietty, tämä Macin uusin käyttis ei tue Huawein tikkua. Ajattelin, että jopa on   kerpele. Kolmas oluttuopillinen kokista meni miettiessä.

Sitten kekkasin mennä Huawein omille sivuille. Kas, sieltä sai imutettua ohjelmiston ja nyt sen varassa tämä sitten pelaa!

Mutta että oli vaikea homma! Nyt ilta menee asennellessa kaikkea pientä, mutta tärkeää ja MsOffice-paketti, joka on aika pläjäys ja on kohtapuoleen latautunutkin.

Tämä kertomus vaan kaikille siksi, että ei kannata vaipua epätoivoon, ellei kaikki heti sujukaan kuin Strömsössä. Kannattaa vaan tsekata kaikkien mahdollisten osapuolien nettisivut ja käyttää mielikuvitusta.

Nyt on sitten iPhonekin päivitetty ja Instagram vaatii vielä opettelua.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Vietnamin eväitä

Koska laitoin noin monta ruokakuvaa Portugalinreissulta, niin laitetaanpa muutama kuva syömingeistä Vietnaminmatkalta. Sen jälkeen yritän siirtyä "asiallisempiin" aiheisiin

Eka synttärikakku ja ruusut.

Kivoja suklaaruusuja olivat osanneet tehdä sekä valkoisesta että tummasta suklaasta koristeeksi.
Onko maailmankolkkaa, jossa ei saa munkkeja? Nämä ostettiin katukaupustelijalta.
Täällä ei katsottu vinoon, vaikka ravintolaan ilmestyi oman munkkipussin kanssa. Paikasta sai todella hyviä pirtelöitä.
Pirtelöpaikan (City View Cafe, Hanoi) ihanat porsaankyljykset sitruunaruohokastikkeella ja perunamuusipalleroilla. Kävin syömässä kokonaista kolmeen otteeseen saman annoksen, sen verran hyvää oli. Ainakin tuo kastike.
Uppopaistettuja wontoneita. Huomaa porkkanasta tehty taidokas kukka!

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Paluu Algarvesta

Konferenssi Albufeirassa oli networkingin takia erityisen ihana. Sai pitkästä aikaa nähdä vanhoja kollegoja muista firmoista. Ihanaa!

Jo sinne mennessä tuntui nenä nokkuvan tavallista enemmän, mutta arvelin sen vain johtuvan  - kuten yleensä  - lentokoneen ilmasta. Saan aina jotain oireita, silmät kutiavat tai nenä vaan nokkuu.

Torstaina homma meni vieläkin pahemmaksi. Osallistuin siltikin gaalaillalliseen, jossa oli huima iltashow dinnerin jälkeen: Napatanssijoita, tulen kanssa jonglööraavia miehia ja lopuksi sambaryhmä Rion karnevaalien tapaan. Sain päähäni houkutella pöytäseurueen kolme intialaismiestä (tai siis alkuperältään intialaisia, asuvat kaikki UK:ssa). Ja minähän en siis ikinä tanssi...

Ikinä? No nyt joka tapauksessa rynnistimme lavalle, ja meidät nähdessään lauma muita seurasi perässä. Jonkin ajan päästä korkeakorkoiset sandaalini lensivät lavalta nurmikolle ja hurja sambaaminen jatkui edellleen.

Jossain vaiheessa tunsin meneväni sekaisin askelkuvioista ja katsoin parhaimmaksi mennä nukkumaan. Hyvä näin, sillä flunssainen olo oli vaan pahenemaan päin.

Hauskaa oli kuitenkin! Nyt olen viettänyt aikaani petin pohjalla, ja alan pikkuhiljaa palata elävien kirjoihin.

Näkymää alas, jossa hotellin valkohiekkainen biitsi sijaitsee. Sinne pääsi mutkittelevia portaita pitkin.
Hotellihuone oli IHANA! Tässä kuvattuna olohuoneen puolelta, ja selkäni takana oli iso parveke kauniine kalusteineen ja kauniilla näkymällä.
Yksi alueen monista suihkulähteistä.
Yksi uima-altaista.
Uima-allasbaari.
Uima-allasbaarin vieressä muurin harjanteella kasvoi yrttejä, joita myös oli laitettu pöytiin ruukuissa.
Hiukopalaa baarissa.

