Toinen uutuustuoksu: Valentino Donna Born In Roma Green Stravaganza

Kesti monta pesua saada tuo eilinen Black Opium Over Red pois iholtani. Mutta pakkohan se oli saada pois, että tänään pääsin tuoksuttelemaan yhtä toista postilaatikkoon putkahtanutta näytettä, eli Valentinon Donna Born In Roma -flankkeriä nimeltä Green Stravaganza.

Kuvakaappaus: Valentino

Alkuperäinen (tai siis se ensimmäinen) Valentinon Donna Born In Roma - kokoelman tuoksu ilmestyi vuonna 2019. Sen jälkeen näitä eri versioita on ollut aikamoinen kavalkadi, ja tuoksujen designeritkin vaihtelevat.

Kuten vaihtelee myös tuoksu itse, ei ihan uskoisi samaksi tuoksuperheeksi.

Tuohon alkuperäiseen joskus ihastuin, ja aioin sen ostaakin, mutta se sitten jotenkin jäi... Siinä tuoksun pinnalla on mustaherukka, roséepippuri ja bergamotti, keskivaiheilla tuoksua löytyy jasmiinia, sambac-jasmiinia ja jasmiiniteetä. Tämä kaikki syvenee pohjatuoksuksi, jossa on Bourbon-vaniljaa ja guajakkipuuta, joka antaa syvän puumaisen vivahteen. Tuoksu on puumaisuuden lisäksi vaniljainen, puuterinen, mausteinen ja hedelmäinen valkoisin kukin.

Kuvakaappaus: Green Stravaganza / fragrantica.com

Tämä Green Stravaganza ei ole lähellekään sitä kaikessa (liiassakin) kepeydessään. Tuoksu lanseerattiin ihan äskettäin (2024), ja voimakkuudessaan tämä painii ihan eri sarjassa tuon alkuperäisen kanssa.

Tuoksu avautuu savuisina lapsang souchong -teelehtiä. Tämä teehän on tyypillisesti savustettua. Tässä tuoksussa teen tuoksu ei ole kovin voimakas, koska jasmiini peittää sen pian alleen. Eikä se savumaisuuskaan tunnu.

Pohjatuoksussa on vaniljaa, joka jää vienona leijumaan ilmaan jälkituoksuna.

Olen hienoisen pettynyt, sillä tuohon alkuperäiseen verraten odotin enemmän voimakkuutta.

Koko tuoksu on varsi vaisu, vihreä, kuten nimikin sanoo, eikä pysy kauaa iholla. Jonkin ajan kuluttua siitä on iholla vain kaino vaniljainen aavistus, kunnes sekin häviää jonnekin.

En vaivautuisi laittamaan rahojani tähän 😒. Vihreää löytyy, mutta stravaganzasta en niin tiedä, missään muodossa.

Uutuustuoksu: YSL Black Opium Over Red

Oletteko huomanneet, että 2014 lanseerattu Yves Saint Laurentin Black Opium on saanut uuden flankkerin hiljattain?

Kuvakaappaus brändin omilta sivuilta.

Tänä vuonna lanseeratun YSL Black Opium Over Red -version takana on sama "nenäkaarti" kuin alkuperäisellä Black Opiumilla. Tämän kyllä tunnistaa.

Näitä putkahti kokonaista kaksi reilua näytettä postiluukustani. Tuoksuttelin, ja ihastuin! Saattaa olla jopa parempi kuin se alkuperäinen. Samoja elementtejä, mutta kuitenkin erilainen.

Black Opium Over Red: kuvakaappaus fragrantica.com'ista

Siinä missä alkuperäinen Black Opium avautuu päärynäisenä, roseepippurisena ja appelsiininkukkaisena, tässä uudessa versiossa herkutellaan ruhtinaallisella kirsikalla ja raikkaalla vihreällä mandariinilla.

Keskivaiheen nuotit ovat vanhassa versiossa kahvia, jasmiinia, karvasmantelia ja lakritsia, kun taas tämä uudempi syvenee jasmiinin ja appelsiininkukan lisäksi mustalla teellä. Viimeksimainittu on tuoksu, jota rakastan.

