maanantai 30. heinäkuuta 2018

Maanantai ja biopsiapäivä

Enpä tiedä oikein itkisikö vai nauraisiko. Sain siis viime viikon lopulla ajan biopsiaan tänään maanantaina ja menin sitten viikonlopun yli asiaa hermoiltuani aamulla ennen kello seitsemää TYKSiin.

Ottivat sisään samalle osastolle, jolla makasin katkenneen fibulani kanssa tammikuussa 2016. Ilmeisimmin Turussa oli ollut rajumpi viikonloppu, sillä ihmisiä makoili sängyissä pitkin käytäviä katkenneitten raajojensa kanssa, ja käytävälle jouduin minäkin. Tosin istuskelin kirjani kanssa käytävän päässä oleskelutilassa.

Näillä helteillä oli aika tiukkaa olla juomatta mitään eilisillasta saakka ja olo olikin aika heikottunut.  Luukasvainhoitaja kävi heti seitsemän jälkeen aloittaen anestesiakaavakkeen täytön ja labrahoitaja kävi kahdeksan maissa.


Puoli kymmeneltä aloin jo ihmetellä, että missä viipyy esilääkitys. Sitten porhaltaa paikalle luukasvainhoitaja taas kertoen, että "nyt on todella huonoja uutisia" ja nostattaen suorastaan hiukseni pystyyn. Eivät pystykään tänään tekemään biopsiaa, koska heillä ei ole välineitä!

Ohhoh! Etteivät sitten olleet hoksanneet tarkistaa aikaa antaessaan! Läiskäisin kirjani kiinni ja sanoin, ettei sille nyt sitten voi mitään ja että minä ainakin menen nyt syömään ja JUON jotakin. Hoitaja pahoitteli asiaa, ja järjesti sitten minulle niin kovin tervetulleen aamiaisen, jonka jälkeen lähdinkin sitten kotiin.

Uutta aikaa sitten odotellaan. Harmillista sinänsä, että taas uusi hermoilu edessä tämän homman takia, mutta hyvä, etten ehtinyt saada esilääkitystä, eli voin ajaa autoa ja mennä vaikka salille (joskaan tämän selän kanssa siellä ei mitään kovin ihmeitä touhuta, mutta onpa ohjelmaa).

Kuvat VSSHP.fi, TYKS T-sairaala

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Nyt asiaa: Miten voit auttaa syöpäsairasta?

Syövät ovat ryhmä erilaisia ja eri asioista johtuvia sairauksia. Niiden sairastajatkin ovat erilaisia. Vaikka mainitsenkin tässä postauksessa omia fiiliksiäni, yritän kirjoittaa tämän kuitenkin koulutettuna paikallisen syöpäyhdistyksen tukihenkilönä.


Mitä syöpäsairas haluaisi sinun ennen kaikkea tekevän?

Vastaus on yksinkertainen. Toimivan apuna normaaliin elämään. Ei syöpäsairas välttämättä tilitä pelkojaan ja tuntojaan, tai sitten tilittää. Tärkeintä on edustaa siinä tilanteessa normaalia elämää ja kuunnella aktiivisesti, jos toinen haluaa puhua. Ei tarvitse paljoakaan kommentoida.

Yhdessä tekeminen on myös arvokasta. Jos tuettavasi käpertyy yksin kotiin, se ei ole hyvä asia. Houkuttele hänet ulos elämään mahdollisimman normaalia elämää. Tähän voin vaan sanoa, että minä olen sitä kotiin ja omiin ajatuksiini käpertyvää sorttia, eikä siitä seuraa mitään hyvää. Mielikuvitus laukkaa ja kärpäsestä tulee härkänen alta aikayksikön.

Seuranpitoa ilman mitään hössötystä!

Tästä tuli mieleen, kun saattohoitoksikössa vierailleet omaiset olivat kerran todella närkästyneitä, kun siellä vaan illalla paistettiin lettuja ja naurettiin porukassa! OK, mitä siellä sitten olisi pitänyt tehdä? Veisata virsiä ja puhua kuolemasta? Siinä oli ryhmän voima, joka auttoi jaksamaan, vaikka kukin tiesi kuolevansa pian. Laatuaikaa kuolevalle, ja ehkä pientä hauskanpitoakin. Kaikki varmaan ymmärrämme sen, eikä minun tarvitse sitä sen enempää selittää.

Huomio syöpäsairaan lähipiiri

Ei kai ole sellaista tilannettakaan, jolloin vakavasti sairaan lähipiiri ei kärsisi. Tämä pätee muihinkin kuin syöpäsairaisiin. Isävainaallani oli Parkinsonintauti ja (osin tietty taudista riippuen), todella lempeästä ihmisestä tuli jossain määrässä jopa hämmästyttävän ilkeä.

Monet karkoittavat tällä toisia ihmisiä ympäriltään vakavan sairauden tullen, mikä on läheisille hankalaa ymmärtää. Sanotaan, että "on helpompi jättää, kuin tulla jätetyksi", ja vaikka se kuinka absurdilta kuulostaakin, sairas voi (alitajuntaisesti) karkoittaa muut ympäriltään ettei suru olisi niin suuri, kun/jos kuolema korjaa. Ei se aina ole ilkeyttä vaan vääristynyttä ajattelua, joka on inhimillistä sekin, joskin ympäristölle todella vaikeaa ymmärtää.

Harvat kyselevät omaisten ja muitten läheisten vointia, ja minäkin huomaan, että mies on hiukan toisissa maailmoissa, ja yritän parhaani mukaan selittää mitä tulee tapahtumaan, vaikken itsekään ole mistään varma.

Kahden edellisen syövän aikana minut on kumppanini dumpannut. Ei helppoa sekään. Enkä ole ainoa, sillä tämä on suhteellisen tavallinen kuvio. Eihän mies lähde, ellei sillä ole joko toinen nainen tai kumppanilla vaikea sairaus. Näinhän se yleensä menee.

Tieto voi lisätä tuskaa - tai sitten lievittää sitä

Jotkut ihmiset eivät kestä kuulla juuri mitään sairaudestaan. Jotkut (kuten minä) taas haluavat tietää siitä kaiken, mukaan lukien hoitojen riskit. Ammattilaisten tehtävänä on käydä ne läpi potilaan kanssa. Joskus asia sujuu hyvin, joskus huonosti.

Kun minulla oli nuorena ekaa kertaa rintasyöpä ja viimeisellä sädehoitoviikolla nahka hävisi tyystin koko vartalon oikeasta yläneljänneksestä yön aikana, menin päivystykseen ja siellä naispuolinen onkologian päivystäjä alkoi käydä läpi A:sta alkaen kasvaimen hormonireseptoristatusta, S-faasifraktiota ym. katkaisin jutun sanoen, että tottakai tiedän sen.

