Caudalíe

Paitsi että Caudalíe on ranskalainen, vinoterapiaan (ulkoiseen sellaiseen!) perustuva kosmetiikkabrändi, tarkoittaa caudalie myös viinien arvioimisasteikkoa. 

Viineillä, joiden pistemäärä on 0–5 caudalieta, on lyhyt jälkimaku, ja maku joskus päättyy äkillisesti. 6–10 caudalien viinejä pidetään keskitasona viineinä, pisteet sen jälkeen aina 20 saakka tarkoittavat hyvää tai erittäin hyvää viiniä. 50 caudaliesta lähtien viiniä pidetään huippuviininä.

Mutta asiaan, eli siis tähän kosmetiikkabrändiin. 

Kaikki alkoi Bordeaux'sta Château Smith Haut Lafitten viinitilalta, joka on toisen brändin perustajan vanhempien kotitila. Vuonna 1993 tämä viinitilan tytär miehineen tapasi Bordeaux'n yliopiston professori Joseph Vercauterenin, joka tutki polyfenoleja, jotka ovat voimakkaita antioksidantteja. 

Tämä professori oli tutkimuksissaan tehnyt havainnon, että viinirypäleiden sisältämät oligomeeriset proantosyanidit ovat voimakkaampia antioksidantteja kuin E-vitamiini.

Yhteistyö tämän yliopiston tutkimustiimin kanssa alkoi ja Caudalíen ensimmäiset tuotteet lanseerattiin vuonna 1995.

Tämän jälkeen yhtesityö tuotti myös tuotteita, joiden antioksidantteina on hyödynnetty niin resveratrolia kuin viniferiiniä. Viimeksimainitusta sanotaan tehoavan kosmetiikassa etenkin pigmenttiläiskiin ja estävän niitä.

Tein osoitteenmuutosilmoituksen jo heinäkuulla ja postiloodaan putkahti sen jälkeen kaikenmaailman mainosten ohessa 15 ml:n näytepurkki Caudalíe Resveratrol-Lift -voidetta. Olin ilahtunut! Tämä hiukan lievitti harmistustani siitä, että Deutsche Post näkyi myyvän osoitettani kaikenmaailman mainostajille.

Kyseessä on siis antioksidanttista resveratrolia sisältävä päivä- ja yövoide. Mukana oli alennuskoodi täysikokoisen tuotteen hankkimiseen ja tietenkin mainoslehtinen pilipalitutkimustietoineen*. Viimeksimainitulla tarkoitan sitä, ettei näistä tietenkään ole tehty mitään kunnollisia kliinisiä tutkimuksia.

Itse voide sisältää 97% luonnollisia aineita, mm. glyseriiniä, sheavoita, kasviuutteita, hyaluronihappoa, rypäleensiemen- ja auringonkukkaöljyä, peptidejä ja lesitiiniä. 

Loppujen lopuksi tämä ei ollut ollenkaan huono voide, mutta hiukan liian rasvainen (kumma kyllä, kuivahkolle iholleni) minulle päiväkäyttöön meikin alle, joten olen käyttänyt vain yövoiteena seerumin yllä. Se kosteuttaa hyvin ja iho tuntuu todella pehmeältä aamuisin.

Voin siis suositella! Tuote on vegaaninen ja muoviton.

Hiukan OT: 

Resveratrolin voimaan uskovat ainakin Briteissä monet kardiologitkin. Mm. brittieksälleni määrättiin 1-2 lasillista punaviiniä per päivä (ahhahhaa kun nauroin, kun kuulin tästä, sillä luulin vitsiksi, vaan ei se sitä ollutkaan!!!!) kohonneeseen kolesteroliin. Asiaa on todella tutkittukin, ja professori Roger Cordain on kirjoittanut aiheesta kirjankin (piti oikein ostaa se ja lukea): The Wine Diet. Kirjoja saa mm. Amazonista, jos joku nyt kiinnostui.

EDIT: Jos ihmettelette, millaisia punaviinejä pitäisi juoda saadakseen parasta antioksidanttista hyötyä, kirja suosittelee sellaisia, joiden rypäleissä on paljon siemeniä, ja jotka ovat kasvaneet korkealla (esim. Andien rinteillä). Esim. (argentiinalainen) malbec (joskus ransk. auxerrois tai pressac) on hyvä.

*

Visible results

• 95% firmer skin*
• Increases natural production of collagen 5x**
• Increases natural production of hyaluronic acid 2x**

*Clinical trial, % of satisfaction, 42 women, 56 days **Genetic test in vitro.

Lainaus napattu brändin UK:n sivustolta.

Babor Enzyme Cleanser

Löytyipäs nyt kerrankin järkevä ja käytännöllinen puhdistusaine, joka on - yllättävää kyllä - jauhemaisessa muodossa.

Jauhetta kaadetaan siis kämmenelle ja se hierotaan tahnaksi veden kanssa ja sitten levitetään kosteille kasvoille, jossa se hiukan vaahtoutuu, mutta maltillisesti.

Itse jauhe on hienorakeista, mutta rakeet tuntuvat jonkin verran, joten se kuorii hellävaraisesti mekaanisestikin, kuten myös sisältämiensä entsyymien ansiosta (papaiini, subtiliini, lipaasi). Lipaasi tosin toimii enemmänkin ihohuokosten puhdistajana.

Siinä on myös antioksidantteja, kuten ihoa kirkastavaa C-vitamiinia. Moringansiemenuute on antioksidanttisuuden lisäksi myös antimikrobinen.