Pohjana Black Opiumissa on vaniljaa, patsulia ja seetriä, kun taas tässä Over Red-versiossa löytyy vaniljan ja indonesialaisen patsulin lisäksi selkeästi kahvi, joka jää leijumaan jälkituoksussa vahvana.

Selkeästi tunnistaa, että nämä tuoksut ovat sukua, mutta ne ovat silti niin erilaiset, nyt kun niitä olen päivän nuuskutellut ihollani.

Kumpikaan ei ole missään tapauksessa kevyt tuoksu, mutta jos näistä pitäisi se "kevyempi" valita, olisi se tämä uudempi versio.

Rakastan kirsikan tuoksua, jota tässä on runsaasti.

Olipa hyvä, että näitä näytteita tuli kaksi, ei ihan heti tarvitse rynnätä ostamaan koko pulloa!

Päivän helppo ja halpa ateria

Tänään minulla oli aika edullista ja helppoa ruokaa. Nimittäin rosmariinilla maustettuja kananmaksavartaita. 1,90 eur per puoli kiloa. Siis ne kananmaksat.

Nämä ovat todella helppoja laittaa. Maustoin kananmaksat aamulla pakkauksessaan valkopippurilla, suolalla, ripauksella savupaprikaa ja yrttisekoitusta, jossa oli meiramia, oreganoa, basilikaa, timjamia, ja salamyhkäistä Bohnenkrautia, joka pienellä googlailulla paljastui kesäkynteliksi. Aivan uusi yrtti minulle!

Kun maksat olivat maustuneet, pistelin ne rosmariininoksiin vartaiksi.

Sitten kuullotin karkeaksi pilkottua punasipulia pannulla voissa ja lisäsin ne vartaat siihen sekaan kun sipulit olivat pehmenneet.

Perään purkki kermaa ja nyt oli niin hyvät mausteet, ettei enää kannattanut lisätä mitään. Kylkeen keittelin basmatiriisiä.

Jälkkäriksi oli mandariinirahkaa, mutta siitä unohtui ottaa kuva.

Broilerin maksoja saa Suomesta ainakin pakastettuina. Ellet pidä maksaruoista, tästä on hyvä aloittaa, sillä  nämä maksat ovat todella mietoja maultaan, ei ollenkaan "maksamaisia", ja ne valmistuvat nopeasti.

Business-pukeutuminen nykyään

Katsastetaanpa välillä pukeutumispuolta. Joskus aikoinaan jakkupuku oli liike-elämässä toimivalle naiselle must-asu, mutta näin ei ole enää nykyään. En edes muista, milloin kansainvälisissä kuvioissa olisin nähnyt bleiserin kenenkään naisen päällä.

Farkkulinjalla ei kuitenkaan olla, ne ovat hyvin harvassa tapauksessa se asuvalinta. Ehkä ainoastaan joissain hyvin boheemeissa ammateissa niitä saattaa nähdä. Tällöin pukeutuminen on muutenkin vapaampaa, mutta jos nyt tarkastellaan esimerkiksi omaa työsarkaani, farkut ovat ehdoton nounou.

Minä uusin työvaatetustani hiukan yli vuosi sitten. Sijoitin materiaaleihin. Talvella yllä on yleensä kashmirista tehtyjä kotelomekkoja venepääntiellä ja 3/4-hihoilla. Kesällä materiaali vaihtuu seitinohueen merinovillaan, puuvillaan tai silkkiin. Merinovilla on yllättävänkin omiaan kuumillakin keleillä. Mekon lisäksi asuun kuuluu yleensä pitkä neuletakki ja/tai huivi.

Mekko ja kuvakaappaus Zalando/Trendyol.

Suosikkineulemekkoni Gobi Cashmerelta, josta myös kuvakaappaus. Toimittavat myös Suomeen.

Vaikka vapaa-ajalla käytänkin enemmän värejä, työpukeutumisen väripaletti on linjalla musta-ruosteenruskea- eri beigen sävyt. Mahdollisimman neutraalia siis.

