Ranskalaiset perunat

Tuo toissaöinen kuolemantapaus vei hiukan pasmat sekaisin, joten tässä hiukan kevyempi postaus tälle päivälle, ihan vaan aasinsiltana tuosta aiemmasta Liège-postauksestani, jossa oli tuo "belgialainen ja ranskanperuna" -vitsi.

Netistä luin tänään myös keskustelua siitä, mistä ranskalaiset perunat ovat oikein saaneet alkunsa. Tässä keskustelussa näyttivät monet mieltävän ranskalaiset perunat nimenomaan belgialaisiksi alkujaan.

Photo by Fernanda Martinez on Unsplash

Perunanhan toivat itse asiassa Eurooppaan espanjalaiset Etelä-Amerikasta. Mutta miten ne päätyivät suosituksi lisukkeeksi maailmalle, siitä on montakin stooria, joiden todenmukaisuutta ei tarkkaan tiedetä.

Yhden tarinan mukaan Belgiassa Meuse-joen (hollanniksi Maas) rantamilla (Liége ja Maastrich ovat molemmat sen varrella) friteerattiin ammoisina aikoina pikkukaloja ruoaksi. Kun joki oli talvisin jäässä, päätyi friteerattavaksi perunaa, ja näin tämä ruokalaji sai alkunsa.

Toinen tarina mainitsee perunoiden friteerauksen ja myymisen Pariisin kaduilla jo 1700-luvulla. Täältä se sitten olisi tarinan mukaan levinnyt Belgiaankin ja maailmansotien (varsinkin amerikkalaisten, Euroopassa sotineitten WWI:n) sotilaitten mukana vähän muuallekin.

Tosiasia lienee kuitenkin, että 1700-luvulla Thomas Jeffersonin (josta sittemmin tuli USA:n presidentti) eräs orja nimeltä James Heming (nimi kirjoitetaan joissain lähteissä myös Hemings) kouluttautui Ranskassa keittiömestariksi ja oppi sinä aikana tekemään ranskalaisia perunoita, joita sittemmin tarjoiltiin usein myös Jeffersonin huushollissa.

Luulisin siis, että ranskalaisten perunoitten reitti maailmalle kulki alun alkaen Etelä-Amerikasta Espanjaan, sieltä Ranskaan ja sitä kautta Belgiaan. "Jatkolevityksessä" lienevät avustaneet ensimmäinen maailmansota ja Jeffersonin kokki. Viimeksimainitun tekeminä näitä alettiinkin kutsua "perunoiksi ranskalaiseen tapaan valmistettuna".

Belgian Bruggessa on muuten Ranskanperunamuseokin (Frietmuseum), sen verran ovat Belgialaiset omineet nämä perunat.

Miten valmistaa itse rapeat ranskalaiset perunat?

Minun lapsuudenkodissani näitä tehtiin suhteellisen usein. Ensinnäkin on tärkeää valita jauhoinen peruna ja leikata ne suhteellisen samankokoisiksi suikaleiksi.

Tämän jälkeen on hyvä liottaa suikaleita kylmässä vedessä. Se poistaa niiden pinnalta liian tärkkelyksen, joten perunoista tulee rapeampia.

Perunat on fritattava kahteen kertaan. Käytetään kuumuutta kestävää, kuten auringonkukka-, soija-, maissi- tai rypsiöljy. Oliiviöljylläkin on puolistajansa (tässä linkki, jossa muitakin vinkkejä uppopaistamiseen). 

Kuivaa perunasuikaleet huolella ennen niiden upottamista kuumaan öljyyn. Ensimmäisen paistokerran lämpötila saa olle alempi, koska sen tarkoitus on kypsyttää perunat läpikotaisin.

Seuraava paisto on nopeampi ja kuumemmassa öljyssä, sillä se antaa perunoille niiden kullankeltaisen värin ja rapean pinnan.

Nosta sen jälkeen perunat valumaan ja lisää mausteeksi suolaa.

Biotherm Blue Therapy Serum-In-Oil Night

Löysin varastoistani tämän matkakokoisen Biotherm Blue Therapy Serum-In-Oil Night -tuubin. Ilmeisesti tätä ei enää valmisteta, mutta näköjään niitä vielä saa joistain kaupoista. Sillä tätä pitää kyllä saada lisää.

Tämä on jäänyt käyttämättä varmaan siitä syystä, että nimessä on tuo sana "oil", eli öljy. Karsastan hiukan ihoöljyjä nykyään. 

Ihan turhaan, sillä tämä on enemmänkin geelimäinen voide, joka sulaa nätisti ihoon, eikä jätä sitä tahmeaksi.

Tässä on hyviä Omega-rasvahappoja, ja probioottista planktonia + glyseriiniä, betaiinia ja keramideja. Kaikkein tärkeintä on, että se kosteuttaa ja pehmentää ihoa hyvin ja imeytyy siihen nätisti. Eikä tämä seerumi mielestäni tarvitse voidettakaan ylleen.

*****

Seurasin eilen Facebookista heti aamutuimiin yhden entisen koulukaverini matkustamista Helsingistä Frankfurtin kautta Sarajevoon. Hän oli menossa sinne lomailemaan, sillä hänellä - entisenä humanitäärisenä työntekijänä - on siellä Balkanilla paljon ystäviä, jotka odottivat häntä kovin käymään.

Mitenkäs kävikään... Puolen yön jälkeen hänen FB-sivuilleen oli ilmestynyt kummallisia RIP-viestejä. Kävin ihmettelemässä tätä julkisesti hänen Facebookissaan ja minuun otti yhteyttä hänen paikallinen ystävänsä (jota en siis tunne) kertoen, että J. on kuollut auto-onnettomuudessa matkalla Sarajevon lentokentältä keskustaan.

Tämä ystävä oli ihan paniikissa, joten jouduin toimimaan kriisiapuna vielä yön mittaan, joten unet jäivät hiukan vähäiseksi.