Sitä en kyllä osaa sanoa, että miten kauan tuota pitäisi pitää kasvoilla, että nuo aineet tehoavat 👐. Varmaan jonkin aikaa?

Todella loistava putsari tämä on kuitenkin, ja jauhemaisen olomuotonsa ansiosta kevyt kuljettaa mukana, eikä lentomatkaillessa vie tilaa nesteiltäkään käsimatkatavaroissa. Riittoisaakin tämä on.

Jos kiinnostuit, näitä saa monista nettikaupoista, kuten esimerkiksi Lyko, Nordicfeel, Notino, Eleven, Kicks, Cosmostore, Beautycos ja Parfumdreams, Hajuvesi.fi, sekä joistain kauneushoitoloista Suomessa. Varmaan myyjiä on muitakin kuin nuo listatut.

Aiempi Babor-postaus linkkeineen sitä aiempaan löytyy täältä.

Pieni kävelylenkki Frankenbergin kortteleissa ja muuta

Ystäväni Sabine tuli eilen illalla auttelemaan joissain pikkuasioissa ja illan päätteeksi hän halusi pienelle kävelylenkille, koska hän oli tullessaan huomannut, että tässä Frankenbergin korttelien pääkadun varressa oli jonkinlaiset kaupunkifestivaalit runsaalla musiikki-, ruoka- ja juomatarjonnalla.

Olin juuri aiemmin käynyt ruokakaupassa ja bongaillut joitain mielenkiintoisia juttuja...

Täällä Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa on toisen maailmansodan uhrien muistokiviprojekti. Näitä Stolperstein-muistolaattoja ("kompastuskiviä")  en ollut ennen huomannutkaan, vaikka niitä on kyllä tuolla vanhan kaupunginkin liepeillä. Näistä kompastuskivistä löytyy enemmän juttua täällä, myös englanniksi ja karttakin on mukana. Hyvä, etteivät saksalaiset lakaise tätä asiaa maton alle. Näiden ihmisten karmeaa kohtaloa on hyvä muistella - jotakin on varmaan siitäkin opittu.

Paikallisen REWE-ruokamarketin vieressä on jättimäinen Nobisin leipomokahvila, jonka ovelle tuotu valurautainen varis (vai mikä lintu tuo nyt mahtaakaan olla?) ilahdutti minua. 

Tässä on usein joku koriste, toissapäivänä se oli todella iso pinkki tekoruusu, joka nyt näkyy heijastuksena auki olevassa lasiovessa.

Tässä kaupunginosaa halkovalla puistokadulla (jonka varrella myös minä asun) on paljon koiranulkoiluttajia. Koirien jätöksiä varten on kakkapussiautomaatteja, tässä yksi. 

Tällaiset voisivat olla hyviä ideoita Suomessakin, tosin ainakin Turussa Barkerin puistossa, siinä lasten leikkipaikan kupeessa on niinkin "fiksuja koiria", jotka käyttävät keltaista vessapaperia, mutta jättävät läjät siihen nurmikolle 😎. Tietenkin vessapaperia siihen päälle.

Pitää vielä lisätä, että samaisen lasten leikkipaikan vieressä on kompostiroskis, jonne ne läjät voisi ihan hyvin siirtää, ja vielä toisena huomautuksena siinä rannassa on yksi yleinen vessa ja ravintoloita/kahviloita, joissa on myös vessat. Ne "koirat" voisivat ihan hyvin käyttää niitä vessoja, kun niitä kerran siinä ihan likimaastossa on.

Niin ja se katufestivaali, tai mikä onkaan... Kävimme Sabinen kanssa siellä parilla viinilasillisella. Taidan mennä tänään vielä sinne syömään, kun siellä näkyi olevan jos jonkinlaista ruokakojua ja se on vielä iltaan saakka siellä. Livemusiikki tietenkin kuuluu myös asiaan.

EDIT: Ahaa, se tapahtuma olikin Frankenberger Alleenfest, ja siellä oli myös kirpputori, joka jäi minulta hoksaamatta!

Sabine on muuten saksalainen ranskanopettaja, jolla on ranskalainen mies ja talo myös Ranskassa (ja Aachenin koti täällä Frankenbergin kortteleissa). Hän kertoi mielenkiintoisen tarinan tapaamisestaan tämän miehen kanssa...

Hän on tavannut miehen ensimmäistä kertaa ollessaan Ranskassa opiskelijavaihdossa 17-vuotiaana. Sen jälkeen heidän tiensä erosivat 30 vuodeksi ja kumpikin oli tahoillaan naimisissa. 

30 vuoden jälkeen Sabine ei edelleenkään saanut miestä mielestään ja päätti jäljittää hänet. Mies oli juuri eronnut ja - niin - loppu on historiaa ja he ovat nyt naimisissa. Ah, kuinka romanttista!

*****

Ostin muuten uuden olkalaukun, vaikka en kyllä totisesti yhtäkään tarvitsisi. Brändi on La Martina, ja ostospaikka Zalando Lounge, josta se löytyi 155 eurolla (alkuperäinen hinta oli 500 euron luokkaa). Nahkalaukku, jossa oli kivat syysvärit. Olkahihnakin on toiselta puolelta ruskea, toiselta puolelta tummanpunainen.

Oikein mukavaa sunnuntai-iltaa!

Vielä on kesää jäljellä...

 ...ainakin täällä, lämpötila on huidellut +30 C tuntumissa ja on ollut pitkään todella aurinkoista - tosin tänään tuli vettä koko päivän, mutta huomenna taas on pilvetöntä ja aurinkoista luvassa.

