lauantai 31. elokuuta 2013

Kammottavat kantapäät

Meillä lienee jokin sukuvika että kantapäät sarveistuvat helposti ja halkeilevat sen myötä. Eikä se karheuskaan kivaa ole, repii lakanoita ja sukkia kuluu.

Olen ennemminkin täällä valittanut asiasta ja kyllä, kokeiltu on jos jotakin salvaa ja keinoa. Toistaiseksi parhaat tulokset on saatu aika-ajoin toistuvilla käynneillä jalkahoitajalla, noilla kaukoidän ihmeellisillä kuorintapusseilla ja höylällä.

Kävin taannoin apteekissa ja silmiini osui uusi keino päästä eroon kovettumista.



Laastari, jossa on jopa 40% salisyylihappoa! Kuulosti hyvältä ja ostin pari pakettia, sillä hintakaan ei päätä pyörryttänyt. Käyttöohjekin vaikutti sopivan yksinkertaiselta.




Yhdessä pakkauksessa oli kolme levyä, joista voi leikata tarvitsemansa kokoisia ja -muotoisia kappaleita hiukan huopamaisen paksua laastaria. Yhtä laastaria pidetään kaksi päivää, sitten vaihdetaan, ja toisen kahden päivän kuluttua kovettuma vain liotellaan pois.

Todella yksinkertaista! Mutta.....kesän sandaalikautena laastari kyllä kantapäissä pisti todella silmiin. Toisekseen ne olisi varmaan pitänyt teipata ilmastointiteipillä paikalleen, sillä minun laastarini tapasivat mystisesti kadota jonnekin päivän kuluessa. Yritin pitää sukkiakin jalassa yöllä ja päivällä, mutta laastarinpalat löytyivät sitten liimautuneena sukkien sisäpuolelle. En käsitä.

Joten toistaiseksi ei yhdestäkään kovettumasta ole päästy näiden lappujen avulla, mutta aion kokeilla vielä uudelleen.

perjantai 30. elokuuta 2013

Liikuntapäiväkirja - 12 viikkoa takana + muita kuulumisia

Liikunnallisesti viikko sijui kohtalaisesti. Kolme kertaa salilla ei nyt ihan ole niin paljon kuin haluaisin, ja aerobinen liikunta maistuu edelleen puulle. Tänä aamuna piti mennä jo seitsemäksi aamulla pilatekseen, mutta nukuin autuaasti sen yli valvoskeltuani koko yön. Eilen vaan sattui eräs järisyttävän epämiellyttävä juttu Rotaryjen kokouksen jälkeen, ja sen jälkeen vielä toinen järkytys, kun olin tullut kotiin. Ihmisiä, joihin en välttämättä halua törmätä, mutta jotka joskus putkahtavat jostakin ja tarrautuvat hihaan kuin iilimadot. En jaksa siitä sen enempää, mutta joka kerta kuulen jotakin ikävää.


Söin sitten aamulla aamupalaa kaikessa rauhassa ja katselin videoita kunnes aamiainen tuntui sulaneen tarpeeksi, ja lähdin sitten salille. Buukasin ensi viikoksi personal trainerin tapaamisen että oppisin hiukan jotakin uutta. Nyt on jauhettu samaa ohjelmaa pääsääntöisesti vain painoja lisäten, mutta tarvitsisi kaiketi tehdä jotakin hiukan toisin. Elimistölle tulee antaa aika-ajoin shokki noinniinkuin liikunnallisesti, muuten lihakset tottuvat tekemään samaa liikettä.

Kuntosali, jossa käyn on vain naisille. Naisia siellä käykin laidasta laitaan. Eräs Lähi-Idästä tullut nuori tyttö, kolmen lapsen äiti, treenaa joka päivä kakti tuntia + kävelee salille tunnin ja taas takaisin toisen tunnin. Joskus ihmettelen, että koska hän ehtii lapsiaan nähdä, koska hän on kuitenkin täysaikaisesti myös töissä. Mikä hassuinta, nuori nainen käy joka päivä solariumissa, ja mitä ruskeammaksi iho muuttuu, sen vaaleammiksi muuttuvat hiukset. Siis oikeastaan kellanvaaleiksi.

Tänään taas salilla oli aikamoisen isokokoisia naisia nostelemassa parin kilon painoja. No, jostakin se on aloitettava. Tuintui kuitenkin, että minä olin siellä ainoa, jolla suorastaan hiki roiskui ja vaatteet olivat ihan hiestä märkiä.

Huomasin, että aluksi niin suuria vaikeuksia tuottanut rintaprässikin alkaa sujua ja vetelin kahvoja apinan raivolla  - kunnes: yhtäkkiä tuli aivan hirvittävän huono olo. Roskis ei ollut kovinkaan kaukana, ja sinne päätyivät aamiaisen rippeet. Päätin myös lopettaa siltä päivältä, istua hetken paikoillani hierontatuolissa ja mennä sitten infrapunasaunaan, jossa olo sitten kohentuikin.

Huhhuh! Tuollaista huonovointisuutta en ole kokenut todellakaan pitkään aikaan, jos milloinkaan.


Mistä tietoa meikkivalintojen tueksi?

Maleksin tänään erään tavaratalon kosmetiikkaosastolla ja kokeilin erilaisia meikkejä kädenselkääni ja hajuvesiä eri pahviliuskoille. Tuli himo ostaa eräs huulipuna, mutta ei, en juuri koskaan tee ostoksia ihan noin vaan ottamatta jostakin selvää miten se oikeasti toimii. Vaikka uskaltaisitkin pyyhkäistä paperilla testeripunan pään puhtaaksi ja sivellä sitä omille huulillesi, ei se ole sama kuin sitä käyttäisi muutaman päivän todetakseen onko se hyvä vai huono  - siis juuri sinun mielestäsi.




Nyt en puhu siis värien valinnoista vaan lähinnä siitä, vastaako se ainesosiltaan ja esim. kestävyydeltään sinun odotuksiasi. Tosin huulipunan värikin voi eri ihmisten huulilla muuttua päivän mittaan, kuten myös tuoksut muuttuvat eri ihmisten iholla, kuten totesimme jo taannoisessa postauksessa.

Netistä voi hakea tietoa kosmetiikkabloggareiden blogeista, muunmuassa. Mutta nämä katsaukset yleensä tarjoavat vain juuri sen henkilön mielipiteen asiaan, ja se mielipide saattaa hyvin olla sponsoroitu sellainen. Jos blogia sponsoroi tuotteillaan jatkuvasti jokin taho, ei bloggari varmaankaan halua lopettaa tätä suhdetta ihan tyrmäävillä arvioilla.

Minä haen tietoa monestakin paikasta. Niin blogeista kuin esimerkiksi luottosaitiltani Makeupalleysta. Pidän tästä saitista siksi, että siellä näkyvät niin arviot, kuin arvioijien määrä, yleisarvosana ja vielä kuinka monta prosenttia arvioijista ostaisi tämän tuotteen uudelleen. Jos arvioita on vaikka likemmäs sata, se alkaa jo olla aika luotettavaa trenditietoa ja voit myös arvella, että siinä tapauksessa on aika epätodennäköistä, että itse pettyisit ko. tuotteeseen.

Paula's Choice -sivustolla ja Totalbeauty.com -saitilla on myös laajassa skaalassa kosmetiikka-arvioita. Suomenkielisistä löytyy esim. Beautify. Kosmetiikan ainesosista ja kosmetiikasta yleensäkin löytyy tietoa täältä. Cosmeticsinfo kertoo aika kattavasti mitä aineita esimerkiksi meikkivoiteessa käytetään, mistä aine tulee ja miksi sitä tarvitaan. Makingcosmetics on myös saitti, josta löytyvät kaikki INCI-listojen merkilliset termit ja aineiden käyttötarkoitus. Itse asiassa tämä on kosmetiikan ainesosien myyntisivusto, josta myös selviää suuntaa-antavasti, miten kallista joku aine esimerkiksi ostamassasi ryppyvoiteessa on ollut. Täältä löytyy myös reseptejä omatekoiseen kosmetiikkaan.