Molemmat takit/kuvakaappaus Zalando/Ralph Lauren.

Ulkovaatteista tärkein on takki, joka saa mielellään olla myös hyvää materiaalia. Tällä hetkellä omistamani suosikit ovat konjakinvärinen pitkä kashmirsekoitatakki ja hiukan lyhyempi täyskashmirtakki, joka on sävyltään taupe, eli harmaanbeige. Molemmat ovat ns. kietaisumallia vöineen, eli hyvin klassisia.

Hyvät materiaalit maksavat, mutta ne ovat myös yllättävän helppoja huoltaa.

Takkia voi aina piristää kaulahuivilla, joita minulla onkin kokoelma, joko kashmirista, villasta tai silkistä. Skottiruutuinen huivi uudistaa asun ihan eri näköiseksi kuin yksivärinen. Esim. Barbourilla on kauniita tartan-ruudullisia huiveja.

Neutraali ruskea on tyylikäs pari mustan kanssa. Kuvakaappaus Gobi Cashmere.

Ja sitten käsilaukku. Tai reppu, mihin mahtuvat lyhyiden reissujen kamat ja läppäri. Tyylikkäästä nahkarepustani kirjoittelin aiemmin täällä. Mutta jos puhutaan käsilaukusta, johon 13" työläppäri mahtuu hyvin, niin minulla on tällainen Gerry Weberin crossbody-laukku. 

Ei ollut hinnalla pilattu, eikä edes oikeaa nahkaa, mutta 30 euron alehintaansa se on toiminut hyvin. Kolme vetoketjuin suljettavaa osastoa, pitkä hihna ja läppäri ja muut välttämättömyydet mahtuvat sinne hyvin. Salkut ovat nykyään jo historiaa!

Kengistä voin sanoa sen verran, että suosin varsin neutraaleja avokkaita, joissa on keskimittainen korko. Clarksilla on aika mukaviakin sellaisia. 

Tosin tämän kroonisen sairauteni johdosta jaloissa on varsin tuskallista perifeeristä neuropatiaa, joten käytän usein piilokorollisisia (ja korkeavartisia) lenkkareita. Aldolla on ihan loistavia sellaisia, jotka ovat hyvinkin "salonkikelpoisia" ja koristeellisia. Omistan niitä seitsemän paria, joissa on sekä korkeita että matalia varsia.

Noniin, tässäpä sitä tulikin pukeutumisasiaa, ja postaus sai alkunsa kun lörpöttelin puhemimessa ex-kollegani kanssa, joka on myynti-/markkinointihommissa. Hän alunperin alkoi puhua noista jakkupuvuista  + bleisereistä ja niiden puuttumisesta nykyisiltä businessnaisilta. Itsekin sitten yhtäkkiä hoksasin, että näinhän se on, nykyään ei enää pukeuduta siten, vaan on mekko tai housut/hame ja pusero.

En malta olla laittamatta yhtä kuvaa nuoruudestani! Tuskin itseäni siitä edes tunnistan, hiuksetkin ovat noin tummat... 

Keltainen väri jakkupuvussa oli totaalinen nounou, erään brittiläisen businessetikettikouluttajan mukaan aikoinaan! Vain musta tai tummansininen olivat sallittuja, siis naisilla!

Allekirjoittanut rikkoi sääntöjä ja esiintyi Toronton APA:ssa (American Psychiatrists' Annual Meeting) keltaisessa housupuvussa. Kuva Niagaran putouksilta, jonne pääsin kutsuvieraana mukaan. Nämä olivat kyllä tajuttoman hauskat kekkerit (siis lue: konferenssi) vuosittain milloin missäkin päin Ameriikan mannerta. Paljon vanhoja ystäviä, kollegoja ja hyviä luentoja ja sosiaalista kanssakäymistä. Oi niitä aikoja!

Kevättä ilmassa ja kommentteja teidän postaustoivomuksiinne

Heitin tänään noin 10 km:n kävelylenkin, tai oikeastaan kävin asioilla ja hiukan poikkeilin reitiltäni mm. katsomaan tätä kaupunginosassamme kököttävää vanhaa linnaa.