Oli sitten taivas pilvinen tai ei, aurinkosuojaa on käytettävä. Tämä Vichyn Capital Soleil - aurinkosuojasuihke on kyllä mainittu aiemmassa postauksessani, mutta olen unohtanut kirjoittaa siitä arvion - mikä tulee nyt tässä.

Tämä korkean kertoimen (spf50) aurinkosuojasuihke oli mainittu jossain "akkainlehden" artikkelissa vesimäisenä tuotteena, mikä vaan todistaa taas sen, että näihin artikkeleihin ei ole luottamista ja toimittaja itse ei ole edes kokeillut sitä.

Tämä suihke siis on kaksifaasinen ja varsin öljyinen, kuten allaolevasta kuvastakin voi jo päätellä.

Öljy- ja vesifaasi erottuvat selkeästi. 

Kosteuttava tämä kyllä on - siitä pitää huolen glyseriini. Ihoa pehmittäviin ainesosiin lukeutuu mm. auringonkukkaöljy.

Muuten hyvä tuote, mutta paaaljon rasvaisempi kuin mitä kuvittelin. Meikin alle tämä ehkä menee ihan rutikuivimmalle iholle, jos sillekään.

Vartalolle hyvä, ja suihkupullo tekee levittämisestä helppoa.

*****

Kuten ehkä olette viimeaikaisista postauksista ymmärtäneet, muutin täällä Aachenissa tuosta levottomasta ja aggressiivisten kerjäläisten infestoimasta vanhasta kaupungista tänne ihanaan, koristeellisten talojen Frankenbergin kaupunginosaan.

Tätä varmaan voisi verrata Helsingin Eiraan. Varsin lehteväkin tämä kaupunginosa on.

Siinä missä entistä asuntoani Katschhofilla vanhassa kaupungissa voisi luonnehtia komean tyylikkääksi, voisi tästä ehkä sanoa, että se on - hmmm - värikkäämpi, mutta yhtälailla moderni ja tyylikäs. Plussaa puulattiasta, Katschhofin laattalattia oli välillä varsin inhottavan liukas.

Molemmissa näissä asunnoissa on todella korkeat ja valoisat huoneet isoine ikkunoineen.

Vuokraemäntäni Anna-Maria Bartschin ateljee on ollut tässä, ja he asuvat miehensä Georgin kanssa tässä ihan lähellä, ihana pariskunta! Anna-Marian kädenjälki näkyy sisustuksen väreissä ja siitä pidän. Värit piristävät aina, ja kaikessa on huomoitu asukkaan mukavuus. Heinäkuussa täällä muutossa auttanut ystävättäreni, joka oli Suomesta käymässä, piti tästä asunnosta kovin, vielä enemmän kuin tuosta vanhan kaupungin kämpästä.

Tässä rakennuksessa on vain kahdeksan huoneistoa, joista yksi on liikehuoneisto (lakiasiaintoimisto), joka on seinäni takana. 

Väriä!

Tämä kuumuus muuten alkaa jo rassata. Tosin en haluaisi valittaa, koska talvi täällä on mitä on. Tuulta ja sadetta, ja varsinkin sitä tuulta Hollannin tasangoilta. Yäk.

Pieni silmänrajaustussitesti

Katsastetaanpa vaihteeksi silmänrajaustusseja. Oikeastaan kaksi näistä (nuo pullomuotoiset) ovat enemmänkin siveltimellä varustettuja rajausvärejä, mutta jämäkän siveltimen vuoksi käyvät oikeastaan "tusseista". Mainittakoon myös, että vain yksi näistä on väriltään musta.

 Tuotteet vasemmalta oikealle:

1. NYX Epic Ink Liner (sävy EIL02 Brown) - tämän pitäisi olla vedenkestävä

2. L'Oreal Perfect Slim by Superliner (sävyä en kynän kuoressa näe, mutta ruskealta näyttää, eikä tässä ollut ostettaessa kartonkipakkausta) - tämän pitäisi olla vedenkestävä

3. Misslyn Dip Eyeliner (sävy 01C/39 Mountain - eli harmahtava)

4. ja 5. Kat Von D Tattoo Liner Duo (sävyt Trooper Black ja Mad Max Brown - kaksoispakkaus) - näisen pitäisi myös olla vedenkestäviä

6. Essence The Dip Eyeliner (sävy ruskea) - tämänkin pitäisi olla vedenkestävä

7. Wet n Wild Proline Felt Tip Eyeliner (sävy 876B Dark Brown)

Kaikilla näillä saa aikaan todella tarkkaa ja ohutta jälkeä - jos niin haluaa. Tältä ne näyttivät kämmenselällä:

Kovin niissä oli sävyeroja, jopa tässä ruskeitten joukossa. En tajunnutkaan, että tuon l'Orealin kynän jälki on noin haaleaa, ja että tuo Misslyn näyttää melkeinpä hopeiselta. Kumpikin näyttää silmissä ihan hyvältä.

Keskimmäinen KVD:n kynän viiru on siis se ainoa musta.

Mutta miten oli sitten kestävyyden laita kastelun ja hankauksen jälkeen?

Jokainen voi päätellä kuvasta itse. Parhaiten lupauksen lunastivat NYX:in ja KVD:n rajausvärit. Tosin kaikki nämä eivät alun alkaenkaan olleet vedenkestäviä.

Silloin, kun tarvitsen ehdottoman pysyviä rajauksia, kääntyisin kuitenkin noiden KVD:n kynien puoleen, sillä ne oli hankalin saada ihosta pois, tosin mitään ankaraa puunaamista sekään ei vaatinut, vain kunnon puhdistusaineen.

