Äkkiä se pari viikkoa on mennyt. Meillä oli tänään vieraita, joten en ehtinyt pakata - saatika sitten valmistella mitään erityisiä postauksia tänne. Huominen menee matkustaessa.
Laitoin vieraille tänään brittityyppisiä "sormivoileipiä" (finger sandwiches), joista tosin unohdin ottaa parempia kuvia. Ne, kuten myös laittamani pannari mansikkahillon kera, hävisivät parempiin suihin välittömästi.
Pohjana sämppäreille oli Saksasta tuotu, valmiiksi viipaloitu valkoinen tramezzino/tramezzini-leipä, jota saa REWEstä. En nyt sitten älynnyt ottaa siitäkään kuvaa kun en mitenkään arvannut, että noista leivistä nyt tällainen suosio sukeutuisi.
Saahan noita tehtyä tavallisesta paahtoleivästäkin, kunhan leikkaa reunat pois ja voitelee ne ja leikkelee joko kolmiomaisiksi tai pitkulaisiksi sormenmuotoisiksi.
Hiukan kökkö kuva noista kolmesta viimeisestä 😉. Oh dear... Nuo ovat "sormileiviksi" hiukan liian leveitä. Siis ne, jota tarjotaan perinteisellä iltapäiväteellä ovat hiukan kapeampia. Mutta nuo leivät olivatkin siis tramezzineja varten, ja ne leikataan perinteisesti kolmioiksi.
Peribrittiläisiin täytteisiin kuuluvat kurkku, kylmäsavulohi ja keitetty muna. Kerronpa, miten nämä valmistetaan.
Kurkkuvoileivät lienevät ne herkullisimmat, ja ne katsosivatkin parempiin suihin ensimmäisenä. Vaaleat leipäviipaleet vaan voidellaan notkealla voilla, ja niiden väliin laitetaan paperinohuita tuoreen kurkun viipaleita. Hämmästyttävän hyvää ja niin yksinkertaista! Näistä tuli kehuja!!!!
Kylmäsavulohileivät pitäisi oikeaoppisesti voidella maustamattomalla tuorejuustolla. Ei siinä muita kommervenkkejä, mutta siis sekä ylempi kuin alempi leipä saa sen hunnutuksen (kuten myös nuo kurkkuleivät voista) ja sitten ohuet siivut kylmäsavulohta siihen väliin.
Munaleipien väliin tulee periaatteessa murskattua, kovaksi keitettyä munaa sekoitettuna majoneesiin ja silputtuun vesikrassiin. Koska tänään ei sattunut olemaan vesikrassia, laitoin seokseen hiukan voimakasta sinappia, mikä antoi potkua.
Joimme sitten kahvia (ei teetä) tämän seuraksi.
Makeana palana oli itsetehtyä pannaria. Kahta asiaa en osaa, eli lihapullia ja pannukakkua, ja tämäkin oli kärähtää uuniin juoruilun lomassa. Kaikki kyllä siitä tykkäsivät.
Tykkään itse hiukan ohuemmasta pannarista, joka kuplii uunissa. Tässä tapauksessa uuni on hiukan keikollaan, joten toinen puoli pannusta tulee aina paksumpaa kuin toinen. Maku oli kuitenkin hyvä, sitä jopa kovin kehuttiin. Rapeareunaisen pannarin salaisuus on siinä, ettei sitä paisteta leivinpaperin kanssa, vaan suoraan voilla voidellulla uunipellillä.
Ohje (about):
1 litra punaista maitoa
5 munaa
n. 5 dl vehnäjauhoja
1-2 tl suolaa (joo, tiedän, epäterveelllistä, mutta...)
1/2 dl sokeria
(n. 1 tl vaniljasokeria)
ainakin 100 g eli vähintään dl voita
Vatkaa munat ja sekoita kaikki muut aineet turpoamaan vähintään tunti ennen pannarin paistoa. Laita voi uunipannulle ja sulata se n. 200-225 C uunissa ja kaada sula voi taikinaseokseen. Voi samalla voitelee sen pannun.
Paista voin voitelemalla uunipellillä n. 30 min. Mansikkahillon kanssa perinteisesti tarjottiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!