Hieman kärsimätön vastaus hänelle, MUTTA oikeasti joskus syöpäpotilaalle saa toistella näitä asioita, sillä yleensä koko sairauden aiheuttama järkytys ei edesauta muistia mitenkään päin. Jos siis olet syöpäpotilaan seurana vastaanotolla, kyselkää paljon, sillä joillekin ammattijargon voi olla liikaa, ja sitä valitettavasti viljellään. Olin silloin tietty lukenut kaikki rintasyövästä ja kiitos silloisen työpaikkani, minulla oli pääsy viimeisimpään tutkimustietoon.



Jos sairastut itse

Näinkin voi käydä, sillä hyvin harva syövältä välttyy elämänsä aikana. Siksi suosittelen, että liityt jo nyt oman paikkakuntasi/alueesi syöpäyhdistykseen. Pieni jäsenmaksu, mutta paljon hyötyä, vaikka ei sairastuisikaan.

Jos sairastut, paikallisilla syöpäyhdistyksillä on tukihenkilöitä, jotka ovat itse sairastaneet vastaavanlaisen syövän. Minun suurin tukihenkilöni oli Elina jo sairaalassa, kun ensimmäistä kertaa sairastin. Olin sen verran nuori, että olin jopa huolissani siitä, että miltä lumpektomoitu (eli siis syöpäpatti, joka  otettu pois tarvitulla marginaalilla) rinta näyttää, joten hän (oli samassa huoneessa) kiskaisi paidan pois päältään ja näytti. Hänet oli leikattu muutamaa kuukautta aiemmin ja hän oli sairaalassa sädehoidon vuoksi kenkkuilleen sydämensä kanssa. Tosin hänen "pattinsa" oli ihan eri paikassa kuin minun, mutta silti rauhoituin hiukan. Pidimme hänen kanssaan pitkään yhteyttä, mutta hänet vei sittemmin maksaan metastoitunut syöpä. Muistelen häntä aina kiitollisuudella.


Vielä tänäkin päivänä jotkut ajattelevat, että syöpä on tavallaan häpeä. Teoreettisesti siihen voi vaikuttaa elintavoilla, mutta kuka pystyy määrittelemään milloin syöpä johtuu tietyistä syistä? Aika harvoin. Kuten sanottu, se voi, ja tuleekin monen ihmisen kohdalle, varsinkin, mitä vanhemmaksi elämme. Siihenkin kannattaa varautua.

Onneksi sentään hormoniriippuvaiset syövät, kuten rinta- ja eturauhassyöpä (rintasyöpä silloin, kun kasvaimessa on hormonireseptoriherkkyyttä) ovat paremmin hoidettavissa ja sikäli hyväennusteisia. Tällöin siis voidaan sädehoidon ja solumyrkkyjen asemesta/lisäksi dumpata kasvainta "ruokkivat" hormonit alas, eli hoitokeinoja on yksi lisää.

Kaikki ei aina kuitenkaan mene näinkään, kun selitin. Kannattaa siis olla herkkä signaaleille ja omata "suuremmat korvat kuin mitä suu on".  Tätä korostetaan myös johtajuuskoulutuksissa, joten ei liene huono neuvo kenellekään.

Kuvat: kuten huomaatte, pinkki nauha ei ole ainoa tuen merkki!

Toivottavasti tästä postauksesta oli apua, ja vastaan mielelläni mahdollisiin kysymyksiinne.

Päivitystä tilanteeseen

OK, laitan siis postausta hieman objektiivisemmassa mielessä syöpää sairastavan elämän helpottamisesta, mutta nyt hiukan subjektiivisempia oloja ja kuulumisia, joita ei nyt oikeastaan paljoakaan ole.


Biopsia-aika määräytyi ensi maanantaille, juuri äsken sain tietää. Lääkärin piti soittaa minulle tänään kuvantamisten tuloksista, vaan sitä ei tapahtunut. Hoitaja joka soitti biopsia-ajasta, ei osannut sanoa kuvantamisista yhtään mitään, mikä harmittaa, koska nyt koko viikonloppu menee epätietoisuudessa.

Lisäksi harmitti, kun kysyin lääkityksestä biopsian aikana (tämä on siis TT-avusteinen koepalan otto, joka kestää n. tunnin), ja mainitsin haluavani "humautuksen", sillä kok asia ahdistaa jo nyt ihan äärettömästi. Tällöin hoitaja päästi helakan naurun (ja siis minä siellä langan päässä itku kurkussa). Ei ollut mielestäni asiallista.

Kukapa nyt kovin kevyin mielin sellaiseen biopsiaan menee, kun näyte otetaan selkärangan sisältä ja se on kaiken kukkuraksi (kopsittu kanta.fi'stä) "Sangen hankala biopsoitava paikka." 

Kuvat Naantalista.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Miten voit auttaa ystävääsi, joka sairastaa syöpää?

Tuli vaan mieleen tällainenkin aloitus. Minulla todettiin rintasyöpä ensimmäistä kertaa reilusti alta nelikymppisenä, ja tulos oli suuri kauhu ja lopulta miinus avopuoliso. Toinen kerta, ja miinus mies. Ei tietty kaikille tarvitse näin käydä, mutta se eka kysyi minulta, kun uutisen kerroin, että "meneeks sulta nyt tukka". Sen kuulen korvissani vielä edelleenkin. Toinen sitten jo alkoi seurustella toisen kanssa sinä aikana, kun uutta syöpää vasta tutkittiin. Tiesi epäilyn.

Kerron lisää jos haluatte kuulla.

Noin joka kolmas kokee elämänsä aikana syövän. Se voit olla myös sinä.

Toivon tähän vastauksia pikaisesti, kiitos. Kipeä asia, mutta haluan jakaa. Postailen sitten sen mukaan, mitä kiinnostusta on.


tiistai 24. heinäkuuta 2018

Hiki virtaa (tehokkaat antiperspirantit)

Voi tätä tylsää odottelua! Vasta tiistai, ja perjantaihin, eli viime viikon kuvantamisten tuloksiin on vielä matkaa. En pysty oikein tekemään töitäkään, sillä mitään en voi sopia, matkoja, töitä enkä muuta, joten olen siis saikulla.

Tämä kuumuus vaan jatkuu ja ilmeisimmin kipulääkkeet edesauttavat hikoilua. Deodoranteista ei ole mihinkään, joten vanha arsenaali on otettu käyttöön, eli Triple Dry (jonka teho on siinä ja siinä) ja se kaikista tehokkain, eli Absolut Torr.