Näillä jo pääsee aika pitkälle minimoimaan meikkiostospettymyksensä.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Borek/börek

Tänään oli uuden lukukauden opetussuunnitelmapalaveri (lienen aiemmin maininnut, että opetan maahanmuuttajille suomea vapaaehtoistyönä) ja paikalla oli myös iranilainen kokki tekemässä huomista lounasta. Mekin saimme maistaa, ja olipa se muuten tosihyvää. Borek on ruoka, jota ilmeisimmin on tehty kaikialla vanhan ottomaanivaltakunnan alueilla, ja useimmiten se meilletäänkin turkkilaiseksi. Reseptistä on myös paljon variaatioita. Laitan tähän ohjeen.

Borekia suoraan uunista.

Borek (tai börek)

Taikinakuoreen:
400 g filotaikinaa
1 muna
hiukan yli 1/2 dl kevytmaitoa
mustia seesaminsiemeniä tai kokonaista kuminaa koristeluun

Täytteeseen:
n. 400 g tuoretta tai pakastettua pinaattia (jos käytät pakastettua, puristele neste mahdollisimman tarkkaan pois)
1 dl fetajuustomurua
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl oliiviöljyä
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
(1/4 tl kurkumaa)

oliiviöljyä vuoan voiteluun

Tarvitaan myös vuoka, joka on n. 20cm halkaisijaltaan. Kaksinkertaisena taikinan voi tehdä uunipellille leivinpaperin päälle.

Laita uuni kuumenemaan 180-asteeseen. Silppua sipulit ja kuullota sipulisilppu n. 4 minuuttia pannulla, älä anna ruskistua. Lisää puhdistettu pinaatti ja mausteet. Peitä pannu kannella tai tinapaperilla ja anna kiehua kasaan miedolla lämmöllä kunnes pinaatti on pehmeää.

Silläaikaa voitele vuoka pienellä määrällä oliiviöljyä. Avaa filotaikinapakkaus. Vatkaa muna ja maito kunnolla sekaisin. Valitse kokonainen ja ehjä filolevy, jolla vuoraat vuoan. Pensselöi levyn pinta muna-maitoseoksella. Jatka levittämällä edellisen päälle uusi filotaikinalevy, jonka myös penslaat muna-maitoseoksella. Jatka näin kunnes puolet taikinalevyistä on käytetty. Älä anna kahden filolevyn juuttua kiinni toisiinsa ilman munamaitokerrosta!

Levitä pinaatti-sipulitäyte vuokaan ja murustele päälle fetajuusto. Jatka filotaikinan lopun kanssa samoin kun piiraan pohjan kanssa. Kun kaikki filo on käytetty sirottele päälle seesaminsiemenet. Paista uunissa n. 10-15 minuuttia tai kunnes pinta on kullanruskea.

Tarjoile vaikkapa alkuruokana pääruokana salaatin kanssa. Mukavanmakuista myös iltapalana.


tiistai 27. elokuuta 2013

Pätkäpaasto, eli 5:2-dieetti

Katselinpa minäkin ihmeissäni TV:stä Michael Mosleyn dokumenttia, jossa hän paastoili pari päivää viikosta ja muut viisi päivää söi normaalisti. Näin hän sai pudotettua kokonaista yhdeksän kiloa ja hänen verensokeriarvonsa palautuivat normaalsiksi.

Kokeilu poiki myös kirjan: The Fast Diet. Nimi ilmeisimmin viittaa sekä paastoon, että nopeisiin tuloksiin.

Kun asiasta lukee enemmän, huomaa, että tällainen pätkäpaasto, jossa siis paastopäivinä naiset saavat syöfä 500 kcal ja miehet 600 kcal edestä, vaikuttaa monilla useaan muuhunkin asiaan kuin verensokeriin, verenpaineeseen ja painoon. Tätä kautta voidaan ajatella sen vaikuttavan muistisairauksiin ja sydän- ja verisuonitauteihin niitä estävästi. Asiaa ei kuitenkaan ole tutkittu missään pitkäaikaisseurannoissa  - vielä. Tutkijan myös tapansa mukaan suhtautuvat asiaan varovaisesti. Historiallisesti asiaa ajatellen ei ole niinkään kauaa aikaa siitä kun ihmisillä ei välttämättä joka päivä ollut suuhunpantavaa, ja silti on selvitty.

Laihtuminen ja sokeriarvojen paraneminen liittyy ilmeisimmin insuliiniherkkyyden paranemiseen. Pätkäpaasto myös vähentää elimistössä syövällekin altistavaa ja vanhenemista vauhdittavaa insuliininkaltaista kasvutekijää (IGF). Monilla paastoilu on vaikuttanut myös edullisesti veren rasva-arvoihin, ja näitten kaikkien vaikutuksien pohjalta arvellaan, että pätkäpaastoilijat eläisivät mahdollisesti muita pidempään.

Kiinnostuin aiheesta juuri tuon verensokeriasian vuoksi. Minulla ei ole diabetestä, mutta sokeri kyllä heittelee. 500 kcal riittäisi siis kahdesti viikossa erinomaisesti, kunhan vaan suunnittelee päivän hyvin (ks. alla olevat ruokasuositukset). Vaihtoehto 2 voisi minulla jopa olla ihan se tavallinen päivä, muuta ei ruoaksi edes jaksaisi syödä (ja sitäpaitsi tuo kasvisvuoka on vielä hyvääkin).

Pätkäpaastoilla voi muutenkin. Vanhanaikainen tapa on pitää yksi todellinen mehupaastopäivä per viikko, mutta ajatus ei oikein miellytä. Sitäpaitsi kaloreiden laskeminen kaksi kertaa viikossa ohjaa suurempaan ruokatietoisuuteen, eli siinä mielessä kun tulee tarkkailtua omia syömisiään, saa karsittua turhat pois siiitäkin hommasta. Näin ainakin uskon. Huomaamattaan kun suuhunsa pistää päivän mittaan kaikenlaista, jota eivät aivot täysin tietoisesti rekisteröi muistijäljeksi saakka.


Normaalisyönnin päivinä säilytetään normaali ruokavalio, jossa ei kielletä roskaruokaakaan.


Katsotaanpa, mitä 500 kalorilla saisi paastopäivinä syödä (jokainen vaihtoehto koskee yhtä paastopäivää):

1. Juustomunakas, yht. 508 kaloria
- kolme keskikokoista kananmunaa
- 50 g juustoa

2. Kesäkurpitsa-munakoiso-tomaattivuoka juustolla, yht. 502 kaloria (ohje tässä)
- yksi keskikokoinen kesäkurpitsa
- yksi keskikokoinen munakoiso
- kolme keskikokoista tomaattia
- 85 g juustoa

3. Liikkujan päivä, yht. 495 kaloria
- 3 dl veteen keitettyä kaurapuuroa
- 300 g raejuustoa (0,3 rasva%) - siis puolitoista purkkia
- purkki rasvatonta maitorahkaa (250 g)
- 2 dl sokeroimatonta mehukeittoa

4. Leivän ja maitokahvin ystävälle, yht. 504 kaloria
- 5 ruisnäkkileipäpalaa
- 100 g keittokinkkua
- 1 rkl kevytlevitettä (max 14% rasvaa)
- pieni kurkku
- kaksi keskikokoista tomaattia
- 2 dl rasvatonta maitoa kahviin

5. Raakaraasteiden puputtajalle, yht. 496 kaloria
- 250 g porkkanoita
- 250 g kaalta
- purkki ananasmurskaa omassa liemessään (227 g)
- 350 g raejuustoa (0,3 % rasvaa)

6. Äijäruokaa, yht. 501 kaloria
- 200 g HK:n sinistä
- 2 rkl sinappia

7. Torstaipaasto, yht. 500 kaloria
- 435 g säilykepurkki hernekeittoa (sis. lihaa)

Sanotaan, että yhden päivän roikkuu vaikka löysässä hirressä, ja tässä ruokavaliossa helpoksi tekeekin juuri se, että paastopäivät eivät ole perätysten. Jos on viehtynyt kasvisruokaan, niin varmaan saa mahansa täyteen, tosin valkuaispitoiset ruoat toimivat nälän pitäjinä paremmin. Olen tosin kuullut rasvapaastoilijoistakin, jotka syövät vain rasvaa paastopäivinä. Saadakseen 500 kcal olisi siis päivän annos noin 4 isoa ruokalusikallista.

maanantai 26. elokuuta 2013

Japanilainen teeseremonia ja ikebanaa

Matcha-teen vispausta.