Kyllä ihmisen henki ja elämä voikin loppua yhtäkkisesti ja ennalta arvaamattomasti.

Minulla on todella surullinen olo tämän takia.

Keskiviikkoa!

Niin sekin reissu sitten oli ja meni ja eilen piti palata takaisin Maastrichtin kautta, mutta jäin suustani kiinni rautatieaseman lipunmyyjämadamen kanssa ja seuraavaa junaa olisi pitänyt odottaa kauemmin kuin Aacheniin päin menevää ICE-junaa. Pääseehän tuolla Maastrichtissa käymään koska tahansa, jos haluaa. Bussit kulkevat täältä Aachenista joka 20 minuutti.

Tämä aseman täti innostui kun huomasi minun olevan Suomesta (ICE:n paikkalippua varten ojensin hänelle passini, josta sai nimen kopsattua). Siinä sitten käytiin läpi hiusteni väri, ilmasto Suomessa ja kaikenlaista muuta. Mahtoi selän takana jonottava porukka kiehua (öh...). Minusta oli kyllä ihan mukava juttuhetki. Ei kukaan kyllä tullut huomauttelemaan jonon jumituksesta.

Istuin eilen tovin Liègen Paavalin katedraalin (La Cathédrale Saint-Paul De Liège) aukiolla brasseriessa syömässä ulkona Gruyère-juustolla gratinoitua lettua, jonka täytteenä oli aimo annos pinaattia. Olisin halunnut simpukoita, kun kerran Belgiassa olin (ja kuukauden nimessä on R-kirjain - vanhanajan sanontahan kuuluu, että vain noina kuukausina voi syödä simpukoita...sitten taas toukokuusta elokuuhun niitä ei syödä - lue täältä lisää aiheesta). Juuri siinä ravintolassa ei simpukoita listalla ollut, naapuriravintola niitä kyllä mainosti, mutta se oli sitten valitettavasti kiinni juuri silloin.

Simpukat ja ranskanperunathan ovat belgialaisten kansallisruoka. Britit aina kertovat vanhaa vitsia belgialaisista: "Millä saa belgialaisen hulluksi? Laittaa hänet pyöreään ja pimeään huoneeseen ja sanoo, että nurkassa on ranskanperuna."

Talsin sitten Montagne de Bueren -portaille. Minulla ei ollut aikomustakaan kavuta kaikkia 374 porrasta ylös, mutta halusin ottaa portaista valokuvan. Valitettavasti allaoleva kuva piti lainata Wikipediasta, koska portaitten alaosassa oli muutama kiinalais-/japanilais-/mikälietaiwanilainen turistiryhmä, jotka eivät älynneet mennä syrjemmälle valokuvia ottavien turistien tieltä. 

Kuva napattu Wikipediasta. 

Vielä on suhteellisen tuoreessa muistissa kapuaminen Malesian Kuala Lumpurin lähellä oleville Batu-luolille, jonne on "vain" 272 askelmaa, kun tässä Liègen nähtävyydessä on yli sata enemmän. Huh.

Kosmetiikkaostoksillekin Liègessä olisi ollut oivallinen tilaisuus, mutta kun en oikeastaan tarvitse mitään. Suurta tahdonvoimaa vaati kuitenkin ohittaa ranskalainen kemppariketju ICI ja Kiko Milano, mutta näinpä nyt kuitenkin tein.

Deutsche Bahnin ICE oli myöhässä joten eksyin Guilleminsin asemalla olevaan Di-kosmetiikkakauppaan, ja löysin ihan jotain tarpeellistakin, eli Bourjois-merkkisiä huultenrajauskyniä. Sävy 01 Nude Wave on todella täydellinen. Ostin hyllystä kaikki kolme, ja olisin voinut ostaa enemmänkin.

Alla vielä pieni filkka asemalaiturilta Frankfurtin junaa odotellessa.

Niin! Ostin sentään jotakin "tuliaisia", eli kävin aseman Delhaizessa ja ostin ruokajuttuja. Siellä oli belgialaista patéeta ja erinomaisia gyoza-nyyttejä katkaraputäytteellä. Niitä söin juuri, kun kaapissa oli paahdetuista seesaminsiemenistä tehtyä kastikettakin.

Seuraavan reissun ajattelin tehdä Düsseldorfiin, siellä kun on japanilainen "keskittymä" liikkeineen ja ravintoloineen päärautatieaseman lähettyvillä. Tykkään japanilaisesta ruoasta.

Äkkiäkös siellä käy vaikka päiväseltään, kun ei tämä alle puolen tunnin matka Liègeenkään ICE-junalla kovin kauaa kestänyt. ICE-junan lippu tosin oli rutkasti yli tuplasti regionaaliin RE-junaan verrattuna.

Terveiset Valloniasta

Olen siis nyt Liègessä (valloniaksi Lîdje, hollanniksi Luik, saksaksi Lüttich), Ardennien kainalossa Vallonian maakunnassa - tai Belgian osavaltio tämä taitaa paremminkin olla. Kauan tätäkin reissua piti suunnitella ja sitä piti jo 4-5 otteeseen siirtääkin, syystä tai toisesta.

Liége-Guilleminsin rautatieasema, josta ei oikein kunnon kuvaa saanut, joten tämä on lainattu Wikipediasta.

En ole päässyt vielä hotellia pidemmälle, joten tässä vaiheessa ei voi oikein muuta kuin ihmetellä tätä Guilleminsin rautatieasemaa, onhan aikamoinen pytinki. Yritin ottaa kuvia, mutta se on niin valtava, ettei millään saa koko keksintöä samaan kuvaan.

Tuo ylempi kuva, jossa on busseja, on napattu hotellihuoneeni ikkunasta, ja alempi aseman edessä olevalta aukiolta. On kyllä erikoinen ja värikäs asemarakennus!

Minulla alkaa kokous kohta ja sen jälkeen lähden kaupungille, joten lisää juttua ja kuvia on tulossa!

