keskiviikko 21. elokuuta 2013

Reissunaisen tarinoita, osa 2 - leidit Intiassa

Luulisi, että kuka tahansa lähtisi työmatkalle Intiaan riemusta kiljuen - mutta tottapuhuen työmatkat eivät koskaan olleet hupimatkoja, vaikka niillä saattoikin kaikenlaista hauskaa tapahtua. Vuosia sitten olimme minä ja vanhempi naispuolinen kollegani - sanotaan häntä nyt vaikka Maijaksi - kartoittamassa mahdollisia uusia yhteistyökumppaneita työnantajallemme.

Koko reissu kesti hiukan yli viikon ja majaa pidimme Mumbaissa Leela-hotellissa ja siitä sitten kävimme päivittäin milloin missäkin kaupungissa, kuten Hyderabad, Ahmedabad, Bangalore jne. Kaikkia paikkoja en edes muista, koska niitä tuli nähtyä vain taksin ikkunasta matkalla lentokentältä jonnekin ja taas takaisin.

Ruuhkaa ja meteliä.

Oli alkukesää ja monsuunin aika, eikä siinä helteessä tehnyt mieli olla ulkona, vaikkei olisi satanutkaan, joten illat kuluivat hotellihuoneessa kirjoitellen raportteja. Monsuunin takia olisi myös pitänyt olla kumpparit mukana, sillä jos jonnekin ajoi taksilla, melko varmasti taksista (tai siis hotellin autosta) noustessaan kahlasi vähintään nilkkoja myöten vedessä, tai oikeammin liejussa.

Mumbaussa myös levennettiin katuja, jonka takia katujen varsilla olevat kerrostalot oli revitty puoleen alkuperäisestä koostaan ja näytti todella kummalliselta kun taloista näkyi huoneenpuolikkaita, jotka olivat siis käytössä ja kalustettuja, mutta kukaan ei ollut vetänyt mitään suojaa julkisivun peitoksi.

Onneksi firman travel policy salli meidän matkustaa Intian sisäiset lennot businessluokassa, joten oli hiukan helpompaa kun ei tarvinnut jonotella väkipaljouden keskellä.

Maijalla on erittäin hyvä huumorintaju, joten vaikkakin matka oli erittäin puuduttava, oli se hiukan helpompi kun oli mukavaa seuraa.

Saavuimme Mumbaihin ja asetuimme hotellihuoneisiimme. Ensimmäisenä päivänä meillä oli kokous hotellissamme eräiden yhteistyökumppanien kanssa ja sitten seuraavana päivänä lähdimme Bangaloreen Air Saharalla. Tätän kommentoi brittiläinen miesystäväni puhelimessa: "Are you sure that you are on the right continent?". 

Lentoyhtiö oli muuten ihan parhaasta päästä mielestäni, näin isoa jalkatilaa ja sellaista ruokalajien paljoutta en minkään muun firman busineksessa ole kuunaan nähnyt. Ruokailimme kaikessa rauhassa kunnes Maija pyrskähti nauruun. Mitä ihm...? "Näitkö sä tuon lentoemännän nimen?", hän sai sanottua naurunsa lomassa. "No en." Pitikin sitten katsoa tarkemmin ja hassuhan se olikin ja väsyneenä sitä olisi nauranut melkein vaikkei olisi ollutkaan... Nimikyltissä luki "Kaveri Puri". 

Hassut nimet eivät siihen loppuneet. Meitä oli vastaanottavassa firmassa vastassa tummiin pukeutunut miesjoukko, ja vaihdettiin siinä sitten käyntikortteja, joita piti kohteliaisuuden mukaan tutkia kun sen käteensä sai. No, yksi mies oli nimeltään "Puijari" ja sukunimi oli "Pani".

En uskaltanut katsoa Maijan päällekään, ettemme olisi taas purskahtaneet nauruun.... Jälkeenpäin muuten intialainen kollegamme (joka ei tietenkään pitänyt nimiä ollenkaan hauskoina, vaikka osasi hyvin suomea ja tiesi kyllä mitä ne suomeksi tarkoittivat) valisti meitä tiedoilla, että kaveri on leveä joki ja puri ja pani erityyppisiä leipiä.

Olihan siellä sitten vielä nainen nimeltä Kamala, sukunimi ei jäänyt mieleen.

Viimeisenä päivänä lopetimme työt Mumbaissa iltapäivän auringon alkaessa vaipua mailleen ja olimme jättäneet minun huoneeni lepäilytilaksi, koska lento lähtisi vasta kolmelta yöllä. Tuli mieleen kysyä Maijalta että oliko hän huomannut, että hotellin kellarikerroksessa oli liikkeitä. No sinne sitten shoppailemaan. Löysimme myös kauneushoitolan, jonne Maija jäikin sitten hoidattamaan kasvojaan. Kosmetologin nimi muuten oli "Bimbo". Ei tosin ollut blondi.

Sanoin meneväni sillä aikaa ostamaan käsilaukun ja silkkihuiveja ja odottavani häntä baarissa. Hän sitten parin tunnin jälkeen saapuikin ja kertoi nukahtaneensa heti kun pääsi hoitotasolle pitkäkseen. Oli sitten kuitenkin herännyt omaan kuorsaukseensa homman loppupuolella.

"Ootko sä varma, että sun naamallesi on jotakin tehty, vai antoiko hän vaan sun nukkua peri tuntia?" Oli pakko kysyä... :D  Sitä jäimme sitten meittimään ja hän siveli koko loppuillan kasvojaan tuumien, että "kyllä se eika pehmeältä vaikuttaa, kaipa se jotakin sitten teki mun nukkuessani".

Kotiin päästiinkin sitten ihan kunnialla, ja Mumbain kentällä tosiaan pääsee kaikista lopuista "ruvista ja paiseistaan" (rupia, paise, paikalliset rahayksiköt), silllä niin älyttömän kallista kaikki on siellä. Mutta mikä oli ihanaa, siellä oli ihania petintapaisia, joilla voi loikoilla odottelemassa lentoa. Juotiinpa me sitten baarissa lasilliset shampanjaakin minun syntymäpäivälleni ja hyvin onnistuneelle reissulle.

Gateway to India Mumbaissa.

2 kommenttia:

  1. Hervottoman hauska matkakertomus Intiasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli kyllä hauska reissukin, joskin aika rankka! Matkakaveri otti ja pyörtyi Lufthansan paluulennolla Mumbaista Frankfurtiin, varmaan johtui siitä, että tehtiin pitkää päivää ja joka päivä lennettiin Mumbaista eri kohteisiin, plus illat kirjoitettiin matkaraporttia, jonka nimeksi tosiaan ensin kaavailtiin "Kaveri puri ja puijari pani". Sitä ei ehkä kuitenkaan työnantajan ylin johto ehkä olisi ymmärtänyt ;)

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!