Meillä oli tällainen tänään. Siis "Leppäkerttuporukallamme". Itse asiassa homman opettaja sanoi, etteivät japanilaiset käytä siitä nimitystä "teeseremonia" (teeseremonia on sellainen, jossa esim. teetä uhrataan jumalille), vaan se on enemmänkin "teetapaaminen" (tea gathering). Näitäkin on formaalisuudeltaan eri asteisia, kuten chaji, joka on kaikista muodollisin, ja chakai, joka on vähemmän muodollinen.

Ilta alkoi pienimuotoisella opetustuokiolla kukkien asettelusta Corinnen johdolla. Hän on kouluttautunut opettamaan japanilaista ikebanaa. Japanilaiset käyttävät sekä jalostettuja kukkia, että "rikkaruohoja", koska kukka-asetelma kertoo luonnosta, jossa ne kasvavat rinnakkain.

Ensimmäinen oksa on aina "miespuolinen" ja kohoaa kohti taivasta.

Toinen oksa asetetaan 45:n asteen kulmaan ensimmäiseen nähden.

Kaksi muutakin gerberaa löysi paikkansa. Asetelman idea ovat eripituiset oksat.

Niin peikonlehden lehtien reunoja ja kärkeä, kuin myös mukaan laitettuja "heiniä" muotoiltiin rullaamalla niitä puupuikon ympärille. Tämä pitää tehdä kun kasvi on lämmin ja vain sille alueelle kasvia, missä se ei napsahda poikki.

Valmis asetelma on kaunis!Alustana on soikea vati ja "piikkisika", johon kukat on kiinnitetty.

Teetarjoilu on kohta alkamassa.
Meillä oli sähkökäyttöinen keittoalusta, mutta hiilillä toimivassa pitää olla juuri oikeanlaiset hiilet ja tuhka tulee muotoilla polveilevan maaston näköiseksi, joten senkin valmistelussa menee aikaa.

Tarvikkeet valmiina.

Chasen, eli vispilä on tärkeä työkalu matchaa valmistettaessa.
Teekutsujen "isäntä ja emäntä".

Makeiset, jotka laitetaan kiertämään ensin kehoituksella "Okashi o dozo" (Olkaa hyvä ja ottakaa makeisia). Kuvan lautasella japanilaisia kirsikankukan mallisia makeisia ja Pihlaja-marmeladikarkkeja. Joka sorttia saa ottaa kerralla.
Juhlien kunniavieras (tättä tapauksessa kekkereiden oikea emäntä Barbara) istuu aina juhlien emännän vasemmalla puolella ensimmäisenä.
Kumarruksissa oli hiukan opettelemista (niinkuin myös istumisessa kovalla lattialla jalat alla  - tatami olisi ollut parempi kuin parkettilattia). On kolmea lajia kumartamista: Shin on kaikkein kunnioittavin, kumarretaan kämmenet lattialla niin, että käsien kärjet ovat vastakkain. Gyo on seuraava aste, jolloin vain sormet ovat lattialla, kämmen ei. So on kaikkein epävirallisin, eli vain sormien päät koskevat lattiaan.

Illan emäntä kehoittaa vieraitaan ottamaan makeisia (Okashi o dozo) ja ensimmäinen vieras saa makeislautasen eteensä. Hän antaa sen seuraavan vieraan eteen ja syö makeisensa samalla kun emäntä valmistaa matchan. Ensimmäinen vieras saa teekulhon eteensä ja kumartaa ennen siihen tarttumistaseuraavalle vieraalle pyytäen anteeksi, että hän aloittaa teen ennen häntä. Tässä pitää katsoa seuraavaa vierasta suoraan silmiin. Seuraavaksi hän kumartaa emännälle sanoen: "O-temae chodae itashimasu" (juon valmistamaasi teen).

Seuraava vieras ei vielä koske makeistarjottimeen ennenkuin emäntä alkaa valmistaa hänen teekupillistaan. Kun hän saa kupin eteensä, hän pyytää samalla tavalla anteeksi seuraavalta vieraalta sen, että hän aloittaa aiemmin kuin tämä, ja kiittää emäntää samalla tavalla kumartaen kuin ensimmäinenkin vieras. Tämän lisäksi hän myös kumartaa ensimmäiselle (edeltävälle) vieraalle sanoen: "O-shoban itashimasu" (liityn seuraasi juoden teetä).

Tuntuihan se hiukan monimutkaiselta kaikkine kumarruksineen, mutta antaa hiukan käsitystä asiasta.

Temperamentikkaimmille meistä se opetti myös kärsivällisyyttä.  Japanilainen jäsenemme osallistui Brasiliasta käsin Skypen välityksellä touhuihin, siitä tuo kirkas läppärin ruutu, joka kummittelee taustalla.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Treenipäiväkirja - 11 viikkoa takana ja hiukan muuta asiaa

11 pitkää viikkoa siis takana! Viime viikkoina en ole käynyt salilla ihan joka päivä, mutta lepopäivät ovatkin tarpeen ainakin jos lihasta aikoo kasvattaa. Edelleen pitäisi lisätä aerobista liikuntaa, mutta sitä yhä vaan inhoan... Käyttämälläni salilla piti alkaa syksyllä jooga, mutta kas, eipä sitä uudessa ohjelmassa mainittukaan. Pieni pettymys.

Alan nyt myös olla siinä pisteessä, että kuntosalillakin kaipaisi uusia tapoja treenata. Samaa ohjelmaa on nyt viikkotolkulla jauhettu läpi painoja korottaen. Alkaa hiukan maistua puulta.


Perjantaina treenin jälkeen huomasin, että hiki haisi voimakkaasti ammoniakille, eikä lähtenyt treenikamppeista pesussa kunnolla se haju. Laitoin vaatteet likoamaan yli yöksi. Se haju oli todella pistävää ja kieli liian proteiinipitoisesta aterioinnista. Lähtihän se haju sitten lopulta ja nyt viikonloppuna vähensin hiukan proteiinia ravinnosta. Eihän sitä periaatteessa saisi syödä niin paljoa, että sitä riittää poltettavaksi saakka, vaan 1 g per painokilo riittää. Tai jos laihduttaa niin 1 g proteiinia per tavoitepainokilo.

Viime viikolla myös selviteltiin keskussairaalassa viime kuussa kesken jääneen leikkaukseni uusintaa. Lopputulema: Ei nyt ainakaan toistaiseksi leikata uudelleen, sillä nyt on leikelty yleisanestesiassa niin monta kertaa, että aletaan olla riskirajoilla sen suhteen. Seuraillaan nyt sitä kasvainta vaan ja mietitään asia uusiksi myöhemmin.

Minulla itselläni on aikalailla EVVK-olo sen suhteen. Toivon tietty, että se pysyy lääkityksellä jotenkin kurissa. Tuon syöpälääkkeen kuitenkin haluan vaihtoon, koska sivuvaikutukset todentotta repivät hermoja.

lauantai 24. elokuuta 2013

Voice ja suosikkini Marianne

Torstaina kävin ystävättäreni luona naapurikunnassa ja autossa soi Voice, kuten yleensäkin. Uudet  iltapäiväjuontajat tuntuvat kyllä aika tahvoilta, puhumattakaan sääpoika Denniksestä. Ja onko hinttarerilla oltava aina noin ärsyttävä ääni?