Triple Dry ei ole niin tehokas kuin tuo toinen. Tosin olen kuullut monen kertovan, että Absolut Torr ärsyttää kainaloita, mutta siihen voi totuttautua kun laittaa sitä kainaloihin, antaa imeytyä ja odottaa jonkin aikaa ja sitten pesee sen pois. Näillä pärjää näin hikisillä ilmoilla.

*****
Salilla käynti on vähän jäänyt selkäsäryn takia. Käyn siis hiukan "kevennetysti". Jotakin muutakin viihdykettä on pitänyt keksiä, kuten lounastapaamiset ystävien kanssa. Eilen olimme erään turkkilaisen ystävättäreni kanssa Kupittaan Paviljongilla syömässä, ja voin vaan sanoa, etten suosittele. Ruoka ei ollut hääppöistä kummallakaan, vaikkakin miljöö itse olikin todella kiva, jos laskee pois viereisestä maauimalasta kantautuvat mekkalan.

Kupittaan Paviljonki.
Aurajoen rantakin on ihan kiva käyntikohde, ja minun oma asuntoni onkin siinä keskustassa joen rannalla. Tosin siinä asunnossa en ole paljoakaan oleillut viimeisten vuosien aikana.


lauantai 21. heinäkuuta 2018

Kesämarjat ja miten teet niistä ihania ja edullisia joululahjoja

Herr Ingenjörin talon tontilla kasvaa paljon metsämansikoita. ne menevät lyhentämättöminä kuitenkin suoraan suuhun, mutta kirsikat ja mustaherukat on pyritty pelastamaan linnuilta ja muilta nälkäisiltä tontin asukeilta. Tai siis ainakin osin pelastettu on...☺


Jos on marjoja säilöntään asti, suosittelen tekemään omaksi iloksi ja edullisiksi ja tykätyiksi joululahjoiksi vaikka rommiruukkuja, jotka ovat äärettömän helppoja. Ne vaativat muutaman kuukauden kypsytyksen jääkaapissa, ja tulos on todella pehmeän makuinen, aivan ilman alkoholin terästämää kärkimakua. Ihana lisuke aikuisille vaikkapa vaniljajäätelön seurana. Ohje on ollut täällä ennemminkin, mutta koska se on niin hyvä, laitan sen taas uudestaan.

Rommiruukku

Haluttu määrä marjoja (kirsikat kivettä) ja/tai luomulaatuisia hedelmiä
Sokeria
Tummaa tai vaaleaa rommia (tai konjakkia/brandya, joka sopii etenkin tuoreiden luumujen kanssa)

Puhdas, kannellinen lasipurkki.

Lado marjat/pilkotut hedelmät (tai niiden sekoitus) kerroksittain sokerin kanssa puhtaaseen purkkiin. Peitä piripintaan rommilla/muulla alkoholilla.

Sulje ja laita jääkaappiin muutamaksi kuukaudeksi.




Nyt on menossa purkkiin satsi mustaherukoita rommin kera. Tuskin maltan odottaa, että nämä valmistuvat!


Namnam! Karsastin ensin tuota "tiukkaa viinaa", mutta ei, se ei maistu ollenkaan muutaman kuukauden "kypsytyksen" jälkeen! Tarjoilin viime kesän kirsikkaruukkua viimeksi viime jouluna suklaa-kastanjavaahdon kanssa. Yllättävän hyvää!

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Mielikuvitus laukkaa syöpätutkimuksissa (saa nauraakin, muuten vakavaakin asiaa...)

Hirvitys, että ihmisellä pitää olla valtava mielikuvitus. Muistan, kun kerran, vuosia sitten osallistuin serkkuni kanssa Ruissalossa mindfullness-päivään, jolloin piti pitää suunsa kiinni koko päivän. Todella hankalaa...

Päivä alkoi - kuten intialaisessa ashramissa (olen joskus ollut) - sisätiloissa keskittymisellä, johon kuului tietynlaisia kumarruksia ja "mielen tyhjentämistä". Valitettavasti satuin vilkaisemaan maton kuvioita ja löysin niistä Egyptin pyramidit ja Niilin laakson. Se siitä keskittymisestä!


Kävin siis tänään viettämässä yli puoli päivää TYKSin isotooppiyksikössä, jossa tehtiin kokovartalon gammakuvaus luustometastaasien poissulkemiseksi (tai niiden löytämiseksi). Päivä alkoi kuvauksella yllämainitunlaisessa vehkeessä, ja sitten laitettiin radioaktiivista ainetta suoneen ja sain odotella kolme tuntia, että sen menisi luustoon ja sitten tunnin kuvat taas. Nyt olen todella säteilevä (siis kirjaimellisesti!) vielä huomennakin ja pitää pitää parin metrin "hajurako" vähintäänkin lapsiin ja raskaana oleviin naisiin.

Yleensä kuvantamisessa pitää maata hiljaa ja suljenkin silmäni sen ajaksi. Luustokartoituksessa (siis tämä gammakuvaus) jalat teipataan yhteen, että saadaan yhtenäistä kuvaa, eivätkä jalkaterän asennot muuta lantion asentoa kuvissa.

Kun sitten olkavarsien kohdille laitettiin laipiot, jotka pusersivat kropan vierellä suorina olevia käsivarsia vartalon viereen, tuli ihan sellainen olo kuin olisi ollut ruumisarkussa (kun ruumiit laitetaan sairaalassa, jalat sidotaan, joskin myös leuka sidotaan normaaliasentoon ja kiinni, ettei jäykistyisi auki  - tosin sitä ei tässä tehty  - onneksi :)). Siinä sitten puolen tunnin aikana mielikuvitus laukkasi oikein urakalla. Pidin silmäni kiinni, sillä tiesin kameran tulevan miltei nenään kiinni ja se on epämiellyttävän lähellä. Toisella kierroksella kamera otti lannerangasta kuvaa pyörien ympärilläni, eli ei niin paha.

Kun isäni kuoli, halusin tuntea, että hän todellakin on kuollut ja koskettelin hänen kasvojaan, kun hän makasi arkussa. Ihan kuin en olisi kuollutta ihmistä ennen koskettanut, mutta sehän olikin oma isäni tässä tapauksessa. Samalla kosketin arkun tyynyä, joka oli ilmeisesti paperisilpulla täytetty. Käytännöllistähän se on, tietty, mutta hiukan sama fiilis tuli tästä tuon koneen pritsille asetetusta tyynystä paperisine päällysteineen.