Muutama viimeaikainen suosikkituote

Suosikkeja olisi listattavaksi enemmänkin, mutta otetaanpa nyt esille muutama, joista on ollut eniten iloa ja ihmetystä viime aikoina.

Aloitetaanpa vasemmalta, jossa on heti ensimmäiseksi kaksi Essencen Lash Princess - ripsiväriä. Punamusta (tai onko tuo tehosteväri nyt pinkki vai lila...) on Curl & Volume -versio, ja toinen on False Lash Effect. Molemmilla saa ripsiin näyttävyyttä, ja jos vielä vaivautuu ripset pohjustamaan tuolla ylimpänä keikkuvalla MAC:in False Lash Maximizerilla, niin johan saa kunnon räpsyttimet! Postaus noista on luettavissa täällä. Essencen ripsarit maksavat vain muutaman euron, mikä on pelkkää plussaa.

Ripsivärien oikealla puolella on Alverde Naturkosmetik - merkkinen vartalovoide, jossa on Bio-kaakaovoita ja bio-hibiskusta. Alverde on Dm:n oma, vegaaninen merkki, ja tuotteet ovat todella edullisia, tämäkin taisi olla parin euron vartalovoide. Harvoin löytyy näin hyvää voidetta, joka kosteuttaa kunnolla, ja joka imeytyy ihoon heti jättämättä rasvaista kalvoa. Aivan loistava löytö!

Vartalovoiteen alla on M.Asam Magic Care -merkkinen silmänypärysvoide. Näitä olen käyttänyt useampia tuubillisia. Voide on suhteellisen kevyt, mutta kosteuttaa hyvin. Miniarvio on luettavissa täällä. 

Silmänympärysvoidetuubin vieressä on Parsa Beauty -merkkiset kynsileikkurit. Bongasin nämä viime viikolla REWE:stä (lähimarketti). Hyvin kätevät, sillä näissä on vino pää. Noinkin pieni asia voi vaikuttaa käyttömukavuuteen!

Leikkurien yläpuolella on Babor Hydra Liquid -meikkivoidepullo. Aivan loistava meikkivoide, jonka peittävyyttä voi lisätä kerrostamalla. Tämä vie naamasta kyllä ihmeellisesti vuosia pois siloittamalla juonteita ja häivyttämällä huokosia suorastaan ällistyttävästi! Aiempi postaus on luettavissa täällä. Alunperin täällä kyläillyt ystäväni osti tämän Baborin tehtaanmyymälästä, ja se näytti hänen kasvoillaan niin tolkuttoman hyvältä, että Saksaan palattuani hankin tämän heti. Varsin riittoisaa se on, ja kosteuttaa hyvin, onhan se tehty Baborin ampullipohjaan.

Meikkivoiteen yläpuolella on Sisley Stylo Lumière, eli Sisleyn valokynä. Aivan loistava! Postaus siitä on luettavissa täällä.

Valokynän alla on tuubillinen Ziaja Saffron Hyaluronic Lifting Gel. Näitä one käyttänyt ties montaki tuubillista ja tilaan aina lisää. Lisätietoja löytyy aiemmasta postauksesta täältä. Loistava ja edullinen tuote.

Alaoikealla on It Cosmetics Bye Bye Pores - kivipuuteri, joita myös olen kuluttanut useita. Aivan loistava, puuterien parhaimmistoa. Postaus löytyy täältä. 

Äärimmäisenä oikealla on Numbuz:n Porcelain Base Tone Up -voide, eli korkean aurinkosuojan sisältävä ihon sävyä tasoittava ja virheitä häivyttävä voide. Tällä myös saa aivan loistavan näköisen ihon. Postaus löytyy täältä. Brändin tuotteista tulee lisää postauksia, kunhan ehdin testailla!

Oliko näissä suosikeissa mitään, mikä herätti erityisen kiinnostuksen?

Mitä blogeja seuraan? Ideoita teillekin.

Oma blogini on porskuttanut jo toista vuosikymmentä, ja siinä ajassa on blogeja tullut ja valitettavasti myös mennyt. Joku(nen) saattaa olla siirtynyt Instagramiin, mutta siinä tilanteessa on myös menettänyt minut lukijana/seuraajana, koska luen mieluummin tekstejä kuin katselen kuvia. Koko hommahan on kuin menisi takaisin kivikautiseen kuvailmaisuun. 

Tottakai seuraan muutamaa kosmetiikkaan keskittynyttä suomalaista ja ulkomaista blogia, mutta ajattelin nyt listata muutaman mielenkiintoisen, tätä aihetta sivuamattoman blogin. Nämä eivät ole alla minkäänlaisessa mielenkiintoisuusjärjestyksessä, vaan ihan randomisti.

Photo by Aliis Sinisalu on Unsplash

Lasinkeräilijän blogi

Ilmeisimmin ylläpitäjänä on yhteisö. Blogissa on paljon tietoa ja kuvia suomalaisesta ja ulkomaisesta lasista ja lasiesineistä sekä kirppareista ja muusta. Linkki.

Appelsiinipuun alla

Israelissa asuvan suomalaisnaisen elämää. Linkki. Kyseisellä henkilöllä on myös ruokablogi.

Kaponieeri

Tutkija Turun museokeskuksesta kirjoittelee historiasta niin kotimaassa kuin ulkomailla. Varsin paljon juttua myös tietenkin Turun seudulta, mutta siihen ei ole mitenkään rajoituttu.  Linkki.

