Makeutusaineet

Kirjoittelin aiemmin joistakin makeutusaineista, ja tässä hiukan lisää poimittuna Rodalen sivustolta. Viime aikoinahan on paljon puhuttu glukoosi-fruktoosisiirapin ja raffinoidun sokerin huonoista terveysvaikutuksista, ja ennen diabeetikoillekikn niin suositeltu hedelmäsokeri (eli fruktoosi) tosiaankin voi olla haitallista monellakin tavalla. Sen on esimerkiksi arveltu ruokkivan syöpäsoluja (tälle ei tosin ole vankkoja tieteellisiä todisteita, soluthan ottavat ravintonsa mistä hyvänsä). 

Tämän lisäksi se voi lisätä näläntunnetta ja olla täten yksi syyllinen liikalihavuuteen. Lisäksi hedelmäsokerin liika saanti nostaa veren rasva-arvoja, rasvoittaa maksaa ja edistää insuliiniresistenssin muodostumista. Hedelmäsokerin pilkkomiseen elimistössä tarvitaan maksan apua. Valitettavasti samalla se saa maksan muodostamaan elimistöön vaarallisia rasva-aineita, jotka edesauttavat sydän- ja verisuonitaudin syntyä.

Tavallisesta sokerista puolet on fruktoosia.

Turhien mehujen ja virvoitusjuomien juominen ei siis ole kovin terveellistä, ei vaikka makeutteena olisi käytetty jotakin keinotekoista. Uusimmat tutkimukset aspartaamista ovat paljastaneet, että se reagoi joidenkin elintarvikevärien kanssa tuottaen aivoille myrkyllistä ainetta. Lisäksi yksi aspartaamin hajoamistuote on formaldehydi. Varmaan sana on negatiivisessa mielessä kaikille tuttu.

Marketteihin on ilmestynyt myös uusia, luonnonmukaisemmilta vaikuttavia makeuttajia, kuten agavesiirappi. Vaikuttaisi ihan viattomalta, vai mitä? Kuitenkin agavesiirapissa on 70-80% fruktoosia, mikä on jopa korkeampi määrä kuin maissista tehdyssä glukoosi-fruktoosisiirapissa. Kannattaa siis jättää tämäkin kaupan hyllyyn.

Agave.

Sokerialkoholit, kuten ksylitoli, sorbitoli ja erytritoli tuntuisivat paljon terveellisemmiltä ja luonnonmukaisemmilta vaihtoehdoilta. Kaikki ne myös suojaavat hampaita reikiintymiseltä. Käyttö suurina määrinä tosin aiheuttaa gastrointestinaalisia oireita, jotka voivat olla todella epämiellyttäviä. Lisäksi on muistattava, että etenkin ksylitoli on pieninäkin määrinä koirille erittäin vaarallista.

Hunaja sisältää paljon fruktoosia, mutta siinä on myös todella paljon antioksidantteja, jotka suojaavat syövältä ja lievittävät allergioita. Hunajaa kannattaa myös käyttää ulkoisesti (diabeetikoilla ei saisi käyttää suurille ihoalueille); palohaavoihin ja luonnon antibioottina nirhaumiin ja haavoihin.

Tumma siirappi on korkeasta kaloripitoisuudestaan huolimatta yksi varteenotettava makeutin  - pieninä määrinä. Vaikka se onkin lähtöisin samasta sokeriruo'osta tai sokerijuurikkaasta kuin sokeri, se on kuitenkin puhdistamattomana ravinnerikkaampaa. Koska se sisältää esimerkiksi rautaa, kaliumia ja kalsiumia, sitä jopa köäytetään terveystuotteena joissain maissa.

Liika mitä hyvänsä, jopa vettä, ei ole terveellistä.

Juotko kevytlimppareita?

Laihdutatko tuntien samalla suurta kaipausta makean perään? Korvaatko tämän makeannälän light-juomilla? Jos näin on, niin lue tämä juttu linkkeineen tarkkaan.