Siinä maatessa sitä ehtii miettiä! Toinen mielikuva koski Münchenin lähellä sijaitsevan Dachaun keskitysleirin uuneja ja niitä paareja joilla kaasutetut uhrit sinne laitettiin palamaan! Olen joskus käynyt siellä ja olihan se aika hurja näky, mutta varsin alkeellista touhua verrattuna myöhempiin natsien tappokoneistoihin massiivisine uuneineen.

*****
Noh, kuten sanottu, mun mielikuvitukseni on ihan rajaton. Joskus toivonkin, että sitä voisi jollakin muullakin tavalla hyödyntää kun aiheuttamalla itselleen mitään paniikinomaisia kuvitelmia, mutta tällaista se nyt on. Ainakin minun päänupissani.

*****
Halusin vaan vielä kiinnittää huomion erääseen tärkeään seikkaan. Kuinka moni teistä lukijoistani kuuluu paikalliseen syöpäyhdistykseen? Jos et(te) kuulu, niin kannattaa liittyä. Täällä Lounais-Suomessa maksu on 20 Euroa ja jos satut sairastumaan syöpään, saat esimerkiksi pientä rahallista tukea ja ylipäätään vaikka et sairastuisikaan, ihan hyviä alennuksia yksityisiltä lääkäriasemilta. 

Olen itse syöpäyhdistyksen tukihenkilö ja tukihenkilön palvelut toki saa, vaikka ei olikaan jäsen, mutta suosittelen silti liittymään, sillä koskaan ei tiedä, milloin se iskee omalle kohdalle. Minäkin olen saanut tämän "lottovoiton" jo kolmasti, ja syöväthän yleistyvät. Hoito rokottaa kuitenkin kukkaroa, vaikka Suomessa hoito olisikin "ilmaista". Puhun kokemuksesta.

torstai 19. heinäkuuta 2018

Kesä, aurinko, helle, hikoilu, lisäravinteet ja ravinto

Tulipa vaan mieleen kirjoitella hiukan näistäkin välillä, koska ylenpalttinen hikoilu näillä hellekeleillä on saanut ainakin minulla aikaiseksi yöllisiä lihaskramppeja pohkeissa yöaikaan. Tätä on hoidettu menestyksekkäästi magnesiumtableteilla ja natrium-kaliumtasapainon korjauksella (suola ruoassa).


Eihän normaali, terve, monipuolista ruokaa syövä ihminen ravintolisiä tarvitse, toista ovat tietty sairaat ja vanhukset, joilla ehkä eivät ruoasta saadut ravinteet imeydy enää niin hyvin.

Monet syövät D-vitamiinia vähintäänkin talvella, ja se on OK, varsinkin, jos kesällä ei ole saanut tarpeeksi aurinkoa. D-vitamiini ja kalsium ovat yhdistelmänä hyödyllisiä varsinkin postmenopausaalisille naisille, koska osteoporoosiriski on aina olemassa. Luin tosin muutama vuosi sitten joitakin tutkimuksia, joiden mukaan kalsium olisi parasta saada ravinnosta (maitotuotteet, juusto, esimerkiksi), koska tablettimuodossa otettu kalsiumvalmiste saattaa nostaa pitoisuuden niin äkillisesti suonissa suureksi, jolloin se saattaa aiheuttaa verisuonien kalkkeutumista. En kovin tarkalla sihdillä alkanut ottaa tästä selvää, mutta suosittelisin kyllä käyttämään jotakin muuta keinoa kalsiumtasojen ylläpitämiseksi kuin pillereitä. Vegaanit saavat kalsiuminsa tummanvihreistä kasviksista, ja pitoisuudet voi tsekata vaikka täältä.

Mutta piti siis puhua hikoilun vaikutuksista. Hikoillessa siis iho erittää suoloja pois kropasta. Suolan mukana lähtee lähinnä natriumia ja elimistön monille toiminnoille on erityisesti natriumin ja kaliumin, eli elektrolyyttien tasapaino ensiarvoisen tärkeää. Elleivät nämä aineet ole tasapainossa, on seurauksena esim. sydän- ja hermosto-oireita. Liika natrium ilmenee mm. turvotuksina ja kaliumin puute taas saattaa aiheuttaa lihasheikkoutta, kihelmöintiä ja puutuneisuutta, ummetusta ja myös sydänoireita. Kaliumiakaan ei kannata annostella itse pillereistä (ettei tasapaino käänny toisinpäin), vaan parhaiten sitä saa esimerkiksi banaanista, täysjyväviljasta ja palkokasveista.

Tästä päästäänkin taas hikoilun mahdollisesti aiheuttamaan magnesiumin puutteeseen, joka siis saattaa ilmetä mm. kramppeina, lihasheikkoutena, ruokahalun puutoksena, sydämenlyöntien epätasaisuutena, uupumuksena, voimattomuutena, pahoinvointina, oksenteluna  -vakavammissa tapauksissa jopa sydänpysähdyksinä tai persoonallisuuden muutoksina. Magnesiumin puutos voi myös johtaa kalsiumin ja kaliumin pitoisuuksien alenemiseen kehossa. Magnesiumia saa lisäravinnepillereitten ohella myös esimerkiksi manteleista, cashew-pähkinöistä, maapähkinöistä, edamamesta ja pinaatista.

Onko sinulla ollut lihaskramppeja johtuen kuumasta kelistä ja hikoilusta tänä kesänä?

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Niitänäitä

Kävin tänään koko kropan CT-skannauksessa (ns. viipalekuvaus) ja perjantaina on luvassa miltei koko päivä TYKSin isotooppiyksikössä gammakuvauksessa (ns. luustokartta). Selvityksen alla ovat lähinnä siis mahdolliset metastaasit. Sitten seuraa se biopsia, jossa selvitetään kasvaimen speksit, ja vasta sen jälkeen leikkaus ja muu hoitosuunnitelma. Selkää särkee, olen hiukan apealla mielellä ja perunut töitäni, mitäpä tässä tilanteessa pystyy sopimaan minkään tahon kanssa.


Huomasin ilokseni, että kuivuudesta ja raastavasta helteestä (tosin eipä tämä vielä mitään, Baselissa oli koko viime kesä vähintään 36-37 C) huolimatta metsämansikat rehottavat tontilla ja ovat jopa aika pulleita ja mehukkaita. Kävin äsken syömässä kaikki näköpiirissä olevat kypsät, ja lisää tulee joka päivä.
*****
Lehdet ovat olleet viime päivinä ihan täynnä suomalaista suitsutusta Trumpin ja Putinin tapaamisesta. Alla ote tämän päivän Taloussanomista:

"– Suomen tunnettuus maailmalla kasvoi. Se oli tärkeää, koska juuri juuri tunnettuutta ei ole ollut tarpeeksi, vaikka sisällöt ovat kunnossa. Suomi ja Helsingin nimi tulivat tutuiksi."