Sen verran ehdin käydä paikallisessa Carrefourissa, että ostin kaikkien ihanien leivonnaisten lomasta itselleni "Boule de Berlin" -munkin kokousevääksi kahvin kanssa. Hiukan tuoreita marjoja sen kanssa. Illalla mahdollisesti sitten syömään jonnekin pidemmän kaavan mukaan.

Misellivesi x 4

Käytän harvemmin misellivesiä, koska ne poistavat (turhankin) hyvin ihon luonnollista rasvaa. Käytän niitä silloin tällöin kuitenkin, ja kun käytän, sen miselliveden tulee olla mahdollisimman vähän kuivattava, siis sen on sisällettävä jotain hoitavia ja kosteuttaviakin ainesosia, sillä misellivettähän ei tarvitse huuhdella iholta pois.

Tässä postauksessa katsastetaan neljä eri merkkistä misellivettä. Arviot vasemmalta oikealle kuvan järjestyksessä.

1. Balea Rose -misellivesi. Balea on saksalaisen kemppariketju Dm:n (Drogeriemarkt) oma brändi. Brändin alla on mittava valikoima kosmetiikkaa aina hiustenhoidosta ihinhoitoon. Tämä runsaaasti kosteuttavaa glyseriiniä, Rosa damascena -ruusuvettä ja hdelmähappoja sisältävä misellivesi on todellinen löytö! Hinta on vain 1,95 euroa per 400 ml. Pelittää hyvin ja poistaa kevyen meikin ihan heittämällä. Tuote on vegaaninen, eikä siinä ole väriaineita, parabeeneja, nanopartikkeleita, parfyymia, alkoholia tai alumiinisuoloja.

2. Alverde Naturkosmetik Clear Beauty -misellivesi. Alverde on myös yksi Dm:n brändeistä. Tämä runsaasti kosteuttavaa natriumlaktaattia ja glyseriiniä sisältävä misellivesi sisältää myös epäpuhdasta ihoa hoitavia, antibakteerisia ainesosia (rypäleuute, taikapähkinä) ja ihoa rauhoittavaa aaloeta. Tuote on myös mikromuoviton ja sitä on hajustettu eteerisin öljyin. Puhdistusteho ei ole ihan yhtä hyvä kuin tuotta Balean tuotteella. Hintaa 100 ml:n pullolliselle on 1,95 euroa.

Kaksi keskimmäistä pulloa näkyvät yhteiskuvassa hiukan huonosti, joten otin niistä erikseen oman kuvansa.

3. Mádara Micellar Water Hyaluronic Acid. Olen käyttänyt tätä nyt yhden isomman 100 ml:n pullon ja kuvassa on matkakoko, joka tuli jostain kylkiäisinä, jos oikein muistan.

Tämän miselliveden pohjana on aaloevesi. Muina ainesosina on mm. glyseriiniä, taikapähkinää, Rosa damascena -ruusuvettä, maitohappoa, pioninjuuriuutetta ja kasviuutteita. 

Mielestäni tämän puhdistavat tehot ovat heikommat kuin edellisten, olin jo tuskastua sen 100 ml:n pullon käyttöön, koska se ei tuntunut tekevän "mitään". Siinä onneksi kävi niin, että pullon pohjat valuivat korkin auetessa vahingossa matkalaukkuuni, joten sillä siitäkin päästiin (näköjään en edes ole vaivautunut siitä tänne kirjoittelemaan, ja se jo kertoo jotakin se!). 

Nyt pitäisi kuluttaa vielä tämä matkakoko loppuun, kun en haluaisi sitä roskiinkaan heittää. 100 ml:n pullo taitaa Suomessa maksaa n. 17,50 euroa (tieto Ruohonjuuren sivuilta tänään). Tarjolla on myös 400 ml:n pulloja.

4. Mossa Raspberry Juicy Clean -misellivesi. Ahaa...näitä onkin useampaa sorttia, on mansikkaa ja vadelmaa, ja tämä siis on vadelmaversio. Tässäkin on mm. Rosa damascena -ruusuvettä, glyseriiniä, nimensä mukaisesti vadelmauutetta ja kasviuutteita. Tämä toimii ihan hyvin voisin ostaa toistekin. Omani hankin hävikkiruokakaupasta (Matsmart) 3,99 eurolla. Kivijalkakaupoissa hinnat vaihtelevat.

Noissa kahdessa viimeksimainitussa on molemmissa kasviuutteita varsin oudoista lähteitä. Inceissä mainitaa Poria cocos ja Phragmites communis. Mitähän ne ovat? Pieni kuukkelointi selvitti asiaa...

Poria cocos on toiselta nimeltään Wolfporia extensa. Kookoksen kanssa sillä ei ole muuta tekemistä kuin ulkonäkö, sillä se on lahottajasieni. Sitä käytetään todella paljon kiinalaisessa lääketieteessä, ja sen sanotaan olevan anti-inflammatorinen ja iholle käytettynä sen sanotaan tukevan ihon suojakerrosta ja suojaavan ihoa ympäristön haitallisilta vaikutuksilta.

Poria cocos -sieni. Lähde: Wikipedia.

Phragmites communis lienee tuikitavallinen ja kaikille tuttu järviruoko. Tai sitä sukua kuitenkin. Siitä tehdyn uutteen sanotaan olevan kosmetiikassa antioksidanttista ja ihoa kirkastavaa/rauhoittavaa. Näistä tuossa Mádaran tuotteessa on juuri tuota communis-ruokoa, kun taas Mossan tuotteessa on Phragmites kharka -uutetta. Molemmat saman suvun ruo'oista peräisin ja uutteilla on samoja ominaisuuksia.

Käytätkö sinä misellivesiä, ja jos, niin mikä on suosikkisi?

Hehkeä poskipuna Hourglassilta

On vähän hassua kirjoitella poskipunasta, kun viime postauksessa tuli valitettua poskien couperosaa. Joskus tosiaan peitän sen couperosan osittain peitevoiteella, ja jätän poskipäille sen luonnollisen punoituksen. Muutenhan se punaposkisuus ei rajoitu ainoastaan poskipäille.