Paholaisen asianajaja

Kaikkien humpuukinvastaisten ihmisten lempiblogi. Sano ei huuhaalle ja tsekkaa. Linkki.

Kristiina K

Entisen turkulaisen naisihmisen leppoisaa elämää Ahvenanmaalla. Linkki.

Erikoiset asiantuntijat

Heitä on tietääkseni kaksi, ja heiltä löytyy aina kannanotto päivänpolttaviin asioihin ja vähän muuhunkin. Ei politiikkaa, eli pysytään leppoisilla linjoilla. Linkki.

Marja 50+ eloa ja oloa

Varttuneemman naisen elämänmenoa. Linkki.

Muitakin seuraamiani blogeja löytyy, mutta tässä ne tärkeimmät, joista kovin pidän.

Löytyikö näistä jotakin kiinnostavaa ja uutta kenellekään? Ota kahvi- tai teekuppi käteen ja tsekkaa nämä.

Paluu takaisin Saksaan ja muuttotavaroiden setvimistä

Palasin takaisin tiistaita vasten yöllä, yli 10 tunnin matkustamisen jälkeen. On siinä urakkaa, en ymmärrä, miten joskus jaksoin tehdä 2-3 ulkomaanreissua viikossa.

Turun lentoasemalla oli hiljaista. Monitorin mukaan sieltä lähti päivän aikana kolme (!!!) SAS:n lentoa Tukholmaan, ja lentäähän sieltä joku pikkuropponen Maarianhaminastakin ja sinne takaisin, koska Ahvenanmaalta tulee potilaita esim. sädehoitoihin TYKS:iin.

Finnair lopetti kokonaan Turun lentoaseman käytön ja rahtaa asiakkaansa bussilla Helsinki-Vantaalle, joka on kenttä, jota välttelen kuin ruttoa, koska se ei ole kiva paikka - pitkät kävelymatkat yms.

Tosin Turusta lentää unkarilainen halpisfirma Wizzair edelleen Gdànskiin ja Krakovaan, mutta Rooman-lennot kuulemma loppuvat nyt syksyllä, kun ei ollut asiakkaita tarpeeksi. Sääli. 

EDIT: Unohdin ihan Air Balticin, joka lentää Riikaan, josta on hyvät yhteydet melkein vaikka minnepäin Eurooppaa.

Joskus ennen sentään Turusta oli useampi SAS:in vuoro Tukholmaan ja Kööpenhaminaankin lennettiin suoraan. Plus Finnairin useamman päivävuoron syöttöliikenne Helsinki-Vantaan lentokentälle. Joskus sieltä lennettiin myös Ouluun suoraan Finnairin voimin. Näin ne ajat muuttuvat. Mielestäni tuo lentoliikenne (ja koko kenttä) on edelleen tarpeen liike-elämälle.

Arlandassa SAS:n business loungessa ei paljoa ole muuta tekemistä kuin syödä ja juoda ja plärätä läppäriä. Aina salaa toivon, että siellä olisi päivän keittona parsakaalikeittoa (se on NIIIN hyvää!), vaan ei, maanantaina soppapadassa oli maa-artisokkakeittoa. Vaikka hyviähän ne keitot ovat aina.

Uusi juttu tässä loungessa oli hedelmäbooli, joka näytti tekevän kauppansa monelle (en maistanut).

Siinä sitten vierähti liki kolme tuntia lörpötellen myös viereisessä pöydässä istuvan, Australiaan matkalla olleen vanhemman ruotsalais-aussipariskunnan kanssa. Lentokentillä tapaa aina mielenkiintoisia ihmisiä.

Lento Düsseldorfiin ei ollut pahemmin myöhässä, kuin ei (kumma kyllä) ollut Deutsche Bahn:in regionaalijuna Düsselistä Aacheniinkaan. Onneksi. Pelkäsin vähän, koska miesystäväni joutui myöhästelyjen ja peruutusten vuoksi laittamaan miltei kaksi päivää Aacheniin matkustamiseen ja sama taas toisinpäin kun Suomeen lähti. Ei ole kiva.

Kuva Düsseldorf lentokentän rautatieasemalta, josta taas löytyi odottaessa juttuseuraa.

Kuten kerroin aiemmin, minulla oli ennen Suomeen lähtöäni eräs ystäväni sieltä muuttoapuna ja raahasimme tavaroita tänne uuteen asuntoon. 

Tämä on rauhallisella paikalla (verrattuna entiseen!), vanha ja suojeltu talo. Ainoa negatiivinen puoli on hissittömyys. Irvistelin todella kun raahasin matkatavaroitani tänne ylös.

Nyt pitäisi järjestellä kaikki paikoilleen, ja katsoa, mitä pitää ostaa kaupasta. Tiski- ja vessaharjat nyt ainakin!

DeLonghi Nespresso EN 85.B Essenza Mini

Tämä on täysin kalustettu ja varustettu asunto muuten, mutta edellisessä paikassa minulla oli (aiemmin suuresti halveksimani 😂) kapselikahvikone, joten sellainen piti tilata tännekin. Minä en jaksa kahviani millään nuppipannulla keitellä. Kaikkeen helppouteen näköjään tottuu.

En muuten tajunnutkaan, että noita kahvikapseleita on noin monen mallisia ja kokoisia! Minulla on Nespresson kapseleita, joten eilinen meni nettiä selatessa, koska ihan suoriltaan en osannut sanoa, minkä merkin kone kannattaisi ostaa. Päädyin tuohon ylläolevaan, sillä sen pitää olla pieni, että sen saa taas pakattua mukaansa, kun täältä lähtee.