Linnan ympärillä on puisto, ja linnan tilat ovat nykyään kaupungin käytössä. Frankenbergin linnasta ja sen historiasta voit lukea lisää täältä.

Kevät on täällä hyvällä alullaan, ja puistoissa kukkivat krookukset, lumikellot ja narsissit. Meillä puutarha on täynnään lumikelloja, ja pilkistääpä sieltä jokunen lilanpunertava kukkakin seasta.

Äkkiäpä se kesä taas tulee, ja sitten taas valitan kuumuutta. (btw, tuon klipin keskellä kuuluu kummallinen ähkäisy, joka ilmeisesti tuli ohi kulkevan koissun suusta, kun taluttajansa kiskaisi sen kintuistani pois nuuskimasta)

Luin mielenkiinnolla postaustoivomuksistanne, kiitos niistä. Kosmetiikasta ja elämästä (lähinnä täällä Saksassa - tai missä maassa sitten asustelenkin) kirjoittelen ilman muuta. Kokkauksista tulee myös juttua, tosin totean edelleen, että asun tällä hetkellä taiteilijan entisessä ateljeessa, jossa keittiö ei ole kovin hääppöisesti varustettu, joten mitään kovin monimutkaista en täällä voi valmistaa, se jääköön Suomireissuille.

Mutta: mitä tulee kirjoihin ja musiikkiin, olen varsin tylsä tapaus. Musiikkimakuni on varsin kaikkiruokainen, mutta jostakin räpistä en innostu. Monasti musiikin kuuntelu tosin tapahtuu liki ainoastaan auto ratissa radion välityksellä, mutta kylläpä minä sitä silloin tällöin esim. Youtubesta kotioloissakin rämpyttelen. Ottaen naapurit huomioon, tietty.

Kirjojen suhteen olen aika rajoittunut ammattikirjallisuuteen, eikä aikakaan paljoa muuhun riitä. Mutta jos luen jotakin muuta, ne yleensä ovat lähinnä elämänkertoja tms.

Nyt hyllyssäni on yksi kirja, enkä edes tiedä mistä se on peräisin. Se taitaa olla kulkenut matkalaukussani Sveitsin ajoilta saakka. En ole edes avannut sitä, vaikka ehkä pitäisi ottaa se käteensä ja katsoa.

Suomessa on loppusuoralla Jacqueline Kennedyn elämänkertakirja (sen lainaajalle tiedoksi, ettei se ole hukassa ja että hän saa sen kyllä takaisin, vaikka laina-aika onkin ollut pitkä, ihan nolottaa 😊).

Niin, että näissä musiikki- ja kirja-asioissa olen aika tylsä tyyppi!

Kiitos kaikille kommentoineille, ja postaustoiveita ja -ideoita otetaan tietty edelleen vastaan.

*****

Täällä on ollut vähän kaikenlaista extratsäpinää viime aikoina vähän joka rintamalla. Katsotaan, jos näistä asioista tulisi tännekin jotakin juttua tulevaisuudessa.

Avène Hydrance

 *tuote saatu

Nyt täytyy tunnustaa, että, olen "hillonnut" tätä varastoissani vähän turhankin kauan, mutta muutama viikko sitten otin tämän käyttöön, kun edellinen yönaamio loppui.

Kyseessä on ranskalaisen, herkällekin iholle sopivan ja minusta aika tuoksuttoman Avène-brändin Hydrance Aqua-Gel* -voide, joka siis nimensä mukaisesti on vesipitoinen geelivoide. Ihotuntumaltaan tämä muistuttaa todella paljon Skin1004 Madagascar Centella Hyalu-Cica Sleeping Pack'in koostumusta (postaus tuosta Skin1004:n yönaamiosta on luettavissa täältä). 

Erojakin löytyy, jo ensinnäkin siinä, että tuossa Skin1004:n voiteessa on hajustetta, mitä tässä ei ole. Avènen tuote on pakattu tuubin sijasta purkkiin ja siinä on mukana spaatteli.

Voide näyttää kuitenkin aika lailla samalta, hiukan läpikuultavalta geelivoiteelta.