Mutta jos käytän meikkivoidetta, joka peittää punoituksen, käytän kyllä sitten poskipunaakin.

Tätä poskipunaa piti "mutustella" niin kauan, että pahvipakkauskin jo hiukan kulahti...

Kirjoittelin aiemmin parista ostamastani Hourglassin minikokoisesta viimeistelypuuterista täällä. En nyt niinkään ilosta kiljunut noita kokeiltuani, mutta ehkä tuo vaaleampi tulee kulutettua pois. Tummemmalla en paljoa mitään tee.

Nyt tarkasteltava Hourglass Ambient Lightning Blush sävyä Mood Exposure on myös minikokoinen, mutta parempi niin, sillä normaalin kokoista en varmaan koko elinaikanani saisi käytettyä pois.

Toisin kuin nuo viimeistelypuuterit, tämä oli mielestäni oikeinkin hyvä! Sen marmoroidussa olomuodossa on mukana jonkinlaista hehkua, mutta se ei kuitenkaan ole mitenkään kimallehiukkasilla kyllästetty, eikä edes yltiöpäisen helmiäinen, eikä missään nimessä kiiltävä, mutta se antaa iholle hyvin luonnollisen sävyn ja hehkun.

Tämä on ihan täydellisen neutraali ja luonnollinen sävy.

Tällainen minikoko ei ollut kalliskaan, olisiko ollut täällä n. 23 euroa.

Jos muut Hourglass-postaukset kiinnostavat, niitä löytyy täältä, täältä ja täältä. Linkeissä eri Hourglassin meikkivoidepostauksia tästä blogista.

*****

Nappasin kauppareissulla tänään iltapäivällä kuvan kotikadustani. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. On kesä.

Kiusallinen couperosa

Talvella pahentunut poskipäiden punoitus on saanut minut miettimään, että onko tämä oikeasti couperosaa, olenko ylihoitanut ihoani tai jopa herkistynyt joillekin kosmetiikan ainesosille. Osasyytä on varmaan siinäkin, että näin vanhemmiten iho on ohentunut.

Couperosasta oli aika hyvä lehtijuttu täällä. Kyllähän minun naamassani varmaan siitäkin on kyse, sillä punoitus on viime talvena näköjään tullut jäädäkseen. 

Olen karsinut kaikki ihoa raapivat kuorinnat (joita tosin en ole viime aikoina käyttänytkään), kemialliset happokuorinnat minimiin, ja lisännyt ihoa rauhoittavien tuotteiden käyttöä, ja jonkin verran tilanne onkin rauhoittunut, eivätkä poskipäät enää helota kuin tomaatit.

Yökäyttöön löysin puolalaisen Bielendan Dr Medica -linjan Capillaries Dermatological Cream - voiteen. Tässä voiteessa on rasvapohjana mm. kaakaovoita, avokado- ja kookosöljyä ja kosteuttajina ja ihon pehmentäjinä myös mm. glyseriiniä ja antioksidanttista skvaleenia.

Siinä on tehoaineina mm. PHA:ta (laktobionihappo, joka ei onneksi kyllä kovin tehokkaasti kuori ihoa), jonka pitäisi pehmentävän vaikutuksen lisäksi supistaa verisuonia ja täten lievittää punoitusta. Dexpantenoli kostauttaa, rauhoittaa ja pehmentää. Hevoskastanjauutteen luvataan myös rauhoittavan ihoa.

Trokserutiini on flavonoidi, mielenkiintoinen ainesosa, jota saadaan mm. japanilaisesta pagodipuusta. Mielenkiintoinen, ja voimakas antioksidantti, jolla joidenkin tutkimusten mukaan on valovaurioilta suojaavia ominaisuuksia.

Voide on pakattu lääkepurkin näköiseen pakkaukseen. Tuote taisi olla peräisin Notinosta, vaikka taitaapa Bielendaa saada Suomestakin.

Päivisin peitän punaisuutta Rosaliquen Anti-Redness -voiteella. Tässä on sheavoipohja, ja ihoa rauhoittavaa bisabololia ja pantenolia. Glyseriini ja urea kosteuttavat ja pehmentävät ihoa. Tässä vegaanisessa voiteessa on UVA/UVB-suoja spf 50.

Voide itsessään on vihertävää, mutta muuttuu iholla ihon sävyiseksi. Huomasin muuten ylemmän kuvan ottamisen jälkeen, että kun voiteen pyyhkii iholta nenäliinalla pois, vihervä pigmentti jää jäljelle, ellei pese ihoa, ja itse asiassa se näytti kauniilta (eikä lainkaan vihreältä) iholla tehden tasaisen ja hehkuvan vaikutelman.

Itse voide ei ole mikään 100% peittävä, eli ei ehkä sinällään käy meikkivoiteesta (ainakaan jos täydellistä peittävyyttä hakee), mutta antaa hyvän pohjan meikkivoiteelle. Minulla kyllä menee arkikäytössä sellaisenaan pienen peitevoidelisän kanssa.

Tätä voidetta saa Suomesta monestakin nettikaupasta, haulla löytyy.

Shiseido ControlledChaos MascaraInk ja pieniä puutarhaostoksia

Kylläpäs on Blogger tökkinyt tänään, katsotaan, josko nyt postaus onnistuisi...

Olin eilen vähän viihteellä brittiystäväni Clairen kanssa, ja näin terassikauden alun juhlistamiseksi korkkasin uuden ripsivärin, eli Shiseidon ControlledChaos MascaraInkin. Varsinainen nimihirviö...

Sävy on musta, 01 Black Pulse. Näitä löytyy myös vihreänä, sinisenä ja violettina.