Chanel N°5 revisited - klassikkotuoksu, joka luotiin uudelleen

Chanelin klassikkotuoksu, Chanel N°5 luotiin tai oikeammin lanseerattiin julkisille markkinoille ensimmäisen kerran vuonna 1921. Parfymöörinä toimi tuolloin Ernest Beaux, venäläis-ranskalainen kemisti. Se oli Coco Chanelin ensimmäinen parfyymi, ja ennen varsinaista lanseeraustaan se oli saatavilla vain valikoiduille asiakkaille 5.5.1918 alkaen Chanelin rue Cambonin putiikissa Pariisissa. Coco Chanel toimi aluksi itse parfyymin kasvona.

Wikipedia kertoo seuraavaa parfyymin nimestä (vapaa käännös): 

"Kahdentoista vuoden ikäisenä Chanel luovutettiin nunnien hoiviin, ja seuraavat kuusi vuotta hän vietti ankaraa ja kurinalaista elämää 12. vuosisadalla perustetussa Aubazine-nimisessä luostarin orpokodissa. Uusi-Akvitanian alueella Keski-Ranskassa. Siellä hänellä oli ensimmäisistä päivistään lähtien voimakkaita mielleyhtymiä numeroon viisi. Chanelille numero viisi merkitsi erityisesti jonkin asian puhdasta ruumiillistumista, sen henkeä ja mystistä merkitystä. Polut, jotka johtivat Chanelin katedraaliin päivittäistä rukousta varten, oli piirretty ympyränmuotoisiksi kuvioiksi, joissa toistui numero viisi. 

Hänen mieltymyksensä numeroon viisi sekoittui luostarin puutarhoihin ja sitä kautta ympäröiviin reheviin kukkuloihin, joissa kasvoi runsaasti Cistuksia (kallioruusuja, rock rose).

Vuonna 1920, kun hänelle esiteltiin pieniä lasipulloja, joissa oli tuoksunäytteitä numeroilla 1-5 ja 20-24, hän valitsi viidennen pullon. Chanel kertoi mestariparfymöörilleen Ernest Beaux'lle, jonka hän oli tilannut kehittämään uuden tuoksun: "Esittelen pukumallistoni toukokuun viidentenä päivänä, vuoden viidentenä kuukautena, joten annamme tämän näytteen numero viisi pitää jo olemassa olevan nimensä, se tuo onnea"."

Tuoksu uudistettiin vuonna 1986 ja tuolloin "nenänä" toimi Jacques Polges. Tämä allaoleva on nimenomaan se uudistettu versio, mutta parfyymi noudattaa edelleen vanhaa reseptiä, ja sitä muistuttaa myös sarjan eau de toilette, joka on kuitenkin kevyempi.

Chanel N°5:n alkutuoksu sisältää nerolia, ylang-ylangia, persikkaa, bergamottia ja aldehydejä. Ydintuoksu muodostuu jasmiinista, kielosta, iiriksestä ja ruususta. Pohjatuoksu vangitsee syvän sekoituksen Mysore-santelipuuta, vetiveriä, sammalta, patsulia ja Bourbon-vaniljaa.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Tuoksun kasvoina on ollut julkkiksia, kuten:

• Coco Chanel (1937)
• Suzy Parker (1957)
• Ali MacGraw (1966)
• Jean Shrimpton (1971)
• Catherine Deneuve (1969–1979)
• Carole Bouquet (1986–1997)
• Estella Warren (1998–2000)
• Nicole Kidman (2004–2005)
• Audrey Tautou (2009)
• Brad Pitt (2012)
• Marilyn Monroe (2013)
• Gisele Bundchen (2014)
• Lily-Rose Depp (2016–2019)
• Marion Cotillard (2020–present)

Lähde: Wikipedia, linkki ylempänä tekstissä.

Brad Pitt tässä listassa hiukan ihmetytti 😆.

Suomiloma lopuillaan + brittivoikkareita ja pannaria

Äkkiä se pari viikkoa on mennyt. Meillä oli tänään vieraita, joten en ehtinyt pakata - saatika sitten valmistella mitään erityisiä postauksia tänne. Huominen menee matkustaessa.

Laitoin vieraille tänään brittityyppisiä "sormivoileipiä" (finger sandwiches), joista tosin unohdin ottaa parempia kuvia. Ne, kuten myös laittamani pannari mansikkahillon kera, hävisivät parempiin suihin välittömästi. 

Pohjana sämppäreille oli Saksasta tuotu, valmiiksi viipaloitu valkoinen tramezzino/tramezzini-leipä, jota saa REWEstä. En nyt sitten älynnyt ottaa siitäkään kuvaa kun en mitenkään arvannut, että noista leivistä nyt tällainen suosio sukeutuisi.

Saahan noita tehtyä tavallisesta paahtoleivästäkin, kunhan leikkaa reunat pois ja voitelee ne ja leikkelee joko kolmiomaisiksi tai pitkulaisiksi sormenmuotoisiksi.

Hiukan kökkö kuva noista kolmesta viimeisestä 😉. Oh dear... Nuo ovat "sormileiviksi" hiukan liian leveitä. Siis ne, jota tarjotaan perinteisellä iltapäiväteellä ovat hiukan kapeampia. Mutta nuo leivät olivatkin siis tramezzineja varten, ja ne leikataan perinteisesti kolmioiksi.

Peribrittiläisiin täytteisiin kuuluvat kurkku, kylmäsavulohi ja keitetty muna. Kerronpa, miten nämä valmistetaan.