Tämä ei kuitenkaan ole yksinomaan yönaamio, vaan voisin kutsua sitä monitoimivoiteeksi, sillä päivällä se menee hyvin meikin alla, koska se jättää mattapinnan. Kuitenkin kosteutustehoja riittää ja tätä voi laittaa myös silmien ympäryksille.

Brändin nettisivuilla olevan tuotekuvauksen mukaan se suojaa ihoa sisältämänsä antioksidanttisen E-vitamiinin esiasteen avulla**, kirkastaa ihoa sisältämänsä myrttiuutteen voimin ja sen sisältämä kurpitsansiemenöljy (Curcubita pepo) auttaa vähentämään kiiltoa ja pienentämään ihohuokosia. Luonnollisesti tässä on myös mm. Avènelle tyypillistä lähdevettä, glyseriiniä, hyaluronaattia, betaiinia ja skvalaania. 

Niin, INCI:ssä on myös mainittu parfyymi, mutta minun nokkani ei tästä sitä suuremmin haista.

Kuvittelin jotenkin tätä paljon kevyemmäksi, mutta sehän kosteuttaakin ihan hyvin! Jopa minun vaativan ja kuivahtamiseen nykyään taipuvaisen ihoni. Riittää tosiaan jopa yövoiteeksi ihan pelkästään.

** Pikaisella haulla löytyi joitain in vitro -tutkimuksia tällä tokoferoliglukosidilla (E-vitamiinin esiaste), joiden perusteella arvellaan sen imeytyvän ihoon paremmin kuin "tavallinen" E-vitamiini.

Kysymys teille

Ilmeisesrtikin joku tätä blogia lukee - ainakin luulen. Olisi kiva, jos joku kommentoisikin.

Haluaisin tietää että mistä aiheista haluaisit kuulla.

Kiitos etukäteen.

Kuinka valita silmämeikin sävyt?

Kirjoittelin aiemmin harmaista silmistä ja niiden kyvystä muuttaa väriä olosuhteiden mukaan. Postaus on luettavissa täällä. Jatketaanpa nyt juttua silmien väreistä ja hyvistä meikkien värivalinnoista siinä suhteessa.

Tämäkään asia ei ole niin yksinkertainen, kuten tulette huomaamaan...!

Aiemmassa jutussani puhuttiin valon lankeamisesta silmiin ja siitä johtuvasta silmien värin (näennäisestä) muuttumisesta.

Katsopa kuitenkin tarkemmin silmiisi. Varmasti näet iiriksessä eri värejä. Yritin muuten ottaa tähän kuvaa omasta silmästäni, mutta valaistus tänään ei edesauttanut sen onnistumista, joten ehkä lisään sen myöhemmin.

Kuten ylläolevassa kuvassa, iiriksessä voi olla (ja monasti onkin) eri sävyjä, kun sitä tarkemmin katsoo. 

Tässä kuvassa on alarajauksella korostettu selkeästi pupillin viereistä ruskeanpunertavaa rengasta. Kuten huomaat, se korostaa silmän väriä.

Ihan hyvin olisi voinut käyttää jotakin noista muista iiriksen sävyistä.

Minulla on edelleen se petrolinsininen rengas iirikseni ympärillä. Sitä hyödynnän joko rajauksilla tai ilman. Se tulee esiin myös lähellä kasvoja olevien vaatteiden, huivien sun muiden myötä. Sävyn valinnassa on oltava tarkkana; sävy saa olla enemmänkin vihertävä kuin sininen, olen huomannut. Minulla on yksi loop-huivi, joka on juuri täydellinen sävyltään.

Sitten voi ottaa myös huomioon vastavärit, eli komplementtivärit (lue täältä lisää).

Väriteoreetikko Johannes Itten kehitti 1960-luvulla 12-osaisen väriympyrän, jonka keskellä näkyvät päävärit sininen, keltainen ja punainen. Kun keskustan päävärien kolmio laajentuu, mukaan tulevat päävärien sekoitukset, eli violetti, vihreä ja oranssi. Uloimmalla ympyrällä on näitten eri vivahteita.