Hmmm. Jos seuraa ulkomaista uutisointia, ei siellä ole juuri ollenkaan esimerkiksi suomalaisissa uutisissa suitsutetuista mansikoista ja herneistä, tai ylipäätään paljon muuta kuin olennainen. Eli Trump & Putin. Ks. yst. esim. naapurimaamme kahden isolevikkisen lehden uutiset alla. Klikkaa kuva suuremmaksi, jos teksti näkyy huonosti.



Kannattiko siis veromarkkojen sijoittaminen ko. näytökseen? En osaa sanoa, mutta hiukan kyllä epäilyttää. Tosin kotimainen media sai siitä jutunjuurta kerrakseen, eikä tarvinnut juurikaan keksimällä keksiä otsikoita 👏.

Sellaista tänään, mukavaa pikkulauantaita!

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Delia Cameleo Eybrow Cream Tint

Satuinpa löytämään Prismasta edullisen puolalaisen Delia-merkin Cameleo-kulmakarvavärin. Kyseessä on siis kestoväri ja tämä malli on ilman ihoa mahdollisesti ärsyttävää ja ikävän pistävänhajuista ammoniakkia. Hintakin oli alle kahdeksan euroa, joten ostin tummanruskean sävyn. Vaikka minulla on kulmissa microblading, aurinko näyttää vaalentavan kulmakarvoja aika lailla, joten ainakin näin kesällä niihin pitää laittaa kestoväri aina aika ajoin. Sama hommeli koskee ripsiä.


Paketista paljastui tuttuun tapaan kaksi ainekomponenttia, joita tarvitaan sekoitukseen 1:1, eli saman verran. Mukana on pieni sekoituskuppi ja sekoitin, joka on aika kätevän mallinen, eli siinä on kampamainen osa toisessa päässä ja lastamainen, litteä toinen pää.



Monissa värjäyspakkauksissa ei ole edes levitintä, kupista puhumattakaan, tai levitin on usein todella surkea, joten tälle pakkaukselle plussat näistä lisävälineistä.

Värjäätkö sinä kulmiasi tai ripsiäsi itse?

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Sukupäivälliset

Meillä oli tänään miehen sukulaisia liuta syömässä, koska me yleensä hyppäämme ympäri maakuntaa kylässä, olenkin ehdottanut aina silloin tällöin koko porukan kutsumista tänne. Jotenkin joskus se on  hieman helpompaa, vaikka juuri tällä viikolla en tunnekaan itseäni maailman seurallisimmaksi tapaukseksi. Tämä kutsu oli kuitenkin esitetty jo jokin aika sitten, joten mitäpäs sitä perumaankaan. Menu oli seuraavanlainen, vaikka mitään ihmeellisempää kikkailua:

Alkuruoka:
Vihersalaatti, jossa oli halkaistuja mansikoita ja leipäjuustokuutioita, kastike oliiviöljystä ja valkoisesta balsamicosta.

Pääruoka:
Uunilohta, uusia perunoita, remouladekastiketta, höyrytettyä ja sen jälkeen voissa paistettua parsakaalta ja porkkanaa (porkkana maustettuna hunajatilkalla).

Remouladekastikehan on kylmä kastike ja siinä on 1:1 créme fraîchea ja majoneesia, raastettua maustekurkkua, raastettua raakaa porkkanaa, hieman hienonnettua kaprista, hunajaa, dijon-sinappia, valkopippuria ja tällä kertaa mustapippurin asemesta espelettepippuria, josta tulikin oikein hienostunut maku siihen. Hyvin pehmeän aromikas maku.


Koska ruoka itsessään oli aika yksinkertaista, sellainen oli jälkkärikin, joka tarjottiin kahvin kera. Kyseessä oli raparperi-mustaviinimarjapiirakka, jossa on maitorahkaa mehevöittämässä makunautinnon. Ohje on muuten äärettömän yksinkertainen tehdä.

Se tarjottiin haaleana kylmän vaniljakastikkeen kera. Kahvin kera oli myös kulhollinen Fossierin Le Mini Biscuit Rose de Reims, joita pitäisi tietty tarjota alueelle tyypilliseen tapaan shampanjan kanssa. Linkissä on muuten kiva selostus niiden historiasta kuvineen.



Raparperi-mustaviinimarjapiirakka (pellillinen, eli n. 20 annosta, tee 1/3-1/2 annosta pyöreään vuokaan)

Laita uuni lämpiämään 175 C.

250 g voita
8 dl vehnäjauhoja
1 dl fariinisokeria
2 dl sokeria
2 rkl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta

Nypi aineet hyvin sekaisin käsin.

Nosta 1/3 muruseoksesta syrjään.

Lisää jäljelle jääneeseen 2/3-muruseokseen:

2 tl ruokasoodaa
2 dl piimää
1 kananmuna

Sekoita ja levitä pellille leivinpaperin päälle tasaiseksi kerrokseksi.

Täyte:

500 g maitorahkaa
2 dl sokeria (osa saa olla fariinisokeria)
2 kananmunaa
1 rkl vaniljasokeria

Sekoita ainekset ja kaada pohjan päälle.

Ripottele päälle:

Runsas 1 litra raparperikuutioita ja mustaherukoita sekaisin (omenakuutiotkin käyvät  - valitse hapahkoja omenia), sekä jäljelle jäänyt muruseos.

Paista uunissa kullanruskeaksi noin 45 minuuttia.

Anna jäähtyä ja tarjoa vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

Nam!

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Kat Von D Tattoo Lock-It Foundation

Noniin, hiukan olen toipunut menneen viikon katastrofaalisista uutisista ja todennut, että lienee parasta edes yrittää pysytellä päivittäisissä rutiineissa, joista yksi on tänne kirjoittaminen. Ensi viikolle on sovittu koko vartalon tietokonetomografia ja luustokartoitus. Eletään päivä kerrallaan.

Ostin joskus keväämmällä Baselin Manorista (joka on Sephoran jakelija Sveitsissä) Kat Von D:n Lock-It -meikkivoiteen, ja löysin sen nyt muuttotavaroistani. Kuten tiedätte, minulla on kaksi erityistä kiinnostuksenkohdetta meikeissä ja ne ovat ripsivärit ja meikkivoiteet.