Kurkkuvoileivät lienevät ne herkullisimmat, ja ne katsosivatkin parempiin suihin ensimmäisenä. Vaaleat leipäviipaleet vaan voidellaan notkealla voilla, ja niiden väliin laitetaan paperinohuita tuoreen kurkun viipaleita. Hämmästyttävän hyvää ja niin yksinkertaista! Näistä tuli kehuja!!!!

Kylmäsavulohileivät pitäisi oikeaoppisesti voidella maustamattomalla tuorejuustolla. Ei siinä muita kommervenkkejä, mutta siis sekä ylempi kuin alempi leipä saa sen hunnutuksen (kuten myös nuo kurkkuleivät voista) ja sitten ohuet siivut kylmäsavulohta siihen väliin.

Munaleipien väliin tulee periaatteessa murskattua, kovaksi keitettyä munaa sekoitettuna majoneesiin ja silputtuun vesikrassiin. Koska tänään ei sattunut olemaan vesikrassia, laitoin seokseen hiukan voimakasta sinappia, mikä antoi potkua.

Joimme sitten kahvia (ei teetä) tämän seuraksi.

Makeana palana oli itsetehtyä pannaria. Kahta asiaa en osaa, eli lihapullia ja pannukakkua, ja tämäkin oli kärähtää uuniin juoruilun lomassa. Kaikki kyllä siitä tykkäsivät.

Tykkään itse hiukan ohuemmasta pannarista, joka kuplii uunissa. Tässä tapauksessa uuni on hiukan keikollaan, joten toinen puoli pannusta tulee aina paksumpaa kuin toinen. Maku oli kuitenkin hyvä, sitä jopa kovin kehuttiin. Rapeareunaisen pannarin salaisuus on siinä, ettei sitä paisteta leivinpaperin kanssa, vaan suoraan voilla voidellulla uunipellillä.

Ohje (about):

1 litra punaista maitoa

5 munaa

n. 5 dl vehnäjauhoja

1-2 tl suolaa (joo, tiedän, epäterveelllistä, mutta...)

1/2 dl sokeria

(n. 1 tl vaniljasokeria)

ainakin 100 g eli vähintään dl voita

Vatkaa munat ja sekoita kaikki muut aineet turpoamaan vähintään tunti ennen pannarin paistoa. Laita voi uunipannulle ja sulata se n. 200-225 C uunissa ja kaada sula voi taikinaseokseen. Voi samalla voitelee sen pannun.

Paista voin voitelemalla uunipellillä n. 30 min. Mansikkahillon kanssa perinteisesti tarjottiin.

Mahtiripset!

Ei ole todellista! Eilen kaupan kassajonossa joku kysyi minulta, että missä olen laitattanut ripsenpidennykseni. Häh???! 

Ei minulla mitään pidennyksiä ole, ja omatkin ripset ovat aikamoiset nysät!

Autoon päästyäni oli pakko tsekata tilanne peilistä. Olin kyllä laittautunut iltaa varten, sillä ystäviä Brysselistä oli käymässä, eli meikki oli tavallista arkipäiväistä vahvempi.

Ja kyllä ripset todellakin näyttivät hyviltä, ihan ilman taivutuksiakin. Ripsivärillä on siis väliä!

Mutta edelleen siis OHHOH! Ja siis minä en ikinä taivuttele räpsyttimiäni.

Essencen Lash Princess, tällä kertaa Curl & Volume -versio näköjään toimii aina, eikä maksa kuin muutaman euron! Nyt sitä oli buustattu kätköistäni löytämälläni MAC False Lash Maximizer Base de Mascaralla. 

Kombo vaatii kyllä hiukan ripsiharjaa tai -kampaa, mutta olipa tulos tosiaan näyttävä! En kunnolla katsonutkaan peiliin ennen kuin lähdin kauppaan. Olisin toki katsonut ennen illallista, mutta...

Olen vieläkin hämmästynyt! Halvimmillaan tuon MACin tuotteen taitaa saada joko Notinosta tai Hobbyhallista hiukan yli parilla kympillä.

Ei oo todellista, että mun piikkisuorista nysäripsistäni saa tuon näköiset!

Joop! Le Bain

Joop! on saksalainen, ehkä Suomessa hiukan tuntemattomampi luksusmuotitalo, jolla on valikoimissaan  niin vaatteita, laukkuja kuin kosmetiikkaa ja hajuvesiä. 

Joop! -tuotemerkin perusti saksalainen Wolfgang Joop vuonna 1986, koska hän oli psykologian opintojensa lisäksi intohimoinen kauneuden ja taiteen puolestapuhuja.

Wolfang Joop on saksalainen suunnittelija, joka on syntynyt vuonna 1944. Hän suunnitteli ja möi jo vuodesta 1981 oman muotimerkkinsä vaatteita ja asusteita naisille, miehille ja lapsille sekä kodinsisustustuotteita.

Mutta tarkastellaanpa nyt omistamaani parfyymia nimeltään Joop! Le Bain. Sitä kehuttiin jossain puuteriseksi tuoksuksi, ja sen perusteella taisin tilata sen Notinosta tai Parfumdreamsilta, kun ei se ihan omaisuutta maksanut.

Tuoksu lanseerattiin vuonna 1989, eli mikään uusi se ei markkinoilla ole. Nimi "Le Bain" muuten tarkoittaa kylpyä.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Tuoksu avautuu aldehydeillä, appelsiinkinkukalla ja sitruksisella bergamotilla ja sitruunalla syveten santelipuuksi, jasmiiniksi, seetriksi, ruusuksi ja kieloksi.