Jätskikin maistui...


Viimeisen illan fajitasta, joka tulisuudessaan avasi tukkoisenkin nenän.
Torstai-illan banketista.
Lan ja Robbie olivat varsin hilpeää pöytäseuraa!
Alkuruoaksi carpacciota.
Pääruoaksi kalaa. Huomaa kivasti laitettu vihanneslisuke!
Höyhenenkevyttä moussekakkua jälkkäriksi marjojen kera.
...ja sitten alkoi show!

video

Tumpelon kuvaajan sambavideo....

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kivijärvi

Kivijärveltä Keski-Suomesta. Vasemmalla harmaa venevaja ja oikealla saunarakennus, jonka vieressä grillauspaikka tukkikalusteineen. Näkymä on päärakennuksestapäin.
Pitää laittaa tämäkin tänne. Pikkuserkkuni postasi kuvan Facebookiin kysyen minulta, että onko tuttu näky.

No totta tosiaan on! Avisvainaani perheen kesäpaikalta Kivijärveltä rantamaisema. kysyin, että kuka on maalannut?

Vastaus oli, että minä, vuonna 1980. Siis ihan kakarana. Ahaa...? Jotenkin arvelinkin nähneeni tuon aikaisemminkin.

Pikkuserkkuni asuu muuten avoliitossa avisvainaani pikkusiskon kanssa, ja heillä on poika. Tämä onkin itseasiassa jo kolmas liitto sukujemme välillä.

Ryanair

Koska lähdin tänne Algarveen vain päivän varoitusajalla, ainoa lentofirma, jolle sihteeri sai liput, oli Ryanair. En ole koskaan lentänyt ns. "halpislentoyhtiöllä" (Air Balticia ei lasketa, koska sielläkin on business-luokka), joten olihan elämys.

Turussa terminaali oli no 2, jossa en ole ikinä käynyt. Huomionarvoinen seikka on, että oletettavasti sen edessä oleva parkkitila on ilmainen, toisin kuin pääterminaalin kallis parkkipaikka. Tosin minä pääsen kätevästi bussilla kotiovelta suoraan kentälle.

Pientä päänvaivaa tuotti matkalaukun painoraja, mutta olen täysin tietoinen siitä, että puolet reissuilla kantamistani kamoista on jokatapauksessa liikaa. Nyt suunnittelin vaatevarastoni huolella.

T2 oli aikamoinen tehdashalli. Olin sääntöjen mukaan printannut boardarini ja menin selvitystiskille latoen myös jatkolennon boordarin pöytään. Tokaisin, että pitkästä pyssäristä huolimatta selvitetään laukku sitten määränpäähän. Virkailijan naama oli näkemisen arvoinen, eikä minulla ollut aavistustakaan mistä syystä. Niin, he selvittävät vain lennon kerrallaan, ja välipyssärilllä pitää poimia laukku hihnalta ja selvittää se erikseen seuraavalle lennolle. Hiukan harmistuneena nappasin boordarini ja läksin kävelemään eteenpäin turvatarkastukseen, jolloin lähtöselvityksen nainen huusi minut takaisin: laukku piti kantaa itse hihnalle. Just joo...

Passintarkistus näkyi olevan kaikille pakollinen, ja odotushallissa tunsin olevani juuri se ainoa, joka ei kuulu joukkoon. Tunnelma oli kuin London Melassa tai Shepherd's Bushin marketilla.

Pienestä kahvilasta sai kyllä erinomaisia munkkeja, päätin räväkästi syödä kaksi kahvini kanssa.

Boordaamisessa ne, jotka olivat maksaneet 10 e paikan varauksesta pääsivät priority-jonossa. Minulle ei vieläkään ole selvää se, miten ne, jotka eivät olleet paikkaansa varanneet, hoitivat istuinjärjestyksensä.