Mainostekstien mukaan tämän pitäisi pidentää ripsiä, mutta minusta siinä se ei mitenkään kovin ihmeellisesti toiminut, mutta se näytti tuuhentavan jonkin verran. Pientä ripsien paakkuuntumista yhteen oli havaittavissa, eli ripsikampaa sai käyttää.

Harjaosa näyttää tuollaiselta tyypilliseltä tuuheuttavien ripsarien pullealta, hiukan tiimalasin muotoiselta harjalta. 

Jos nyt tästä ripsiväristä voi jotakin sanoa, niin en mitenkään hirveästi innostunut, mutta ainakin se on mitä syvimmän musta, eikä karissut poskipäille, vaikka vedet silmissä Clairen kanssa nauraa rätkätettiin koko pitkä ilta.

Paljon edullisemminkin saa hyviä ripsareita, joten tämä ei mitenkään mene erinomaisten luokkaan, vaikka siitä ei moittimista löydykään (paitsi hinta).

*****

Minä olen aina fakkiutunut käymään samassa ruokakaupassa, eli REWE:ssä. Nyt poikkesin torstain rokotusreissullani lääkäriaseman lähellä olevaan Netto-marketiin, olettaen sen olevan yhtä vaatimaton kuin vakkari-REWE:ni lähellä oleva Netto. 

Vaan ei ollutkaan! Täällä oli monipuolisempi valikoima (tai sitten kuvittelen...). Mielenkiintoni herättivät biohajoavaan kankaaseen upotetut siemensekoitukset.

Tällaiset siemenmatot maksavat muistaakseni aika tavalla Suomessa, joten täällä alle neljän euron hintaan kun ostin, olin tyytyväinen. Joku herrashenkilö Suomessa pääsee nyt laittamaan tontilleen perhospuutarhaa, ja vanha äitini kylvämään kesäkukkia rivarinsa pihamaalle.

Itselleni ostin villimansikan kasvatusvehkeet. Tässä kuitukankaisessa "ruukussa" on jo kaikki valmiina, senkun ottaa muovin pois ja kastelee sisällön. Näitä oli myös tavallista mansikkaa, minikurkkua, minipaprikaa, chiliä ja kirsikkatomaattia. 4,99 euroa kipale. Ettei vaan pidä vielä hakea toinenkin huomenna.

Tässä vielä kuva eilisen eväistä. Olimme Burtscheidissa Cafe Ferberissä, jossa on hyvät safkat. Scampeja valkosipulivoissa, tomaattia ja tuoretta leipää! Ihanaa kun on kesä, ja voi istua ulkona auringon lämmössä!

Toin Clairelle tulisisiksi Suomesta Mignon-munia, ja häntä suuresti ihmetytti niiden kuori. Kyllä, se on ihan oikea munankuori, ja ei, siitä ei saa salmonellaa 😂😁.

Takeoff (Riga, Latvia) & landing (Düsseldorf, Saksa) + muuta

Minä haluan ehdottomasti aina istua käytävänvieruspaikalla lentokoneessa, joten harvemmin siitä voi/kehtaa toisen/toisten henkilöitten ohi ottaa videoklippejä, eikä paljoa se ole koskaan käynytkään mielessä. 

Nyt kotimatkalla (vai mikä matka tämä nyt sitten olikaan tiistaina, erään toisen ulkosuomalaisen bloggaajan sanoin aina tuntuu, että menee väärään suuntaan, menee sitten kumpaan suuntaan tahansa) ei ollut ikkunan vieressä ketään juttukaveria, joten Riiasta lähtiessämme tuli mieleen, että kuvaanpa lähdön! Ja kun se oli kuvattu (vapaalla kädellä, kuten huomaatte), piti kuvata myös laskeutuminen.

Tässä siis Air Balticin lennon lähtö Riian kentältä ja allaolevassa laskeutuminen Düsseldorfin kentälle. Spottaatko salamatkustajan toisessa filkanpätkässä? Niitä oli muutama.

Junamatka Düsseldorfista Aacheniin sujui melkein hyvin, oltiin vain noin tunti myöhässä (jippii!).

Lähtiessä vain hiukan myöhässä, mutta ylläripylläri, puolessa välissä matkaa taas tarvittiin "problemaattisen henkilön takia" Bundespolizei paikalle, ja siinä sitten seistiin yli puoli tuntia asemalla. Hohoijaa. Porukkaa valui junasta asemalaiturille seuraamaan tapahtumia. Itse en vaivautunut, vaikka siellä ilmeisimmin jotakin jännää tapahtuikin siitä päätellen, miten katselijan pyörittelivät silmiään tullessaan takaisin.

Täällä on jo täysi kesä. Kuten tuosta laskeutumisfilkasta näkyy, rypsipellot ovat kukassa. Pienessä puutarhassamme rehottavat voikukat ja koristeomenapuukin rönsyää valkoista kukkahuntua.

Ei ole hääppöinen puutarha, mutta eipä tässä keskustassa juuri kenelläkään puutarhoja ole. Siksi kai keskustan ulkopuolella on lukuisia siirtolapuutarhakolonioita.

*****

Vähän OT... Lähdin poikkeuksellisesti Helsinki-Vantaan lentokentältä, ja olin siellä ennen kuin lähtöselvitys aukesi. 

Parkkeerasin itseni Starbucksin kahvilaan lähtöselvitysaulaan ja ostin tuoremehun ja pienen viinilasillisen, ja tämä maksoi yhteensä 18,40 euroa! Aika pöyristyttävä hinta. Tuohon kun pistää vajaan kympin lisää, niin sillä pääsee jo loungeen istumaan, ja niissä on aina samaan hintaan jos jonkinlaista syömistä.

Turvatarkastuksen jälkeen vietin aikaa Aspiren loungessa, jonne pääsee AMEX:in kortilla (Priority Club), ja siis en maksanut mitään (paitsi AMEX:in vuosimaksussa). Siellä oli salaattibuffet, jos jonkinlaisia leipiä, levitteitä ja niiden päällysteitä + kahvibuffet kakkuineen ja pikkuleipineen + pöydällinen erilaisia hedelmiä ja tietty muut juomat (viiniä, väkeviä ja soft-drinkkejä).