Kuva: Sephora.com
Koska tein valintani pimeään aikaan ja kaupan sähkövalossa illalla, tsekkasin ensin Temptalian Foundation Matrixista sopivan sävyn verrattuna aiemmin käytössä oleviin meikkivoiteisiini. Voin todellakin suositella tätä ilmaista nettipalvelua, sillä olen tilannut montakin meikkipohjaa netistä sen avulla, eikä mikään "sokkkotilaus" ole vielä mennyt sävynsä puolesta pieleen. Ei tämäkään.

Kuten aiemmin mainittu, olen MACin asteikolla NW25 ja käytän Urban Decayn HD-meikkivoidetta numero 4.5. Ihoni on medium ja periaatteessa aika neutraali pohjasävyltään, eli Kat Von D:n meikkivoiteesta sävyksi valikoitui ihan nappiin mennyt Light 49 Neutral, eli aprikoosinsävyinen neutraali väri. Itse voide on paksuhkoa, hyvin peittävää ja míhoa mattaavaa. Sävyjä on tarjolla 30 ihan vaaleasta tummaan.

Olen itse asiassa hämmästynyt siitä, miten hyvin tämä pysyy kasvoillani, vaikkakin nyt kuumilla ilmoilla on hikoilu ollut ongelmana. Voidetta sanotaan jopa vedenkestäväksi, mutta silti se lähtee puhdistustuotteilla vaivatta pois. Voin vaan suositella ja tuntuu siltä, että tämä meikkipohja nousee jopa suosikikseni, eikä se oksidoidu iholla. Pieni määrä riittää!


Swatch ranteen sisäpuolelta.

Tuote on vegaaninen, parabeeniton, ftalaatiton, alkoholiton, öljytön ja sulfaatiton ja sitä ei ole eläintestattu, mistä plussaa.

Jos kiinnostuit, niin USAn Sephorasta voi tilata esimerkiksi shipito.com'in kautta, tai vaihtoehtoisesti voit kääntyä ebay.com'in puoleen. Ebaysta näkyy saavan myös pieniä kokeilumääriä muutamalla eurolla.

Kiinnostaisiko kokeilla?

torstai 12. heinäkuuta 2018

Odotettavissa oleva leikkaus

Olen tässä yrittänyt toipua ensijärkytyksestäni ja lukenut myös netistä paljon kyseisen tyyppisistä kasvaimista. Siis se suurin, ja yhtäkkiä nopeasti kasvanut kasvain on alaselän S1-nikaman sisällä (ks. kuva), ja siksi nikama pitää poistaa kokonaan.


Eikä muuten mitään, mutta  - kuten tiedämme - selkäranka kokonaisuudessaan on täynnä hermoja, joiden vaurioitumisriski on suuri tämäntyyppisissä leikkauksissa.

Tällainen syöpä on todellakin kuin lottovoitto, koska sen esiintyvyys on 1:1 miljoona ihmistä. Todennäköisimmin sillä ei ole yhteyttä aiemmin sairastamiini rintasyöpiin, vaan laukaiseva tekijä on itse asiassa jäänne sikiökaudelta. valitettavasti nämä kordoomat ovat siinä mielessä pahanlaatuisia, että aluksi ne voivat kasvaa hyvinkin hitaasti, kunnes sitten kasvu pyrähtää nopeampaan vauhtiin, kuten nyt tässä tapauksessa. Kuvissa näyttäisi kuitenkin siltä, että kasvain on aika tarkkarajainen, eikä se ole lävistänyt muita elimiä  - vielä. Etäispesäkkeitä nämä kasvaimet harvemmin tekevät, mutta pitää pitää mielessä, että niitä on vielä kaksi muutakin siellä, ja kaikki nämä uusiutuvat hyvin herkästi.

Hoitona ei oikeastaan ole muuta kuin leikkaus, sillä tämä kasvaintyyppi ei ole kovinkaan herkkä sädehoidolle tai solumyrkyille.

Leikkauksen riskit ovat myös melkomoiset, liikuntakyky, virtsan- ja ulosteenpidätyskyky jne. saattavat olla vaarassa. Ellei sitä kasvainta leikkaa pois, ainoa lopputulema on yhä paheneva kipu ja sitten hermojen tuhoutuminen.

Tällaisia mietin tänään. Mieli hiukan maassa.

Kävin eilen näyttämässä tuota turvottelevaa nilkkaani toiselle ortopedille ja kolmas operaatio odottaa sitäkin. Kunhan tämä vakavampi homma on ensin saatu hoidettua alta pois. Nyt tuota selkää ja nilkkaa onkin "leivottu" sen verran, että elän kipulääkkeillä.

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Kolmas kierros syöpää?

Eilen jäi kirjoittelematta, koska mielessä pyörivät nyt ihan muut asiat. Huomenna minulla on aika ortopedille, sillä tämä kaksi ja puoli vuotta sitten rikki riksahtanut nilkka on alkanut pikkuhiljaa kevään mittaan vihoitella enemmän ja enemmän, ja epäilen, että sinne asennetusta metallilevystä taas ruuvit törröttelevät ja aiheuttavat nilkkaan turvotuspussin. Huomasin tänään, etten pääse kunnolla kävelemään portaita, koska nilkka ei taivu. Kahteen kertaanhan se on jo leikattu koko koipi, mutta ei tuollainen turvotuspussikaan ihan normaalia ole.


Eikä tässä vielä kaikki... Muistattehan, kun ennen Sveitsiin lähtöäni kerroin lannerangastani löytyneestä kolmesta kasvaimesta? Selkäkivut ovat pahentuneet parin vuoden aikana, ja viime kuussa lannerangasta otettiin magneettikuva, jonka synkät tulokset kuulin tänään. Suurin näistä "möykyistä" on mitä suurimmalla todennäköisyydellä pahanlaatuinen ja sen koko on tuplaantunut, eli on nyt noin 3 cm, eli ei ihme, jos alaselkää raastaa kipu kaiken aikaa.

Ohjemistossa olevan uuden ulkomaantyöpaikan saan siis haudata tällä erää ja se korvataan leikkauksella, josta seuraa pitkä sairausloma, sillä selkärangasta tullaan poistamaan kokonaan yksi nikama (kasvain sen sisässä) ja jotakin kosmeettista "paikkaa" tehdään tuon terveen pohjeluun luusta.

Voitte arvata, ettei naurata. Postailen, kunhan olen ensin hiukan saanut sulateltua tätä uutista.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Diego dalla Palma Geisha Lift Foundation

Lontoosta lähti mukaani Diego dalla Palman Geisha Lift -meikkivoide, joka lupaa kohotetun ja tasaisen posliini-ihon.