Mariannen juonnoista tykkään. Hänen vanhempansa ovat nuoruudenystäviäni, joten kommentit vanhemmista hihityttävät. Mutta se ei ole SE juttu, jonka takia ko. radioasemaa kuuntelen. Hänellä on kuitenkin taito olla diskreetti tietyissä asioissa. On ehkä perua opinnoista Briteissä.

Torstaina aihe koski sitä että onko Jennifer Aniston raskaana. Aivan hirvittävää uutisointia!

Ehkä joku ei vaan kykene saamaan lapsia. Kuulun itse tähän kategoriaan, jonka syöpä ja sen korvalla tapahtunut miesystävän katoaminen kuvioista sinetöi asian. Kun kerroin hänelle asiasta, hänen ensimmäinen kommenttinsa oli :

"Meneekö sulta nyt tukka?".

Hirvittävän hienoa. En voinut kuin nieleskellä. Ja järkyttyä. En ollut ajatellut asiaa siihen saakka. Enkä edes pystynyt ajattelemaan. Päivä kerrallaan.

Mutta menneisyydessä sattui jotakin muutakin.  Tunsin erään terminaalipotilaan (=saattohoitopotilas, siis henkilö, joka tulee kuolemaan sairauteensa), joka oli kaupungilla ja sai onnittelut raskautensa takia. Hänellä oli lymfooma, joka paisutti vatsan, ja kemoterapiasta hiukset olivat jääneet eräänä aamuna tyynylle. Raflaavannäköinen peruukki korvasi asian, ja hän olikin todella hyvännäköinen nuori nainen.

Nuori nainen, joka tuli vuolaasti itkien takaisin saattohoitokotiin. Olin ihan sanaton.

Sanaton edelleen.



torstai 22. elokuuta 2013

Apuja (joulu)lahjatuoksujen ja partavesien valintaan ja ostoon

Koska joulukin luuraa jo muutaman kuukauden päästä, niin ajattelin esitellä hiukan tarkemmin Fragrantica-sivuston netissä. Tämä sivusto on erittäin kätevä jos harkitset vaihtoehtoa nykyiselle tuoksullesi, tai miesten partavedelle. Tai jos lempparisi valmistus on lopetettu tai sen saanti muuten vaan kiven takana.

Otetaanpa esimerkiksi Diorin miestentuoksu Fahrenheit. Haepa se käyttäen hakukenttää tuolta Fragrantica.com'in sivustolta. Avautuu tällainen näkymä. Tuoksu on analysoitu sivulla aika hyvin, mutta tärkeämpi uuden tuoksun valinnassa on vasen kolumni, jossa on tuoksuja, joista Fahrenheitin ystävät ovat myös pitäneet.

Lisäksi sivun keskivaiheilla on hintoja, joilla tuon tuoksun saa eri nettikaupoista. Sekin aika kätsy lista. Kivaa on myös se, että sivulla on kerrottu kyseisen tuoksun historia ja sen luojat. Samaten käyttäjäarvioita löytyy.

Otetaanpa toinen esimerkki. Tykkään kovasti Givenchyn Organzasta. Ennenkuin eksyin Fragrantican sivuille, olen käyttänyt vasemman kolumnin ehdotelmista YSL:n Opiumia, Chanel 5:sta, Diorin Poisonia, Bulgarin Jasmin Noir'ia, Diorin Dunea, Guerlainin Samsaraa ja Shalimaria. Aika hyvin sopii kuvioon.

Jos siis tiedät edes yhden lahjan saajan lempituoksuista, tämän sivuston avulla on mahdollisuus löytää uusi tuoksu, joka miellyttää saajaa eikä jää käyttämättä.

Kuinka monelle sivusto on tuttu?



keskiviikko 21. elokuuta 2013

Reissunaisen tarinoita, osa 2 - leidit Intiassa

Luulisi, että kuka tahansa lähtisi työmatkalle Intiaan riemusta kiljuen - mutta tottapuhuen työmatkat eivät koskaan olleet hupimatkoja, vaikka niillä saattoikin kaikenlaista hauskaa tapahtua. Vuosia sitten olimme minä ja vanhempi naispuolinen kollegani - sanotaan häntä nyt vaikka Maijaksi - kartoittamassa mahdollisia uusia yhteistyökumppaneita työnantajallemme.

Koko reissu kesti hiukan yli viikon ja majaa pidimme Mumbaissa Leela-hotellissa ja siitä sitten kävimme päivittäin milloin missäkin kaupungissa, kuten Hyderabad, Ahmedabad, Bangalore jne. Kaikkia paikkoja en edes muista, koska niitä tuli nähtyä vain taksin ikkunasta matkalla lentokentältä jonnekin ja taas takaisin.

Ruuhkaa ja meteliä.

Oli alkukesää ja monsuunin aika, eikä siinä helteessä tehnyt mieli olla ulkona, vaikkei olisi satanutkaan, joten illat kuluivat hotellihuoneessa kirjoitellen raportteja. Monsuunin takia olisi myös pitänyt olla kumpparit mukana, sillä jos jonnekin ajoi taksilla, melko varmasti taksista (tai siis hotellin autosta) noustessaan kahlasi vähintään nilkkoja myöten vedessä, tai oikeammin liejussa.

Mumbaussa myös levennettiin katuja, jonka takia katujen varsilla olevat kerrostalot oli revitty puoleen alkuperäisestä koostaan ja näytti todella kummalliselta kun taloista näkyi huoneenpuolikkaita, jotka olivat siis käytössä ja kalustettuja, mutta kukaan ei ollut vetänyt mitään suojaa julkisivun peitoksi.

Onneksi firman travel policy salli meidän matkustaa Intian sisäiset lennot businessluokassa, joten oli hiukan helpompaa kun ei tarvinnut jonotella väkipaljouden keskellä.

Maijalla on erittäin hyvä huumorintaju, joten vaikkakin matka oli erittäin puuduttava, oli se hiukan helpompi kun oli mukavaa seuraa.

Saavuimme Mumbaihin ja asetuimme hotellihuoneisiimme. Ensimmäisenä päivänä meillä oli kokous hotellissamme eräiden yhteistyökumppanien kanssa ja sitten seuraavana päivänä lähdimme Bangaloreen Air Saharalla. Tätän kommentoi brittiläinen miesystäväni puhelimessa: "Are you sure that you are on the right continent?". 

Lentoyhtiö oli muuten ihan parhaasta päästä mielestäni, näin isoa jalkatilaa ja sellaista ruokalajien paljoutta en minkään muun firman busineksessa ole kuunaan nähnyt. Ruokailimme kaikessa rauhassa kunnes Maija pyrskähti nauruun. Mitä ihm...? "Näitkö sä tuon lentoemännän nimen?", hän sai sanottua naurunsa lomassa. "No en." Pitikin sitten katsoa tarkemmin ja hassuhan se olikin ja väsyneenä sitä olisi nauranut melkein vaikkei olisi ollutkaan... Nimikyltissä luki "Kaveri Puri". 

Hassut nimet eivät siihen loppuneet. Meitä oli vastaanottavassa firmassa vastassa tummiin pukeutunut miesjoukko, ja vaihdettiin siinä sitten käyntikortteja, joita piti kohteliaisuuden mukaan tutkia kun sen käteensä sai. No, yksi mies oli nimeltään "Puijari" ja sukunimi oli "Pani".

En uskaltanut katsoa Maijan päällekään, ettemme olisi taas purskahtaneet nauruun.... Jälkeenpäin muuten intialainen kollegamme (joka ei tietenkään pitänyt nimiä ollenkaan hauskoina, vaikka osasi hyvin suomea ja tiesi kyllä mitä ne suomeksi tarkoittivat) valisti meitä tiedoilla, että kaveri on leveä joki ja puri ja pani erityyppisiä leipiä.