Vastaväriparit saadaan renkaan vastakkaisilta puolilta, ja niiden sekoitus esimerkiksi maaleissa (pigmenteissä) on aina harmaa.

Vastavärit korostavat toisiaan, ja esimerkiksi meikissä niillä voi korostaa silmien iiriksen haluttua sävyä. Jos silmäsi näyttävät (meikittömänä) esimerkiksi sinisiltä, valitse luomivärisi sävy ympyrän vastaavalta puolelta. Kenelläkään tuskin on kirjaimellisesti ruiskukan sinisiä silmiä, mutta puhun siis vivahteesta. Tämä koskee myös luomiväriä!

Silmien väriä voi tietty korostaa myös eri värisin rajauksin ja eri värisillä ripsiväreillä. Ripsivärin väri ei aina näy, mutta esimerkiksi sinisille silmille tummansininen ripsari antaa kummasti lisäpotkua, vaikka sitä sinisen sävyä ei niin erottaisikaan.

Pissaa ihonhoitoon?

No ei nyt ihan, mutta melkein 😂. Jokainen on varmaan nähnyt ihovoiteitten ja muiden tuotteiden INCI-listassa sanan urea?

Photo by Elevate on Unsplash

Popsugarissa oli juttua tästä aiheesta, ja tuli mieleen, että voisin itsekin kirjoittaa tästä perustana löyhästi kyseinen artikkeli.

Otsikon aihe ilmaantui joskus takavuosina aina silloin tällöin (lähinnä nuorten) keskustelupalstoille. Kuka oli parantanut aknensa sivelemällä omaa virtsaansa kasvoilleen, ja kuka oli muuten vaan hoitanut ihoaan sillä. He kaikki väittivät kiven kovaan sen olleen todella ihmeainetta, ja että "haju kyllä hävisi kasvoilta nopeasti, eli sitä voi ihan huoletta käyttää".

Ei totisesti olisi tullut mieleenkään kokeilla, mutta on tosiasia, että asiassa saattaa olla hiukan perääkin.

Urea, joska käytetään myös nimitystä karbamidi tai karbonyylidiamidi (näitäkin nimityksiä saattaa ihonhoitotuotteesi INCI:stä löytyä) on ihmisen elimistön proteiiniaineenvaihduntatuote, joka poistuu munuaisten kautta virtsaan. 

Ihon elimistöä suojaava pintakerros, stratum corneum, ei sarveissolukerros pysyy toimivana sisältämiensä luonnollisten kosteustekijöiden (natural moisturizing factors, lyhennetään yleensä NMF kosmetiikassa). Näihin kuuluu myös urea.

Mutta toimiiko virtsa sitten siveltynä kasvoille? Itse asiassa virtsan urepitoisuuden pitäisi olla suurempi, että se toimisi. Lisäksi virtsassa saattaa olla epäpuhtauksia tai jopa sellaisia mikrobeja, jotka saattavat olla vähemmän terveellisiä iholle.

Kosmetiikassa käytettävä urea tehdäänkin synteettisesti. 

Urea on erittäin hyvä kosteuttaja, joka vetää ilmasta kosteutta ihon syvempiinkin kerroksiin. Sillä on myös ihoa kuorivia ominaisuuksia, koska varsinkin suurempina pitoisuuksina (>10%) se rikkoo keratiinia ihon uloimmassa kerroksessa ja iho hilseilee. Niinpä ureaa käytetäänkin etenkin jalkavoiteissa, joissa se kuorii ja pehmittää jalat nopeasti.

Millä pitoisuuksilla ureaa sisältävät tuotteet toimivat parhaiten?

Nyrkkisääntönä voidaan pitää ihovoiteille alle 10% pitoisuutta. Korppuuntuneille ihoalueille ja kantapäille voidaan suositella 10-20% pitoisuuksia ja yli 20% pitoisuus on sen verran voimakas, että sitä voidaan suositella kynsisienen ja liian kovettuneiden kynsien hoitoon.