Oma sävyni valikoitui olemaan siitä tummemmasta päästä, eli 225 Warm Beige (vertailun vuoksi ihoni on MAC NW25 ja käytän Urban Decayn HD -meikkkivoiteesta sävyä 4.5). Voide sisältää pioniuutetta ja parakrassin silmuista saatavaa uutetta (l'In-Tense), joka vaikuttaa ihoon uudelleenorganisoimalla kollageenisäikeitä (mitä tämä mainoslause nyt sitten käytännössä tarkoittaakaan...).

Kuvattuna ranteen sisäpuolelta.

Voide on todellakin voidemainen ja kutsuisin sitä puolipeittäväksi, joskin kerrostaminen onnistuu myös. Mattaavaa vaikutusta lupaillaan, mutta minun herkästi kiiltelevällä ihollakin ei tämäkään kovin kauaa mattana pysy. Liftaavasta vaikutuksesta en pysty kyllä sanomaan mitään. Käytin tätä meikkivoidetta eilisen meikkikuvassa, joka löytyy täältä.

Muuten se tuntuu ihan kelpo meikkivoiteelta, mutta voin sanoa, että aiemmin täällä esittelemääni Pretty by Flormarin maikkivoidetta se ei voita, vaikka ne samantapaisia ovatkin. Flormar tosin peittää paremmin, mutta tulos on aika lailla samanlainen.

Diego dalla Palman tuotteita voit ostaa esimerkiksi merkin omasta, suomalaisesta nettikaupasta täältä. Voin kyllä vinkata, että esimerkiksi eräs turkulainen kauneushoitola myy sitä noin kympin edullisemmin.

Onko merkki sinulle tuttu?

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Perjantain pikameikki

En muista olisinko koskaan laittanut tänne meikkikuvia, mutta kerta se on ensimmäinen. Innostuin perjantaina hiukan laittautumaan kun odottelin erästä puhelinsoittoa (yllä on tosin vielä tässä vaiheessa Fragonardin aamutakki ja yöpaita...). Tätä katsoessa täytyy muistuttaa, etten ole mikään hyvä meikkaaja, koska harvoin laitan itseäni sen kummemmin, mitä nyt arkikäytössä hieman BB-voidetta, ripsiväriä ja rajaan huuleni. Käytetyt tuotteet lueteltu alla ja osasta tulossa oma postauksensa. Kuvassa ei ole käytetty värin korostuksia, eikä mitään filttereitä.


Pohjustus: Perricone MD Instant Blur (postaus täällä)
Meikkivoide: Diego dalla Palma Geisha Lift Foundation, sävy 225 (postaus tulossa)
Ripsiväri: Avon Mark Big & False Lash, musta (postaus täällä)
Peitevoide: Kat Von D Lock-it Brightening Powder, sävy Petal (postaus tulossa)
Puuteri: Fenty Beauty Universal Blotting Powder (tästäkin pitäisi kai postailla erikseen, vaikka se mainittiinkin jo yhdessä Mulhouse-postauksessa)
Huulten rajaus: Idun Minerals, sävy Anita (postaus tulossa)
Huulipuna: Avon Extra Lasting, sävy Pink Peach (postaus tulossa
Poskipuna: Benefit California (postaus täällä)
Luomiväri: Dior Holiday Couture Collection -paletti (postaus tulossa erikseen)
Hiukset taivutettu: Sebastian Shine Define (postaus tulossa), alla Lee Stafford Heat Protection Shine Mist (tästä myös pitäisi kirjoitella)
Kiharrin: Trevor Sorbie

Kiinnostaisiko jokin tuote listasta erityisesti?

Avon Mark Big & False Lash

Ostin jotakin Avonilta pitkästä aikaa. Mukana oli tämä ripsiväri, joka sitten ei ollutkaan pettymys, vaikka jotkin Avonin ripsarit ovat sellaisia olleet. Katsokaapa kuvia, ja alkutilanne ilman ripsiväriä on löydettävissä tästä postauksesta. Ripsiväri maksoi alta kympin.






Miltäs näyttää?

torstai 5. heinäkuuta 2018

Allure Kat Von D - boxi, kesäkuu 2018

Tällä kertaa olikin oikein mielenkiintoinen kesäkuun boxi Allurelta. Siinä nimittäin oli Kat Von D:n meikkejä ja yksi tuote Ole Henrikseniltä. Vilkaistaanpa sisältöä.


 Loota oli tavallisesta punaisesta poiketen patamusta, mikä tietty sopii sisältöön ja Kat Von D:n imagoon.




Aloitetaan vasemmalta: Äärimmäisenä vasemmalla on Kat Von D Tattoo Liner sävyä Trooper Black. Tämä musta rajaustussi tekee ohuenohuesta paksumpaan jälkeen ja siltä väliltä, ja pysyy kuin tauti, koska on vedenpitävä.

Sen vieressä on Everlasting Lip Liner, sävyä Lolita. Tämä on ns. teroitusta vaartimaton malli, jossa terää saa kierrettyä esiin pikkuhiljaa. Sävy on sopivan nude ja pysyvyys on huippuluokkaa, mikä on suoranainen ihme, sillä kynä on aika pehmeä.

Sen vieressä on pyöreä taskupeili, jonka yläpuolella on Studded Kiss -minihuulipuna sävyä Double Dare. Kiva nudehko rusehtavanpunainen sävy (dusty rose, sanoo esite), joka varmasti sopii kaikille ja sopii myös rajauskynän sävyyn (hyvä idea muuten laittaa boxiin molemmat samalla kertaa - tässä vinkki suomalaiselle boxifirmallekin). Huulipunalla on satiininen kiilto ja sen sanotaan pysyvän hyvin (ks. yst. hankaustesti postauksen lopussa). Intensiivisempää ja kestävämpää sävyä hakevalle annetaan vinkki värittää huulet ensin kokonaan rajauskynällä ja sitten vasta laittamaan huulipuna päälle. Hyvä idea!

Taskupeilin muotoa ovat inspiroineet romanttisesti vanhanaikaiset kirjesinetit.

Kovallakaan käsipaperihankauksella ainakaan rajausvärit eivät lähteneet tai edes tuhriintuneet.

Mikä  ei kuulu joukkoon? No Ole Henriksen Transforming Walnut Scrub. Tämä on kasvokuorinta, jossa on hienoksi jauhettua saksanpähkinän kuorta hoitamassa mekaanisesti homma. Lisäksi siinä on aaloeta rauhoittamassa ihoa ja glyseriiniä kosteuttamassa.

Mitäs tykkäsit boxin sisällöstä tällä kertaa?

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Kohtuuhintaista erinomaisuutta

Kaikki varmaan ovat kuulleet Lidlin Cien-merkkisestä Q10-silmänympärysvoiteesta, joka on rankattu monenkin testaajan voimalla todella hyväksi. Tosin siitä en nyt ajatellut kirjoitella, vaikka sellaisen juuri hankinkin.