En pysty kuvittelemaankaan, kuinka paljon rahaa saisi hassattua kentällä parissa tunnissa, koska ainahan sitä ostaa jotakin juomista (ja syömistä). Tuskin kukaan tulee toimeen juomalla vettä vessan hanasta.

Kerron tämän vaan, koska saattaa olla, etteivät monet matkustavat tiedä noista loungepalveluista - siis että loungeen pääsyn voi ostaa, ellei sitä saa esim. businesslipun yhteydessä.

Vielä yksi pikkuvinkki: Airbus-merkkisissä koneissa on istuintaskuissa "porras", joka tukee kännykkää tai tablettia, jos omilta laitteiltaan haluaa katsella jotakin, sen saa siis tähän pystyyn. Aika useasti nykyään on muissakin konetyypeissä jonkinlainen hylly.

Itse koneen screenit ovat niin pieniä, että ainakin minä melkein saan hankkia kiikarit, että tuollaisesta 6 x 10 cm:n ruudusta mitään näkisin, olkoonkin, että niitä on joka rivillä.

Mannerten väliä lentävissä koneissahan on yleensä kunnon viihdekeskukset.

*****

Täytyy kyllä todeta, että tämä puolitoista viikkoa Suomessa oli aika raskas, mutta antoisa! Ehdin tavata melkein kaikki ystävät, jotka aioinkin, mutta se tarkoitti jatkuvaa ravaamista kaupungilla. Hauskaa oli, mutta hiukan kävi voimille. "Huilailen" nyt täällä hiukan.

*****

Kuva Aachenin Adalbertsteinwegiltä Elsassstraßelle päin tänään iltapäivällä (luit aivan oikein, kadun nimessä on viisi konsonanttia peräkkäin!). On niin kukkivaa ja vihreää, että! Puut täydessä lehdessä. 

Kävin ottamassa toisen vyöruusurokotteeni, joten pidempiä kävelylenkkejä ja urheilua ei saa harrastaa tänään.

Pikku ostos eilisellä lentomatkalla - Seoulista Beauty Cryo Cool

Kirjoittelin eilen palattuani Saksan-kotiin uuden postauksen, johon olin ottanut pari pidempää filkkaa koneen noususta Riiasta ja laskeutumisesta Düsseldorfiin, mutta ne olivat hiukan pitkiä, joten en saanut ladattua niitä suoraan tänne, joten saatte odotella sitä postausta huomiseen, kunhan filkat ovat latautuneet videopalveluun.

Pitihän sitä jotakin taas ostaakin RIX-DUS -lennolta. Kuten viimeksi aiheesta kirjoittelin, Air Baltic on niitä harvoja lentofirmoja, joiden lennoilla enää mitään myydään.

Katselin viimeksi jo tätä kryotermialaitetta, sillä couperosani on kummallisesti pahentunut joululomalla, ja joskus posket helottavat kuin tomaatit.

Tämä Seoulista Beauty Cryo Cool on siis laite, joka viilentää ihon pintaa ja supistaa verisuonia ja kuulemma myös tehostaa lymfakiertoa.

Itse asiassa tämä ei ole varsinainen kryoterapialaite, sillä tämä ei syväjäädytä mitään, eli voisiko tätä kutsua paremminkin kryohoitolaitteeksi, sillä se lähinnä viilentää.

Kysyin lentoemännältä, että miten se toimii, ja että laitetaanko vehje pakkaseen ennen käyttöä. Sain kyllä paketin käteeni ennen ostopäätöstä, mutta ei aina joka välissä koneessa jaksaisi kaivella lukulasejaan käsilaukusta lukeakseen tekstejä, kun muuten näen ihan kunnolla. Hän vastasi, että kyllä.

Näin ei sitten loppujen lopuksi ollutkan, vaan siinä on pohjassa alumiinilevy, joka pitää itse itsensä jollain mekanismilla viileänä. No se on hyvä, ettei tule paleltumisvammoja.

Hämmästyin kuitenkin hiukan, kun myyjänaisella ei ollut tuotetietoutta tästä, ja hän olisi edes voinut katsoa (kun ei kerran näyttänyt lukulaseja tarvitsevan) pakkauksen kyljestä.

Luettuani pakkauksen kylkeä, selvisi, että siihen kuuluisi myös seerumi, joita Air Balticilla ei ollut myynnissä, mutta minulla vakuutettiin, että vehje toimisi muutenkin.

Klikkaa kuva suuremmaksi, ellei teksti näy kunnolla.

Kuvakaappaus: Seoulista Beauty, sivuilta näkee kaikki seerumityypit ja tämän laitteen.

Laite avattuna. Käyttöohjeet olivatkin kuvina jo tuolla ylempänä.

Noita seerumeitä kyllä saa täältä monestakin postimyyntifirmasta aika helposti, joten niiden puute ei ole ongelma, mutta tämä laite viilentää kyllä ihanasti ilman niitäkin. Tosin joku nestemäinen voisi buustata toimintoa vielä paremmin.

Katsotaan sitten, miten vehje pelittää pidemmän päälle, mutta sen vaan sanon, että jos täällä tulee yhtä kuuma kesä kuin viime kesä, niin tällä voi olla hyvinkin käyttöä siinäkin suhteessa.

Brändiä myy Suomeenkin (tullitta) ainakin portugalilainen Care to Beauty.

Ghost Deep Night

Ghostin parfyymit lienevät Suomessa hiukan tuntemattomampia. Tämän Deep Night -tuoksun hankin Briteistä. 

Tämä kukkais-hedelmäinen tuoksu ei ole mikään uusi tuttavuus, vaan se lanseerattiin jo vuonna 2001. Tuoksu on hyvin hedelmäinen ja puuterinen, sanoisinpa, että jopa hiukan mystinen olematta silti kuitenkaan itämaisen raskas.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Tuoksu avautuu ruusulla ja yönkuningattaren kukilla. Ruusu ei ole mikään dominoiva. Sen jälkeen tuoksussa on persikkaa, aprikoosia ja puumaisia nuotteja. Pohjatuoksuna on lämmintä vaniljaa ja myskiä.