Aspartaamista on tiedetty jo kahdeksankymmentäluvulla, että se nostaa veren insuliinipitoisuutta miltei samalla tavalla kuin sokeri. Jos aspartaamipitoisen ruoan tai juoman kanssa sattuu nauttimaan jotain helposti kylkiin varastoituvaa, niin insuliini nappaa sen haltuunsa välittömästi.

Texasin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan 475:stä 10 vuotta seuratusta light-limpparinjuojasta 70% kehitti paksumman vyötärön verrattuna niihin, jotka eivät näitä kevytjuomia käyttäneet. Jos koehenkilö käytti pari light-limpparia päivässä, vyötärön seudun paksuneminen oli vielä hurjempaa.

Vyötärölihavuudella on sitten omat haittansa lisääntyneen metabolisen oireyhtymän, diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien ilmaantumisen yhteydessä. Nämä numerot ovat korutonta kertomaa.

Mitä tästä taas opimme muutakuin sen, että "vesi vanhin voitehista".

Stevia, erytritoli, sukraloosi ja aspartaami

Jo aikaisemmin olen maininnut, etta aspartaamia ei kannata kayttaa ruoanlaitossa (eika muutenkaan), silla sen lisaksi, ettei se ole kovin terveellista, se nostaa veren insuliinitasoa miltei samalla tavalla kuin sokeri. Tama merkitsee sita, etta verensokeri ei pysy tasaisena (tulee nalka) ja toisekseen sen kanssa syodyt energiapitoiset aineet tarttuvat helpommin kylkiin.

Steviaa saa nyt vuodenvaihteen jalkeen Suomestakin. Mina olen kayttanyt sita suhteellisen paljon jo vuosia, mutta joissain steviamerkeissa loytyy hiukan kitkeraa makua, ja toiset eivat taas jostain syysta sovelly leipomiseen. Esimerkiksi piimakakusta ei tule stevialla ihan maailman paras maultaan. Jostain syysta.

Erytritolissa on taasa hiukan samanlainen viilea sivumaku kuin ksylitolissa. Kannattaa miettia, mihin se sopii ennenkuin sita kayttaa. Leipomuksiin se paasaantoisesti ei kovin hyvin sovi, mutta voisin kuvitella silla hyvin makeutettavan esimerkiksi sen Minttusuklaapommi-smoothien, jonka ohjeen olen kirjannut tanne blogiin aiemmin. Mintun kanssa se varmaan on ihan hyvakin yhdistelma. Toinen puute erytritolissa on se, etta se ei sula kovin hyvin. Tassa tapauksessa kuitenkin hiukan auttaa se, etta siita on olemassa tomusokerimainenkin muoto.

Sukraloosi, jota Splendan nimella myydaan (ei saa Suomesta) ei ole ongelmatonta sekaan. Se ei imeydy ollenkaan ihmisen ruoansulatussysteemin lapi mennessaan, eika sita kuulemani mukaan kovin hyvin saa vesistoista puhdistettua pois jatevedenpuhdistamoissa. Kuitenkin se on mielestani paras aine leivontaan, ja muistuttaa eniten sokeria maultaan.

Toin sita nyt viimeksikin Lontoosta. Hinta Sainsburylla liikkuu £2.00 hiukan yli £3.00 per purkki, purkin koosta riippuen. Tuo pienempi purkki vastaa 750 g sokeria. Tilavuusmitoissa se on yksi yhteen sokerin kanssa, eli ala mittaa sita painon mukaan!

Pohjoismaista ainakin Norjasta saa Splendaa, eli jos siellapain liikkuu, kannattaa sita hankkia. Splendaa saa myos makeutusnappeina samanlaisissa pienissa muovirasioissa kuin muitakin makeutusaineita.

Kaksi makeutusainesuosikkia.

Low carb -ruokavaliosta

Luulen, että jokaisessa ruokavalion muutoksessa tarvitaan enemmän tai vähemmän itsensä psyykkaamista, vaikkakin hiilihydraattien määrän alentaminen ja rasvan lisääminen ruokavalioon kuulostaisikin helpolta. Minä pääsin sellaisista kiusauksista, kuin leipä ja pasta suhteellisen helposti eroon, pasta kun ei muutenkaan ole ollut jokapäiväistä ruokaa. Kuten ei leipäkään suuressa määrin. Karkit ja suklaa jäivät pois aika hyvin myös, tosin tummaa suklaata ja kaakaota käytän edelleen.