Joka tapauksessa siinä tilanteessa priority-jonokin tuntui luksukselta. Lisäksi exit-paikat olivat pääsääntöisesti vain etukäteen varanneille, eikä riveille huolittu alaikäisiä. Tämä ei kuitenkaan ekalla lennolla estänyt edessä istuvan nuoren naisen kanssa matkustavaa taaperoa kiljumasta korviasärkevästi. Hemmetti.

Jatkolento sujuikin jo hiukan paremmin, vaikkakin välipyssärillä piti juoda aika monta tuplamacchiatoa pysyäkseen hereillä. Söin Bridgessa banglers & mashin, jonka onion gravyyn oli kokki kaatanut varmaankin kilon sokeria. Cumberland-makkarat olivat hyviä. Lentoa odotellessa ostin pari lehteä ja juttelin omaa lentoaan odottavan vanhemman irlantilaistädin kanssa ("God bless you luv". Sitä tarvittiinkin).

Siinä vaiheessa päätin laittaa korkkarisandaalini WHSmithin lehtikassiin ja laittaa jalkaani Redfootin "käsilaukkukengät" (kokoontaittuvat Sex and the City -ballerinat).

Lisää jonottamista gatella, vaikka priority-jonossa olinkin taas. Portilla tulikin tenkkapoo, kun minulla oli se lehti- & kenkäkassi, joka siis tarkoitti ylimääräistä kabiinilaukkua. Yritin selittää, että joka tapauksessa olisin vaihtanut kengät koneessa, mutta ei, lehdet oli tungettava balleriinojen kanssa laukkuuni ja niinpä viivytin jonoa vaihtamalla kengät siinä ja sitten taas vaihtamalla balleriinat jalkaan koneessa. Idioottimaista.

Koneessa oli muuten aika sirkusmeininki. Myytiin arpoja ja noita ns. normaaleja hajuvesiä yms. Ostin Breon aurinkolasit, sillä en lähdön päähän löytänyt Diorejani mistään, ja lukulasien päälle laitettavat Cocoonit ovat hiukan kököt. 16 e.

Mikä huvittavinta lennolla oli se, että kun laskeuduttiin aikataulussa (tai Faroon itse asiassa hiukan etuajassa), täytti koneen matkustamon trumpettifanfaari ja kaikki taputtivat.

Jestas. Mä olenkin ihan täysin turisti, eikä mikään globetrotter. Kaurapuuroa, kiitos.....!

Turku, London, Faro, Algarve Sheraton Pine Cliffs

Jos joku kysyy, mitä täällä teen, niin ihmettelen samaa. Olen alani kansainvälisen yhdistyksen hallituksessa, ja sikäli siinä roolissa täällä (meillä on vuosikonferenssi). Hienoa, että yhdistys maksaa kulut, vaikkakin matkustaminen on todella tuskastuttavaa.

En varsinkaan olisi mitenkään jaksanut lähteä juuri nyt, mutta ehkä se tästä iloksi muuttuu kun tapaan vanhoja ystäviä.
Täällä myös pitää vaihtaa huomisiltana lörpöttely (siis seurusteluvaihde) päälle, mutta kunhan tästä nukun yön, niin se varmaankin hoituu. (olipas ikävästi sanottu, pidän todella yhteistyökumppaneistani, ja varsin monet voin todella lukea ystäväpiiriini).

Raporttia, kuvia ym. seuraa...

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Kuvia Hanoista

Tavarataivas...
Paviljonki Hoan Kiem - järven rannassa.
Kauniita taloja.
Hoan Kiem -järvi Hanoin vanhassa kaupungissa. Asuin nimenomaan Hoan Kiem -kortteleissa, viiden minuutin kävelymatkan päässä järveltä.
Kenkäfriikin unelma; yksi kymmenistä kenkäkaupoista Cho Dong -marketilla. Valitettavasti minun kampaviinerini eivät mahtuneet yhteenkään nätinnäköiseen kenkäpariin, vaikka jalan pituus olisikin ollut OK.
Lisää kaupunkiarkkitehtuuria...



Kotona taas




Halonginlahdelta.