Olihan siellä sitten vielä nainen nimeltä Kamala, sukunimi ei jäänyt mieleen.

Viimeisenä päivänä lopetimme työt Mumbaissa iltapäivän auringon alkaessa vaipua mailleen ja olimme jättäneet minun huoneeni lepäilytilaksi, koska lento lähtisi vasta kolmelta yöllä. Tuli mieleen kysyä Maijalta että oliko hän huomannut, että hotellin kellarikerroksessa oli liikkeitä. No sinne sitten shoppailemaan. Löysimme myös kauneushoitolan, jonne Maija jäikin sitten hoidattamaan kasvojaan. Kosmetologin nimi muuten oli "Bimbo". Ei tosin ollut blondi.

Sanoin meneväni sillä aikaa ostamaan käsilaukun ja silkkihuiveja ja odottavani häntä baarissa. Hän sitten parin tunnin jälkeen saapuikin ja kertoi nukahtaneensa heti kun pääsi hoitotasolle pitkäkseen. Oli sitten kuitenkin herännyt omaan kuorsaukseensa homman loppupuolella.

"Ootko sä varma, että sun naamallesi on jotakin tehty, vai antoiko hän vaan sun nukkua peri tuntia?" Oli pakko kysyä... :D  Sitä jäimme sitten meittimään ja hän siveli koko loppuillan kasvojaan tuumien, että "kyllä se eika pehmeältä vaikuttaa, kaipa se jotakin sitten teki mun nukkuessani".

Kotiin päästiinkin sitten ihan kunnialla, ja Mumbain kentällä tosiaan pääsee kaikista lopuista "ruvista ja paiseistaan" (rupia, paise, paikalliset rahayksiköt), silllä niin älyttömän kallista kaikki on siellä. Mutta mikä oli ihanaa, siellä oli ihania petintapaisia, joilla voi loikoilla odottelemassa lentoa. Juotiinpa me sitten baarissa lasilliset shampanjaakin minun syntymäpäivälleni ja hyvin onnistuneelle reissulle.

Gateway to India Mumbaissa.

tiistai 20. elokuuta 2013

Reissunaisen tarinoita

Lupailin jo jokin aika sitten laittaa tänne muutamia kommelluksia paljon työkseen matkustavan naisen elämästä. Niin että tässä niitä tulee pieni kokoelma. Toivottavasti ovat viihdyttäviä. Tai siis ainakin viihdyttävämpiä, kuin miten allekirjoittanut aikoinaan ne koki.


Ranskalaismiehet voivat olla vaarallisia  - monella tavalla. Tapahtuipa kerran Amsterdamissa, jossa silloin myös paljon asustelin….

Oli hiukan hulvakampi viikonloppu ja palailtiin hotellille ravintolasta. Westerkerkin (ja Pink Pointin) luona oli katukiveykseen istutettu lamppu rikkoutunut, ja kolo oli pudonneiden lehtien peitossa. Tietty sitten kompuroin siihen ja mursin kynteni, johon kehittyi muhkea kynsivallintulehdus.

Ja miten sitten ranskalaiset liittyvät tähän?

Seuraavalla viikolla konferenssissa tapasin ison joukon ihmisiä, ja eräs ranskalaisherrakin halusi tulla esittäytymään kuunneltuani esitelmäni. Ei muuten mitään, mutta kädenpuristus oli niin luja, että olisi saanut tajun kankaalle normaalistikin, mutta tämän kynsivallintulehduksen kanssa...silmissä musteni. Ja nyt sitten se sormi on kuin limppu niveleen saakka...

Tämä ollut ensimmäinen "encounter of the third kind" ranskalaismiehen kanssa. Joskus takavuosina sattui sellainenkin nolo juttu, että firmani järjesti ison kv. kokouksen Roomassa, ja kentällä eräs monsieur halusi hyvästellä hiukan liiankin lämpimästi, eli poskisuudelmin. Taisin olla hiukan pökkelö enkä heti tajunnut aikeita, ja hän nyhtäisi minut samalla tavalla kädestä rutistaen lähelleen, ja valitettavasti hänen leukansa osui kulmakarvani kohdalle otsaan kopsahtaen. Siinäkin jo hiukan näin tähtiä, mutta reissun kruunasi lennolla vessareissulla hoksaamani mahtava musta silmä.

Oli siinä käytettävä kaikki taidemaalarin kykynsä että sai pandalookin peitettyä. Vielä enemmän asiaa sai selitellä työkavereille seuraavana päivänä töissä. Noloa.

Samaisessa kaupungissa kipitimme kerran De Pijpiin illalliselle. Katua ylittäessa tarttui edellisellä viikolla Nizzasta ostamieni hienojen korkkareiden korko ratikkaraiteeseen. Sitä saikin kiskoa kahden hengen voimalla siitä irti (onneksi ei tullut ratikkaa samaan aikaan). Kun sen viimein sai irti, napsahti raudalla täytetty korko poikki keskeltä. Koron alaosa lienee siellä jumissa edelleen...


Opetin kerran erästä työpaikkani junioria, jolle oli aikomus siirtää osa töistäni. Lähdimme sitten käytännön hommiin Ranskaan tarkastamaan erään tutkijamme töitä. Koska määränpäähän oli usea lento (kotikaupunki-Helsinki-Pariisi-Bezier) ja noilla Ranskan pikkupaikkakunnilla, kuten Bezier, olet matkalaukkuinesi myöhäisimmän lennon todnäk ainoa matkustaja, jolla on muutakin kuin käsimatkatavaraa. Toisinsanoen, siinä vaiheessa kun saat pakaasisi, ovat muut jo häipyneet, eikä takseja missään plus että lentokentän harvalukuinen porukka napsauttaa ovet lukkoon takanasi kun poistut rakennuksesta ja häipyy omine autoineen ennenkuin ehdit suutasi avata. Kaupunki itse häämöttää jossain horisontissa.

Lähdimme siis aamulennolla varmuuden vuoksi. Tämäpä sitten sattuikin olemaan varmaan kymmeneen vuoteen se ainoa aamu, jolloin lähtökenttä oli sellaisen sumun vallassa, että meidät kärrättiin pitkän odottelun jälkeen bussilla Helsinki-Vantaalle.

Tarpeetonta sanoakaan, että oltiin missattu Pariisin-lento ja meidät oli buukattu seuraavalle, joten siis joutuisimme juurikin siihen viimeiseen Bezierin-koneeseen.

Matka meni muuten ihan OK, mutta kun saavuimme Bezieriin, nappasin työkaveria hihasta kiinni ja vedin mukanani parkkipaikalle väijymään lentokentän työntekijöiden lähtöä. Autolastillinen miehiä olikin lähdössä ja kipitimme sinne ja työnsin työkaverini myös autoon sisään ja yritin (tuolloin) varsin alkeellisella ranskallani selittää tilanteen. Yhteisymmärrys saavutettiin ja niinpä meitä oli autossa viisi miestä ja me kaksi naista ja pääsimme kyydissä Bezierin keskustaan. Siitä sitten taksilla Narbonneen.

Seuraavana aamuna meidän piti ensin tavata Pariisista saapunut "agenttimme", jonka piti avustaa kieliasioissa ja vähän muussakin, mutta hänpä soitti ja kertoi myöhästyneensä lennolta joten hänellä ei ollut siis aikomustakaan olla paikalla.

Great. Tutkija itse ei puhunut kuin ranskaa ja venäjää, joten valitsin vähemmän vaikean, eli minun ranskallani oli siis pärjättävä. Itse asiassa kumman hyvin se menikin kun on kerran ihan pakko puhua. Saimme tutkijan haastateltua, dokumentaation tarkastettua (luojan kiitos tutkimuksen dokumentaatiokieli on englanti) ja kävihän siinä pari kielikömmähdystäkin kun sekoitin sanat "lääkäri" ja "lääke" (kyse oli siis lääketutkimuksesta). Niin, eihän niitä lääkäreitä siellä lääkekaapissa kontrolloidussa lämpötilassa tietenkään säilytetä, olenpa minäkin tyhmä...:) Tämä kömmähdys tosin rikkoi hieman jännittyneen ilmapiirin ja meitä kaikkia hiukan nauratti.