Suurin kompastuskivi oli keinomakeutetuissa limppareissa kesäaikaan. Olisi vieläkin, ellen ymmärtäisi nykyään sitä, että esim. aspartaami nostaa insuliinitasoa miltei samalla tavalla kuin sokerikin, eli aspartaamilla makeutettujen tuotteiden käytöstä seurasi jatkuva näläntunne.

Nykyisin käytän steviaa esim. teen kanssa ja leivonnassa, teen silloin tällöin teen kanssa muffinsseja.

Kasvisten käyttöä opettelin jonkin aikaa, ja nyt tässä vaiheessa täytyy sanoa, että niiden syönti on hiukan "räpsähtänyt lapasesta", jos sellaista tilannetta voi sanoa olevan olemassakaan. Proteiinitkin ovat jääneet hiukan toiselle sijalle.

Viimeaikoina on lempikasvis ollut kukkakaali, ja teen siitä laiskuuttani laatikkoa, joka on helppo valmistaa ja on oikein herkullinen.

Dzinnin Laiskanpäivänlaatikko

2 pss pakastekukkakaalta à 450 g
2 prk kermaa
jauhettua valkopippuria

Laita uuni lämpenemään 200° C.

Kaada toinen kukkakaalipussillisista uunivuokaan (en käytä kovin laakeaa vuokaa, vaan sellainen hiukan syvempi on parempi). Ripottele päälle suolaa ja kohtuullisen runsaalla kädellä valkopippuria (pidän valkopippurista ja niinpä sitä menee tässä noin puoli ruokalusikallista, suolaakin saman verran, mutta makunsa kullakin).

Kaada päälle toinen pussillinen kukkakaalta ja toista maustamisoperaatio.

Lurauta päälle kerma ja tuikkaa uuniin. Jos käytät jäisiä kukkakaalenpaloja, painele jossain vaiheessa ne tiiviimmin nesteen alle.

Kun pinta alkaa ruskistua, peitä foliolla ja vähennä hiukan lämpöä. Anna hautua pehmeäksi.

Tarjoile lisäkkeenä.


Laatikon oheen voi pyöräyttää jauhelihapihvejä:

n. 800 g sikanautaa
karkeahkoksi raastettu keskikokoinen kesäkurpitsa
raastettu iso sipuli
paketti ohuenohuita metvurstisiivuja (ilman natriumglutamaattia) saksilla pieneksi silputtuna + mausteita ja suolaa miten haluaa.

Vaivaa sekaisin ja tarkista maku (pieni koepaistos pannulla). Valmistuvat samassa uunissa (anna laatikon kuitenkin hautua ensin kauan).

Tähän kun vielä lisää vihreän salaatin, niin se päivän puoli kasviskiloa voi hyvinkin olla siinä. Ja nälkä lähtee!

Kuten huomaat, näissä resepteissä on laiskuus huipussaan. Silti en pistä suuhuni mitä tahansa roskaa.


Kesäkurpitsasta veistelen pitkittäin juustohöylällä "tagliatelleja". Nämä maistuvat pannulla sopiviksi "wokattuina" yksinkertaisen Aurajuustokastikkeen kanssa.

Pala Auraa per purkki kermaa sulatetaan kattilassa. Vatkataan sileäksi (lisää hiukan vettä, jos kastike on liian paksua  - se saa olla hiukan paksua jos kesäkurpitsa on vetistä). Sekaan laitetaan cayennepippuria terävöittämään makua hieman ja töräys ketsuppia parantamaan väriä ja pyöristämään makua.

Sekaan sopivat esim. katkaravut (mutta älä keitä niitä, kuumenna vain, etteivät sitkisty), tai pilkottu saunapalvikinkku ja viipaloidut herkkusienet.