Tänään alkaa tuntua siltä, että univelatkin olisi jo ainakin melkein pois maksettu. Matka oli kiva, mutta ihan liian lyhyt. Viimeisenä päivänä vasta hoksasin kaikenlaisia shoppausmahdollisuuksia, vaikka toisaalta säästyiväthän sitten rahat, kun en oikeastaan ostellut muutamien tuliaisten lisäksi muuta kuin itselleni kivan hatun ja vietnamilaisen keittokirjan.

Useampana päivänä kävin kyllä hieronnoissa, etenkin jalkojani hierotutin. Lähtöpäivänä Hanoissa tuskastuin pitkään kuontalooni ja sen alla hautuvaan päänuppiini, ja menin hetken mielijohteesta naapurissa sijaitsevaan kampaamoon, jossa oli muitakin palveluita tarjolla.

Päädyin ottamaan jalkahoidon (pesu, kovettumien poisto, kuorinta, hieronta ja tunnin parafiinikääre), kasvohoidon (muuten samanlainen kuin esim. Suomessa saa, mutta mekaanisen puhdistuksen lisäksi kasvot ajeltiin jonkinlaisella "imurilla" läpi) ja hiusten pesun, uuden mallin suunnittelun ja leikkauksen ja föönikampauksen. Kaikki yhteensä n. 30 e.

Ihmettelin hiusten pesun hintaa, 3$, mutta sepä olikin miltei puolen tunnin päänahan rapsutus (ei ihme, että pesupaikalla asiakas oli selällään maaten), joka taatusti poisti kaikki hilseet päänahasta. Samalla tarmokkuudella tehtiin jalkojen kuorinta mangovoiteella. Piti jo ihan vilkaista, että jääkö koipiin ollenkaan nahkaa jäljelle.

Kampauksesta tuli nätti, ja stylisti näytti kuinka se saadaan laitetuksi näppärästi tuulentuivertaman näköiseksi. Liki kuiviin hiuksiin suihkutetaan muotoilutuotetta, ja sitten hiuksia kierretään tuppo kerrallaan föönin alla kierteelle (ei siis sormen ympärille), ihan kuin kakarana punottiin langasta vöitä tms.

Tässä paikan yhteystiedot, jos joku sinnepäin on menossa. Mielestäni tämä stylisti leikkasi tukkani paremmin kuin Suomessa 9 10:stä kampaajasta.

Salon Hair-Beauty-Massage (for ladies & men)
Hoang Le Ha (Stylist)
15 Ma May Street
Hoan Kiem district
Hanoi
avoinna päivittäin klo 9-21

Stylisti on omistaja ja puhuu ihan hyvää englantia, joka ei siellä ole mikään itsestäänselvyys.

Suosittelen!



keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Ha Noi ja Ha Long

Ha Noi tarkoittaa nousevaa lohikäärmettä, ja Halong laskevaa. Tästä voi päätellä, että hotellin respan Rouva Ha on yhtä kuin rouva Lohikäärme. muuta en vielä ole oppinutkaan, kielellisesti.

Tapasin joitan intialaisnaisia, jotka olivat kovalla tohinalla menossa kenkäostoksille. Toden totta, eilen vasta huomasinkin, että täällä on ainakin yksi katu täynnä kenkäkauppoja. Vaatteet ovat pieniä minulle, mutta kunnon sandaalit haluaisin  - siis jos näille räpylöille löytyy tarpeeksi leveitä...

Pitää huomenna tutkia tuota kauppapuolta enemmän. ainakin Etude Housen liike oli jossain, samoin silkkisiä yöasusettejä saa edullisesti.

Laitan valokuvia myöhemmin, koska tämä PuuCee ei keskustele iPhonen kanssa.

Nyt on väsy, koska ollaan oltu pari yötä onkimassa mustekaloja, ja se kostautuu. Saalista ei tosin saatu, koska täysikuulla ne eivät tule kovin pintaan koska hait niitä vaanivat. Ei saatu kyllä haitakaan, mutta hauskaa oli senkin edestä!

Olisin varmaan hypännyt säikähdyksestä mereen siitä pikkupaatista, jos joku olisi siellä merestä mustekalan nostanut!