Tuoksu ei ole liian makea, ehkä juuri noiden puumaisten vivahteittensa takia.

Samassa pakkauksessa on ihanan pehmeän vaniljainen huulivoide.

Uusi hammasharja ja vähän muuta

Nonnih, uusi hammasharjakin tuli pari päivää sitten Postin pakettiautomaattiin, ja pelittää hyvin. Itse asiassa hämmästyin, kuinka puhtaiksi hampaat tulivat ja pienemmällä vaivalla kuin edellisen harjan kanssa, eli kyllä sen entisen tehot alkoivat jo olla heikentyneet. 

Tässä ei ole tosin samanlaisia eri säätöjä (puhdistusohjelmia) kuin edellisessä, mutta samat harjapäät sopivat tähänkin, eli saan käytettyä nuo jostakin alennusmyynnistä ostamani. Laturi on erilainen kuin edellisessä.

Ketuttaa tämä lumimäärä täällä Turussa. Aachenissa on lämpötila noin +20 C (EDIT: +27 C on tänään siellä) ja kaikkialla puut kukkivat. 

Kiirettä on pitänyt näiden parin viime viikon aikana, ja olen ollut harva se ilta ulkona ystävieni kanssa, eilen viimeksi nauraa rätkättämässä baarissa entisten työkaverien kanssa. Olipa paljon hauskaa muisteltavaa yhteisiltä työvuosilta. Mutta kyllä tämä kavereitten kanssa "ulkoileminenkin" työstä käy! Nyt minua kärttää vielä ulos eräs dermatologiystäväni, mutta ehkä huomenna.

Lykkäsin lähtöäni parilla päivällä ja siirsin huomiset lentolippuni tiistaiksi. Omalla asunnollani on kattoremontti, ja isännöintifirma pyysi suojaamaan jollain pressulla ullakkokomeroissa olevan omaisuuden. Minulla on siellä yksi kulmasohva, jonka en soisi kastuvan, vaikka mokomalla sohvalla en mitään enää teekään.

Nyt pitää vaan löytää se pressu jostakin.

Jospa vielä maanantaina saisi vaihdatettua autoon kesärenkaat, niin sitten voin taas laittaa senkin seisontavakuutukseen odottamaan seuraavaa visiittiäni.

Pitää myös etsiä kesävaatteita mukaan Saksaan, ei sinne kannata enää talvikamppeillä lähteä.

*****

Loputtomista kosmetiikkavarastoistani löytyi mielenkiintoinen Bielenda-merkkinen kasvovesi, Super Power Mezo Tonic. Puolalaista kosmetiikkaa...mistähän lienen tämän ostanutkaan?

Tässä on mm. hyaluronihappoa, niasiiniamidia, glyseriiniä, manteli- ja maitohappoa, keratolyyttistä ja kosteuttavaa natriumlaktaattia.

Kuulostaa aika hyvältä INCI-listalta. Ilmeisestikin tämä on tilattu jostain postimyynnistä, kun pullon korkki on huolellisesti suljettu teipillä. 

Tämä voisikin olla aika hyvä pintakuivuuteen taipuvaisella ihollani, eli pannaan käyttöön.

Feelunique lopettaa

Huomasitteko tämän? Harmillista. Siellä on ollut hyvä valikoima, suhteellisen edulliset hinnat ja Brexitin jälkeen toimitus EU-alueelta ilman tulleja.

Vähähiilihydraattiset sienilihapullat

Tänään syötiin sienilihapullia. Nämä ovat vähähiilihydraattisia, ja jauhelihaa on jatkettu herkkusienisilpulla, joten ne ovat myös maukkaita. Ohje alla.

Maukkaat sienilihapullat

400 g naudan jauhelihaa

200 g herkkusieniä

voita tai öljyä

yrttimausteita (käytin itse kuivattua maustesekoitusta, jossa on sipulia, valkosipulia, basilikaa, mustapippuria, persiljaa, timjamia, oreganoa, salviaa ja korianteria - viimeksimainittu lienee korianterin siemen).

rouhittua mustapippuria (käytän aina kun mahdollista Tellicherry-pippuria, joka on mielestäni se "hienoimman makuinen")

hienonnettua, paahdettua sipulia (=> Paahdettuja sipulihiutaleita, eli valmismauste, jonka hienonsin morttelissa jauhemaiseksi)

suolaa

n. 1/2 dl kermaa

1-2 rkl Pofiberiä

1 muna

Yrttimaustesekoitus, jota käytin, purkki on peräisin iHerbistä.

Silppua sienet ja paista niitä voissa tai öljyssä niin, että ne pehmenevät. 

Sekoita aineet nopeasti, lihapullataikinaa ei kannata vaivata turhaan!

Muotoile pulliksi uunipellille ja paista 220 C n. 10-15 minuuttia, riippuen pullien koosta. Mieluusti aina paistan pannulla yhden koepullan ensin, ihan vaan tarkistaakseni maun.

Näihin voi laittaa soosiksi vaikka purkillisen tai pari valmista pizza- tai pastakastiketta. Varsinkin, jos tarjoaa nämä pastan kanssa.

Tomaattikastikkeen terävyyttä taitan tilkalla soijakastiketta. Myös paistossa irronnut liemi on hyvä käyttää kastikkeeseen, teki niille pullille sitten mitä kastiketta tahansa.

Näin monta keskikokoista lihapullaa tuli tästä satsista!

Täytyy sanoa, etten lihapullien teossa ole koskaan onnistunut näin hyvin. Mutta ihan kertakaikkisesti parhaat pullat teki edesmennyt anoppini. Kuinka monta kertaa niitä on syöty anoppilan kylmiössä seisten kulhosta kylminä sormin - ja tietty porukalla!