Pohjatuoksussa on mausteista tonkapapua, makeaa vaniljaa, ambraa, myskiä ja patsulia.

Aldehydit eivät kävele muiden tuoksujen yli, vaan tästä jää nenään kevyen puuterinen vaniljaisuus, jossa on tonkapavun mausteisuutta ja sitruksia kukilla höystettynä.

Varsin miellyttävä tuoksu kaiken kaikkiaan. Tuoksu joka sopii joka tilanteeseen.

Pieni shoppauskierros Normalissa

Pitihän sekin käydä katsomassa, kun sitä on niin paljon suitsutettu. Normal. Varsinainen sekatavarakauppa.

Paljon teinejä ostoksilla ja niin paljon tavaraa. En tuntenut ensin löytäväni yhtään mitään, mutta sitten silmä tottui tuotteitten asettelulogiikkaan.

Siivooja on siivonnut (tai minä itse laittanut) vähäiset kynsilakkani johonkin niin hyvään paikkaan täällä Suomessa, että piti ostaa pari lakkaa ettei vanhoissa ja rapistuneissa kynsilakoissa tarvinnut näitä paria viikkoa täällä Suomessa kulkea.

Ostin kaksi Golden Rose -merkistä nudea kynsilakkaa, hinta 1,50 euroa per pullo. Mukaan lähti myös Pure & Care -merkkinen EGF-seerumi. Siitä lisää myöhemmin.

Samalla brändillä huomasin olevan dermarollerille puhdistussuihkeen, ja ostin senkin. Voihan sillä vaikka siveltimiäkin putsailla.

Golden Rose, sävy 107.

Golden Rose, sävy 133.

******

Sen verran tsekkailin hintoja, että näitä Bear Fruits -merkkisiä hiusnaamioita myytiin muistaakseni yli kuudella eurolla Aachenin Dm:ssa. Täällä olivat vain 5,90 euroa, sisältäen useampikäyttöisen myssyn.

Joko olet tutustunut Normalin valikoimiin ja löytänyt sieltä jotakin mukavaa?

Kauden edullinen soppa

En malta olla laittamatta tätä tänne jälleen kerran. Kauden kasviksien käyttö on aina edullista ja hyödyllistä. Muistutan tällä tavalla edelleen kesäkurpitsan käytöstä.

Kuten aiemminkin, aineksien määrä ei olen nokonnuukaa. Tässä viipaleina oliiviöljyssä puoli sipulipussillista. Voi laittaa enemmänkin ja vaikka yhden tai pari valkosipulinkynttä sekaan. Kuullota ne, älä anna palaa.

Kun sipulit ovat kuullottuneet (älä polta!!!), pilko mukaan kesäkurpitsat. Peitä palat niukkanaukka vedellä ja laita sekaan makusi mukaan kasvisliemikuutioita (jos haluat).

Soseuta soppa, ja hienonna siihen runsaasti tuoretta tilliä. Tarkista maku ja lisää mausteita maun mukaan (valkopippuri, suola...).

Kokeile! Ihanaa keittoa kauden vihanneksesta.

Benefit: How to Look the Best at Everything

Kaikkea sitä kätköistään löytää. Olin ihan unohtanut tämän... Muistaakseni hankin sen Irlannissa Bootsilta, kun kantiskortilla oli niin paljon rahaa, että sitä piti kuluttaa johonkin.

 

Kyseessä on siis ihomeikkisetti, sävynä Medium. Paketissa on siis Benefitin Porefessional primeri, Hello FlawlessOxygen Wow -meikkivoide, kaksi Boi-ing peitevoidetta ja Hello Flawless "I'm Cute as a Bunny" Honey -puuteri (EDIT: TYPO korjattu, kirjoittajalla on liian pitkät kynnet saadakseen aikaan virheetöntä tekstiä!). Värivoide on myös sävyä Honey. Peitevoidenapit ovat sävyjä 2 ja 3.

Yllä hiukan värikarttaa valmistajan sivuilta. Kuvan saa klikkaamalla isommaksi.

Pakkaus sisälsi myös ohjeita tuotteiden käyttämiseen. Kopioin ne tähän alle.

Primer: levitä kosteutetulle iholle ihohuokosien minimoimiseksi. Jos huokoset alkavat näkyä päivän kuluessa, taputtele ainetta kevyesti meikin päälle.

Meikkivoide: Levitä sitä kasvojen keskiosaan ja häivytä ylös ja sivuille, etteivät meikin rajan näy. peitevoide: Sekoita molemmista napeista ihoosi sopiva sävy. Taputtele tummille silmänalusille ja ihon virheille.

Puuteri: Levitä mukana tulevalla siveltimellä yli kasvojen tai käytä sitä sellaisenaan koko kasvoilla luonnollisena meikkinä. Meikkivoidetta voi myös kerrostaa jos haluaa paremman peittävyyden.

Vähän kökkö käännös tuli 😂, mutta asia kai kuitenkin selvisi. 

Mikään näistä tuotteista ei ainakaan minua saanut huokailemaan ihastuksesta. Primeri nyt menettelee, mutta meikkivoide on keskinkertainen ja nuo peitevärit ovat ihan kittiä. Liian paksua ainetta minun silmieni alle, ja vaikka niissä pigmenttiä onkin, niin voidemainen koostumus vaan korostaa juonteita. 

Puuteri on todella tumma, menee melkeinpä aurinkopuuterista. 

Pakkauksessa on myös peili.