Sen verran kuitenkin tästä Lidlin voiteesta, että hyvältä näyttää INCI-lista. Ainoastaan hamamelisuute on ainesosana hieman kyseenalainen, vaikka sillä varmaan antioksidanttisia vaikutuksia haetaankin. Se nimittäin saattaa herkistää ihoa. Tässä vielä koko INCI:

Aqua, Glycerine, Persea gratissima oil, Caprylic/Capric Triglyceride, Cetearyl Alcohol, Cetearyl isononanoate, Ricinus Communis Seed Oil, Butylene Glycol, Myristyl Myristate, Potassium cetyl phosphate, Theobroma Cacao Seed Butter, Hamamelis Virginiana Water, Phenoxyethanol, Xanthan Gum, Panthenol, Palmitic Acid, Stearic Acid, Ethylparaben, Methylparaben, Alcohol, Cera alba, Sodium anisate, Sodium levulinate, Allantoin, Benzoic Acid, Sodium Hydroxide, Caffeine, Panicum miliaceum, Sodium Hyaluronate, Ubiquinone, Taurine, Tannic Acid, Potassium Sorbate, Acanthopanax Senticosus Root Extract, Chlorella vulgaris

Mutta asiaan, siis Kicks Beauty Vitamin C -silmänympärysvoiteeseen, jota sain juuri tuhottua pullollisen. On jopa ihan hyvää tavaraa "Ready, set glow!" motollaan ja 18 euron hinnallaan. Ei halvimmasta pästä, kuten Lidlin voide, mutta puoltaa kumminkin paikkaansa sy-arsenaalissa.


Kicks mainostaa tuotetta seuraavasti nettisivuillaan:

"Ready, Set, Glow! Vitamin C Eye Cream -silmänympärysvoide häivyttää tummia silmänalusia ja turvotusta. Sisältää peptidejä, C-vitamiinia ja hyaluronihappoa, joka myös vähentää juonteita.
Fairtrade-merkintä eli Reilun kaupan merkintä tarkoittaa, että tuotteet sisältävät ainesosia, jotka on hankittu oikeudenmukaisesti ja joiden tuottajat saavat oikeudenmukaisen korvauksen. Fairtrade tekee yhteistyötä vain kehitysmaiden kanssa ja pyrkii parantamaan niiden asukkaiden elinoloja auttamalla puhtaan veden saamisessa sekä terveydenhuollon ja sairaanhoidon parantamisessa."


Reilun kaupan ainesosat ovat ainakin minulla plussaa. Samoin pumppupullo. Täydellinen INCI-lista löytyi Ruotsin Kicksin sivuilta ja se näyttää seuraavanlaiselta:

Aqua, Sucrose*, Saccharide Isomerate, Glycerin, Magnesium Ascorbyl Phosphate, Arbutin, Biosaccharide Gum-1, Ascorbyl Tetraisopalmitate, Polysorbate 20, Carbomer, Glyceryl Caprylate, Ethylhexylglycerin, Citric Acid, Sodium Citrate, Butylphenyl Methylpropional, Sodium Hydroxide, Sodium Metabisulfite, Geraniol, Citral, Limonene, Linalool, Hexyl Cinnamal, Sodium Benzoate, Sodium Anisate, Sodium Levulinate, Phenoxyethanol, Parfum. *Ingredients comply with fairtrade standards, total 5 %. www. Info.fairtrade.net

Ihan hyvältä näyttää, glyseriiniä, peptidejä, hyaluronihappoa, C-vitamiinia ja arbutiinia, vettä sitovia ja ihoa rauhoittavia polysakkarideja  - MUTTA myös potentiaalisia herkistäjiä, kuten linalooli ja geranioli, jotka toimivat hajusteina, joskaan en voiteen tuoksua voi kuvailla voimakkaaksi.

Voiteen koostumus on aika paksua, mutta se uppoaa ihoon hyvin. Lukuisten tuoksuainesten lisäksi on huomattavaa, että siinä on "tavanomaisten" parabeenien asemesta hieman erilaisia säilöntäaineita.

Onko joku kokeillut tätä sy-voidetta?

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Gluteeniton granola

Kaikki alkoi siitä, kun ostimme Lontoon Whole Foodsista paketin paleogranolaa. Olipa se hyvää ja rapeaa, söipä sitä minkä kanssa tahansa, ja taisi joku sitä syödä paljaaltaankin. Yritin nyt tehdä sitä itsekin, ja miehen mukaan tuli vieläkin parempaa. Tässä ohje.


Gluteeniton granola

360 ml (runsas 3 1/2 dl) erilaisia siemeniä ja pähkinärouhetta/pähkinöitä (kuorittuja auringonkukansiemeniä, hampunsiemeniä, pellavansiemeniä, kurpitsansiemeniä, pinjansiemeniä, kookoslastuja, pähkinärouhetta jne. sekoituksena) ks. yst. alempaa vinkki
2 pussia mantelilastuja
2-3 rkl chiansiemeniä
1 rkl tummaa sokeria (fariinia, ns. intiaanisokeria, kookossokeria tms.)
2-3 tl jauhettua vaniljaa
2-3 rkl kuivattuja mustikoita (muutkin kuivatut marjat ja hedelmät käyvät)
1 rkl ruokaöljyä (käytin makadamiaöljyä)
meri- tai vuorisuolaa
lisäksi laitoin kourallisen kuorineen suolattuja pistaaseja kuorittuina

Sekoita kulhossa sokeri ja vanilja. Lisää muut kuivat aineet. Sekoita joukkoon öljy ja paahda seos kuivalla pannulla kullanruskeaksi. Varo polttamasta, sillä mantelilastut etenkin palavat helposti! Anna jäähtyä, suolaa sopivasti (tee tämä vasta jäähtyneenä, sillä silloin saat maistettua kunnolla sopivan suolapitoisuuden  - suola ei saa maistua sinällään, vaan on korostamassa makuja), säilö tiiviisti suljettuun purkkiin ja säilytä viileässä.

Vinkit:

Monista kaupoista saa itsepalveluna siemensekoitusta tällaisiin pusseihin. Samasta paikasta saa samaan pussiin sekoitettua muutakin, kuten kuivattuja marjoja.


Jauhetun vaniljan olen ostanut iHerbistä, mutta samaa, mustanpuhuvaa tavaraa saa nykyään monista tavallisista kaupoistakin.


Tässä granolassa yhdistyy vienosti makea vanilja yhtä vienon suolaisuuden kanssa. Herkkua!