Saatuamme hommat hoidettua menimme työkaverin kanssa helpottuneena kaupungin aukiolle kahville ja katsoimme ansainneemme myös lasilliset roseta, Etelä-Ranskassa kun kerran olimme ja sää oli mitä mainioin. Istuessamme siinä seuralaiseni keksi että jospa saisimme aiemman lennon Pariisiin kun näin ajoissa saimme hommat hoidettua ja hän sitten rimpauttikin matkatoimistoon Suomeen. Ehtisimme hyvin shoppailemaan Pariisissa, jos vaihto onnistuisi.

Firman matkatoimistossa oltiin hiukan hämmästyneitä: eikö meille oltu ollenkaan ilmoitettu, että lentomme Bezieristä oli siirretty lähtemään Montpellieristä? No ei todellakaan oltu ilmoitettu. Montpellier? Sinnehän oli todella pitkä matka. Kulautimme juomamme ja lähdimme puolijuoksua hotellille, jossa matkatavaramme olivat säilössä. Siitä sitten puolijuoksua rautatieasemalle. Vain huomataksemme, että siellä oli kaikki seis. Lakko.

Tein päätöksen. Maksoi mitä maksoi, mutta menisimme sitten taksilla. 

Kuljettaja oli todella puhelias, emmekä ihan kaikkea ymmärtäneet, mutta sana "grève" toistui...kuljettaja yritti selventää asiaa matkien höyryveturia kättään veivaten: tsutsutsut - grève! Käden heilautus kiivaasti viimeisellä sanalla. Ahaa...tosiaan, olimme todellakin hoksanneet, että on lakko.

Montpellieriin ehdittiin ajoissa ja ehdimme käydä keskustan aukiolla syömässä muutaman crêpes ennen lentoa.

Loppumatka sujuikin suhteellisen vaivattomasti paitsi että Pariisin shoppailut saivat jäädä väliin. Uudelle työntekijälle reissu oli todella opettavainen, ja hän hankkiutuikin sen jälkeen ranskan kielen kurssille ja minä kirjauduin edistyneempien kurssille parantamaan omaa ranskaani.

Jokin aika tästä tapauksesta olin taas Ranskassa, La Rochellessa (siis kaupungissa, jonka edustalla on Fort Boyard, jos se jollekin soittaa kelloja). Kävin saavuttuani lähettämässä syntymäpäiväonnittelukortin anopilleni ja palatessani postitoimistosta eräs reppureissaajapariskunta pysäytti minut ja kysyi tietä postiin. Osasin ylpeänä neuvoa mutkaisen reitin ranskaksi pariskunnalle ja jäin vaihtamaan muutaman sanan heidän kanssaan kysyen mistäpäin he olivat. No, olivat suomalaisia....

maanantai 19. elokuuta 2013

Mamma mia, chicche fatali!

Tänään ajattelin saada viimeiset matkalaskut pois käsistäni ja koska oma skannerini on edelleenkin koirankarvojen hallussa, päätin käväistä kirjastossa skannaamassa ne.

Eipä muuten mitään, mutta tullessani sieltä takaisin autolleni, silmäni iskostuivat viereisellä tontilla kuhisevaan herkkukojujen määrään. Apua, Välimerellinen herkkutori taas täällä? Aiemmin kesällä sain sen väistettyä.

Jos olette aiemmin pitäneet minua holtittomana rahankäyttäjänä, niin tämän päivän jälkeen alan olla taipuvainen itsekin uskomaan niin.  Ei, en kerro paljonko rahaa meni! Tai  - sanotaan nyt vaikka näin, että tuli lähinnä tuettua Italian huonoa taloutta melkomoisella summalla. Enkä edes ehtinyt ranskalaisiin juustoihin tai käsilaukkuihin saakka! Ostinkylläeilenyhdenkäsilaukunmuualta....










Yleensä en juo kahvia tähän aikaan illasta, mutta nyt sitäkin on mennyt jo muutama mukillinen - herkkujen kanssa tietysti.



Capital punishment  - vai mikä voisi olla sovelias rangaistus moisesta mässäilystä? Kahdeksan tuntia kuntosalia putkeen ja vettä ja leipää loppuviikko? Vai vedänkö itseni suosiolla vessanpytystä alas?


Vielä yksi ripsiseerumi - Kiko

Kikosta kirjoittelinkin jo aiemmin, tässä linkki. Jäi kuitenkin arvioimatta tuo ripsiseerumi  - 30 Days Extension, jota uskollisesti käytin monta kuukautta oston jälkeen. Mielestäni se ei vaikuttanut mitenkään.



Tällä luvataan "169 % growth in 30 days." Mistäköhän tämä luku on nypätty? Isadoran ripsiseerumilla se kun näyttää olevan ihan sama. Sattuipa vaan osumaan silmään.

Kukaan ei kuitenkaan jaksa tarkistaa laskutoimituksia, joten mainosihmisten on hyvä kikkailla luvuilla. Oikeasti olisi kiva, jos julkaistaisiin myös tutkimus, jonka mukaan luvut on kyhätty. Ennenkaikkea kiinnostaisi tietää kaikki tutkimuksen puitteet ja kuinka monta osallistujaa oli, miten mitattiin, mitä söivät jne. Pelkkä linkki tutkimuksen synopsikseen mainoksessa herättää ainakin minussa suurempaa luottamusta, jos tiedon saa ongittua suhteellisen nopeasti.

Niin, siis tämä seerumi ei tehonnut, mutta eipä sillä ollut hintaakaan paljoa mitään. Oli alennuksessa. Tosin niilläkin rahoilla olisi voinut ostaa vaikka jätskitötterön, olisi ilahduttanut mieltä enemmän.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Reissunaisen ja kauniiden maailmanjulkkisten paras ystävä

Sattuipa silmiin Iltalehden artikkeli, jossa kerrottiin julkkisten suosimasta saippuasta. Tässä alkuperäinen juttu Daily Mailin nettisivulla.

Ei ole ensimmäinen kerta kun jossain lehdessä kerrotaan maailmanluokan julkkisten käyttävän tätä saippuaa. Minäkin olen huomannut tuon saippuan käytännöllisyyden, monessakin tilanteessa, sillä käytän tuota 18-in-one -saippuaa. iHerb on myynyt tätä sarjaa jopa ihan pieniäkin pulloja, mutta nyt näkyy valikoima olevan suppeampi, mistä tulikin nyt sitten paniikki saada varaston täydennystä. UK:n Amazonista tosin löytyy, joten ei hätää.

Dr. Bronner'sin saippuat ovat siis orgaanisia öljyjä sisältäviä, täysin biohajoavia, reilun kaupan tuotteita ja oliiviöljypohjaisia (castile soap siis on tyypillisesti jo vuosisatoja Espanjan Kastilian alueella tuotettua mietoa saippuaa, jossa ei ole kovia pesukemikaaleja tai liuottimia).


Piparminttuinen 18-in-1 antaa potkua aamusuihkuun.

Kyseessä on todellinen monikäyttötuote, mikä tekee pikkupullosta erittäin pätevän reissuseuralaisen. Sitä voi käyttää itsensä pesemiseen kiireestä kantapäähän (myös hiukset), hammastahnana (no, ehkä en tällä hetkellä matkalaukussa majailevaa ruusuntuoksuista siihen käyttäisi, kuvassa olevaa piparminttua kylläkin), vaatteiden pesuun (jopa herkille kuiduille kuin silkki - ripaus leivinsoodaa tekee siitä vieläkin paremman pyykinpesuaineen), astioiden pesuun, deodoranttina (en ole kokeillut!), siivoamiseen, ripaus vesilasiin tekee siitä hyvän suuveden (enpä ole kokeillut tätäkään!), lemmikkieläinten pesuun, veteen sekoitettuna ja kasveihin suihkutetuna toimii hyönteismyrkkynä, veteen sekoitettuna toimii partavetenä jne. Täällä tarkemmin asiasta.