Karnevaalitunnelmia

Nyt on Rosenmontag, eli karnevaali-iloittelu ylimmillään. Oche Alaaf! vaan teillekin. Vielä kun tämän musiikin ja mekkalan saisi välitettyä...

Saksalaiset ruokakaupat vs. ruokakaupat muualla, mm. Suomessa

Täytyy myöntää, että missä ikinä matkustankin (tai asun), ruokakaupat ovat ehtymätön viihdytyksen lähde. Aiemmista asuinmaistani ei pahemmin löytynyt suuria hypermarketteja, jollaisia Suomessa on. Tai no, Irlannissa asuessani aluksi Cabinteelyssä Dublinin eteläpuolella oli iso Tesco, mutta Dublinissa sai tyytyä pieniin Spar-marketeihin. Lontoossa on keskustassakin säällisiä isoja ruokamarketteja (esim. Waitrose ja Sainsbury's, puhumattakaan Kensingtonin Whole Foodsista, joka on paratiisi, mutta ei likikään niin iso , kuin se alkuperäinen kejun myymälä Austinissa Teksasissa). 

Baselista piti lähteä Ranskan puolelle, jos aikoi hypermarketissa käydä.

Täällä Aachenissa suurimmat marketit ovat sellaisia "keskikokoisia". Näihin lukeutuu muun muassa lähi-REWEni, josta löytyi eilen suomalaisia tuotteita. Hapankorppujahan täältä saa joka paikasta (kuten saa monasti muualtakin sivistyneestä maailmasta), mutta näitä en ole ennen nähnyt. Näkkäriä ja ruis- ja kaurasipsejä.

Mikä täällä ihmetyttää on lihatuotteiden runsas tarjonta. Tässäkin REWEssä on todella runsas liha- ja leikkeletiski, eikä juusto-osuudessakaan ole valittamista.

Tähän vielä lisätään muutama kylmäallas, joissa on vakuumiin pakattuja lihaleikkeleitä ja makkaroita ja kolme isoa kylmäkaappia täynnään valmiiksipakattuja lihatuotteita.

"Kalatiski" näyttää tältä, ja olikin nyt yllättävän "täynnä" kaikenlaista. Yleensä sieltä löytyy vain pari pientä vakuumiin pakattua lohenpalaa. Nyt oli simpukoita, scampivartaita ja ainakin paria eri kalasorttia vakuumissa. Mutta niin, nythän alkaa paastonaika, joten se ehkä selittää tämän runsauden.

Kaikenlaiset vegaani- ja biotuotteet ovat täällä hyvässä huudossa (mm. vegaanista suklaata on tarjolla pilvin pimein), ja esim. vihannes- ja hedelmäosastolla ei ole muovipusseja, (kuten ei ole kassoillakaan), vaan kaikki pakataan paperipusseihin. Lähiruokainnostuksen ymmärrän oikein hyvin, mutta en ihan täysin sitä, että lihastakin pitää olla vegaaninen kopio. Lisäksi nuo paperipussit eivät ihan ole käytännöllisimmästä päästä, mutta eivätpä ne rasita luontoa kuten muovipussit.

Hävikkiä ei varmaan synny yhtä paljoa kuin esimerkiksi Suomessa, sillä jos menet lauantaina myöhemmin kauppaan, ammottavat monet hyllyt tyhjyyttään. Sunnuntaisinhan täällä ovat kaupat kiinni, joten jos ruokaostoksia halajaa tehdä, on mentävä joko Hollannin Vaalsiin Albert Heijnille tai Belgian Kelmisiin Carrefourille. 

Tässä mielessä, siis kun ihmisten annetaan ostaa hyllyt tyhjiksi, eikä pidetä huolta siitä, että lauantai-iltanakin riittää ruokatavaraa, ajattelen monasti suomalaisissa kaupoissa, että pitääkö kaikkea olla niin paljon? Olisi kiinnostavaa tietää, mikä on ruoan hävikki täällä versus Suomi? Luulen, että sekin vaikuttaa osaltaan ruoan hintaan. Jollakinhan se hävikkikin on katettava.