Uuden hammasharjan metsästys

Eikös vaan viitisen vuotta vanha Philipsin sooninen sähköhammasharjani irtisanoi yhteistyömme juuri ennen pääsiäispyhiä. Ei ollut mikään yllätys, sillä jo jonkin viikon on tuntunut, ettei se puhdista kunnolla.

Siinä oli jo toinen laturi ja hantaaki vaihdettu uuteen kahden vuoden takuun aikana. Koska löysin puolitoista vuotta sitten alennuksella harjaspäitä, ja ostin niitä monta pakkausta, ajattelin, että järkevintä on hommata samanlainen Philips, niin voin käyttää ne harjaspäät, jotka ovat aika paljon kalliimpia kuin ne "tavalliset" pyöreänmalliset.

Sitäpaitsi sooninen harja mielestäni puhdistaa hampaat parhaiten. 

Olin aika yllättynyt, että näiden soonisten sähköhammasharjojen hinnat ovat tulleet rutkasti alaspäin vuosien varrella. Tilasin uuden Prisman nettikaupasta, sen pitäisi tulla ensi viikon aikana.

Tämän vanhan ostin Bootsilta Irlannista ja se oli noin 300 euroa. Saipa siitä sillä ostoksella kunnolla bonuksia, joita ilolla käytin kosmetiikkaan.

Nyt kysymys teille, ajattelin hankkia toisen, "tavallisen" sähköhammasharjan (siis ei-soonisen sellaisen), mutta mitä merkkiä ja mallia suosittelisitte?

Tiedän, että minulla on jossakin joku Oral-B:n sähköhammasharja, mutta sitä en tähän hätään löytänyt, lieneekö se sitten Turun keskusta-asunnossani, en tiedä, mutta joka tapauksessa ostaisin tänne yhden tuon soonisen lisäksi.

Nyt olen pari päivää nylkytellyt tavallisella, moottorittomalla hammasharjalla, ja tuntuu, ettei sillä saa hampaita niin putsatuiksi kuin haluaisi. Ei, vaikka kuinka kauan sillä harjaa.

Suosituksia siis! Kiitos etukäteen. Eikä yhtään mitään väliä, mitä se maksaa.

Pääsiäisfiiliksiä

Olen nyt ollut Suomessa kohta viikon, ja niin paljon kuin odotinkin pääsyä kunnolliseen keittiöön kokkaamaan, on viikkoni kulunut ilman yhtäkään ainoaa kokkaamista, suurinpiirtein vain einesmaksalaatikkoa ja karjalanpiirakoita (=> riisipiirakoita) syöden.

Eilen oltiin tosin ystäväni kanssa vähän viihteellä, siis käytiin illastelemassa Turun Wiklundin Trattoriassa.

Olipa kerrassaan herkullisia etanoita valkosipulivoissa ja tuoreella timjamilla ryyditettyinä! Jälkkäriksi ahnurit valitsivat kokoelman, jossa oli tiramisua, sitruuna- ja vaniljajäätelöä, macaroonseja ja itse tehtyjä suklaakonvehteja tuoreilla marjoilla ja marenkimurulla. Olipa siinä jätskiannoksessa pari kuivattua ja rouskuvaa omenansiivuakin. Olisin voinut tosin vetäistä vielä toisenkin etana-annoksen jälkiruoaksi.

Tämä kaikki huuhdeltiin alas pullollisella Alsacen Gewürtstramineria. Yksi suosikkirypäleistäni.

Suunniteltu kokkauslista on mahtava! Ensi viikon aikana pitäisi ehtiä tehdä ainakin chow mein -nuudeleita (Saksasta en löytänyt tätä kastiketta, enkä kyllä paljoa niitä nuudeleitakaan - ainakaan lähi-REWEstäni), herkkusienillä jatkettua lihamureketta (palan halusta kokeilla!) ja turkkilaista börekiä. Viimeksimainittuun on ainekset jo olemassa, ja sepä vasta onnistuessaan herkkua onkin!

Keksin myös, että mitäs turhaan täältä kaikkia herkkuja matkalaukussani Saksaan hinaan, jospa laitan paketin postiin ensi perjantaina, niin se on perillä viikon päästä. Kotiinkannettuna! Saksassa harvemmin joudut noutamaan mitään postista, eikä siellä mitään pakettiautomaatteja ole. Alle kuuden kilon lähetys tulee kotiin kolmen kympin hintaan, mistä olen tyytyväinen.

Viimeksi kun palasin Suomesta, laukkuni painoin 26 kiloa, ja se piti purkaa ala-aulassa (minulla ei tuossa 1800-luvun talossa ole hissiä) että sain sen kaikki tavarani ylös portaita, jotka kaiken kukkuraksi ovat todella jyrkät.

*****

Ihmettelin muuten eilen, että Wiklundin tavaratalo oli auki! Alan näköjään tottua siihen, että ainakin koti-Saksassa kaikki kaupat ovat kiinni juhlapyhinä ja tietenkin sunnuntaisin. 

Toinen ihmettelynaihe tässä kaikessa "expattiutumisessani" oli viikolla, se, että kävin hakemassa liki naapurissa olevasta Manhattanin apteekista apua kiusalliseen ja kipeään aftaan kielessä.

Kuinka voikaan olla niin happamia asiakaspalvelijoita! Ei hymyn häivää, eikä edes tervehditä, saati vastata siihen, kun lähtiessäni ja kiittäessäni toivottelin hyvää pääsiäistä. Koin tämän erityisen tylynä ja olin todella närkästynyt poistuessani sieltä.

*****

Mutta: Positiivisesti! Nyt haluan kuulla sen, mistä SINÄ olet iloinen/onnellinen tänään? Kerro!

Meillä eräs herrashenkilö laittaa tänään pippuripihvejä, jota odotan kieli pitkällä. Kyytipoikana on jo jouluna hankittu erinomainen punaviini.