Siis matkalla tilaa säästävä tuote. Eikä ole hinnalla pilattu. Kuinka moni lukijoista käyttää?


Toinen lempparihuulipuna

Minulla on ollut aiemmin Kanebon/Sensain huulipunia, mutta en aiemmin ole niistä hirveämmin innostunut yhtä lukuunottamatta, jonka valmistus lopetettiin jo 90-luvulla. Ei olisi kovin kevyesti tullut mieleen ostaa uutta huulipunaa - ja varsinkaan ensisijaisesti Sensain, sillä Cliniquelta on löytynyt toistaiseksi paras huulipunani ja toinen, jota olen käyttänyt tyytyväisenä on Elizabeth Ardenin Ceramide Plump Perfect Lipstick.

Molemmat pysyvät hyvin huulilla. Nyt puhun siis ns. tavallisista huulipunista, enkä vertaa esimerkiksi LipInkiin, josta voi lukea lisää täältä.

Sitten joku mainitsi jotakin positiivista Sensain Rouge Intense Lasting Colourista, ja netissä törmäsin mm. tähän kirjoitukseen. 

Se oli sitten menoa, sillä sellainen piti saada. Sokoksella hinta ei ollut mikään ihan tainnuttava, 31,50 euroa. Nettikaupastakin näkyy saavan.


Ostin värin numero 113, Utsuroikiku.

Kirkas, mutta kuitenkin pehmeä punainen. Olin ensin taipuvainen väriin 110, mutta loppujen lopuksi se olikin aika kylmä väri.



Tässä punassa on juuri jotakin samanlaista kuin tuossa Cliniquen lempparipunassani: kukaan ei voi väittää, etteikö se lähtisi huuulilta kovin hankaamalla, mutta kumpikaan ei taatusti leviä itsekseen pitkin naamaa tai tartu hampaisiin. Kiilto on kaunis ja väri kestää koko päivän. Ei tarvitse olla punaa koko ajan lisäämässä tai miettimässä onko se levinnyt/tuhrustunut.

Ehdottomasti toinen lempituotteeni huulipunien joukossa, Arden tulee hyvänä kakkosena jaetun ykkössijan jälkeen.

lauantai 17. elokuuta 2013

Punajuuri-sinihomejuustopaistos

Huh, olin ihan unohtaa ottaa kuvan.... Minulle oli eksynyt jääkaappiin punajuuria suurinpiirtein kokonaisen komppanian tarpeiksi. Siis sellaisia keitettyjä punajuuria, joita löytää vihannestiskeiltä valmiiksi keitettyinä ja vakuumissa.

Tuoreet punajuuret voi kyllä ihan omin kätösinkin keittää miedossa suolavedessä tätä ohjetta varten. Pese ne ensin ja katkaise naatti hiukan itse juuren yläpuolelta, äläkä katkaise juuren kärkeä vielä tässä vaiheessa. Keitä kypsiksi ja kuori vasta hiukan jäähtyneinä. Tässä voivat näpit hiukan värjääntyä, joten voi käyttää vaikka suojakäsineitä kuten minä. Allaoleva ohje on yhdelle suursyömärille tai kahdelle normaalinälkäiselle.

Punajuuri-sinihomejuustopaistos

6 isoa keitettyä punajuurta
pala Aurajuustoa (voit myös käyttää vuohenjuustoa, tai vaikkapa fetaa)
1 dl kermaa
suolaa, pippuria, (cayennepippuria)

Laita uuni lämpiämään 180 C. Lohko punajuuret laakeaan vuokaan, ripota niille suolaa ja pippuria myllystä (jos käytät sinihomejuustoa ja haluat hiukan potkua, ripsauta cayennepippuriakin mukaan). Murustele mukaan juusto ja pöyhi seos niin, että maut tasaantuvat.

Kaada kerma päälle ja paista uunissa n. tunti. Hätäisimmät voivat lisätä lämpöä ad 200 C tai ylikin, ja ruoka valmistuu nopeammin.

Tarjoile vaikka salaatin kanssa. Tätä helpommaksi ei enää kokkaaminen voi mennä!

Meillä syödään vielä huomennakin punajuuria, mutta tällä kertaa vuohenjuuston kanssa, sillä niin paljon niitä punajuuria siis kaapista löytyy.


Ei, ei ole palanutta  - kännykän kamera vaan hiukan vääristää väriä näin illan hämärässä.

Niin, voihan tämän tehdä muistakin juureksista. Miten olisi lämmin feta-rosolli? Jos siitä rosollista nyt kuitenkin jätettäisiin silli, maustekurkku ja ehkä sipulikin pois. Tai voisihan se sipuli siinä ollakin mukana. Hyvinhän se fetan seurana menisi sekin.

Brittiruokaa: Fish pie

Yksi peribrittiläisistä ruoista, joita rakastan on "kalapiiras" eli fish pie, joka on oikeastaan gratiini paremminkin kuin piiras. Sitä saa melkein ravintolasta kuin ravintolasta ja perusohje on varsin helppo. Tässä yksi versio. Ohje on neljälle.




Englantilainen Fish Pie

200 g savukalaa, esim. ruijanpallas on hyvä
200 g kiinteää, valkolihaista kalaa fileoituna ja ruodot poistettuna
200 g lohifilettä, ruodot poistettuna
6 dl maitoa - 5 dl kastikkeeseen ja 1 dl perunoiden murskaamiseen
25 g maisijauhoja (Maizena)
1 (-2) iso rkl sinappia

500g jauhoisia perunoita kuorittuina, keitettyinä ja murskattuna VOIN ja 1 dl MAIDON KANSSA (sama määrä valmista muusia on myös OK, maidon voi silloin jättää pois mutta käytä voi)
25 g voita - perunoiden murskaamiseen
hiukan raastettua muskottipähkinää

100 g kuorittuja, keitettyjä jättikatkarapuja tai tiikerirapuja
140 g pakasteherneitä
4 ketettyä kananmunaa kuorittuna ja lohkottuna
pieni kourallinen silputtua persiljaa
pieni kourallinen silputtua tilliä
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria myllystä/valkopippuria

tarjoiluun sitruunanlohkoja

Laita uuni lämpiämään 200 C.

Kuutioi kala parinsentin kuutioiksi, laita kuutiot laakeaan pannuun ja kaada 5 dl maitoa sinne mukaan. Anna poreilla miedolla lämmöllä 5-8 minuuuttia. Ota pois hellalta (kala kypsyy nopeasti) ja ongi kalanpalat seoksesta pois.

Sekoita pannulle jääneeseen maitoon sinappi ja pieneen vesitilkkaan liuotetttu maissijauho. Kuumenna uudelleen koko ajan sekoittaen kunnes seos on kastikemaista ja sileää.

Murskaa perunat (ei tarvitse välttämättä tulla ohan sileää) lopun maidon ja voin kanssa. Lisää raastettua muskottipähkinää ja sekoita.

Lisää kala, herneet ja ravut kastikkeeseen, mausta. Jaa munanlohkot neljään annosvuokaan (tai laita ne yhden ison vuoan pohjalle tasaisesti). Kaada kastike munanlohkojen päälle. Lusikoi tai pursota perunamuusi kauniisti peittämään kastike ja laita vuoat uuniin keskitasolle 20-30 minuutiksi niin, että pinta ruskettuu.

Tarjoa salaatin kanssa. Annosvuoat voi laittaa laakealle lautaselle ja vuoan viereen salaatinlehtiä, kurkkua ja tomaattia ja sitruunanlohko.





perjantai 16. elokuuta 2013

Vaahtokarkkeja!