Irlannissa niissä pikkumarketeissa oli yleensä n. metrin leipähylly, jossa oli tummaa soodaleipää ja valkoista paahtoleipää, siinä koko valikoima. Ehkä hampurilaissämpylöitä, jos hyvin kävi. Sama juustojen kanssa. Muutama erilainen cheddar loisti kylmäkaapissa. 

Kyllä olivat työkaverit huuli pyöreänä, kun laitoin heille WhatsAppissa kuvia Turun Länsikeskuksen Cittarin leipä- ja juustovalikoimista! He eivät olleet ikinä nähneet mitään sellaista, metrikaupalla juustohyllyjä ja iso leipäosasto. Ei edes tuossa mainitsemassani Cabinteelyn Tescossa ollut moista, vaikka se hypermarketin kokoluokkaa olikin.

Tietystikin kaipaan montaa asiaa, joita saa Suomesta tai vaikka Brittein saarilta. Sellaisia ruokajuttuja, joita ei täältä Saksasta saa. Juuri nyt maistuisi teen kanssa Battenbergin kakku. Teeleivätkin (scones) olisivat hyviä, ja Hollannin puolelta Vaalsin Albert Heijniltä saa clotted creamiakin niiden kanssa. 

Niin, ja teen kanssa maistuvat myös Marie-keksit! Niitäkään ei löydy mistään täällä Keski-Euroopassa. Baselissa löysin saman tapaisia, Rich Tea Biscuits Migros-marketin eksoottisten ruokien hyllystä, mutta se ei ole sama asia. Kunnon Mariekeksi on vaniljalla maustettu ja ohut sekä rapea. Nuo Rich Tea -keksit taas ovat paksuja, eikä niissä ole vaniljaa ja ne maistuvat lähinnä pahvin paloilta.

Kunnon teetäkin olen onnistunut täältä löytämään (Darjeelingia ja Assamia, brändi on Meßmer), mutta kunnollista kaakaota en. Joskus raahasin Lontoosta Suomeen tätä Options-merkkistä, mutta nykyään sitä saa ainakin S-ryhmän kaupoista Suomessakin. Ihan älyttömän hyvää!

Salmiakkiakin täältä saa! Alte Posthofin REWEssä on hyvä valikoima, ja ellei sinne saakka jaksa lähteä, lähiapteekistakin löytyy. Tai sitten Hollannista.

Ruisleipää on ainakin REWEssä, ihan kunnollista sellaista, mutta joskus olisi kiva laittaa sen päälle kunnon savukinkkua. Jotakin savustettua täältä ja Hollannista löytyy, mutta ei yhtään sellaista kuin esim. Yläneen tai Someron palvikinkku.

Dublinissa muuten löysin herkkukaupasta Fazerin tekemään ruisleipää, mutta voi taivas, että se oli  p a h a a! Paketti päätyi roskiin.

Suomalainen pullapitkokin on suosikkini. Fazerin Artisaanipitko maistuu minun suussani tällä hetkellä parhaimmalta. Vielä on pakkasessa muutama tarkoin varjeltu viipale, ja sen lisäksi kaksi karjalanpiirakkaa ja pieni leipäjuuston palanen, herkkuhetkiä varten.

Ensi viikolla tulee paikallisesta Ruotsi-kaupasta (onfos.de) mm. kardemummapullia, chilillä maustetua Keso-raejuustoa (tämän myynti lopetettiin usea vuosi sitten Suomessa suureksi harmikseni) ja Muro-keksien tapaisia Brago-keksejä, Ballerina-keksejä ja Kallen kaviaaria! Taas saa teepannu puhista.

Jospa tekaisisin laskiaispullia, mantelimassaa on ainakin saatavilla joka paikassa.

Mahdanko aikanaan jäädä kaipaamaan mitään täältä Saksasta? En oikein usko. Sveitsin-vuosilta ei jäänyt oikeastaan minkäänlaisia hinkuja.

Mukavaa laskiaissunnuntaita! Päivän nimi täällä on Tulppaanisunnuntai. Nyt menen laittamaan itselleni falafel-salaatin, kun postausta kirjoittaessa tuli nälkä 😂😆.