Alain Ducassen Louis XV -ravintolassa Monte Carlossa tarjotaan aterian lopuksi ihania, käsintehtyjä vaahtokarkkeja maustettuina esimerkiksi appelsiininlehdillä. Tarjoilija vetää ottimilla pitkän pätkän vaahtokarkkia korkeasta lasipurkista, joka vaikuttaa olevan tehty Muranon lasista. Pötkö sitten leikataan asiakkaalle sopiviksi paloiksi.

Vaahtokarkkien teko ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin luulisi. Vielä en ole tosin selvittänyt miten ja missä muodossa nuo appelsiinipuun lehdet noihin Ducassen ravintolan vaahtokarkkeihin laitetaan, mutta tässä esimerkiksi ohje, johon laitetaan karhunvatukoita kokonaisina. Marjat voi tietty laittaa paseerattuna soseenakin, tai jättää kokonaan pois.


Karhunvatukkavaahtokarkit

50 g tomusokeria
50 g maissitärkkelystä (Maizena)
9 liivatelehteä
450 g kidesokeria
1 rkl nestemäistä glukoosia (apteekista saa jauhemaista ja se on sellaisenaan ihan hyvä)
2 munanvalkuaista
1 tl vaniljauutetta
140 g karkunvatukoita perattuina
vettä ohjeen mukaan

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sekoita kulhossa tomusokeri ja maissitärkkelys ja laita kulho syrjään. Vuoraa n. 20 cm x 30 cm kokoinen vuoka leivinpaperilla ja ripota paperille osa tomusokeri-maissijauhoseoksesta tasaiseksi kerrokseksi.

Purista pehmenneet liivatelehdet kuivemmiksi ja liuota ne 1 1/2 dl:an kuumaa vettä. Katso, että seoksesta tulee tasaista.

Laita kattilaan kidesokeri, glukoosi ja 2 dl vettä ja anna kuumentua miedolla lämmöllä kunnes sokeri on sulanut (vatkaa tällä välin valkuaiset kovaksi vaahdoksi). Lisää lämpöä ja keitä seosta (varoen polttamasta pohjaan) kunnes seos muodostaa kiinteän pallon kun sitä tipauttaa hiukan kauhasta lasiin, jossa on kylmää vettä. Jos käytettävissä on sokerilämpömittari, seoksen kuumuuden tulisi olla 125 C. 

Kun sokerimassa on saavuttanut oikean lämpötilan, kaada se varovasti kulhoon, jossa liivatteet ovat sulatettuina. Ole varovainen, sillä seos on todella polttavaa. Sekoita kunnolla.

Jatka valkuaisten vispaamista ja kaada seuraavaksi siirappi-liivateseos tasaisena nauhana ja koko ajan vatkaten munanvalkuaisvaahtoon. Lisää samalla vanilja ja ja jatka vatkaamista vielä n. 10 minuuttia.

Seos sakenee ja muuttuu kiiltäväksi ja paksummaksi.

Kaada puolet seoksesta vuorattuun vuokaan ja ripottele päälle marjat. Lisää loppu seoksesta marjakerroksen päälle.

Anna seoksen jähmettyä kunnolla, leikkaa se sitten kuutioiksi, jotka pyörittelet jäljellejääneessä tomusokeri-maissitärkkelysseoksessa.

Nämä vaahtokarkit ovat parhaimmillaan samana päivänä syötynä.


Marjaisia vaahtokarkkiherkkuja.

EDIT: Suomessa näköjään myydäänkin nestemäistä glukoosia, jota saa tämännäköisissa pulloissa. Käytä siis mieluiten sitä, koska alkuperäisessä ohjeessa on nimenomaan mainittu nestemäinen glukoosi.



torstai 15. elokuuta 2013

Kasvisvuokaa

Nyt kannattaa käyttää kasviksia kaikissa muodoissaan. Taas kerran tapani mukaan laitoin niitä uuniin, se kun on niin helppoa. Tämä ruoka pitää tehdä laakeaan vuokaan, muuten se ei kunnolla onnistu. Pääruoaksi tästä on kahdelle, lisukkeena neljälle.




Kasvisvuoka

1 keskikokoinen kesäkurpitsa
1 keskikokoinen munakoiso
3 (-4) pihvitomaattia (luumutomaatitkin käyvät)
merisuolaa
(palanen juustoa, mikä tahansa käy vuohenjuustosta sinihomejuustoon)
(tuoreita, silputtuja yrttejä)

Juusto ei ole välttämätön. Tänään tosin pilkoin mukaan pienen emmentalkantin, joka uhkasi kuivua jääkaappiin.

Laita uuni n. 180-asteeseen. Siivuta ohueksi kesäkurpitsa ja munakoiso ja ripottele siivuille hiukan suolaa. Tämä käy helpoiten kun siivutat pienen osan kerrallaan ja levität ne lautaselle ja suolaan (vain toiselta puolelta; kokoa viipaleet kasaksi ja laita kasa hiukan lappeelleen vuokaan. Kaikista paras jos saat kurpitsan- ja munakoison siivut laitettua vuorotellen.

Siivuta myös tomaatit ja viipaleet limittäin muiden kanssa.


Ennen uunia.

Jos käytät juustoa, tunge tässä vaiheessa juustonviipaleita kasvisten väleihin.

Paista uunin keskiosassa n. puolitoista tuntia tai kunnes kasvikset ovat halutun kypsiä. Jos haluat, voit ennen tarjoilua silputa päälle tuoreita yrttejä. Tämänpäiväisen version koristi ja maustoi ruohosipuli.


Hyvän ei tarvitse olla monimutkaista ja se saa ihan paistuillla uunissa omia aikojaan.


keskiviikko 14. elokuuta 2013

Livbox elokuu

Sain minäkin sitten näppeihini tämän kuun Livboxin, jonka sisältö ei saanut niinkään hihkumaan innosta. Ilmeisimmin Vichyn puhdistusvaahto oli vaihtoehtoisena Clarinsin Gentle Foaming Cleanserin kanssa, ja minua olisi juurikin kiinnostanut tuo Vichyn tuote, jota ei tietty sitten boxistani löytynyt.



Huulikiilloista en kovinkaan välitä ja Ahava on sarjana hyvinkin tuttu. Ainoa, joka oli hyvinkin kiinnostava juttu, on tuo Bernard Cassieren suklaakuorinta.

Greenlandin ihoöljy, jonka minä sani omenantuoksuisena, valitettavasti houkuttelee iholle suunnattomasti pikkuötököitä. Huomasin tämän sitä kokeiltuani, kun menin ulos. Kotona on myös jostakin ilmestyneitä banaanikärpäsiä, joita näkyy tuo öljy myös kovin kiinnostavan.




Ehkäpä ensi kuussa parempi tuuri tilauksen kanssa.

tiistai 13. elokuuta 2013

Rähjääntynyt olo



Täytyy sanoa, että tänä aamuna kyllä näytin todellakin siltä kuin olisin ollut viikon valveilla. Eikä se kauas totuudesta taida heittääkään. Viime yönä nenä äityi nokkumaan verta ja sen kanssa sitten menikin yö valveilla kun se ei ollut tyrehtyä ollenkaan. Jostakin syystä tätä tapahtuu joskus reissatessa ja onpa se  auennut suoni joskus poltettukin nenun sisäpuolella.


Loungen tarjoomuksia (molemmat kuvat).
Onko kenelläkään vinkkiä millä saisi freesattua nopeasti ulkonäkönsä reissussa? Minä en tunnu pääsevän kotoa kovinkaan kauaksi kun on jo todella nuhjuinen olo. Tänään en tosin vaivautunut laittamaan naamaa mitenkään ja tukankin klipsautin ylös kiinni.

Mutta kynnet ovat hyvät! Kiitos kestolakkauksen. Nyt muuten Facebookissa arvotaan Sensationails-kittejä, joten osallistukaapa, jos vaikka lykästäisi.